No, vellin sain lahjaksi häätalkoohommista elokuussa. Juha Vuorinen on toki nimeltä tuttu, ovathan hänen kirjansa valtavan suosittuja, Juoppohullun päiväkirja etunenässä. Aiemmin en silti ole hänen tekstejään lukenut. Olen kyllä ihaillut miehen tyyliä: hän perusti oman kustantamon saadakseen kirjansa julki. Oikein! Voihan sitä vikistä ja vinkua olevansa väärinymmärretty nero, jota julmat kaupalliset kustantamot syrjivät, jos ei saa tekstejään julki, mutta parempi tyyli on tehdä asialle jotain itse. Vuorisen kirjat myyvät todella hyvin ja mies pyörittää itse kustantamoaan ja verkkokauppaansa.Vuorisen tekstien maine räävittöminä sikailujuttuina oli siis tuttu. Niinpä No, velli ei sen puolesta yllättänyt, kun aloitustarinakin kertoi joulupukin irstailuista. En itse nyt yli kaiken ihastunut näihin juttuihin, mutta mielenkiintoista niitä kyllä oli lukea. Paras tarina oli kertomus hotellikohtaamisesta, kun lääkäri, kirjastonhoitaja ja suntio sattuvat samaan saunaan, ja lääkäri opettaa estyneempiä tovereitaan maailman pahuuksiin. Noin yleisesti ottaen luonnehtisin Vuorisen tyyliä arvaamattomaksi. Teksti kulkee nimittäin mukavan oikullisia latuja. Ihan kuin mies keksisi tarinaa lisää sitä mukaa kuin kirjoittaa, välittämättä juurikaan siitä, millainen kokonaisuus lopputuloksena on. Tällainen rentous saisi levitä hieman laajemmallekin suomalaisessa kirjallisuudessa. Pakkoko sitä aina on hioa, puristaa, tiivistää ja työstää tekstejään aina vaan sliipatumpaan muotoon. Antaa mennä vaan!
Karkeat roiskejäljet toki saattavat tuottaa myös hieman huteja. Nämä novellit ovat vähän kuin koulupojan ainekirjoituksia, eivätkä maailmankirjallisuuden mestariteoksia etsivät kriitikot varmastikaan nostaisi näitä tyylipisteiden kärkeen. Osittain juuri tämän takia ymmärränkin Vuorisen suosion. Nämä ovat helppoa luettavaa sellaisellekin, joka ei kirjallisista kikkailuista välitä. Jos taas ei halua lukea tekstejä, joka pitää sisällään kiroilua, irstailua ja mauttomuuksia, kannattaa jättää No, velli rauhaan. Tämä on miehisen läpänheiton ystäville. Vuorinen itse on arvioinut - viimeksi tämän viikonlopun Hesarin kuukausiliitteen haastattelussa - että hänen lukijakuntansa sukupuolijakauma menee melko tasan, naislukijoita on noin puolet.
Tekstit
