Turun kaupunginkirjaston kellarissa ja kirjamessuilla

Tänään on viimeinen päivä ehtiä Turun kansainvälisille kirjamessuille, joten Varsinais-Suomen suunnalla asuvien kannattaa liikahtaa kohti Turun Messu- ja Kongressikeskusta. Retkeilin messuille eilen ja mukavaa olikin tällä neitsytmatkallani - en ole aiemmin käynyt Turun kirjamessuilla, mutta saatanpa harkita lähteväni toisenkin kerran! Messujen pääteemoina ovat Yhdysvallat ja Somero.

Turun kaupunginkirjaston hieno pihalehmä.

Turun kaupunginkirjastossa työskentelevä Erjan lukupäiväkirjan Erja oli järjestänyt aamupäivälle bloggaajaohjelmaa. Lukulampun valossa -hanke esittäytyi ja kirjastolaiset johdattivat bloggaajaryhmän Aurian kellariin tutustumaan kirjaston vanhimpaan aineistoon ja kummituskierrokselle varastokirjaston sokkeloihin.

Kellariin roudattu historiallisen aineisto kaipaa kuulemma edelleen järjestämisestä, mutta kirjaston resurssitilanteesta johtuen äkillistä muutosta ei ole luvassa. Oli kuitenkin todella viehättävää tutkailla ja ihastella aineistoa. Löysin muun muassa kaksi erilaista kappaletta 1850-luvulla painettua Charles Dickensin Bleak Housea - minulla on Bleak House (Kolea talo) kesken Kindlessä "metrokirjana", joten oli hauska fiilis etsiä 1850-luvun kirjasta se kohta, joka minulla on Kindlessä menossa. Lisäksi kurkkasin 1930-luvulla painettua Kajaanin kaupungin historiaa, josta löytyikin tieto että kotijokeni Kiehimänjoen varrella on asunut Karppisia jo 1500-luvulla, terveisiä vaan naapuriin!

Kuten kuvista näkyy, osa aineistosta oli hieman rähjäisemmässä kunnossa...

...mutta osa viimeisen päälle hienossa.

Kirjastokierroksen jälkeen messut kutsuivat. Olin ruksaillut ohjelmalehtisestä etukäteen kaikkea kiinnostavaa, mutta olin jo varautunut siihen että messutungoksessa suunnitelmat menevät helposti uusiksi. Ensin kiersin messujen myyntiosastoalueen, mukaan tarttui Pentti Saarikosken Aika Prahassa täydentämään maltillisesti kartuttamaani Saarikoski-kokoelmaa. Hyväkuntoinen toisen painoksen nide maksoi kahdeksan euroa. Vaikka myyntiosasto oli hallittavissa olevan kokoinen, iskee messutungoksessa helposti väsy, joten suuntasin kokoustiloissa järjestettyjä ohjelmanumeroja kuuntelemaan.

Tietokirjailija ja Yhdysvaltain suurlähettilään puoliso Cody Douglas Oreck.

Livahdin takaovesta mukaan Role of women in literature -paneelikeskusteluun, jota tähditti Yhdysvaltain suurlähettilään puoliso Cody Douglas Oreck. Hän on kirjoittanut suomalaisarkkitehtuuria tarkastelevan kirjan Storybook Helsinki and beyond. Mukana keskustelemassa olivat yhdysvaltalainen Lynn Nottage, suomalaisia edusti Leena Parkkinen. Juha Itkonen isännöi keskustelua.

Sekä Douglas Oreck että Nottage olivat harjaantuneita, eläväisiä ja kiinnostavia keskustelijoita, mutta Parkkinen ja Itkonen olisivat voineet hieman skarpata. Parkkinen oli enimmäkseen hiljaa ja Itkosen kysymykset muuttuivat loppua kohti melko laiskoiksi, tyyliin "kerro suosikkinaiskirjailijasi/mieskirjailijasi". Ja kun keskustelukielenä on englanti, toivoisin suomalaisten muistavan, että englanniksi olisi hyvä käyttää voimakasta, elävää intonaatiota. Monotonisen tasapaksu polotus kuulostaa kovin ankealta. Tiedän, että suomalaisia moititaan liiasta itseruoskinnasta vieraiden kielien puhumisessa enkä halua julistaa mitään kansallista häpeää Itkosen ja Parkkisen esiintymisen vuoksi. Toivoisin silti kaikkien muistavan, että kun esiinnytään englanniksi, täytyy hieman panostaa puheen eläväisyyteen, vaikka suomeksi suomalaisten kesken sellainen eleetön mumeltaminen onkin ihan normaalia.

