Marie Clayton - Tim Hill: The Beatles kuvina

Kuva: Gummerus.

Mauri Kunnaksen Piitlesin lukeminen on vaikuttanut minuun pitkäkestoisesti. Se innosti minut surffaamaan netissä Beatles-materiaaliin tutustumassa ja lisäksi lukaisin sarjakuvan Baby's in Black, joka kuvaa Beatlesin Hampurin-aikoja osittain päällekkäisellä tavalla Piitlesin kanssa. Baby's in Black oli kyllä aika pliisu Piitlesin verrattuna, bloggauskin jäi tekemättä. Sarjakuvasta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin tutustua siihen Kirjainten virrassa. 

Beatles-tietoni kaipaavat siis selvästi syventämistä, ja paikkasin tietopuutteitani kirjalla The Beatles kuvina. Kirja on suomennettu viime vuonna ja alkuperäisteos  A Photographic History Of The Beatles on ilmestynyt vuonna 2010. Kookkaassa kirjassa osa kuvista on painettu koko sivun suuruiseksi, joten kiintoisaa katseltavaa pitäisi riittää.

Kirja tyydytti Beatles-nälkääni osittain. Varsinkin kirjan alkupuolen kuvat ovat tosi mielenkiintoisia. Loppupäässä on minun makuuni turhan paljon "naistenlehden juorupalstan" otoksia, eli kuvia milloin miltäkin lentokentältä kun joku Beatleista on joko lähdössä matkalle tai tulossa matkalta emäntä kainalossaan.

Kirjan nimen perusteella ei pitäisi odottaa tekstiltä liian suuria. Taisin kuitenkin silti tähän sortua. Lukuja on kymmenen, ensimmäiset yhdeksän lukua kertoa Beatlesin yhtyevuosista ja viimeinen luku ajasta niiden jälkeen. Teksti tuntuu melkoisen myötäsukaiselta ja pintapuoliselta. Vaikka tämän pitäisi olla katselukirja, en näköjään lukijana mahda itselleni mitään, haluan saada tekstistä kaiken irti. Beatles-tietokirjana tämä siis ei selvästikään ole parhaasta päästä, toki kronologisesta selostuksesta oppii uusia asioita, kun on tällainen Beatles-maallikko. Selvää kuitenkin on, että sekä yhtye itsessään että aikalaisten ilmiömäinen hurmos mahdollistaisivat paljon syvemmän käsittelyn.

Sain Piitles-postaukseni kommentteihin paljon hyviä kirjavinkkejä ja listaan ne myös tähän. Olkoot samalla itselleni muistutuksena. Miksi tyytyä keskinkertaiseen, jos hyvääkin on olemassa.

Luetut, lukemattomat -blogin Liisan suositukset:
- Philip Norman: Shout!
- John Lennon: John Lennon panee omiaan
- John Lennon: Hispanialainen jakovainaa

Kanervalan Outin suositukset:
- Bob Spitz: The Beatles: The Biography 
- Steve Turner: Kovan päivän kirja: kaikkien Beatles-laulujen tarinat
- Angus Allan - Arthur Ranson: The Beatles: sarjakuva legendasta 
- Mark Shipper: Paperback Writer (edistyneemmille)

Lazy Dynamiteen Nekun suositukset:

- Jonathan Gould: Can't Buy Me Love

- Mark Lewisohn: The Complete Beatles Chronicle

- Ian MacDonald: Revolution in the Head

Anonyymin suositus:

- Hunter Davies: The Beatles

Mieluusti olisin laittanut tähän postaukseen muutamia esimerkkikuvia, mutta Gummeruksen sivulta ei löytynyt muuta kuin kansikuva. Alkuperäisen kustantamon Parragon Booksin sivuilta en löytänyt tätä kirjaa ollenkaan. Googlen kuvahaulla yritin etsiä tämän kirjan kuvia, mutta mahdottomaksi meni kuvapaljouden vuoksi.

Lue myös nämä:
Mauri Kunnas: Piitles
Michelle Morgan: Marilyn Monroe: Private and Undisclosed
Marian Keyes: The Mystery of Mercy Close

Mauri Kunnas: Piitles

Mauri Kunnaksen Piitlesiä odotin luettavaksi jo syksyn kirjatärppilistaa väsätessä. Huhut Kunnaksen Beatles-sarjakuvasta olivat sarjakuvaharrastajien keskuudessa muuttuneet  jo lähes urbaanilegendaksi, mutta vihdoin tänä syksynä teos näki päivänvalon. Pitkä projekti Piitles on Kunnakselle ollutkin, taustoihin voi perehtyä vaikka Ylen haastattelussa.

Kuva: Otava.

Piitles on hyvin dokumentaarinen sarjakuva. Kunnas elävöittää pikkutarkasti 1950- ja 1960-lukujen Liverpoolin ja Hampurin. Dokumentaarinen ote näkyy myös sarjakuvan rakenteessa: mukana on alaviitteita ja täsmennyksiä. Jos Piitles olisi toteutettu enemmän fiktion ehdoilla, olisi se varmasti vaikuttanut käsikirjoitukseen. Nyt koin kirjan lopetuksen hieman antikliimaksiksi, vaikka siinä tavallaan huipentuma olikin. Mutta Kunnas ei ole lähtenyt dramatisoimaan tarinaa liikaa, joten loppu on valitun tyylilajin mukainen.

