Lauri & Jaakko Ahonen: Pikku Närhi

Kuva: Egmont.

Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi oli jonkinmoisessa nosteessa sarjakuvapiireissä jo viime syksynä, mutta minun lukulistalleni albumi nousi lopullisesti Sarjakuva-Finlandian voittamisen jälkeen. Voitto oli siinä mielessä muikea saavutus, että kyseessä on Ahosen veljesten esikoisalbumi. Pikku Närhestä ovat bloganneet myös ainakin Erja ja Anu.

Pikku Närhen sarjakuvakerronta painottui todella vahvasti visuaalisuuteen. Repliikkejä on vain vähän, enimmäkseen tarina etenee ilman dialogia. Ja kyllä kelpaa kertoa tarinaa kuvilla, kun piirrosjälki on todella vaikuttavaa. Albumin alkupuoli on julkaistu Pikku Närhen Facebook-sivulla, siellä voi tutustua tarinaan kunnolla.

Albumin tunnelma on unenomainen, loppua kohti yhä enemmän painajaismainen. Nimihenkilö Pikku Närhi hoivaa vuodepotilasäitiään suuressa talossa. Ikkunat ja ovet on teljetty ja äiti varoittelee lastaan ulkomaailman kamaluudesta. Etukäteen oletin tarinan kertovan siitä, miten Pikku Närhi uskaltautuu ulkomaailmaan ja irrottautuu äidin kahlitsevasta otteesta, mutta tapahtumat eivät todellakaan etene tähän suuntaan.

Pikku Närhessä on jotain, mikä tuntuu menevän suoraan alitajuntaan. Vieraan pelko, pimeän pelko, eristäytyminen ja läheisriippuvaisuus ovat isoja teemoja, mutta Pikku Närhi käsittelee näitä aiheita näennäisen yksinkertaisesti, satujen tapaan. Silti karmaisee.

Albumi on tavallaan nopealukuinen, mutta upean piirrosjäljen ääreen kannattaa pysähtyä. Kustantaja Egmont on viimeistellyt tasokkaan ilmeen kovilla kansilla ja kunnon paperilaadulla.

Lue myös nämä:
Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto - parasta elämässä
Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä
Seitsemän vuotta sarjakuvabloggausta