tag:blogger.com,1999:blog-243077852024-03-29T05:28:17.229+02:00Sallan lukupäiväkirjaKommentoin lukemiani kirjoja ja kerron niiden herättämistä ajatuksista ja mielleyhtymistä. Kerron myös omasta lukijahistoriastani ja suhteesta lukemiini kirjoihin.Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.comBlogger844125tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-12978893301992148712024-03-25T19:07:00.001+02:002024-03-25T19:07:50.962+02:00Ilana Aalto: Paikka kaikelle<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNM2QELkvCdAh56Y60Xvr-ELThl2V085AwZmyB0P8thv-jbHC22Gexigpt-p8zpKdwyHZSBkoJ_xlE9xPUX3ikN7TGo2iNI1mojYyrkIhadA9y05iCyvwoJUYVBnKczfdwaOuOBmhLKRKT1ACq-q69E0VajaXQmd4gl3nAlapE91Y8kHoplAS6/s1415/paikkakaikelleiso.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1415" data-original-width="1100" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNM2QELkvCdAh56Y60Xvr-ELThl2V085AwZmyB0P8thv-jbHC22Gexigpt-p8zpKdwyHZSBkoJ_xlE9xPUX3ikN7TGo2iNI1mojYyrkIhadA9y05iCyvwoJUYVBnKczfdwaOuOBmhLKRKT1ACq-q69E0VajaXQmd4gl3nAlapE91Y8kHoplAS6/s320/paikkakaikelleiso.jpg" width="249" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Elina Warsta / <a href="https://atena.fi/kirjat/paikka-kaikelle" target="_blank">Atena</a>.<br /></td></tr></tbody></table><i>Uskon, että säästäväisyysihanteen pitkä varjo estää meitä tarkastelemasta kulutustapojamme rehellisesti. Osaamme keksiä itsellemme loputtomasti tarpeita ja tiedämme tarkalleen ne puheenparret, joilla kunnollista kuluttajuutta ilmaistaan.<br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Nappasin kirjastosta ammattijärjestäjä Ilana Aallon kirjan <i>Paikka kaikelle</i>, joka on ilmestynyt vuonna 2017. Mediasta silmiini on osunut Aallon ja muiden ammattijärjestäjien haastatteluita ja vinkkejä. Aalto ylläpitää myös Paikka kaikelle -nimistä <a href="https://paikkakaikelle.fi/" target="_blank">verkkoyhteisöä</a>.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Tavaroiden järjestäminen on ollut minullekin ajankohtaista viime vuosina. Perheemme on kasvanut. Olemme muuttaneet. Välillä tavaroita on lajiteltu kierrätykseen tai jopa sekajätteeseen, välillä tavaroitu on pakattu varastoon ja purettu varastosta, välillä olen ostellut uusia tavaroita tai etsinyt sopivaa tavaraa käytettyjen tavaroiden myyntipaikoista. Välillä olen kokenut jonkinlaista ulkopuolisten paineiden luomaa syyllisyyttä: olen varmasti kunnoton ihminen, kun en ole pystynyt pitämään järjestystä yllä. Tai uppoudun plaraamaan tuhansien eurojen hintaisten designhuonekalujen vaihtoehtoja: kunnon ihminen sisustaisi varmasti vain tällaisilla.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Oletin etukäteen, että <i>Paikka kaikelle</i> on self help -opas, samantapainen vinkkikirja järjestämisestä kuin Marie Kondon Konmari-kirjat. Mutta koska Aalto on myös kulttuurihistorioitsija, onkin <i>Paikka kaikelle</i> jotain muuta. Kirjassa Aalto taustoittaa ja kehystää länsimaisen ihmisen tavarasuhteen osaksi yhteiskunnallisia muutoksia. Tämä teki kirjasta antoisaa, joskin paikoin jopa hieman kivuliasta luettavaa - tavaroiden herättämät hankalat tunteet ovat tunnistettavissa. Aalto välttää mustavalkoisia yleistyksiä: lastenhuoneen lattialla lainehtivat muovilelut eivät välttämättä ole krääsää eikä kunnon ihmisen mittari välttämättä ole se, että petaa sänkynsä joka aamu.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Järjestämiseen Aalto antaa kuitenkin selkeät raamit: onko tavaroita sopivasti, onko tavaroilla paikka ja ovatko tavarat paikallaan. Tällöin voi itse puntaroida, onko vaikkapa yli 20 hyllymetrillistä kirjoja tai kolme kahviastiastoa liikaa, sopivasti vai liian vähän ja voi miettiä, miten ne haluaa säilyttää.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Teemoittain jaksotellut luvut peilaavat modernin ihmisen tavarasuhdetta kiinnostavista näkökulmista ja lähdeluettelo on pitkä ja monipuolinen. Vaikuttaa siltä, että ainakin Rinna Saramäen <i><a href="https://atena.fi/kirjat/hyvan-mielen-vaatekaappi" target="_blank">Hyvän mielen vaatekaappi</a></i> kannattaa lukea. Myös lähteissä lueteltuja verkkoartikkeleita etsin ja luin useamman. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><i>Paikka kaikelle</i> sai minut pohtimaan, millaisessa järjestämisessä olen hyvä ja missä voisin opetella paremmaksi. Esimerkiksi kuiva-aineiden ostamisessa, käyttämisessä ja säilyttämisessä on mielestäni melko sujuva. Joitakin turhan kauan sitten ostettuja maustepurkkeja minulta varmasti löytyy, mutta ei mitään kymmenvuotiaita jauhopusseja kuitenkaan. Sen sijaan vaikkapa erilaiset ”tärkeät paperit” ovat jonkinlainen tunteella ladattu kompastuskivi minulle. Minulla on aivan liikaa ikivanhoja tiliotteita ja laskuja mapitettuna ja tallessa – sen sijaan viimeviikkoiset tärkeät kirjeet lojuvat luultavasti jossakin sekaisessa pinossa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><i>Paikka kaikelle</i> muistuttaa lempeästi, ettei itseään pitää kiusata tai näännyttää liiallisilla vaatimuksilla. Jos tavaroitaan haluaa karsia ja järjestää, se kannattaa tehdä pieninä palasina, eikä pidä kuvitella että ”oikea elämä” alkaa vasta sitten, kun on saanut itsensä ruotuun ja tavarat ojennukseen. Itseään voi myös ravistella irti kuluttamisen paineesta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Nappaan kirjasta ainakin sen ajatuksen, että jatkossa laitan epäkelpoja tavaroita rohkeammin sekajätteeseen. Olen tähän asti pyrkinyt monin tavoin löytämään poisheitettäville tavaroille asiallisen kierrätyspaikan: olen vienyt vaatteita vaatekeräyslaatikoihin ja käyttöastioita kirpputoreille, jotka ottavat vastaan lahjoituksia. Hiljakkoin etsin eläinten hoitokodin yhteystiedot, että sain tarjottua sinne huonokuntoisia tyynyjä ja täkkejä.