Mireille Guiliano: Ranskattaren ruokavuosi

Kuva Googlen kuvahausta, kirja Otavan.

Mireille Guilianon kirjan Ranskattaren ruokavuosi ostin Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta. Olin viemässä ylijäämätavaraa kierrätyskeskukseen ja samalla piti tsekata ostotarjonta. Pakko kehua kierrätyskeskuksia kirjanostopaikkoina. Olen asioinut Kyläsaaren lisäksi Lönnrotinkadun toimipisteessä, ja kummassakin on tarjolla hyvää ja hyväkuntoista kirjallisuutta todella edulliseen hintaan. Vaikka divaritkin ovat edullisia kirjojen ostopaikkoja, on kierrätyskeskuksissa vielä divareitakin paljon alhaisemmat hinnat. Ostin viisi kirjaa ja rahaa meni 7,5 euroa. Ranskattaren ruokavuosi oli hyväkuntoinen pokkari, maksoi 1,5 euroa. Kaari Utrion Saippuaprinsessan ostin priimakuntoisena kovakantisena painoksena kahdella eurolla. Minulla oli Saippuaprinsessa jo pokkarina, mutta nyt vaihdoin omaan hyllyyn kovakantisen ja panen pokkarin kiertoon. Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessan ostin hyväkuntoisena Nuorten toivekirjaston vuoden 1953 painoksena, sekin maksoi kaksi euroa. Enkä voinut jättää priimakuntoista, kovakantista Hilja Valtosen Vaimoketta ostamatta, kun se maksoi euron. Viides kirja oli Emmanuelle Arsanin Emmanuellen auringot eurolla, mutta sitä en kylläkään ostanut omaan hyllyyn, vaan se menee lahjaksi eräälle miehen kaverille, joka arvostaa vanhempaa eroottista kirjallisuutta. :) Pikavilkaisulla Emmanuellen auringot näytti kyllä enemmän sekavan taiteelliselta kuin eroottiselta.

Pikalukaisin Ranskattaren ruokavuoden läpi. Kirja on jatkoa Guilianon Ranskattaret eivät liho -kirjalle. Tästä kirjasta Googlen ensimmäinen osuma oli karppausfoorumin keskusteluketju, kannattaa vilkaista.

Ranskatar-kirjat ovat jääneet mieleen varmaan naistenlehtien kirjapalstoilta, kohtalaisen hyvin mediahuomiota Guiliano Suomessakin sai kirjojen ilmestymisen aikaan. Kirjan alaotsikko on Herkuttele ja pysy hoikkana, joten olen selvästi kohderyhmää, koska arvostan herkuttelua kovasti, sen sijaan hoikkana pysyminen ei ole ollut aivan itsestäänselvää. ;) Koska pidän ruoanlaitosta ja olen ruoka-asioita viime vuosina muutenkin pohtinut, kirja kiinnosti, varsinkin kun siinä näkyi olevan runsaasti reseptejä.

Kirja oli ihan ok. Reseptikirjana se ei nouse mitenkään kärkipäähän, koska ruoista ei ole kuvia ja ohjeita ei ilmeisesti ole mitenkään toimitettu Suomea varten. No ylivoimaisesti suurin osa resepteistä on sellaisia, että ne voi toteuttaa ongelmitta Suomessakin, mutta kyllä siellä täällä tulee vastaan vaikka jääkastanjamurskaa tai rauskua. Onneksi Guiliano muistuttaa, että hyvä kokki osaa soveltaa.

Guiliano käy jutustelevaan tyyliin läpi neljä vuodenaikaa korostaen sesonkiruokailun merkitystä. Samaa asiaa pitää esillä lempiruokalehteni Glorian ruoka & viini. Minä olen päässyt sesonkiajatteluun kiinni ainakin siltä osin, että esimerkiksi tomaatteja ostan vain kesällä, koska talvella ei kovia ja mauttomia tomaatteja kannata syödä ollenkaan. Samoin esimerkiksi mansikoiden ympärivuotinen tarjonta tuntuu lähinnä pyhäinhäväistykseltä, koska mitä hiton järkeä on syödä talvella kovia, mauttomia ja vetisiä tuontimansikoita? Ei mitään.