Professori Timo Soikkanen.

Lisäannoksen tiukkaa historia-asiaa sain seuraavan luennoitsijan puheenvuorosta. Turun yliopiston professori Timo Soikkanen veti tehokkaasti vajaan puolen tunnin luennon aiheesta "Vuoden 1863 kieliasetuksesta Turun Yliopiston ja Åbo Akademin syntyyn". Mukavalla turkulaisnuotilla esitelmöidyn historiakatsauksen pääviesti oli, että kyseisten yliopistojen syntyyn ei suinkaan vaikuttanut ainoastaan 1800-luvun lopun kieliriidat, vaan myös halu toimia Suomen venäläistämistä vastaan. Hieman kuitenkin harmitti, kun järjestäjä tiivisti esityksen loppupäätä aikataulujen vuoksi. Ei ole esiintyjän vika, jos järjestäjän ilmoittamat aikataulut mättävät - Soikkanen pääsi aloittamaan vasta ohjelmaan merkittyä aikaa myöhemmin ja olisin mielelläni kuullut kaiken, mitä hän oli esitykseensä valmistellut.

Tämän jälkeen menin kuuntelemaan Mikko Perkoilan Mononen-Mustapää -konsettia. Unto Mononen on hieno säveltäjä ja minulle oli uutta tietoa, että hän sävelsi myös P. Mustapään runoja. Musiikki oli tosi kaunista, levyn voi ostaa netistä tai kuunnella Spotifyn kautta. Esitys oli osa messujen Somero-teemaa, olihan Mononen somerolainen.

Kirjabloggaaja, kustannustoimittaja ja tietokirjailija Katja Jalkanen.

Sokerina pohjalla olikin kirjabloggaaja-asiaa. Katja Jalkanen ja Hanna Pudas esittelivät Rivien välissä -kirjablogikirjaa hauskasti toisiaan haastattelemalla. Hannaa ja Katjaa pääsee kuuntelemaan myös Helsingin kirjamessuilla lauantaina 26.10. He esiintyvät Aino-lavalla klo 11.30 yhdessä Suvi Aholan kanssa, ohjelmanumeron nimi on "Jaetun lukemisen ilo". Lisäksi Ylen Kultakuume-ohjelmassa on messuilla tehty Katjan haastattelu.

Kirjabloggaajat Minna Vuo-Cho ja Hanna "Morre" Matilainen sekä Into-kustantamon Mika Rönkkö ja Like-kustantamon Nora Varjama.

Tämän jälkeen alkoi Kirjasfääri-blogin Taikan koordinoima Suuri bloggaajatapaaminen, johon oli kutsuttu myös kustantamojen väkeä keskustelemaan kirjablogeista. Paneelikeskusteluun osallistuivat kuvassa näkyvien henkilöiden lisäksi myös Kirsin kirjanurkan Kirsi ja Taika itse. Lähdin hieman kesken kaiken pois, sillä menin messujen viimeisen tunnin ajaksi ruokamessujen osastolla.

Ruokamessuilta mukaan tarttui muun muassa kätevän oloinen keraaminen raastin, lakupussi, voisarvia ja riisipiirakoita, joten kaiken kaikkiaan messupäivä oli onnistunut. Helsingistä Turkuun pääsee junalla kahdessa tunnissa, joten kyllä kannatti herätä puoli kuudelta lauantaina näin hyvän kirjapäivän vuoksi. :)

Det Kongelige Bibliotek Kööpenhaminassa - eli kirjasto, jossa ei ollutkaan kirjoja

Kävin kaupunkilomailemassa Kööpenhaminassa ja komea Kuninkaallinen kirjasto herätti mielenkiintoni. Siihenhän piti mennä tutustumaan.