<br /><br />Mutta esimerkiksi haalistunut ja naarmuuntunut kahvimuki on sellainen tuote, jolla ei ole mitään houkutusarvoa kenellekään kirpputorilla kävijälle eikä sitä myöskään voi kierrättää lasin joukossa. Ja vaikka voisinkin ”ihan hyvästä ja melkein uudesta” mukista juoda vielä vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden ajan kahvejani, kenties jatkossa voin heittää rumimmat ja kulahtaneimmat sekajäteroskikseen. Jäähän minulle siistikuntoisia mukeja jäljelle vielä vähintään riittävästi.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Tykkäsin myös Aallon hienovaraisesta kritiikistä esteettistä järjestämistä kohtaan. Siis sitä, että pitäisi ostaa kymmenittäin sieviä samantyylisiä lokeroita, lipastoja ja muita säilyttimiä, joihin tavaransa järjestää. Olen toki itsekin ostanut erilaisia säilytysesineitä, mutta periaatteessa on järjetöntä ostaa valtavasti tavaraa, jonka funktiona on säilyttää muita tavaroita. Vähemmällä pääsee jos tavaraa on vähemmän. Tai voi käyttää säilyttämisessä kodista valmiina löytyviä säilytysesineitä, esimerkiksi vanhoja pakastusrasioita. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Oletin kirjaan tarttuessani että <i>Paikka kaikelle </i>olisi kevyttä ja nopealukuista tekstiä. Se olikin sisällöltään yllättävän painavaa ja antoi paljon pohdittavaa. Uskallan suositella kirjaa kaikille, jotka joskus ovat tallettaneet parittomia sukkia vuosikausiksi odottamaan pariaan tai arponeet, voiko sen pesussa nuhjaantuneen ja kauluksesta rikkinäisen t-paidan lahjoittaa vaatekeräykseen.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2024/01/mari-koistinen-pahan-paivan-varalle.html" target="_blank">Mari Koistinen: Pahan päivän varalle</a><br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2023/02/maarit-knuuttila-pappilan-hatavara.html" target="_blank">Maarit Knuuttila: Pappilan hätävara - vieraanvaraisuuden taidosta</a><br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2012/03/arja-makinen-meidan-kesken-naisten.html" target="_blank">Arja Mäkinen: Meidän kesken</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-2321315844954874402024-03-08T18:00:00.004+02:002024-03-08T18:00:00.139+02:00Donna Tartt: Tikli<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA0wIJIxzvbm3PH2R_-8Wq667AENEpyRTmoRMxdGO8XI1vacOVs-L_GHVILAFuAZAr59HN9L7cPI8N0H8b7PAvk3nCy90udPx-gFIc_BSUDf-fqwFNdN9PqTa6wYpLrq-x5GRVNI3vTdOjnHLx_1bKLg4PbASU4VreCxsaUromiU6Wlvpd4AEA/s418/9789510402498_frontcover_final_medium.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA0wIJIxzvbm3PH2R_-8Wq667AENEpyRTmoRMxdGO8XI1vacOVs-L_GHVILAFuAZAr59HN9L7cPI8N0H8b7PAvk3nCy90udPx-gFIc_BSUDf-fqwFNdN9PqTa6wYpLrq-x5GRVNI3vTdOjnHLx_1bKLg4PbASU4VreCxsaUromiU6Wlvpd4AEA/s320/9789510402498_frontcover_final_medium.jpg" width="214" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/donna-tartt/tikli/9789510402498" target="_blank">WSOY</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Olin purkanut jäämistöjen ja muuttojen yhteydessä pakkauksista niin monia posliinikalustoja, että näin jotain melkein sanomattoman surullista näissä koskemattomissa ja kiiltävissä asetelmissa ja niiden epäsuorissa lupauksissa siitä, että uusi astiasto toi mukanaan yhtä kiiltävän ja murheesta vapaan tulevaisuuden.</i><br /><br />Donna Tarttin <i>Tikli</i> ilmestyi englanniksi vuonna 2013 ja suomeksi heti perään 2014. Koska Donna Tartt on tähän mennessä julkaissut kolme kirjaa noin kymmenen vuoden välein, uskallan ennustella, että ehkä häneltä tulisi lähivuosina taas uusi kirja.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Valitsin Tiklin luettavaksi, kun kaipasin talvilomaviikolle jotain vetävää romaania, joka olisi riittävän paksu, että siihen voisi uppoutua päiväkausiksi. Tarttin<i> <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/05/donna-tartt-jumalat-juhliivat-oisin.html" target="_blank">Jumalat juhlivat öisin</a></i> on mahtava ja Tiklissä on liki 900 sivua. Yleinen mielipide on, ettei se ihan esikoisromaanin veroinen ole, mutta kuitenkin toista romaania <i>Pientä ystävää </i>parempi.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Parhaimmillaan <i>Tikli</i> olikin vetävä kirja, jonka maailmaan vajosi intensiivisesti. Huonoimmillaan se oli epäuskottava ja toisteinen. Tartt voitti kirjallaan Pulitzer-palkinnon, mutta arvelen että jos tämä olisi ollut jonkun tuntemattoman esikoiskirjailijan teos, ei palkintoa olisi herunut.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ennen tarkempaa analyysia kertaan juonen peruskuvion ja annan<b> spoilerivaroituksen. </b>En pureskele juonta palasiksi, mutta sen verran haluan kirjan rakennetta ja käänteitä kelailla, ettei kannata jatkaa lukemista jos haluaa olla tietämättä kirjan juonikuvioista mitään.<br /><br /><b>Kirjan juoni</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Newyorkilainen Theo Decker menettää 13-vuotiaana äitinsä, kun museossa räjähtää. Räjähdyksen jälkeen Theo vie mukanaan vanhan arvomaalauksen, <i>Tiklin.</i> Kirjan tapahtumat kestävät noin 14 vuotta ja kirjassa seurataan Theon kivuliasta kasvua aikuiseksi.