Viime aikoina lukeminen on ollut hieman sälää. Runot-kokoelmassa pääsin juuri Ääneen -kokoelmaan asti, lisäksi Harry Potter ja Puoliverinen prinssi ropsahti kirjaston varausjonosta odottaviin käsiini. Siitä jääköön postaus tekemättä, johan Harry Potteria tuli aiemmin käsiteltyä runsaasti.
Pyhitetään tämä postaus siis sarjakuvalle. Marian koodin sain arvostelukappaleena kustantajalta ja kirjoitin siitä arvostelun Teekkarilehti Aalefiin. Arvostelun liitän loppuun. Sarjakuvaharrastukseni on melko kausittaista, vaikka sarjakuvien ystäväksi itseni laskenkin. Viime aikoina sarjakuvalukeneisuuteni on saanut uutta potkua, kun löysin Kvaak.fi -foorumin. Erinomainen sivusto, erityisesti keskustelupalsta koukuttaa. Ei sellaista aihetta olekaan mistä joku ei olisi ketjua aloittanut, tai jos sellaisen keksii, niin äkkiä saa samanhenkisiltä ihmisiltä neuvoja ja kommentteja. Kvaakin kautta taisin Marian koodinkin bongata. Lisäksi innostuin tilaamaan kirjastosta kaukolainana Blacksad-sarjakuvaa. Ranskan kieltä taitavat voivat lueskella ko. sarjasta tuolta, ja muut tyytyä ihailemaan upeita taustakuvia.
"Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan alkuvuodesta ilmestynyt Marian koodi on melkoinen harvinaisuus suomalaisen sarjakuvan piirissä: kovakantinen, nelivärinen täyspitkä seikkailu, joka tyylillisesti osuu eurooppalaisen seikkailusarjakuvan (Tintti, Natasha, Yoko Tsuno) genreen. Kustantajana on Kirjastudio, joka kuitenkin on jo sulautettu Minerva Kustannus Oy:n osaksi. Marian koodille on luvattu julkaista myös jatkoa.
Tällainen uraauurtava työ ansaitsee albumille runsaasti sympatiapisteitä. Niitä tarvitaankin, koska Marian koodi ei itsessään mikään sarjakuvataivaan kirkkain tähti ole, ei edes suomalaisen sarjakuvataivaan. Mukava lukukokemus se on kuitenkin, ja mikäli tarinaa jatketaan sarjaksi, voinee luottaa siihen että käsikirjoitus - sarjoille tyypilliseen tapaan - jatkossa tiivistyy ja terhakoituu. Piirrosjäljen osalta moista ei tarvitse edes toivoa, onhan Anssi Rauhalalla miellyttävä, ammattimainen ja sulava kynänjälki.
Kuten albumin nimestä voisi arvatakin, Marian koodi liikkuu osin Da Vinci –koodin jalanjäljillä. Vertailevan kirkkohistorian professori Anni Isotalo (kyllä!) lähtee Pariisiin vetämään Da Vinci –koodin teemamatkaa. Reissun pohjalta hän löytää itsensä selvittämässä suvun perintöriipuksen tarinaa ja mm. piispa Henrikin ja Lallin legendaa. Arvoitusten ratkominen vie professorin milloin Tallinnaan, milloin Pohjanmaan lakeuksille.
Mikko Ketolan käsikirjoituksesta tulee tunne, että mies ei ole kovin paljon ainakaan fiktiota aiemmin kirjoittanut. Ammattikirjoittaja hän toki muuten on – kirkkohistoriaan erikoistunut teologisen tiedekunnan dosentti. Pienet draamalliset latteudet ja mutkien suoristaminen joissakin juonenkäänteissä annettakoon kuitenkin anteeksi. Mikäli Ketola ja Rauhala pääsevät yhteistyötään jatkamaan uusien Anni Isotalon seikkailujen parissa, kehittyy käsikirjoitus harjoituksen myötä varmasti.
Albumin parasta antia ovat viehättävä ja pikkutarkka kuvitus, päähenkilön miellyttävä persoona ja Pohjanmaan synkeät jörrikät action-huumassa. Olipa huumori sitten tahallista tai osin tahatonta, albumin parissa kyllä ainakin yhden kertalukemisen viihtyy. Seuraavista osista riippuukin, kuinka tutuksi Anni Isotalo sarjakuvan ystäville tulee."
EDIT: 28.10.2007. Ks. myös sarjan kolmannesta osasta Etelä-Saimaaseen kirjoittamani arvio.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti