 |
| Kansi: Otava. |
Hamilton ryhtyi kirjaprojektiin yhdessä toimittaja Daniel Coylen kanssa suunnilleen samoihin aikoihin, kun seitsemän Tour de France -pyöräilykilpailuvoittoa saavuttanutta Armstrongia alettiin toden teolla hiillostaa dopingepäilyjen vuoksi. Kirja ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 2012. Lopulta Armstrongin kulissit kaatuivat ja hän tunnusti dopingin käytön. Hamilton oli jäänyt positiivisesta dopingnäytteestä kiinni jo aikaisemmin. Kumpikaan miehistä ei ollut mikään poikkeus 1990-luvun ja 2000-luvun alun kilpapyöräilijöiden joukossa: dopingin käyttö vaikutti olevan lajin vakiintunut tapa, johon kannustettiin aktiivisesti joukkueiden - pyöräilytermeillä tallien - johtajien taholta.
Voittoja ja valheita oli erittäin hyvin jäsennelty ja todella vetävästi kirjoitettu. Kirjan kuvaamissa tapahtumissa on skandaaleja tarpeeksi, niinpä teksti onkin aika eleetöntä ja toteavaa. Hamilton vaikuttaa kirjan perusteella suorastaan sympaattiselta ja kivalta kaverilta - hänen nykyisiä kuulumisiaan voi seurata vaikka Twitterissä.
Dopingin käyttäminen, hankkiminen ja sen vaikutus urheilusuorituksiin vaikuttaa olevan omituista peliä. Koska "kaikki tietävät" että "kaikki muutkin" douppaavat, puhuttiin lääkeaineista, verensiirroista tai muista toimenpiteistä melko avoimesti sisäpiirissä, mutta ulospäin asiasta vaiettiin ja dopingista kärähtäneet suljettiin ulkopuolelle. Urheilun maailma onkin aika kaksinaismoralistinen: menestyviä urheilijoita juhlitaan esikuvina, dopingista kiinnijääneet tuomitaan. Hamilton kuvaa valintatilannetta: jos on kaikin keinoin yrittänyt kilpailla puhtaasti ja on tuomittu jäämään keskitasolle tai häntäpäähän, kuka ei ratkeaisi kokeilemaan dopingia jos haluaa menestyä? Ja kun mukaan on lähtenyt, on helppo kokeilla aina uusia ja uusia keinoja.
Kirjan alkusanoissa ja loppupuolella Hamilton painottaa dopingtunnustuksena henkistä ulottuvuutta: synkät salaisuudet ja kaksoiselämä syövät ihmistä sisältä päin ja totuuden - vaikka kuinka rumankin - kertominen tuo mielenrauhan.
Lance Armstrongin nimen symboliarvo on erityisen kiehtova tässä yhteydessä. Lajinsa huipulle noussut Lance on kuin Pyöreän pöydän ritareiden Sir Lancelot, ritareista menestynein ja urhein, joka lopulta ryvettyy lokaan häpeällisellä tavalla. Armstrong, vahva käsivarsi, taas sopii hyvin urheilijalle - mutta voittoon vienyt vahvuus olikin saavutettu kielletyillä keinoilla.
Kirjasta käy ilmi toki muutakin kuin dopingin käyttö. En ollut tajunnut, että huippupyöräily on oikeastaan joukkuelaji, jossa joukkueen voimin pannaan paukut parhaan ajajan menestymiseen. Pyöräilykisojen strategiset toimenpiteet olivat minulle uutta asiaa. Samoin kiinnitin huomioni kirjan erittäin miehiseen maailmaan. Kirjassa kuvatut urheilijat, valmentajat, johtajat, omistajat, mekaanikot, lääkärit, päättäjät ja tutkijat olivat lähes yksinomaan miehiä. Naisia esiintyi lähinnä äidin, tyttöystävän ja vaimon rooleissa. Ainoat näkyvät poikkeukset ovat Armstrongin tiimiin henkilökuntaan 1990-luvulla kuulunut Emma O'Reilly ja tv-tähti Oprah Winfrey, jonka haastattelussa Armstrong tunnusti dopingin käyttönsä suurelle yleisölle. Emma O'Reilly on kirjoittanut kirjan The Race To Truth ja hän kertoo kokemuksistaan mielenkiintoisella tavalla The Guardianin haastattelussa.
En juurikaan lue urheilukirjoja, mutta tämä oli niin hyvä kirja että mielelläni lukisin jotain samanlaista lisääkin.
Käännöksestä
Suomentaja Pekka Tuomistolla lienee ollut aikataulupaineita, koska kirjan kieli on paikoin viimeistelemätöntä. Englannin kielen lauserakenteet ovat välillä jääneet häiritsevästi näkyviin suomenkieliseen tekstiin, samoin jotkut termit tuntuvat luonnoksilta tai lapsuksilta. Esimerkiksi alkusanoissa Hamiltonia kuvataan "sinikaulusajajaksi", kenties osuvampi termi voisi olla vaikka "duunariajaja" tai yksinkertaisesti "kova tekemään työtä". Pääsääntöisesti kirjan suomi on ihan hyvää luettavaa, mutta vielä yhden pienen viimeistelykierroksen teksti olisi tarvinnut.
Tekstit
Olen "tutkinut" tätä dopingongelmaa ja sen kaksinaismoraalia varsin pitkään. Lisäksi tässä on minusta myös perusoikeusnäkökulma. En halua kuitenkaan kirjoittaa niistä blogissani.
VastaaPoistaKirja on hyvä, mutta kirjoitettu ennen kuin Lance tunnusti. Minusta kirja osoittelee turhaan yhtä miestä, kun miltei kaikki tuon aikaiset huiput jäivät kiinni, myös kirjoittaja itse peräti kahdesti, toisen kerran b-näytettä ei voitu tutkia. Moni pyöräilijä on tunnustanut oman dopinginsa, vaikka ei ole koskaan kärynnyt. Tässä ilmenee, että moni kärynnyt ensin väittää olevansa syytön ja kun käry vahvistuu, syyttää muita, yleensä Lancea.
Minusta omasta käytöstä kannattaa syyttää itseään. Tässä kirjoittaja oli aloittanut käytön ennen kuin Lance liittyi talliin. En hyväksy dopingia, mutta ihmetelen eri urheilijoiden eri vapauksia esimastmalääkkeiden käyttöön.
Kiinnostavanoloinen teos! Minulle koko dopingasia on jäänyt hieman etäiseksi, en juuri lue urheilu-uutisia muutenkaan ja urheiluseuraamiseni rajoittuu naisten jalkapallon kolmosdivariin. Teoksena tämä voisi olla mielenkiintoinen hyppäys oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
VastaaPoistaTämä oli yllättävän kiinnostava kirja, luin suorastaan ahmien. Tykkään välillä katsoa pyöräilyä, ja tämä avasi kivasti tuota joukkueen toimintaa. Eurosportin selostaja kun ei yleensä kerro perusasioita pyöräilystä (olympiaselostaja oli sen sijaan tosi hyvä tässä tänä vuonna).
VastaaPoistaOletko muuten katsonut pyöräilyä Eurosportilta? Selinit ovat kyllä siitä hauskoja, että kertovat kunkin Italian/Ranskan/Espanjan alueen historiasta ja ruokakulttuurista.
Ai niin, YouTubesta löytyy Tyler Hamiltonin puheita ja haastatteluita, sisältö tosin on suht sama kuin kirjassa.