<br /><br /><b><i>Tiklin</i> hyvät puolet</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Tartt on hyvä kirjoittamaan kokonaisvaltaisen maailman, jossa on paljon yksityiskohtia ja aika kirpeitä havaintoja ihmisten välisistä suhteista. Erityisesti kirjan alkuvaiheilla ja keskiosassa oli paljon jaksoja, joissa kerronta vei mukanaan. Varsinkin New Yorkin osuudet oli kuvattu niin tarkasti, että luultavasti voisi karttapalvelun avulla etsiä Theon kirjassa kulkemat reitit.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Myös juonenpunojana Tartt on taitava. <i>Tiklissä </i>on eräs iso juonenkäänne, jonka perusteella lukija joutuu tekemään uusia tulkintoja edellisten lukujen tapahtumista. <br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tartt onnistuu myös viittaamaan kuuluisiin kirjoihin enimmäkseen ilman, että se tuntuu ärsyttävältä ja päälleliimatulta. Tikli on kuin Dickensin jatkokertomus: polveileva tarina orpopojasta maailman melskeissä, miljööt ja seuralaiset vaihtuvat jatkuvasti. Theo saa lempinimekseen Potter – Harry Potterin mukaan – ja jopa hänen vihollishahmonsa etunimi on Lucius. Vain rinnastukset Dostojevskin <i>Idioottiin </i>menevät kirjan loppumetreillä ylikierroksille.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Annan plussaa myös siitä, että kirja ei kerro siitä, miten vaatimattomasta taustasta oleva poika pyrkii ja pääsee osaksi newyorkilaista yläluokkaa – tällaisia kirjoja arvelen lukeneeni aivan liian monta. (Jos haluaa lukea hyvän kirjan tästä aiheesta, suosittelen <i><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/01/f-scott-fitzgerald-great-gatsby.html" target="_blank">Kultahattua</a>.)</i> Lasken myös <i>Jumalat juhlivat öisin </i>-kirjan osittain tähän kategoriaan. Theon pyrky on kirjan aikana pikemminkin kohti alaluokkaa: hän hakeutuu rikollisten, päihteidenkäyttäjien, valehtelijoiden ja varkaiden seuraan ja muuttuu samanlaiseksi itsekin.<br /><br /><b><i>Tiklin</i> huonot puolet</b><br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mainitsin jo epäuskottavuuden. En kaipaa kirjalta tiukkaa arkirealismia, mutta sisäistä logiikkaa kyllä kaipaan. Nyt sitä saa välillä hakea.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Esimerkiksi kirjan tapahtuma-aika pani miettimään. Oletan, että museon terrori-isku tapahtuu vuoden 2001 jälkeen, sillä kirjassa viitataan Osama bin Ladeniin. Jos ajatellaan, että museokohtaus sijoittuu kevääseen 2002, sijoittuu kirjan Amsterdam-jakso vuoteen 2016. Kirjan ilmestymishetkellä osa romaanin tapahtumista olisi siis lähitulevaisuutta. Mutta kirjoittaisiko kolmekymppinen amerikkalaismies vuonna 2016 kirjeitä paperille, jos hän haluaisi lähettää viestejä rakkailleen valtameren taakse? Vaikea uskoa.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Median perusteella Tartt on luddiitti, joka kirjoittaa käsikirjoituksensa kynällä ja paperilla, ei lue mediasta kirjojensa arvosteluja eikä hän myöskään ole rakentanut itselleen sosiaalisen median henkilöbrändiä. Arvoituksellisen kulttikirjailijan imagolle tämä on mainio strategia, mutta näin lukijana tuntuu, että Tartt ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa ajankuvaa teknologian täyttämästä 2000-luvusta.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">No, ehkä Tartt ei ole halunnutkaan kirjoittaa tiukkaa ajankuvaa, ehkä hän on halunnut tehdä jonkinlaisen ”yleismaailmallisen” nykyajan kuvauksen, joka ei ole liian sidoksissa mihinkään vuoteen. Mutta miksi kirja sitten on täynnä yksityiskohtaisia, suorastaan fotorealistisia kuvauksia kaduista, kaupoista, tuotemerkeistä? Välillä seurataan sivukaupalla Theon arkea erittäin toisteisesti. Paikoin lukeminen tuntuu siltä kuin ajaisi pari tuntea putkeen moottoritiellä ja katselisi hirviaitoja ja liittymiä… hirviaitoja ja liittymiä… lisää hirviaitoja ja liittymiä.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Erityinen antikliimaksi oli kirjan loppu. Eri arvioissa mainittiin dramaattinen loppuhuipennus ja iso muutos. Mutta minusta loppu oli pettymys: kaikki tuntui ratkeavan liian helposti. Vähän kuin kouluaineissa, joihin kirjoitettiin loppuun ”ja sitten minä heräsin”. Periamerikkalainen onnellinen loppu tuntui tekevän tyhjäksi koko kirjan mittaisen kärsimyksen, tarkoituksettomuuden ja onnettomuuden tunteet, joissa oli piehtaroitu olan takaa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Lisäksi minua hieman harmitti eri kansallisuuksien stereotyyppinen kuvailu. Tuntui, kuin Tartt olisi päättänyt kirjoittaa kansainvälisen romaanin, jossa esiintyy runsas kirjo erimaalaisia ihmisiä. Mutta esimerkiksi keskeinen sivuhenkilö Boris, jolla on venäläis-ukrainalais-puolalainen tausta, vaikuttaa siltä kuin hän olisi pompahtanut kirjaan 80-luvun Hollywood-elokuvan neukkuhahmona, niin kärjistettynä ja kliseisenä hänet paikoin kuvataan. Eräs bloggaaja tulkitsee Tarttin olevan kirjassa <a href="http://www.clairefyblog.com/2020/12/racism-goldfinch-literary-canon.html" target="_blank">jopa rasistinen</a>.<br /><br /><b>Kirjan rakenne</b><br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kiinnostavaa kirjassa on sen rakenne. Vaikka kirja vaikuttaa kronologiselta ja fotorealistiselta, se ei sitä ole, koska Theo kertoo tarinaansa muistojen kautta. Kirjan nykyhetki onkin itse asiassa vasta viimeisillä kymmenillä sivuilla. Sekä Amsterdam-jakso että lapsuus ja nuoruus ovat Theon kertomia muistoja.