Onneksi yksityiskohtien paljous ja tarkka dokumentointi eivät kuitenkaan tee lukemista töksähtelevää. Piitles on erinomaisen viihdyttävää ja hauskaa luettavaa, jonka ääressä ulvoin naurusta monet kerrat. Elämäkertamaisen luonteensa vuoksi se pisti minut kuitenkin myös miettimään nykyistä musiikkiteollisuutta ja viihdemusiikin tuotannon yhtäläisyyksiä ja eroja Beatlesien aikaan verrattuna.

Ja kukapa olisi voinut välttyä Beatlesin tuotantoon tutustumiselta? Minä muistan jo ala-asteen laulukirjasta Yesterdayn, ja joskus 1990-luvulla muistan kuulleeni radiosta sarjaa, jossa käytiin läpi Beatlesien vaiheita. Maailmanmenestyksen huuma jäi sarjasta mieleen, mutta sen erityisemmin en ole Beatleseihin perehtynyt.

Vaan Mauri Kunnas selvästikin on. Piitles alkaa John Lennonin lapsuudesta ja päättyy bändin ensimmäiseen viralliseen levytykseen. Väliin mahtuvat villit nuoruusvuodet Hampurissa keikkaorkesterina, kuten myös sitkeä pakertaminen Liverpoolin pikkulavoilla.

Itse asiassa Piitlesit ovat ensimmäisen kerran esiintyneet jo Kunnaksen Nyrok City -sarjakuvassa. Nyrok Cityn meininki on Piitles-albumissa jo hieman pehmentynyt, mutta hulvatonta huumoria riittää silti. Kunnas piirtää helliä mutta taitavia karikatyyrejä ja upottaa ruudut täyteen pieniä huvittavia yksityiskohtia. Myös suosikkialbumistani Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus on päässyt mukaan pieniä juttuja - ainakin kerubisivurooleissa esiintyvät Jagge Migreeni ja Kiith Nielurisat...

Koska en mikään Beatles-asiantuntija ole, oli albumissa aika paljon yllätyksiä. John Lennonin kepposteleva luonne oli eräs näistä - Lennonilla kun on eräänlaisen filosofisen älykön jälkimaine... Samoin Hampurissa vietetyt jaksot olivat hurjia! Beatlesin edelläkävijyys käy ilmi vaikkapa siinä, miten Kunnas kuvaa nuorten kaverusten, Johnin ja Paulin, biisintekoa. Kappaleiden tekeminen itse oli jotain erikoista, sillä tavallisesti bändit nappasivat keikkarepertuaariinsa amerikkalaiset hitit sitä mukaan kun ne Britannian saavuttivat.

Piitles valottaa populaarimusiikin historiaa mielenkiintoisesti. 1960-luvulla levyttäminen oli näköjään sen verran vaativaa ja kallista puuhaa, ettei bändejä noin vaan päästetty studioon. Beatlesin ja sen eri esiasteiden kokoonpanoilla oli takana jo vuosien keikkarutiini ennen ensimmäisen levyn tekoa! Myös musiikkirintaman paikallisuus kiinnosti: Liverpoolissa vaikuttaa olleen todella aktiivinen bändikulttuuri, mutta kovin kauas Liverpoolin ulkopuolelle kuuluisuus ei kantanut. Nykyään kummatkin asiat ovat muuttuneet lähes päinvastaisiksi: musiikin tallentaminen on helppoa ja halpaa ja populaarimusiikin ilmiöt muuttuvat hyvin äkkiä globaaleiksi.

Piitlesin kruunaa Kunnaksen tapa panna kaikki hahmot replikoimaan tymäkkää tyrvääläismurretta. Lisäksi englanninkieliset laululyriikat on translitteroitu suomalaisittain: "Ouzii, tö wei ju kis..." Jatkolukemiseksi voisi sopia Marko Vesterbackan kirja Kunnaxen kiäli.

Kvaak.fi -sarjakuvafoorumilla on paljon keskustelua Piitlesistä - muun muassa siitä, miksi albumi on tekstattu koneellisesti. Kun tiesin konetekstauksesta ennen albumin lukemista, en voinut olla kiinnittämättä siihen huomiota. Albumissa on monella sivulla aika paljon tekstiä, joten kenties fonttiin on päädytty selkeyden tai helppouden vuoksi, mutta pitäisin silti käsintekstauksesta enemmän. Pieni moite siitäkin, että albumi on täysin epäloogisesti luokiteltu Otavalla lasten ja nuorten kirjojen alle.

Piitlesissä ei ole mukana minkäänlaista kirjallisuusluetteloa, mutta minulla ainakin heräsi kiinnostus saada vinkkejä hyvistä Beatles-kirjoista. Saa antaa vinkkejä!

Lue myös nämä:
Mauri Kunnas: Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus
Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
Pauli Hanhiniemi: Soitto on sanoja