PoistaKiinnostava kirja, ja keskustelu:
VastaaPoistaOlen blogannut tästä ja Lance Armstrongin kirjasta
http://deekoo-javiel.blogspot.fi/2014/10/tyler-hamilton-daniel-coyle-voittoja-ja.html
Juliet Macurin kirjasta Valheiden ketju:
http://deekoo-javiel.blogspot.fi/2015/06/juliet-macur-valheiden-ketju.html
Mielipiteitä on kaikilla dopingista, komppaan ensimmäistä kommentoijaa.
Pyöräilijöillä se ei ole järjestelmällistä eikä ainakaan valtiojohtoista Hamiltonkin teki itse päätöksen olla ajamatta pelkällä vedellä ja leivällä.
Suomessa oikeuden edessä syytettynä ollessa syytetyllä on itsekriminointisuoja, ei ole totuudessa pysymisvelvollisuutta eikä tarvitse osallistua asian selvittämiseen. USA:ssa lienee tässä tapauksessa toinen menettely, eli pitää antaa valaehtoinen lausunto. Marion Joneshan oli vankilassa valehdeltuaan oikeudessa. Luulen, että Lance tunnusti mielummin Oprahille, kuin tuomarille. Lancelta on otettu kaikki pois 1998 jälkeen saavutetut, ja hän on myös maksanut takaisin rahaa. Hän on saanut elinikäisen kilpailukiellon. Kuka muu on kärsinyt vastaavan rangaistuksen, vaikka ei ole jäänyt kertaakaan kiinni. (vrt ensimmäinen kommentti).
Todella moni muu on joko jäänyt kiinni, tunnustanut tai jäänyt kiinni kotietsinnöissä laboratorioihin (ja löytynyt materiaalia, joka on voitu kytkeä henkilöön ja dopingiin).
Henkilöitä, jotka ovat jääneet kiinni jostakin vilpistä, en pidä yleisesti kovinkaan luotettavina todistajina, mitä tulee muiden tekemisiin.
Mielipiteet ovat avartavia ja raikkaita, kuten hellinin. Itse pidin esim. olympiakisojen miesten pyöräilyn maantieajon selostusta lähes luokattoman huonona (ehkä selostettiin tv-kuvasta). TV-kuvasta selostetaan kaikki ympäriajot Suomessa Eurosportille, joita kaikkia seuraan ja Selinit ovat kyllä muidenkin kuin oman mielipiteen mukaan Suomen parhaat selostajat ja asiantuntevimmat, ja ymmärtävät pyöräilystä paljon ja selostavat loistavasti. Ihmettelen, mitä perusasiaa pyöräilystä Selinit eivät ole muka selvittäneet?
Ovat varmasti selittäneet ja ymmärrettävää on, ettei joka etapilla väännetä samoja perusasioita rautalangasta, mutta se tekee lajin seuraamisen uusille ihmisille vaikeammaksi. Tykkään silti Selineistä kovasti ja heidän kuuntelemisensa on kyllä ilo.
PoistaOlympiaselostaja on kyllä jakanut mielipiteitä, mutta olen kuullut myös muilta kehuja :D.
:)
PoistaSelostusta saattoi vaikeuttaa esim taustamateriaalin puuttuminen esim lähtolistat ja ympäriajoisa järjestäjä laittaa tilanteita myös internettiin.
Kiitos kommenteista! En ole katsonut pyöräkisoja tv:stä ja kirjan luettuani katselin Youtubesta joitakin kohtauksia vanhoista kisoista, joista kirjassa kerrottiin. En kuitenkaan kaikin osin ihan tajunnut kilpailujen draamaa, vaikka kisavideoita olikin ihan kiinnostava katsoa kirjan lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaSuomalainen hiihtodopingia käsittelevä Sinivalkoinen valhe -dokkari on muuten myös erinomaista katsottavaa!
Totta, että joka lajiin sisäänpääseminen on hankalaa, mutta ammattipyöräilyon kova laji, esim kaatumisia tapahtuu miltei joka etapilla.
PoistaHiihdon doping-kuvio on kiinnostava, mutta osittain erilainen.