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Viimeistään rakenne tekee Theosta epäluotettavan kertojan, vaikka toki hänet voi sellaiseksi luokitella jo siksi, että hän kirjassa kuvaa tapojaan käyttää päihteitä ja valehdella. Lapsi-Theon kieli on paikoin niin koukeroista ja täynnä vertauskuvia, ettei se muistuta teinipojan kieltä. Ajatuksia herättävä ristiriita syntyy siitä, että Theo kuvailee lapsuuttaan erittäin, erittäin yksityiskohtaisesti. Tarttin kertojahahmo on siis aikuinen mies, joka kertoo lapsuudestaan tavalla, joka luo vaikutelman valokuvantarkasta muistista. Aivan kuin voisi kelata vanhoja lapsuusmuistojaan videotallenteena, sekunti sekunnilta, siten että joka ikinen detalji paljastuu. Tätä korostaa se, että muutamassa kohdassa minäkertoja erikseen mainitsee esimerkiksi sen, että ”en muista tämän henkilön nimeä” lueteltuaan sitä ennen hiusten väriä myöten kaiken mahdollisen.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Pitäisikö lukijana olettaa, että Theo valehtelee kaikesta tai keksii suurimman osan tarinastaan vai onko Tartt antanut kirjassa avaimia siihen, miten Theon yksityiskohtaisia muisteloita pitäisi tulkita? Kirjan loppupuolella alleviivataan, että oikea elämä ja taide sekoittuvat toisiinsa tai ovat jopa sama asia yhtä aikaa. Onko Theon kertomus elämästään "taideteos" vai "totuus"? Aivan kuten <i>Tikli-</i>maalaus on samaan aikaan väriläiskiä että elävän näköinen kuva linnusta. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Toisto ja detaljien vyörytys näkyvät siinäkin, että kirja on täynnä eri hahmojen rinnastuksia. Theo menettää äitinsä, mutta rouva Barbourista tulee hänelle uusi äitihahmo. Kirjan alussa kavala luokkakaveri Tom vetää Theon ongelmiin ja aivan samalla tavalla uusi ystävä Boris johdattaa Theon pahoille teille. Lapsi-Theo inhoaa isäänsä, mutta aikuinen Theo huomaa muistuttavansa isäänsä monin tavoin.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Kirjassa on niin paljon aineksia, että sitä voi yrittää lokeroida useammallakin tavalla. Se on yksityiskohtainen mutta epäuskottava trilleri taidevarkauksista ja huumekaupasta. Se on äidittömän pojan kasvukertomus täynnä vaikeuksia, itsesääliä, päihteitä, rahattomuutta ja kurjaa oloa. Se on kirja New Yorkin kaupungista ja sen elämänmenosta, ihmissuhteista ja perhesuhteista. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Yritin koko kirjan ajan miettiä, mitä kirja haluaa sanoa ja mikä kirjan teema on, mutta mitään syvällistä oivallista en saanut. Taiteen ja elämän rinnastamisen Tartt vääntää lukijalle rautalangasta. <i>Jumalat juhlivat öisin</i> avautui aivan uusilla tasoilla, kun olin lukenut netin juonianalyysejä ja pohdintoja. Voinhan etsiä, onko jollakulla muulla <i>Tikliin </i>hyviä lukemisen avaimia ja löytäisinkö itse kirjasta syvällisen sanoman. Nyt tuntui, että mitään elämää suurempaa <i>Tiklistä</i> ei löytynyt.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /><i>Tikliä</i> voi suositella samaan tilanteeseen, johon itse sen valitsin: kun kaipaa paksua kirjaa, jonka maailmaan voi uppoutua. Mutta jos on allerginen toistolle ja pitkittämiselle, kannattaa etsiä luettavaksi jotain muuta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Suomennoksesta</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kiitän suomentaja <b>Hilkka Pekkasta </b>hyvästä ja tasalaatuisesta käännöksestä. Suomennosta oli miellyttävä lukea.<b> </b><br /> <br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/05/donna-tartt-jumalat-juhliivat-oisin.html" target="_blank">Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2014/02/charles-dickens-bleak-house.html" target="_blank">Charles Dickens: Bleak House</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/01/f-scott-fitzgerald-great-gatsby.html" target="_blank">F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-87378878267611668182024-02-21T20:34:00.000+02:002024-02-21T20:34:36.492+02:00Hannu ja Janne Tarmio (toim.): Maailman runosydän<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; text-align: center;"><i>Vangille on pahaksi uneksia</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; text-align: center;"><i>ruusuista ja puutarhoista;</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; text-align: center;"><i>merta ja vuoria on hyvä ajatella.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; text-align: center;"><i>Unohda huokaukset, lue, kirjoita, </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; text-align: center;"><i>kudo kangasta.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; text-align: center;"><i>Suosittelen ikkunasta katsomista.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">- Ote Nazim Hikmetin runosta <i>Muutama neuvo vankilaan joutuvalle, </i>suomentanut Brita Polttila.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioK73D6x0uIl-J3pfK5MrJtbup5I8zPXHw5LHq_nLjVjaosaADhPjjRr-mvloIH5mrAIppgwEep3fyDBkfVX1ExYBeh8vFTp070kc4cRJV0ul00PnFcua3Is6LR5kTB_DyobUez1gvf_sBCIDlcrTOZdsuCW47vHSrGXcYBPyDB-uJ-T8s2M1e/s4032/runosydan.