 |
| Kansi: Jenni Noponen / Gummerus. |
Kirjassa on kolme kertojaa, joista eniten keskitytään Johann-pyöveliin. Kaksi muuta ovat nimeään kameleonttimaisesti vaihtava apteekkari Eggerts ja tuomari Wisander. Miesten tiet kohtaavat Vaasassa. Sitä ennen Johann on käynyt pätevöitymässä pyöveliksi Saksassa ja Eggerts taas apteekkariksi Nevanlinnassa. Wisanderin ristinä on miehiin menevä vaimo, jolle aviollinen uskollisuus tuntuu olevan vieras käsite.
Ensi alkuun minua häiritsi miesten kovin samankaltaisilta kuulostavat kertojanäänet, mutta tämä meni nopeasti ohi. Kannon tyyli vakuutti: Pyöveli on tasapainoinen kokonaisuus, jossa historiallinen miljöökuvaus on kiinnostavaa ja uskottavaa, ilman väkinäisiä "infodumppeja". Kantoa ei myöskään tarvitse verrata Kaari Utrioon - useimmat uudet historiallisten romaanien kirjoittajat joutuvat hyvin usein samalla viivalle Utrion kanssa, mutta Kannon tyyli on omanlaistaan, se ei ole velkaa Utriolle. Ja verrattuna vaikkapa läpimurron tehneeseen Kristiina Vuoreen on Kanto paljon tasokkaampi - taitavampi ja sujuvampi.
Kanto tarkastelee Johannin kautta pyövelin työn henkistä raskautta - yhteisön syrjinnän kohteeksi joutumista ja syyllisyydentuntoa teloituksista. Toisaalta pyövelin asemaa 1600-luvun yhteiskunnassa perustellaan monessa kohti lainsäädännön kautta: pyöveli oli tärkeä oikeuden toimeenpanija, tuomarin lainvoimaisten päätösten toteuttaja.
Kirjan lopussa juonen keskiöön nousevat noitavainot ja noitajahdin hysteerisyys. Nykypäivästä on helppo keksiä vastaavia vainojen rinnakkaisilmiöitä.
Kannon omaperäisyys ja vahva tyyli tekivät sen verran hyvän vaikutuksen, että pitänee napata joskus luettavaksi muitakin Kannon kirjoja. Hänen esikoisromaaninsa Piru, kreivi, noita ja näyttelijä sijoittuu niin ikään 1600-luvulle, toinen kiinnostava teos voisi olla Suomen sisällissotaa naisnäkökulmasta kuvaava Veriruusut.
Tekstit
Sain itse Pyövelin luettua eilen illalla. Tykkäsin tyylistä kovasti. En olisi edes verrannut Utrioon ja Vuoreen. Mieleesi kuitenkin tuli ensi sijaisesti naiskirjailijat?
VastaaPoistaVeriruusut veti myös mukanaan, omaksi yllätyksekseni. Sen sijaan Piru, kreivi, noita ja näyttelijä jäi ensimmäisille sivuille, muistaakseni jonkun epärealistisen elementin vuoksi.
Pidin myös kovasti Pyövelistä ja se sai kiinnostuksen heräämään kirjailijan muutakin tuotantoa kohtaan. Sen sijaan olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. En vertaisi tätä Utrioon tai Vuoreen. He kirjoittavat mielestäni hiukan eri genreä vaikkakin sijoittavat myös kirjansa historiaan. Utriolla ja Vuorella on mukana aina eräänlainen seikkailullinen romantiikka ja siksi vertaus ontuu. -Pirjo S
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaYmmärrän (toivottavasti) mitä ajatte takaa ja yritän vastata sen mukaan. :) Pakko ensin pyöritellä termiä "naiskirjailija", jonka voi tulkita negatiivisesti tai neutraalisti. Anneli Kanto on kirjailija ja nainen, joten siinä mielessä hän toki on naiskirjailija, mutta jos ajattelee että naiskirjailijat ovat kirjailijoiden pieni (vähäarvoisempi) alalaji, niin silloin en halua kutsua häntä (enkä Vuorta enkä Utriota) naiskirjailijaksi.
