Pitkästä aikaa tuli luettua ihanaa Deveraux'ta. Tie unelmiin on alkuperäisnimeltään Eternity, ilmestynyt vuonna 1992, suomennettu 2007. Deveraux'in kirjoissa seikkailevat usein Montgomery-nimiset sankarit ja sankarittaret. Sukutarinoiden kronologista järjestystä voi tutkailla vaikka täällä. Tie unelmiin sijoittuu 1800-luvun Amerikkaan, tosin Deveraux'n romaanit eivät ole historiallisia samassa mielessä kuin vaikka Kaari Utrion, vaan historiallisuus on pelkkää kehystä. Nautinnollista luettavaa ne silti ovat. Tässä kirjassa Deveraux hieman kiertää ja muuntelee hömppäromantiikan perinteisimpiä kuvioita, saaden näin uusia vapauksia kerrontaan.
Ensinnäkin, yleensä romanssi huipentuu vasta aivan kirjan loppumetreillä avioliittoon. Tässä kirjassa mennä paukautetaan heti naimisiin ja vieläpä uusperhekuvioon. Kaunis, rikas ja hemmoteltu Carrie Montgomery rakastuu Joshua Greeneen tämän avioliittotoimistoon lähettämän valokuvan perusteella, ja hankkiutuu naimisiin tämän kanssa etänä. Hän matkustaa postivaunuilla Joshuan luokse varmana siitä, että tämä hurmaantuu hänen lumovoimastaan. Kiitettävän päätön juonikuvio siis!
Toisekseen, sankaritar on usein hento, herkkä, avuton, ja ylipäätään äärinaisellinen, ja sankaritar taas on maskuliinisuuden perikuva. Tässä kirjassa asetelma käännetään päälaelleen: kahden pienen lapsen isä Joshua viljelee yksin pientä maatilaa, ja hän toivoi avioliittotoimiston välittävän hänelle vaimoksi riuskan työihmisen. Koska yläluokkainen Carrie ei osaa edes tiskata, Joshua halveksii häntä ja tekee selväksi että odottaa vaimolta fyysistä työpanosta maatilan töihin. Carrien ulkoinen viehätysvoima ei siis riitäkään! Virkistävää vastakkainasettelua.
Joshuan lapset ovat myös poikkeus - yleensähän varsinkin historiallisissa ympäristöissä kuvatuissa hömpissä ei uusperhekuvioilla leikitellä. Kirjassa esiintyy myös Carrien veli Ring, ja netin perusteella hänen tarinansa kerrotaan kirjassa Laakeripuu. Tosin Book Studion julkaisemana tuo pokkari on ilmestynyt vuonna 1991, mahtaakohan siitä olla tuoreempaa versiota kaupoissa? Tosin onneksi Deveraux'ia voisi varmasti kokeilla lukea myös englanniksi, eiköhän hömppänautinto sujuisi hyvin alkukielelläkin.
Kuitenkin, näistä hömppäasetelmien hämmentämisestä huolimatta Tie unelmiin on hieman välityön oloinen kirja Deveraux'lta. Parhaita romantiikkapaukkuja ei tässä käytellä. Huomattavasti enemmän draivia oli vaikka eräässä suosikki-Deveraux-romanssissa, Ylämaan lumous. Tehtävänsä kirja kuitenkin täytti mainiosti: se oli nopealukuinen, humoristinen, viihdyttävä ja ah niin romanttinen teos.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja minä en vieläkään ole Deveraux'ta lukenut... Hömpän helmiin?
VastaaPoistaSaa laittaa ja löytänet sopivaa kuvitustakin sinne! :)
VastaaPoistaLaitan tänään :)
VastaaPoistaLaakeripuu oli yksi ensimmäisiä Deverauxeja joita luin. Vaikutti paljon ensikäsitykseeni kirjailijasta: pliisua hömppää ja siirappia. Uudemmat uppoavat paljon paremmin, ja nykyään niitä tulee luettua melkeinpä enemmän englanniksi kuin suomeksi.
VastaaPoistaHei Salla
VastaaPoistaMinun kirjahyllystä Löytyy tämä Deverauxin Tie unelmiin. Minä pidän paljon Deverauxin kirjoista. Deveraux kirjoittaa hyviä kirjoja. Ainakin Ylämaa sarja on hyvä. minulle mieluinen.
Hei Salla
VastaaPoistaMinä pidän myös Deverauxin kirjoista. Oletko sinä lukenut Deverauxin Kirjan Herttuatar?
Olen lukenut Herttuattaren, mutta siitä on sen verran aikaa etten silloin vielä blogia pitänyt. :)
VastaaPoista