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioK73D6x0uIl-J3pfK5MrJtbup5I8zPXHw5LHq_nLjVjaosaADhPjjRr-mvloIH5mrAIppgwEep3fyDBkfVX1ExYBeh8vFTp070kc4cRJV0ul00PnFcua3Is6LR5kTB_DyobUez1gvf_sBCIDlcrTOZdsuCW47vHSrGXcYBPyDB-uJ-T8s2M1e/w400-h300/runosydan.JPG" width="400" /></a></div> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Hannu ja Janne Tarmion toimittama <i>Maailman runosydän </i>on vuonna 1998 julkaistu käännösrunoantologia. Se on yli 800-sivuinen ja sen massiivinen selkämys tulee lähes poikkeuksetta vastaan kirjastojen runohyllyillä. Veikkaan, että useammankin 90-luvun ylioppilaan tai rippilapsen kirjahyllystä löytyy tämä teos, se taisi olla suosittu lahja perhejuhlissa pitkän aikaa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Etsiydyin kirjan pariin Philip Larkinin runon vuoksi. Jossakin päin internetiä vastaan tuli Larkinin runo <i><a href="https://www.poetryfoundation.org/poems/48419/this-be-the-verse" target="_blank">This Be The Verse</a>, </i>jolla on mainio alku: <i>They fuck you up, your mum and dad. They may not mean to, but they do. </i>Juohtui mieleeni selvittää, onko Larkinia suomennettu,<i> </i>ja <a href="https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-loytaisin-philip-larkinin-runojen?language_content_entity=fi" target="_blank">Kysy kirjastonhoitajalta -sivulla</a> mainitaan <i>Maailman runosydän. </i>Runoilija Risto Ahti on suomentanut edellämainitun runon nimellä <i>Tässä sinulle säkeet. </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Maailman runosydäntä </i>on tarjolla käytettynä varsin runsaita määriä. Tilasin oman kappaleeni kierrätyskeskuksesta - optimoin tilauksen painon mukaan, sillä jykevässä kirjassa postitus nousee helposti kalliimmaksi kuin käytetyn kirjan hinta. Aikansa otti, kun luin kirjan kannesta kanteen, hieman suoritushenkisyyttä lukeminen vaati.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Vaan olipa antoisa teos! Pidin erityisesti muinaisintialaisten runojen suomennoksista, ne eivät olleet ennalta tuttuja. Vanha fanitukseni kohde Pentti Saarikoski oli useiden runojen suomentajana, erityisesti ruotsalaiseen Werner Aspenströmiin kannattaisi tutustua enemmän.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kokoelma on toimitettu pieteetillä, jota harvoin näkee viime vuosien kirjoissa, ainakaan runokokoelmissa. Runot on jaksoteltu eri teemojen alle, runoihin on kirjoitettu lyhyitä kommentteja sekä runoilijoiden minielämäkerrat. Ulla Liuhalan piirroskuvitus ruokkii mielikuvitusta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Sekä saatesanoissa että pitkin kokoelmaa muistutetaan, että runous ei ole vain tekstiä, se on ihmissielun syvyyksien luotaamista. Jotain tällaista olen tainnut kaivatakin, kun sekä mediasta että sosiaalisesta mediasta syöksyy yhä kamalampia uutisia yhä kiihkeämmällä tahdilla. Runouden pariin pysähtyminen tuntui elvyttävältä - kannatti nähdä vaivaa lukemisen eteen!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jos yli 800 sivun suorittaminen hirvittää, voi tällaista kirjaa mainiosti selailla ja lueskella pienissä paloissa sieltä täältä. Jos <i>Maailman runosydän </i>tulee divareissa tai kirjankierrätyslaatikoissa vastaan, kannattaa pelastaa kirja omaan hyllyyn talteen ja nauttia sen antimista. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2012/10/tua-forsstrom-mutta-kuvittelin-etta.html" target="_blank">Tua Forsström: Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.fi/2006/03/pentti-saarikoski-runot.html" target="_blank">Pentti Saarikoski: Runot</a><br />
<a href="http://sbrunou.blogspot.fi/2007/09/walt-whitman-valitut-runot.html" target="_blank">Walt Whitman: Valitut runot</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-2203918065958322252024-02-17T08:00:00.001+02:002024-02-17T08:00:00.338+02:00Tammelan kunnan juhlakirjatoimikunta: Täällä on hyvä elää<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<i>Tammela ilmestyi historiaan siinä poliittisessa vaiheessa, joka tunnettiin Kalmarin unionina eli pohjoismaiden liittona. Ennen pitkää liitto alkoi rakoilla, ja valtataistelut ulottuivat Hämeeseen saakka tuoden levottomuutta Härkätielle. Siinä lienee ollut eräs syy Tammelan asutuksen keskittymiseen Härkätien varrelta Pyhäjärven liepeelle.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8F8bXEfmXJ4vMWLG_WORro2hBaAje0KTngyI9kr6ke1KvSA86f-wGEg856I6si39VMUt4gyl-zaeY2HJuUE9Q6t4Oan4RIuXS0TWV3nwyHFCDWruLySOhtHJ0VCdKg0P8Wd8g2f-3awOE17iZx3QCIqoiCHzjdDLYLqBNOa79rDfiMyivwBvn/s1500/tammela.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8F8bXEfmXJ4vMWLG_WORro2hBaAje0KTngyI9kr6ke1KvSA86f-wGEg856I6si39VMUt4gyl-zaeY2HJuUE9Q6t4Oan4RIuXS0TWV3nwyHFCDWruLySOhtHJ0VCdKg0P8Wd8g2f-3awOE17iZx3QCIqoiCHzjdDLYLqBNOa79rDfiMyivwBvn/w400-h300/tammela.jpg" width="400" /></a></div><br /></i>Nappasin ilmaiskirjojen kierrätyspisteeltä mukaan Tammelan kunnan 575-vuotisjuhlakirjan <i>Täällä on hyvä elää,</i> joka on ilmestynyt vuonna 1998. Nopeimmat osaavatkin tästä laskea, että vuonna 2023 Tammelan kunta on viettänyt 600-vuotisjuhliaan. <a href="https://yle.fi/a/74-20042441" target="_blank">Yle kertoo</a>, että myös silloin ilmestyi historiikki, nimeltään <i>Tarinoita Tammelasta.</i> Ehkä pitää etsiä se jatkoluettavaksi?<br /><br />Aloitin viime keväänä projektin, jossa tarkoitus on tutustua nykyiseen kotimaakuntaani Kanta-Hämeeseen. Päätin vierailla kaikissa Kanta-Hämeen kunnissa. Laajensin tavoitettani myös joihinkin entisiin kuntiin, onhan alueella ollut laajoja kuntaliitoksia. Ehdin tehdä päiväretket Forssaan, Hattulaan, Hauholle, Hausjärvelle, Hämeenlinnaan, Janakkalaan, Kalvolaan, Lammille, Lopelle, Renkoon, Riihimäelle, Tuulokseen ja Ypäjälle. Kolme kuntaa jäi odottamaan vuoroaan. Aion jatkaa retkiäni kevään tullen ja vierailla Humppilassa, Jokioisilla ja Tammelassa.