Lievää ärsytystä herätti se, että kirjan "ranskalaisuus" oli niin alleviivaavasti suunnattu amerikkalaiselle lukijakunnalle. Guiliano ei siis kirjoita ranskalaisuudesta koko maailmalle, hän kirjoittaa Yhdysvalloille. Ranskalaisten fraasien toistuva viljely on tavallaan ihan hauskaa, tavallaan ärsyttävää, koska sillä tunnutaan kalastelevan irtopisteitä tyyliin "ah näin ihanan kepeitä ja sielukkaita me ranskalaiset olemme, kaikki Ranska-stereotypiat ovat täysin totta". Lisäksi ruokajuttujen välissä Guiliano antaa elämänohjeita, jotka eivät ainakaan minua kiinnosta: näin solmit huivin kaulaan elegantilla tavalla. Tai pitää pohtia, mikä on oma henkilökohtainen "brändi": onko se vaikkapa liskoaiheisten rintakorujen käyttäminen tai runsas asustaminen? Sori vaan, ei kiinnosta. Myös "jatko-osamaisuus" ärsytti: välillä tuntui että kirja oli puserrettu vain rahastuksen vuoksi, kun yksi best seller on ilmestynyt niin väännetään kasaan samasta aiheesta jatko-osa niin tuplataan rahat.

Mutta sinänsä Guilianon perussanoma on osuvaa ja tärkeää: muista kohtuullisuus ja sopivat (= useimpien kohdalla siis totuttua pienemmät) annoskoot ja säännöllisyys. Panosta laatuun: syö vuodenaikojen mukaan, valitse laadukkaat raaka-aineet, tyypillisesti siis lähiseudulla kasvanut ruoka. Nauti runsaasti laadukkaita kasviksia. Kokkaa yksinkertaisten reseptien mukaan, niin raaka-aineiden maku pääsee oikeuksiinsa. Suomalaiselle lukijakunnalle kirja sopii sikäli hyvin, että kuvaus esimerkiksi laadukkaiden vihannesten ja hedelmien ostosta saa melkein itkun silmään: turha kuvitellakaan että meikäläisten kauppaketjujen hedelmätiskiltä löytyisi vaikka kypsiä mangoja, kyllä ne ovat sitä samaa puoliraakaa kivikovaa mautonta massaa kaikki. Ei paljon auta Guilianon neuvo, että "kuka tahansa voi tilata Floridasta hedelmät suoraan tuottajalta". Piti piruuttaan tsekata Googlesta floridalaiset hedelmänlähettäjät, ja ainakin Florida Fruit Shippers ilmoittaa, että "delivery to Europe has been discontinued". No, olipahan muistutus taas että pitäisi etsiä ruokapiiri ja liittyä sellaiseen.

Mireille Guilianolla on omat kotisivut, joilta löytyy runsaasti reseptejä - itse asiassa kirjaan ei suinkaan ole kaikkia ohjeita edes painettu, vaan neuvotaan menemään kotisivuille, olisivatko reseptit sitten olleet jo edellisessä kirjassa. Esimerkiksi Kesäinen kasvis-juustokeitto tuntuisi kokeilemisen arvoiselta. Osa neuvoista on todella minimalistisia, esimerkiksi banaanin Guiliano neuvoo puolittamaan ja sitten nauttimaan banaaninpuolikkaan ohuina viipaleina lautaselta veitsellä ja haarukalla, niin makunautinto on suurempi.

Kirjan voi lukaista jos ruoka-asiat kiinnostavat. Tai korjaan, itse asiassa tätä pitää suositella erityisesti niille, jotka kantavat joka toinen päivä kaupasta kassillisen  kumista kevytjuustoa, esanssinmakuista rasvatonta maustettua jogurttia, muovipussiin pakattua valmiiksi viipaloitua leipää, vetisiä leikkelepakkauksia, pakasteranskanperunoita, jauhelihaa ja virvoitusjuomia. Ja joille tärkein asia ruokaostoksilla on se, että auton saa mahdollisimman lähelle ovea parkkiin ja että ostamisesta saa poonusta.

Lue myös nämä:
Elina Innanen: Viiden tähden vegaani
Somersalo-Mattila-Tuomisto-Haimi: Härkäpapua sarvista
Mirja Tervo: Huimaavat korot