 |
| Kuva: Amazon. |
Minusta tuntuu, että minun olisi "pitänyt" tuntea McCloudin teos jo ennestään, mutta niinpä sitä vaan on aukkoja sarjakuvasivistyksessä. Onneksi tuli paikattua! Understangin Comicsin alaotsikko on The Invisible Art, hauska paradoksi, sillä onhan sarjakuva visuaalinen taidemuoto, ei suinkaan näkymätön. Mutta McCloud lähestyy aihetta niin monelta kantilta, että myös alaotsikkoa voi tulkita useilla tavoilla.
Kun kirjablogeissa on alettu lukea yhä enemmän myös sarjakuvia, herää silloin tällöin keskustelua siitä, "miten" sarjakuvia pitäisi lukea. Kun Jenni luki Näkymättömät kädet, kommentoin asiaa näin:
"Sarjakuvan lukutaidosta herää aika ajoin kysymyksiä. Tavallaan jännä, koska nykyajan mediakulttuuria syytellään liiasta visuaalisuudesta. En muista koskaan kenenkään murehtineen, ettei osaisi katsoa tv-sarjaa tai elokuvaa. :) Mielestäni sarjakuvien lukemisen aloittaminen ei vaadi sen kummempia taitoja kuin kirjankaan lukeminen tai telkkarin katsominen."
Haluan muistuttaa tästä sen takia, etten toivo yhdenkään sarjakuvanoviisin tarttuvan McCloudin oppaaseen vain ahdistuakseen sen analyyttisyydestä. Ei sarjakuvia "pidä" lukea yhtään millään lailla. Koin kuitenkin itse saavani Understanding Comicsista paljon irti. Minä olen lukenut sarjakuvia kaiken ikäisenä, välillä intensiivisemmin, välillä harvemmin. Siinä mielessä Understanding Comicsin lukeminen oli "helppoa", että esimerkit olivat tuttuja. Jos joku sarjakuvia vähän lukenut haluaa käynnistää sarjakuvasuhteensa tutustumalla ammattilaisen analyysiin sarjakuvan kielestä, kannattaa tutustua tähän oppaaseen. Mutta jos on sellainen lukija, joka ahdistuu liiasta analyysistä, ei välttämättä kannata aloittaa sarjakuvauraa tällä, vaan ryhtyä suoraan lukemaan sarjakuvatarinoita. Tai sitten voin suositella hieman helpommin lähestyttävänä oppaana Paul Gravettin teosta Sarjakuvaromaani ja miten se voi muuttaa elämäsi.
Eräs avainkäsite on closure. Nettisanakirja ehdottaa suomennokseksi mm. sanaa sulkeuma, mutta kuvittelisin että tälle asialle on mahdollisesti jokin vakiintunut suomenkielinen termi. Käsitteellä tarkoitetaan osapuilleen sitä, että ihminen tekee mielessään päätelmiä kahden erillisen asian perusteella. Jos näkee ensin kuvan perunasta ja sen jälkeen kuvan kuoritusta perunasta, todennäköisimmin päättelee, että peruna on kuorittu. Ihmismieli rakentaa loogisia tarinoita kohtaamistaan asioista. Tämän varaanhan moni taideteos rakentuu - toisistaan riippumattomatkin asiat alkavat vaikuttaa järkevältä tapahtumaketjulta, kun ihminen ryhtyy tulkitsijaksi. Closure syntyy itsestään - on vaikea sulkea mielestään pois asioita, joihin assosioi merkityksiä. Jos vaikka näkee tutun hampurilaisketjun logon, herää mielessä taatusti jonkinlaisia mielikuvia hampurilaisiin tai hampurilaisyritykseen liittyen.
Minulle erityisen mielenkiintoisia olivat jaksot, joissa McCloud käsitteli ajan kuvaamista sarjakuvailmaisussa. Monia pieniä huomioita en ole tullut koskaan pohtineeksi, vaikka ne nyt luettuina aivan järkeenkäyviltä tuntuivatkin. Kuinka arvioidaan, paljonko aikaa jokin kohtaus vie? Voiko sarjakuvan yhdessä ruudussa olla meneillään monta erilaista ajan kestoa samalla kertaa? McCloud myös valaisi oivallisesti ajan ja tilan keskinäistä suhdetta sarjakuvailmaisussa. Samoin sarjakuvailmaisun kehittyminen eri maissa kiinnosti. McCloud vertasi esimerkiksi samaan aikaan tehtyjä amerikkalaisia toimintasarjakuvia, eurooppalaisia sarjakuvaklassikoita ja japanilaista mangaa ja analysoi eroja näiden ilmaisumuodoissa.
Sarjakuvamuotoinen sarjakuvaopas toimi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä monet ilmiöt havainnollistuivat hyvin, kun McCloud piirsi ja näytti, mistä on kyse. Eräs luku onkin nimeltään Show and tell. Mainio esimerkkisarjakuva syntyi siten, kun ensin tarina kerrottiin pelkillä kuvilla, sitten pelkällä tekstillä, ja sen jälkeen erilaisilla tekstin ja kuvan yhdistelmillä. Kertovatko kuvat ja sanat samoista asioista? Tämä on usein kaikkein tylsin sarjakuvatyyli. Kertovatko kuvat ja sanat eri asioista? Mihin suuntiin tarina muuntuu, jos kuvia tai sanoja viedään eri suuntiin?
Oppaassa käsiteltiin myös taidehistoriaa ja visuaalisen taiteen muotoja. 1990-luvun alussa Internet-kulttuuri oli vielä marginaalissa, mutta kenties nettikulttuuriin paneudutaan McCloudin myöhemmissä sarjakuvaoppaissa, joista löytyy tietoa hänen kotisivuiltaan. Mutta mielestäni Understanding Comics antaa eväitä myös muun visuaalisen kulttuurin kuin pelkän sarjakuvan tulkitsemiseen.
Lueskelin opasta aika kauan, mutta ei tätä tarvitse ahmaista kerralla, eikä välttämättä edes kokonaan, vaan tähän voi mainiosti tutustua paloittain. Arvioin, että tähän teokseen minun kannattaa palata myöhemminkin.
Tekstit