<br /><br />Niinpä <i>Täällä on hyvä elää</i> tarjosi mainion tilaisuuden syväsukeltaa Tammelan asioihin jo etukäteen. Tosin mainittakoon, että olen käynyt Tammelassa ensi kerran jo parikymmentä vuotta sitten, kun ystäväni lähti opiskelemaan Mustialan maatalousoppilaitokseen ja vietti siellä myöhemmin häitäänkin. <br /><br />Lounaishämäläisen emäpitäjän vaiheet on ansiokkaasti koottu 575-vuotishistoriikkiin. Kenties mieleenpainuvin historiallinen vaihe on ollut hakkapeliittojen varustaminen 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Tammelasta lähti 24 hakkapeliittaa kohti Saksaa ja heistä osa myös palasi. Tapahtuman kunniaksi Tammelassa järjestetään elokuussa vuosittainen Hakkapeliitta-tapahtuma. <a href="https://www.kodinpaikka.fi/tammelan-kirkonkyla/hakkapeliittapatsas/" target="_blank">Tammelan kylät -sivu</a> kertoo aiheesta lisää. <br /><br />Toinen merkittävä tapahtuma on ollut tehtaan perustaminen Forssaan, joka johti ajan myötä Forssan irtoamiseen Tammelasta omaksi kaupungikseen. Sota-ajan jälkeen Karjalan evakoiden asuttaminen kosketti Tammelaa suuresti ja meni aikaa, ennen kuin karjalaiset koettiin tammelalaisiksi muiden joukossa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Juhlakirjan artikkeleita on ollut kirjoittamassa useampi nainenkin, mutta kokonaisuutena kirja on pikkuisen <i>all male panel -</i>henkinen. Esimerkiksi maatilan isännän roolin tärkeys korostuu aika ajoin - emäntien työpanos taas jää pieniksi maininnoiksi. Kunnallispolitiikan miesvoittoisuus menneinä vuosikymmeninä korostuu niin tekstissä kuin kuvissa. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin vaikka kunnallisneuvoksetar Alma Laihosta, joka mainitaan takavuosien merkittäväksi vaikuttajaksi.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Kirjasta käy ilmi sekin, että Tammelasta on sen verran etäisyyttä – henkistä ja fyysistä – Hämeenlinnaan, etteivät hämeenlinnalaisten asiat hirveästi tammelalaisia kiinnosta. Lounais-Häme on omanlaistaan aluetta, vaikka nykyisessä maakuntajaossa se Kanta-Hämeeseen lasketaankin. Kanta-Hämeen kuntien joukossa Tammela on kuitenkin ehdottomasti kiinnostavimmasta päästä, onhan siellä kansallispuistoja, järviä, perittyä ja pitkäaikaista maanviljelyksen kautta syntynyttä vaurautta ja kiinnostavaa paikallishistoriaa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjekJqCBNaqmwPZm4R4URiNc-5YN7u997Tqufm1oj9arRvBVUW6DlmRezCWy5ws7rKNTau0hwW3yv77qCyoK5P-WGgno43F91Til_i1MDAWXNHS4TyzJxwHfO3AFEA3XMVLwS2ePHPEIYFvFcC5w2ywRxmfkgQxcB1CtzNRGsFSoE4B9_oE6rLH/s1122/Albert_Edelfelt_-_Kaukola_Ridge_at_Sunset_-_Google_Art_Project.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1122" data-original-width="800" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjekJqCBNaqmwPZm4R4URiNc-5YN7u997Tqufm1oj9arRvBVUW6DlmRezCWy5ws7rKNTau0hwW3yv77qCyoK5P-WGgno43F91Til_i1MDAWXNHS4TyzJxwHfO3AFEA3XMVLwS2ePHPEIYFvFcC5w2ywRxmfkgQxcB1CtzNRGsFSoE4B9_oE6rLH/w285-h400/Albert_Edelfelt_-_Kaukola_Ridge_at_Sunset_-_Google_Art_Project.jpg" width="285" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Albert Edelfelt maalasi Tammelassa taulun "Kaukolanharju auringonlaskun aikaan".<br />Lue lisää <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaukolanharju_auringonlaskun_aikaan" target="_blank">Wikipediasta</a>.</td></tr></tbody></table><br /><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Täällä on hyvä elää</i> käsittelee Tammelaa historiallisten vaiheiden lisäksi myös yhteiskunnalliselta kannalta. Näin nykyvinkkelistä pari puheenvuoroa nousi ylitse muiden siksi, että niiden näkökulmat ovat laajennettavissa koko Suomeen ja nykyhetkeen. Nämä ovat Tammelan kunnan silloisen sosiaalisihteeri ja -johtaja <b>Harry Hakalan</b> kirjoitus <i>Sosiaali- ja terveyspalvelujen suunta</i> sekä Tammelan kunnan koulutoimenjohtajana vuoteen 1996 asti toimineen <b>Tapani Myyrinmaan</b> kirjoitus <i>Koulutoimesta sivistys- ja vapaa-ajantoimeen.</i><br /><br />Ensin hieman taustoitusta. 2020-luvulla sotepalvelut ja koulu-uudistukset ovat jatkuvasti esillä niin poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa kuin mediassakin. Nykyhetken tilannekuva on, että sotepalvelut ovat ylikuormittuneet ja/tai epätasa-arvoiset ja tuoreet hyvinvointialueet ovat todella ikävässä päätöksentekotilanteessa. Koulujen osalta huolenaiheena ovat eriarvoisuus, kahtiajakautuneisuus, koulupahoinvointi ja heikentyneet oppimistulokset.<br /><br />Sekä Hakala että Myyrinmaa ovat kunnan viranhaltijoina joutuneet tekemään käytännön päätöksiä sen mukaan, miten lainsäädäntöä on eduskunnassa uudistettu. Kumpikin kirjoittaa hillityn asialliseen viranhaltijatyyliin, mutta olen lukevinani rivien välistä, että lievä turhautuneisuus välillä paistaa: osataanko eduskunnassa aina arvioida lakiuudistusten käytännön seuraamuksia? Kenties ei.<br /><i><br />Miten yhteiskunta pystyy jatkossa tunnistamaan ja hoitamaan syrjäytymisen ongelmaa, niin että se muodostuu vain tilapäiseksi?</i> pohdiskelee Hakala. No, nyt voi sanoa että tässä yhteiskunta epäonnistui, niin laaja ongelma syrjäytyminen 2020-luvun Suomessa on.<br /><br /><i>Yksi asia pitää muistaa. Ennen kuin välineitä hankitaan, pitää niitä osata käyttää. Ei ole tarkoituksenmukaista hankkia niitä pölyttymään nurkkiin vain sen takia, kun naapurikoulussakin on sama laite, </i>muistuttaa Myyrinmaa. Viisaasti sanottu! Muistan lukeneeni lehtijuttuja, joissa on käsitelty vaikka Helsingin ja Espoon viime vuosien osaamattomuutta laiteinvestointien teossa ja laitekannan ylläpidossa, onpa laitehankintojen väärinkäytöksistä annettu rikostuomioitakin Helsingin opetusviraston <a href="https://yle.fi/a/3-12624575" target="_blank">petosjutussa</a>.<br /><br /><i>Täällä on hyvä elää</i> on mainio paikallishistoriikki, joka sopii niin tammelalaisille kuin niille, joita kunnallishallinnon historia kiinnostaa. Hienoa työtä vuoden 1998 juhlatoimikunta on tehnyt.