Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Kuva: Markko Taina / Tammi.

Marjiksen lanseeraama Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste toimi ainakin minun kohdallani, sillä lainasin jo toisen kirjan haastekirjailijaltani Maarit Verroselta. Tosin silmäillessäni kirjan kansiliepeessä olevaa Verrosen bibliografiaa aloin miettiä, olenko sittenkin lukenut jotain Verroselta joskus teini-ikäisenä. Verrosen esikoisteos Älä maksa lautturille ilmestyi vuonna 1992, jolloin olen ollut yläasteikäinen, ja kirjan nimi soinnahtaa jotenkin tutulta. No, en tämän paremmin saa mahdollisia lukumuistoja mieleeni, niin eipä voi muuta todeta kuin "ehkä luin, ehkä en". Olen kyllä Marjiksen Kirkkaan selkeää -arvion kommenteissa näköjään ollut sitä mieltä, että jotain olen lukenut!

Kirkkaan selkeää on ilmestynyt vuonna 2010 ja se voitti Tähtivaeltaja-palkinnon. Tänä vuonna kirjailijalta on ilmestynyt novellikokoelma Vanhat kuviot ja ensi vuoden puolella ilmestyy Varjonainen. Muissa blogeissa Kirkkaan selkeää on saanut useammankin arvion, kurkatkaa vaikka Anun ja Sanasulan mielipiteet.

Kesällä lukemani Karsintavaihe vakuutti hyytävällä tunnelmallaan ja uskottavalla dystopiakuvauksellaan. Kun aloitin Kirkkaan selkeää, oli ensimmäinen huomio että kirja tuntuu sijoittuvaan samaan fiktiiviseen miljööseen kuin Karsintavaihekin. Ryhdyin miettimään, esiintyikö päähenkilö Tiksu P. pienessä roolissa jo Karsintavaiheessa, mutten pystynyt palauttamaan sitä mieleeni. Saa kertoa, jos joku on havainnut yhtäläisyydet tarkemmin. Karsintavaiheesta tuttuja olivat ihmisten luokittelu erivärisiin statuksiin, ihmisille asennetut sirutunnisteet ja siruttomien kova kohtalo. Kirkkaan selkeää keskittyy kuitenkin Karsintavaihetta enemmän ekokatastrofin seurausten tarkasteluun.

En kuitenkaan ollut kirjaan yhtä tyytyväinen kuin Karsintavaiheeseen. Jotenkin Kirkkaan selkeää tuntui pötkömäisemmältä: asiat etenivät tapahtumasta toiseen, mutten hahmottanut yhtä selvää draamallista kokonaisuutta kuin Karsintavaiheessa. Tiksu P. on hyvin toteava päähenkilö. Kirja on eräänlaista ihmissuhdekirjallisuuden vastakirjallisuutta. Vaikka Tiksulle on tapahtunut järisyttäviä asioita ja vaikka kirjan aikana hänen elämäntilanteensa muuttuu koko ajan, ei tunnetason kokemuksia käsitellä juuri lainkaan. Tiksu on havainnoiva ja faktoihin keskittyvä minäkertoja eikä ryhdy tekemään syväanalyyseja omista tai muiden tunteista.

Dystopiakuvauksena kirja oli uskottava ja melkoisen lähelle osuva. Luonnon saastuminen, ultraviolettisäteilyn vaikutukset ja luonnontuhot oli kuvattu hyvin, samoin kuin ihmisten uppoutuminen päihteiden (kirjassa virkisteiden) käyttöön ja virtuaalitodellisuuteen.

Tosin virtuaalitodellisuuden kuvausta olisi ehkä voinut laajentaa online-läsnäolon suuntaan. Johan me vuoden 2012 ihmisetkin roikumme jatkuvasti datayhteyden kautta erilaisissa virtuaaliyhteisöissä. Tiksun viestittely on melko kahdenkeskistä, ei yhteisöllistä: hän lukee uutisia, lähettelee viestejä, soittaa puhelimella. Toisaalta virtuaaliyhteisöllisyyden vähäisyyden voi tulkita myös johtuvan Tiksusta itsestään. Hänellä on vain vähän pitkiä ihmissuhteita ja hän on hieman ulkopuolinen, minne ikinä meneekin.

Kielellisesti Kirkkaan selkeää on melko neutraalia suomea, hyvää muttei erityisen värikästä. Ja taitaa olla niin, että dystopiakirjallisuudessa ja ylipäätään spekulatiivisessa fiktiossa miljöön tarkastelu ja vaihtoehtoisten teorioiden esittely on suuremmassa roolissa kuin realistisemmassa kaunokirjallisuudessa. Tämän piirteen vuoksi Kirkkaan selkeää oli kokonaisuutena virkistävää vaihtelua lukemisissani. Voisinpa jatkossakin poimia luettavaksi jotain uutta tai vanhaa Verrosen tuotannosta.

Lue myös nämä:
Taru Luojola - Tarja Sipiläinen (toim.): Kumman rakas
Juri Nummelin (toim.): Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita
Sari Peltoniemi: Hämärän renki