Mustaksi timantiksi nimetty laajennus on liitetty vanhaan osaan. Kokonaisuus on mielestäni toimiva - minusta on parempi tehdä reilusti uudennäköistä arkkitehtuuria kuin jäljitellä vanhaa, vaikka rakennustyylit poikkeaisivatkin toisistaan.

Pihalla olevien pyörien määrä kertookin siitä, miten toimiva pyöräilykaupunki Kööpenhamina tuntuu olevan. Pyöräilijöitä oli paljon ja pyöräreitit näyttivät helppokulkuisilta kaupungin keskustassakin.

Kanaalirannan puolella oli lepotuoleja. Ajattelin jo, että tännehän olisi kiva tulla, jos asuisi Kööpenhaminassa pitemmän aikaa. Sen kun kävisi lainaamassa jotain kivaa ja jäisi lepotuolille lueskelemaan kaikessa rauhassa.

Sisällä oli tyylikästä: oli kahvilaa, myymälää ja konserttisalia. Kirjastossa oli paljon ihmisiä tekemässä töitä kannettavan tietokoneen parissa. Pyöriessäni kirjastossa en kuitenkaan löytänyt kirjahyllyjä mistään, paitsi jotain vanhojen lakikirjojen ja muiden tietokirjojen näköisiä opuksia. Kirjaston opasteet neuvoivat vain lukuhuoneisiin (Reading Rooms) ja niihin päästäkseen olisi pitänyt olla lupa.

British Libraryn vierailua muistellen päätin tällä kertaa mennä pyytämään apua neuvonnasta. Kysyin viattomasti englanninkielistä kaunokirjallisuutta. Mutta virkailija kertoi, että koko kirjastosta ei löydy kirjoja, lukuun ottamatta hakuteoksia. Kirjat saa lainaan tilaamalla ne verkkopalvelusta ja noutamalla kirjastosta. Ja jos ei ole Tanskan kansalainen, ei saa kirjoja kotilainaan vaan pitää lukea kirjat paikan päällä.

Olin vähän järkyttynyt - valtavan suuri ja komea rakennus, jota mainostettiin näyttävästi kuuluisaksi kirjastoksi ja sitten siellä ei olekaan kirjoja! No, ehkä on normaalia ajatella kirjaston olevan jonkinlainen hakuteosarkisto tai online-tilausten noutopiste, mutta silti.

Olin aikonut käydä etsimässä hyllyistä suomalaiskirjailijoiden teoksia, mutta tilanteen ollessa tämä tyydyin bongaamaan Koneen liukuportaat. Ne taisivat olla suurin suomalainen kulttuurisaavutus, joka tässä kirjastossa oli esillä.

Onneksi Kööpenhaminassa oli paljon muutakin mukavaa, kuten kiireetön kahvittelu. Toivon silti, että uutta Helsingin keskustakirjastoa suunnittelevat tahot eivät aio sysätä kirjoja sivurooliin samalla lailla kuin Kööpenhaminassa on tehty. Jos pitäisi valita mieluinen kirjasto, niin mieluummin valitsen vaikka elementtikerrostalon kellarin täynnä kirjoja kuin komean rakennuksen ilman kirjoja. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.

British Library ja satunnaisia kirjahavaintoja Lontoosta

Dickens-kävelyn lisäksi vierailin Lontoossa myös British Libraryssä. Odotin pääseväni hipeltämään kirjoja, mutta tämä toive ei toteutunut. Kirjaston kirjoja säilytettiin lukusaleissa, joihin olisi pitänyt hakea "lukijapassia". En jaksanut kokeilla passin hakemista, joten tyydyin kiertämään kirjastoa ja lisäksi kävin erinomaisessa Propaganda: Power and Persuasion -näyttelyssä.

Kirjasto oli kadun puolelta varsin vaatimattoman näköinen, mutta kun pujahti sisäpihan puolelle, oli arkkitehtuuri paljon komeampaa lippuineen ja kellotorneineen.