<br /><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/01/kolme-kirjaa-kartalla-vanajan-joanna.html" target="_blank">Kolme kirjaa kartalla: Vanajan Joanna, Rottien pyhimys ja Kruunun taloudenpito Hämeen linnassa 1500-luvun puolivälissä</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/10/ilkka-teerijoki-hameenlinna.html" target="_blank">Ilkka Teerijoki: Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917-1918 </a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2020/09/max-engman-pietarinsuomalaiset.html">Max Engman: Pietarinsuomalaiset</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-32521454036244364052024-01-30T18:00:00.001+02:002024-01-30T18:00:00.143+02:00Mari Koistinen: Pahan päivän varalle<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVfpiBq1butzZ7gBX5LPVF8csuX63uhnU2kZMP5lRsa74Q5-WLWjkSdrLPuD5zhQUUZ346A6g3UboSCxalpBg_t6NfJ-o4TWjx4NC0DcwT87Un-tOIudaUUpsV_43rmRaAuAvFeBtCEaW7r3wJIQoUuE3QUX9JXR3XmI64xqqnVIdnAAAIJOxX/s1024/pahanpaivanvaralle_kansi-626x1024.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="626" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVfpiBq1butzZ7gBX5LPVF8csuX63uhnU2kZMP5lRsa74Q5-WLWjkSdrLPuD5zhQUUZ346A6g3UboSCxalpBg_t6NfJ-o4TWjx4NC0DcwT87Un-tOIudaUUpsV_43rmRaAuAvFeBtCEaW7r3wJIQoUuE3QUX9JXR3XmI64xqqnVIdnAAAIJOxX/s320/pahanpaivanvaralle_kansi-626x1024.jpg" width="196" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://kirja.fi/products/pahan-paivan-varalle-9789520455859" target="_blank">Tammi</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Sain Mari Koistisen kirjan <i>Pahan päivän varalle</i> kustantaja Tammelta arvostelukappaleena. <span style="background-color: #fcff01;">Kilpailu- ja kuluttajaviraston <a href="https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/tietoa-ja-ohjeita-yrityksille/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/vaikuttajamarkkinointi-sosiaalisessa-mediassa/" target="_blank">ohjeen</a> mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos. <br /></span><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><i>Survivalisteilta saa varmasti paljon hyviä vinkkejä, eikä monipuolisista taidoista ole haittaa, mutta perusvarautumiseen riittää kevyempikin taso.<br /></i></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Mari Koistisen
uutuustietokirja <i>Pahan päivän varalle </i>tuli sosiaalisen median
syötteessä vastaan. Kiinnostuin kirjasta ja pyysin
arvostelukappaleen. Monen muun lailla minäkin olen viime vuosina
perehtynyt huoltovarmuuteen aivan eri lailla kuin aiemmin. Kun
koronapandemia iski, hamstrasin kotiini säilykeruokaa. Kun Venäjä
hyökkäsi Ukrainaan, kävin taas ostamassa säilykkeitä ja muuta
kuivamuonaa sekä lisäksi mm. vesikanistereita. </span>
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">No, nuo ostamani
säilykeruoat olen pikku hiljaa käyttänyt arkiruokina pois. Itse
asiassa tätäkin </span><span lang="fi-FI"><i>Pahan päivän varalle
</i></span><span lang="fi-FI">suosittelee: järkevä ruokien kotivara
koostuu aineksista, joita tulee syötyä joka tapauksessa. Ei
tarvitse varastoida säilykkeitä pahvilaatikossa jossain kellarin
nurkassa vuositolkulla – sen sijaan kannattaa katsoa, että kotona
on riittävästi ruokaa ja että sitä ruokaa sitten myös käyttää
arjessaan eikä jätä vanhenemaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Mari Koistisen
tietokirja on napakka ja tiivis ja mittansa puolesta se on
nopealukuinen. Kirjaan mahtuu silti paljon tietoa: Koistinen
käsittelee suomalaisen huoltovarmuuden historian 1800-luvun
nälkävuosista alkaen ja listaa hyvät ja yleistajuiset ohjeet
nykyajan varautumistoimenpiteisiin. Havainnollistavat esimerkit viime vuosien kriiseistä auttavat ymmärtämään kirjassa esitettyjä perusteluja.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Parasta kirjassa oli
maalaisjärkinen ja rauhoittava ajattelumalli. Kirjassa ei lietsota
paniikkia eikä vaadita ketään muuttamaan metsään elämään
omavaraistaloudessa taistelutaitoja treenaten. Sen sijaan siinä
muistutetaan, että kenties tärkein katastrofeista selviytymisen
keino on yhteisöllisyys omassa lähiympäristössä ja luottamus
yhteiskunnan rakenteisiin. Ja että yksilön vastuulla olevat asiat
koostuvat melko arkisista toimenpiteistä: polkupyörän
omistamisesta, järkevien astioiden omistamisesta ja kyvystä
ennakoida tulevaa edes muutaman päivän verran etukäteen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Arvostan sitä, että
kirjaa ei ole lähdetty väkisin venyttämään – sitä näkee
aivan liian usein erityisesti ns. bisneskirjoissa ja populääreissä
tietokirjoissa. Koistinen kirjoittaa selkeästi ja jäsentelee
tietomäärän sujuvasti ja sulavasti. Mielenkiintoista oli myös
katastrofimyyttien purkaminen. Oikeassa elämässä ihmiset
ryhtyvät tyypillisesti auttamaan toisiaan, eivät taistelemaan
toisiaan vastaan, kuten katastrofielokuvissa usein esitetään.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Perusviesti pahaan
päivään varautumisessa on, että kannattaa miettiä skenaarioita
etukäteen ja pohtia, millä keinoin ongelmista voisi selvitä.
”Katastrofi” ei välttämättä tarkoita sitä, että omaan
kotiin iskisi meteoriitti tai maanjäristys – se voi olla sitäkin,
että saman katon alla asuvat ihmiset sairastuvat eivätkä pääse
poistumaan kotoa muutamaan päivään. Tai että kylmällä kelillä
sattuu sähkökatko, joka kestää hieman tavanomaista kauemmin. Mitä
näissä tilanteissa syötäisiin? Miten pysyttäisiin lämpimänä?
