Antti Leikas: Huopaaminen

Kuva: Elina Warsta / Siltala.

Antti Leikaksen Melominen oli Pienen esikoiskirjakerhon ensimmäinen jäsenkirja alkuvuonna 2011. Leikaksen lisäksi parilta muultakin PEKK-kirjailijalta tulee tänä vuonna uusi kirja. Mooses Mentulan Isän kanssa kahden on jo ilmestynyt ja aion lukea senkin tässä kevään mittaan. Pete Suhosen kakkoskirja ilmestyy syksyllä. Nyt onkin kiva tuntea olevansa kärryillä nousevien kirjailijanimien suhteen, kun on aloittanut tuotannon lukemisen jo esikoiskirjasta. ;)

Huopaamisen ovat blogeissa ehtineet lukea jo ainakin Kirsi ja Jori. Kirjan päähenkilöt Tikkari ja Hyvönen ovat kuulemma vilahtaneet jo Melomisessa, itse en kyllä pysty muistamaan missä kohti. Tyyliltään Huopaaminen muistuttaa Melomista, kuten nimenkin perusteella voisi arvata. En kuitenkaan ollut lukiessani yhtä tyytyväinen kuin esikoisen äärellä. Minulla oli noin puoliväliin asti aika ihmettelevä olo: mikähän tässä on punainen lanka?

Itä-Euroopassa myyntimatkalla olevat patentti-insinöörit Tikkari ja Hyvönen ovat jääneet junasta väärällä asemalla. Tavarat jäivät junaan ja tarina alkaa miesten tappelulla. Kun tappelu laantuu, miehet menevät kaljalle selvittämään tilannetta.

Koko alkupuolisko kuvaa miesten oleilua erikoisessa pikkukaupungissa. Tunnelma toi mieleen muistumia Leena Krohnista: erikoisessa paikassa reaalitodellisuuden säännöt ja luonnonlait eivät päde. Mutta mikä on koko jutun pointti? Siihen en oikein päässyt kiinni.

Kirjan kakkososassa Leikas pääsee erikoisalueensa piiriin: herkuttelemaan valkokaulustyöläisten turhauttavilla palaverikäytännöillä. Konsulttibisneksen absurdit käänteet saavat kyytiä. Kolmososassa langanpäät solmitaan yhteen jollakin lailla - silti tarinan kokonaiskuva ei minulle ihan täysin kirkastunut.

Leikas kirjoittaa kuvailevaa, kaunista, monipuolista ja täsmällistä kieltä. Usein niuhotan kirjan luettuani kielellisistä pikkuvirheistä - sellaiseen ei ole nyt aihetta, mutta en silti ole tyytyväinen. Ei pelkkä kielellinen sujuvuus riitä tekemään kirjasta onnistunutta lukuelämystä. En oikein päässyt tähän tunnetasolla sisälle, vaikka parhaimmillaan kirjan kohtaukset olivatkin kiehtovia, houkutteleviakin. Erityisesti kirkontornissa asuva Jeesus oli mukava.

Erityiskehut menevät kirjan ulkoasulle. Graafikko Elina Warsta on jälleen kerran tehnyt tunnelmallisen piirroskannen. Warstan töihin voi laajemmin tutustua Solmun sivuilla. Kannessa on käytetty viehättävää kohopainatusta: kun kantta sivelee, tuntee mukulakivet ja sadepisarat sormenpäissään. Kaunis kirja!

Lue myös nämä:
Antti Leikas: Melominen
Mooses Mentula: Musta timantti
Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Antti Leikas: Melominen

Pieni esikoiskirjakerho aloitti toimintansa loistavasti. Perjantaina tuli viesti, jossa kerrottiin ensimmäisen kerhokirjan, Antti Leikaksen Melomisen, olevan postissa. Lauantaina olikin ilo lukea Hesarista kirjailijan haastattelu ja ylistävä kirja-arvio. Kriitikko Antti Majander arvelee, että "Melominen voisi olla vihdoin Se Suuri Toimistoromaani". Pirullisen osuvalta Leikaksen teksti tuntuukin. Kaikki konttorirotat, jotka ovat istuneet terveyskeskuksenvalkoisessa neuvotteluhuoneessa harmaiden sälekaihtimien saartamana, tuijottaen valkokankaalta särisevää budjetti- ja tavoitetykitystä, tunnistavat päähenkilö Jaakkolan sinne tänne seilaavan tajunnanvirran. Univajeesta kärsivä yhteyspäällikkö Jaakkola haahuilee työpäivän läpi, mutta mieli vaeltelee levottomasti kaikenlaisissa sfääreissä.

Kirjan avaaminen PEKKin paketista oli siinäkin mielessä miellyttävää, että mukana oli kirjailijan tervehdys jäsenille ja lisäksi kirja on ulkoisesti todella miellyttävä. Enpä yhtään ihmettele, että oman kustantamon perustaneet Siltalan veljekset ovat niin kovassa maineessa. Laadusta todistaa osuva ulkoasu ja Leikaksen kirjeen kuvaus kirjan toimitustyöstä.

Toimiston arkea kuvatessaan Leikas puristaa kahvitahrat, prosessit, projektit, tuotekehitykset, strategiat ja muut tietotyöläisen arkea raskauttavat käsitteet tehoprässiin. Tunnistin itseni esimerkiksi tästä kuvauksesta, kas tässä kappale minunkin työhistoriaani:

"Yhteyspäällikkö Marjo Kukkoaho kiristää otetta puhelimestaan ja kumartuu syvemmälle pöytänsä ylle. Hänen vastauksistaan päätellen toinen osapuoli on halunnut lopettaa puhelun jo usean minuutin ajan, mutta Kukkoaho on saanut pidettyä linjan auki. Hän toistaa samat sanat hieman eri järjestyksessä kolmatta tai neljättä kertaa. Lauseen painopiste vaihtelee sanajärjestyksen mukaan. Keskeistä on, että tuote tarjoaa strategisen kilpailuedun, kustannustehokkuutta ja nykyaikaiset keinot hallita yrityksen prosesseja vertaansa vailla olevalla joustavuudella. Mutta ennen kaikkea, ja tätä Kukkoaho painottaa väri poskilla kohoten, tarjotulla rahoitusmallilla tuote maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisen käyttökuukauden aikana."

Kursivoiduissa tajunnanvirtajaksoissa käsitellään myrkkysammakkoja, vääntyneitä tuomiokirkon torneja, korpin älykkyyden tutkimista, hurjan nuoruuden ryyppyreissuja, venäläisten vodkanjuontia ja vaikka mitä. Kirja on jaettu kahteen osaan. Toinen osa on lyhyempi, ja ihmettelin osien vaihtuessa miksi osajako on tehty ja tyyliä hivenen muutettu. Toisaalta, uusperheen isän tuskainen valvominen huutavan vauvan kanssa selittää hyvin työpäivän ajatuskatkot.

Antti Majander viittaa Hotakaiseen ja Tammiseen, Melomisessa viitataan suoraan Veikko Huoviseen. Myös kaikuja Jari Tervon poljennosta on Melomisessa kuultavissa. Leikas kirjoittaa hauskaa ja irtonaista tekstiä ja herkuttelee suomen kielen lennokkuudella. Erinomainen avaus Pieneltä esikoiskirjakerholta.

Tätä kirjaa voi suositella kaikille siistin sisätyön tekijöille, jotka ovat joskus työpäivän aikana toivoneet olevansa jossain muualla.

Lue myös nämä:
Veikko Huovinen - Kimmo Taskinen: Pystyyn marinoitu nainen
Kari Hotakainen: Klassikko
Jari Tervo: Pohjan hovi