Kirjaston sydämessä oli mielettömän upea kirjakokoelma, King's Library. Kuningas Yrjö III:n ajoilta periytyvää kirjakokoelmaa säilytetään kaikkien nähtävillä, mutta silti ulottumattomissa - lasiseinät suojaavat historiallista kokoelmaa.

King's Library kahvilan puolelta nähtynä.

Kirjastossa oli aikamoinen vilske. Kaipa iso osa asiakkaista oli ihan oikeita opiskelijoita, mutta todella moni asiakas oli jäänyt aulatilojen pöytien ääreen tai sohville kirjoittamaan muistivihkoihin tai näpyttelemään tablettia.

Satunnaiselle matkailijalle kirjasto voi olla mukava käyntikohde siksikin, että se on ilmainen, siellä on hyvät vessat, juomapisteitä ja paljon istumapaikkoja.

Kirjaston kokoelmat säilyvät toivottavasti todella hyvässä kunnossa, sillä kuvasta näkee mitä kaikkea lukijapassin saamiseksi vaaditaan.

Kaupungilla kävellessä tuli bongattua monia pieniä kirjallisia yksityiskohtia. Lukulaitteita mainostettiin näkyvästi ja mielenkiintoista oli, että nimen omaan perinteiset kirjatahot markkinoivat lukulaitteita. Tämä oli kyllä linjassa lukulaitteiden suosion kanssa, sillä esimerkiksi metrossa huomasi helposti, miten yleistä e-kirjojen lukeminen oli. Vaikka monilla metromatkustajilla oli kourassaan paperikirja, lähes yhtä moni luki lukulaitteella.

Sanomalehti London Evening Standard mainosti Nook-lukulaitetta.

Waterstones-kirjakauppaketju on näköjään lyöttäytynyt kimppaan Amazonin kanssa, koska kirjakaupassa Kindlet olivat näkyvästi esillä.

WHSmith-kirjakauppa taas tarjosi Koboa.

Merkkihenkilöiden muistolaattoja oli kaupungilla paljon. Gloucester Placelta löytyi Wilkie Collinsin muistolaatta.

Sokerina pohjalla metroasemalla ollut seinänkorkuinen kirjamainos. Piti napata kuva, sillä alin sitaatti on Things Mean a Lot -kirjablogista.

Pärnun kirjastossa

Vietin muutaman päivän lomalla Virossa ja kävin kurkkaamassa myös Pärnun pääkirjastoa. Kirjasto oli helppo huomata, sillä Tallinnan-bussi ajoi Pärnussa komean kirjastotalon ohi.

Kirjasto olikin uudenkarhean tuntuinen, se on rakennettu vuonna 2003. Alakerrassa oli Internet-sali, keskikerroksessa kaunokirjallisuutta ja yläkerrassa musiikkiaineistoa ja lukusali. Sisääntuloaulassa oli valokuvanäyttely vuoden 1989 tapahtumista Tšekkoslovakian samettivallankumouksesta.

Näkyvimmin esillä oli luonnollisestikin vironkielinen aineisto, mutta Viron suuren venäjänkielisen vähemmistön vuoksi on ymmärrettävää, että kirjastossa oli laajalti aineistoa myös venäjäksi. Aineistoa löytyi muillakin kielillä.

Arkena keskellä päivää kirjastossa oli melko mukavasti ihmisiä. Mitään ruuhkaa ei ollut, kuten ei yleensäkään kirjastoissa noihin aikoihin, mutta varsinkin nettikoneet ja lastenosasto olivat tehokkaassa käytössä. Lukusalissakin oli asiakkaita.

Kävin kurkkimassa, löytyisikö hyllyistä suomalaiskirjailijoiden vironnettuja teoksia. Löytyihän niitä. Harri Sirolan hieno Viro-aiheinen romaani Kaksi kaupunkia käännettiin muutama vuosi sitten viroksi ja hyllyssä seisova kappale oli jopa sen oloinen, että sitä oli luettukin melko paljon. Rivistä löytyy myös Joni Skiftesvikiä.

