Juri Nummelin (toim.): Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita

Kuva: Teos.

Olen kirjapinojeni kanssa siinä pisteessä, että pitäisi saada luettua monta sellaista kirjaa, jotka lainasin kirjastosta heinäkuun alussa kesäloman kunniaksi. Uusimiskerrat alkavat tulla täyteen, joten lähestyvä deadline on hyvä motivaatio myös lukemiseen - harmittaisi palauttaa kirjat kirjastoon lukemattomina. Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita kuuluu tähän joukkoon. Lukukokemukseni tosin hieman kärsi kehnon lukuajoitukseni vuoksi - paahdoin jälkipuoliskon läpi kuin viimeistä päivää, että ehdin palauttaa kirjan eräpäivänä kirjastoon. Alkupuoli tuli luettua hieman intensiivisemmin.

Verenhimo tarttui kirjastosta matkaan blogikehujen vuoksi - saihan kirja äänen myös Blogistanian Finlandian äänestyksessä. Blogivaikutteita ovat antaneet ainakin Jori, Marjis, Booksy, Morre ja Ina. Pakko myös olla samaa mieltä kaikkien kansikuvaa kritisoineiden kanssa - ammottava sierainpari mustaa taustaa vasten muodostaa ihan järkyttävän ruman kokonaisuuden! Korostetaanko kotimaisuutta pottunokalla, vai mistä on kyse?

Intensiivistä True Blood -sarjan seuraamista lukuun ottamatta en ole itse mikään erityisen kiihkeä vampyyrifani. Minulla ei myöskään ole mitään erityisiä vaatimuksia sille, millaisia vampyyrien pitäisi olla. Niinpä Juri Nummelinin kokoama tuoreiden ja vanhojen kotimaisten vampyyritarinoiden kokoelma maistui enimmäkseen raikkaalta ja yllättävältä. Tämä koski myös klassikko-osastoa, jota edustavat Mika Waltari, Leo Anttila ja Harry Etelä. Kahden ensinmainitun novellit ovat 1920-luvulta, jälkimmäisen 1940-luvulta.

Muiden kirjoittajien joukosta löytyi sekä julkaisseita, tunnustettuja kirjailijoita että harrastajakirjoittajia, joilta ei ainakaan Verenhimon ilmestymiseen mennessä ole julkaistu omaa pitkää romaania tai novellikokoelmaa. Jotkut harrastajakirjoittajista vastasivat kuitenkin kokoelman kiinnostavimmista tarinoista, joten kirjailijastatuksella ei tässä antologiassa ollut kovin paljon merkitystä.

Eräs suosikeistani oli aina tyylikkään Sari Peltoniemen Vain mato, matkamies maan. Vampyyriteema on upotettu hienosti pohjalaiseen maalaismaisemaan ja maustettu tukkilaisromantiikallakin. Hämeenlinnalaiskirjailija Juha-Pekka Koskisen Yövuoro taas haki karmeutta jostain muualta kuin vampyyriromantiikasta - nimittäin vanhainkodin arjesta. Onnistunut novelli! Heikki Nevalan Juotikkaat oli kauhukirjamaisimmasta päästä, siinä oli melko kammottavia ja ällöttäviäkin kohtauksia keskellä korpea. Erityismaininnan ansaitsee Jussi Katajala, jonka novellissa Korpin silmät kaiken näkevät yhdistyy helsinkiläismiljöö, vampyyrit ja viikingit viihdyttävällä ja jännittävälläkin tavalla.

Sen sijaan M.G. Soikkelin novellin Tuo meille hautavettä jos palaat luin aika lailla hyppimällä, historiallisen seikkailun asetelmat tuntuivat aika kliseisiltä. Harri István Mäen Enkeli tupakkasalongissa taas oli minulle himpun verran liian taiteellinen.

Juri Nummelin toimittanut muitakin vastaavia kokoelmia eri genrejen parissa, muun muassa Tuhansien zombien maan. Näihin voi tutustua vaikka Nummelinin Wikipedia-sivulla.

Lue myös nämä:
Charlaine Harris: A Touch of Dead
Sari Peltoniemi: Kummat
Mika Waltari: Pienoisromaanit