Sen sijaan voisi olla melko neutraalia sanoa, että Utrio ja Vuori kirjoittaa naistenviihdettä tai ainakin viihderomaaneja. Kummankin kirjoissa keskeinen juonenkäänne on romanttinen ja/tai eroottinen ihmissuhdetarina. Sellainen Pyövelistä puuttuu, sillä kuvatut ihmissuhteet ovat vain osa juonta eikä mikään kirjan parisuhde ole yhtenäinen punainen lanka, joka läpäisisi koko kirjan.
Toki viihderomaanikin on vähän venyvä käsite: jos romaanin parissa viihtyy, onko romaani silloin viihderomaani tai viihdyttävä? Ainakin minä olen lukenut Utrion kirjoja myös muiden kuin viihdyttävien aspektien vuoksi: uskottava historiallinen kuvaus on minulle yksi tärkeimmistä syistä palata Utrion pariin aina uudestaan.
Kuitenkaan sen enempää Utrion kuin Vuorenkaan kirjat eivät ole pelkästään rakkaustarinoita. Niissä kerrotaan paljon ajan ilmiöistä ja yhteiskunnasta ja siltä osin Pyöveli on yhtenevä niiden kanssa.
Vahvimmat mielleyhtymäni kirjan "sukulaiskirjoiksi" olivat nuo, jotka listasin Lue myös nämä -laatikkoon, ennen kaikkea noitatematiikan vuoksi: Perkele - myytillisiä tarinoita, Välskärin kertomusten Noita-akka ja Waltarin Mikael Karvajalka, jossa myös on noitaoikeudenkäynteihin keskittyvä osuus. Ja jos tarkastelee Välskärin kertomuksia ja Waltarin historiallisia romaaneja, niin onhan niissäkin paljon viihderomaanin elementtejä ja viihdyttävyyttä, vaikka ne on klassikoiksi kansakunnan kaapin päälle nostettukin.
Minuakin häiritsi alussa tuo kertojien samaäänisyys, se vain korostui kun alussa siirryttiin tiiviillä tahdilla kertojasta toiseen. Onneksi näkökulmien hyppely tasoittui tarinan edetessä ja kolmikon alkoi erottaa toisistaan jo luvun alussa.
VastaaPoistaAihe on todella mielenkiintoinen ja taidolla esitetty, pidin siitä, että pyövelin työtehtävillä ei mässäilty vaan ne käsiteltiin tietyllä koruttomalla, toteavalla tavalla.
Takakannen perusteella odotin noitavainojen olevan suuremmassa osassa mitä ne lopulta olivat. Kokonaisuutena kirja oli lopulta tasainen ja ehjä lukukokemus.
Olen lukenut Kannolta aiemmin hänen toimittamansa Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta -teoksen, se ei oikein vakuuttanut. Nuo mainitsemasi Kannon kirjat kyllä kiinnostavat.
Meikäläinen jaksaa koluta historian pienempiä sivuhaaroja ja suosittelen tämän ammattikunnan osalta Joel F. Harringtonin "The Faithful Executioner" opusta joka perustuu saksalaisen 1600-luvulla eläneen Franz Schmidtin työpäiväkirjaan. Mies oli tunnollinen kaupungin virkamies joka taisteli koko elämänsä saadakseen mestaaja-ammattista huolimatta kunnoitetun kansalaisen statuksen.
VastaaPoistahttp://artotee.blogspot.fi/2014/12/the-faithful-executioner.html
Kiitos kommenteista! Hyvä kirjavinkki tuo Harringtonin kirja.
VastaaPoistaHei
VastaaPoistaNimeni on Hanna, ja toimin freelancerina Promo-Logic online-
mediatoimistolle. Olisin kiinnostunut julkaisemaan sivullenne
sbrunou.blogspot.com sopivia tekstiartikkeleita tai mainoksia, kiinteää
hintaa vastaan.
Jos yhteistoiminta kiinnostaa, niin ottakaahan yhteyttä. Voin sitten
antaa lisätietoja. Jos teillä on muita sivustoja, voisitteko antaa
niitten osoitteet, jotta voisin tutustua niihinkin. Email hanna.lassas@gmail.com