Mika Waltarin tuotantoa löytyi komea rivistö. Sinuhesta oli sekä pränikkä tuore painos että käytössä kulunut vanha painos. En kuitenkaan saanut oikein tolkkua siitä, milloin Sinuhe on eka kerran vironnettu, sillä tuntui että kaikista kokeilemistani kirjoista löytyi maininta pelkästä painosvuodesta, ei siitä milloin ensimmäinen painos on ollut. Tai sitten en vaan osannut.

Waltarin vierestä löytyikin yllätys: Hilja Valtosta! Jos tuohon arvuuttelemaani painosvuositietoon oli luottamista, niin Valtosta on käännetty 1990-luvun alkupuolella viroksi. Ulkoasultaan nämä olivat melko vaatimattomia niteitä, mutta eipä se niiden viihdytysarvoa vähennä. Ylipäätään kirjastossa näkyi, että aineiston ulkoinen kunto ei ollut kirjaston komeiden puitteiden tasalla. Sinänsä tämä ei ole ihme, sillä varmasti Virossakin joudutaan punnitsemaan verovaroilla tehtäviä hankintoja, joten resuisempiakaan kirjoja ei ehkä kannata panna poistoon yhtä tiheästi kuin suomalaisissa kirjastoissa. Ja olenhan usein harmitellut suomalaiskirjastojen nopeaa aineiston kierrätystä. Siihen verrattuna on myönteistä, että Pärnussa kirjastosta löytyy hyvinkin eri-ikäisiä kirjoja.

Kaari Utrion kirjoja oli muutama. Nämäkin olivat 1990-luvun alkupuolen painoksia. Vappu Tuomiojan kirjaa Sulo, Hella ja Vappuli oli hankittu kaksin kappalein, molempia oli näköjään myös luettu. Meinasin käydä myös O-hyllyn kohdalla etsimässä Sofi Oksasen kirjoja, mutta unohdin, kun kirjastossa riitti katseltavaa muutenkin.

Jos Pärnuun menisi lomailemaan pitemmäksi aikaa, ei haittaisi vaikka matkalukeminen loppuisi, sillä kirjastosta löytyi neljä hyllymetriä suomenkielistä aineistoa! Seassa oli uutuuksia ja vanhiksia. Lisäksi englanninkielistä aineistoa oli vielä enemmän kuin suomalaista.

Yritin etsiä suomalaiskirjastoista tuttua "kotiseutuhyllyä", mutta sellainen ei osunut kohdalle. Sen sijaan löysin perinteisen, mutta varsin toimivan oloisen arkistohyllyn, johon oli kirjattu Pärnu-kirjat aiheittain. Kylpyläkaupungille sopivasti esimerkiksi kylpylöille löytyi oma hakusanansa, samoin olisi voinut etsiä luettavaa vaikka kaupungin tai kaupungin koululaitoksen tiimoilta.

Lastenosastolla oli kyltti, jossa kerrottiin lastenkirjailija Aino Pervikin täyttäneen huhtikuussa 80 vuotta. Muista kirjauutisista pitää mainita, että lauantaina bongasin virolaisen iltapäivälehden kirjapalstalta lyhyen jutun Tuomas Kyrön Kerjäläisestä ja jäniksestä, joka on käännetty nimellä Kerjus ja jänes. 

Sibelius-Akatemian kirjasto Musiikkitalossa

Musiikkitalon rakentamisesta riideltiin sanomalehtien mielipidepalstoilla pitkään ja hartaasti, mutta niinpä vain talo nousi töröttämään Helsingin keskustaan viime vuoden puolella. Minä en ole ehtinyt vielä Musiikkitalon konserteissa käymään, mutta parissa seminaaritilaisuudessa sentään olen. Yhdellä reissulla kävin myös kurkistamassa Musiikkitalossa sijaitsevaan Sibelius-Akatemian kirjastoon, ja paikka olikin niin mielenkiintoinen että piti lähteä uudelle vierailulle kameran kanssa.

Musiikkitalo rautatieaseman suunnalta nähtynä.

Kun on ikänsä ollut lukutoukka, sitä aina välillä kuvittelee tuntevansa kirjallisuutta edes jollakin lailla. Mutta aina, kun lähtee käymään jossakin erikoisalan kirjastossa, tajuaa kuinka valtavan paljon maailmassa onkaan kirjoja, hyviä ja tärkeitä kirjoja, joista itse ei ole tiennyt mitään. Musiikkiaiheiseen kirjallisuuteen erikoistuneessa Sibelius-Akatemian kirjastossa iskee juuri tällainen fiilis.

Portaita alas perille.

Sibelius-Akatemian kirjasto on kaikille avoin, aukioloajat voi kurkata täältä. Musiikkitaloon saa mennä kuka tahansa pällistelemään, talossa palvelee mm. musiikkikauppa ja kahvila. Kirjastoon pääsee infopisteen takaa, jos oikeaa suuntaa ei löydy niin riittää että löytää infopisteen, sieltä kyllä neuvotaan. :)

Jututin kirjastossa työskentelevää amanuenssi Jalo Oinosta ja hän kertoi kirjaston aineistoa voi lainata taidekorkeakoulujen ARSCA-kirjastokortilla. Kirjastokortti myönnetään kaikille halukkaille, henkilöllisyystodistus pitää olla mukana kun korttia hakee. Oinonen kertoi että vuosien varrella lainausmäärät ovat heillä olleet laskusuunnassa, syyksi hän arveli verkkoaineiston lisääntyneen käytön. Kirjaston muutto Musiikkitaloon ei ollut ainakaan vielä kasvattanut kävijämääriä - minä kehotan kyllä kaikkia kiinnostuneita käymään kurkkaamassa kirjastoa, se on tyylikäs ja mielenkiintoinen paikka. Kirjastossa vierailu on design- ja kulttuuritapahtuma, josta ei tarvitse maksaa pääsylippua.

Italian instrumental music of the 16th and early 17th centuries.

Jo luokitusten nimet ovat aivan omaa luokkaansa. Muun muassa tällaisia luokituksia löytyy: notaatio, paleografia, esityskäytännöt, partituurinsoitto. Eräs luokka on nimeltään "Cembalo. Spinetti. Virginaali.", toinen "Elektroniset soittimet. Elektronisen musiikin tekniikka." Merkittävimmille säveltäjille on omat luokkansa, ja Mozartia tai Beethovenia käsittelevää kirjallisuutta löytyy hyllymetreittäin. Myös runoille oli oma hyllynsä - kenties sitä varten jos halukkaat opiskelijat haluavat harjoitella runoihin säveltämistä?

Nuotteja löytyy joka lähtöön monen hyllyn verran. Jalo Oinosen mukaan nuotit ovatkin tyypillistä aineistopoistomateriaalia, ne kuluvat käytössä kovasti. Muuten tässä kirjastossa ei kuulemma tarvitse tilanpuutteen vuoksi poistoja tehdä. Kirjastossa on hyvä varastotila. Kirjaston aineisto on karttunut aina Sibelius-Akatemian perustamisesta asti. Tällainen on jotenkin todella lohduttavaa. Tuntuu, että kaupunginkirjastossa varaston kiertonopeus on turhankin suuri, suhteellisten uusienkin romaanien osa tuntuu liian usein olevan päätyä poistomyyntiin tai varastokirjaston uumeniin.

Kirjastossa on myös laaja cd-levyjen, lp-levyjen ja dvd-tallenteiden kokoelma. Varustukseen kuuluvat myös kuunteluhuoneet, joissa on laadukas akustiikka ja sohva ja valkokangas. Kenties opiskelijat keskittyvät kuunteluhuoneissa vaikka oopperoiden dvd-taltiointeihin?

Lehtisalissa oli musiikkiaiheisia aikakauslehtiä Suomesta ja maailmalta. Pelkästään näiden nimikkeiden määrä oli huimaava - ja taas kerran huomasi, ettei edes Suomessa ilmestyvistä musiikkilehdistä tiedä kuin murto-osan.

Yleissivistyksen nimissä kirjastossa kannattaa käydä vierailulla ja vaikkapa jäädä tutkiskelemaan materiaalia joksikin aikaa. Kenties parhaiten kirjasto sopisi sellaisille ihmisille, joille sekä musiikki että kirjallisuus ovat intohimoja. Monet opukset ovat erikoistunutta tutkimustietoa ja melkoisen järeitä. Mieleen jäi kirja, jossa verrataan Mozartin musiikkia Jane Austenin kirjoihin. Robert K. Wallacen tutkimus Jane Austen and Mozart: classical equilibrium in fiction and music on yhdysvaltalaisen Georgian yliopiston julkaisu vuodelta 1983.

Sibelius-Akatemian kirjastossa vierailu sopii mainiosti myös esimerkiksi työmatkalaisille, sillä Musiikkitalo on hyvin lähellä rautatieasemaa. Joten seuraavan kerran kun Helsingissä matkaava kirjojen ystävä miettii, mitä tekemistä keksisi ennen junan lähtöä, kannattaa käydä vilkaisemassa tämän kirjaston antimia.

Blogitapaaminen Suomenlinnassa

Tänään oli kirjabloggaajien ja blogilukijoiden piknik-tapaaminen Suomenlinnassa. Osallistumismäärä oli upeat 14 henkeä (vai 15, menin jo laskuissa sekaisin). Kukaan ei ollut erityisen halukas esittelemään naamatauluaan blogikuvissa, joten tässä muuta kuvamateriaalia retkeltä.

Lautta lähenee Suomenlinnan rantalaituria.

Nettituttavuuksiin perustuvissa miiteissä on aina oma tunnelmansa - jännä fiilis, kun tavallaan tuntuu siltä että tuntee keskustelukumppaninsa hyvin, ja silti näkee ihmisen ensi kertaa. No olen minäkin onneksi kuluvan vuoden aikana tutustunut jo muutamiin bloggaajiin, mutta ilahduttavasti tuli tälläkin reissulla uusia "livetuttuja".

Pääsimme opastetulle vierailulle Suomenlinnan kirjastoon, jolla muuten on oma Facebook-sivu. Kirjasto löytyy kun kävelee panimoravintolalta Susisaareen päin ja rupeaa kirkon kohdalla katselemaan oikealle, siellä on muurissa aukko josta on opastus kirjastoon.

Kirjasto sijaitsee tunnelmallisessa paikassa.

Kirjastonhoitaja Helena Valve esitteli kirjastoa. Ei liene yllätys, että kesäksi tämän kirjaston aukioloaikoja laajennetaan talviaukioloajoista. Asiakkaina käy sekä Suomenlinnan vakioasukkaita että saarella kävijöitä. Valve vinkkasi myös Suomenlinna-aiheisia romaaneita: esimerkiksi Ursula Pohjolan-Pirhosen Viaporin kaunis Helena ja Maila Talvion Linnoituksen iloiset rouvat sijoittuvat Suomenlinnaan.

Taideteos lainaustiskin päällä: Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani. Reijo Rantatalo, 2007.

Kirjastosta löytyy myös poistokirjojen ostohylly (0,5 eur/kpl) sekä kirjojen kierrätyshylly, jonne voi viedä omia vanhoja kirjojaan ja ottaa mukaansa uutta luettavaa. Minäkin jätin muutaman kirjan sinne, sen jälkeen kun olimme vaihtaneet bloggaajien kesken kirjoja. Onneksi toin mukanani vähemmän kirjoja kuin vein.

Juuri sopivan kokoinen kirjasto.

Olen aina ollut sitä mieltä, että pienistä kirjastoista löytää helpommin luettavaa kuin isoista, ja niinpä täältäkin tuli lainattua kirja. Monica Fagerholmin Ihanat naiset rannalla on sellainen, josta muistan lukeneeni blogikehuja, joten sen nappasin lainaan.

Näyttelyvitriinin esineistöä.

Kirjastokierroksen jälkeen suuntasimme valleille piknikille, ja kuten piknikeillä yleensä on tapana, eväitä oli niin paljon ettemme mitenkään jaksaneet syödä kaikkea. :) Joten takaisin lähti vähintään yhtä paljon ruokaa, minäkin sain mm. pussillisen mansikoita mukaan, ja surautin niistä kotona smoothien.

Tapaamisen luonteeseen sopivasti keskustelunaiheena olivat kirjat ja myös bloggaus. Toivon mukaan uusiakin tapaamisia taas tulee!