Onko lähipiirissä joko muita avun tarpeessa olevia ihmisiä tai
sellaisia, joita voisi pyytää avuksi omaan tilanteeseen?</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Koistinen
suosittelee myös pitämään mielialan vireänä, pitämään
fyysisen kunnon sen verran hyvänä, että lihasvoimin liikkuminen ja
muu ruumiillinen toiminta sujuu ja rakentamaan lähiyhteisöjä ja
-verkostoja. Kun vertaan omaa toimintaani näihin suosituksiin, voin
kiitellä itseäni ainakin ruoanlaittotaidoista, kyvystä pitkän
tähtäimen ajatteluun, tiedonhankintataidoista ja yhteisöjen
rakentamisesta. Positiivisessa ajattelussa ja fyysisen kunnon
kohottamisessa on vielä tekemistä, mutta ainakin Koistinen osaa
antaa näille tavoitteille järkevän kontekstin. Pahaan päivään
voi varautua ilman, että muuttuisi toksisen positiiviseksi
jumppaajabimboksi.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa huoltovarmuus,
ennakointi ja skenaarioajattelu. Tai oikeastaan tekee mieli
suositella kirjaa erityisesti kaikille lyhytnäköisille ja
uusavuttomille Hulda Huolettomille. Taidanpa toivoa optimisesti, että
joku sellainen teokseen tarttuu.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
</div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/12/saara-atula-retkiruokakirja.html" target="_blank">Saara Atula: Retkiruokakirja</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/10/satu-hovi-katri-niemi-keskiajan-maut.html" target="_blank">Satu Hovi - Katri Niemi: Keskiajan maut<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/08/ari-sivula-mika-aho-mika-laukkanen.html" target="_blank">Ari Sivula - Mika Aho - Mika Laukkanen: Datasta liiketoimintaan</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-36586185688912854152024-01-23T20:08:00.004+02:002024-01-23T20:08:38.089+02:00Peter Kimani (toim.): Nairobi Noir<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLlyqydReX18B1Df5Lr9YOPsY3-aqCKcNvSC3ipDVfELMhj4fkewZ13OIZKwgmwHdKBNMh4o5lvoNfgKA7lpcamvusdT6npY4_xAvDxdYK0kn-t5ArrTcwTZxG9clGHaKNYW9zJCQx8dkdNZcUx9dizXUWAHQNziYzqo-cZrUVHvLahvaIckx4/s1500/61FL7H52sDS._SL1500_.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="954" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLlyqydReX18B1Df5Lr9YOPsY3-aqCKcNvSC3ipDVfELMhj4fkewZ13OIZKwgmwHdKBNMh4o5lvoNfgKA7lpcamvusdT6npY4_xAvDxdYK0kn-t5ArrTcwTZxG9clGHaKNYW9zJCQx8dkdNZcUx9dizXUWAHQNziYzqo-cZrUVHvLahvaIckx4/s320/61FL7H52sDS._SL1500_.jpg" width="204" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Akashic Books.<br /></td></tr></tbody></table><i>In the time she has been here, she has learned to block out the monotonous chant of the hawkers, the hooting of the buses, the loud Afrobeat music seeping from the stores that sell not-so-original designer jeans and misspelled Timberland boots, and she roams inside her head. An uncaged animal running free in the wild.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Luin toissa vuonna Akashic Noir -sarjaan kuuluvan <i><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/10/maaza-mengiste-toim-addis-ababa-noir.html" target="_blank">Addis Ababa Noirin</a> </i>ja sen innoittamana hankin luettavakseni <i>Nairobi Noirin. </i>Yhdysvaltalaisen Akashic Noir -konseptin ideana on synkkäsävyinen novelliantologia, joka on kustannustoimitettu laadukkaasti ja joka sijoittuu yhteen kaupunkiin. Homma toimii: kirjailijoiden kotiseuturakkauden ansiosta tapahtumapaikka herää eloon. Ja vaikka ainakin itselleni kenialainen kirjallisuus on jokseenkin vierasta, on tämä novellikokoelma helposti lähestyttävää luettavaa - arvelen konseptiin kuuluvan, että (yhdysvaltalainen) keskivertolukija pitää ottaa huomioon ja tarjoilla tarinat kohtuullisen sulavassa muodossa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Eksotiikkaa ja erikoisuuksia riittää joka tapauksessa. <i>Nairobi Noirin </i>tarinat maalaavat kuvan kuohuvasta ja kaoottisesta suurkaupungista, jossa köyhyys tulee iholle ja rikkaat elävät muurien takana. Rikkaiden elämästäkin on kokoelmassa välähdyksiä, mutta suurin osa kirjoittajista kuvaa köyhiä nairobilaisia. On ahtaita slummeja ilman viemäröintiä, laittomia baareja, väkivaltaisia ja lahjuksia vailla olevia poliiseja, katulapsia, kulkukoiria...</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Näin suomalaisesta näkökulmasta tarinat pursusivat yhteisöllisyyttä. Tarinoiden jännite rakennettiin usein tiiviin yhteisön ympärille. Ristiriitojakin oli: useammassakin tarinassa sivuttiin Keniaan suunnanneiden somalipakolaisten huonoa asemaa ja heidän kohtaamaansa syrjintää. Siirtomaa-ajan menneisyyttä käsiteltiin joissakin tarinoissa, mutta enimmäkseen huomio oli nykyajassa. Kirjan lukeminen oli kuin nojatuolimatkailua, niin elävä ja monipuolinen kuva nairobilaisista syntyi.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Antologia oli tasalaatuinen ja kovatasoinen<i>. </i>Minuun kolahtivat eniten Troy Onyangon <i>A Song from a Forgotten Place</i>, josta ylläoleva sitaattikin oli sekä Caroline Mosen <i>Plot Ten. </i>Siinä ratkotaan suljetun paikan murhaa. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tunnetasolla huomioni kiinnittyi tarinoista pursuavaan yhteisöllisyyteen ja elämäniloon, vaikka pohdin että tulkitsenko tällaista liikaa Afrikka-stereotypioiden kautta. Toivottavasti en: tarinoiden henkilöillä piisaa energiaa, elämäniloa, toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa, vaikka elinolot olisivat kuinka karmaisevat näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. No, ehkä nairobilaislukijoille perisuomalaiset tarinat yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja pessimismistä olisivat eksoottista luettavaa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan lopputeksteissä esitellään kirjailijat ja sieltähän löytyikin myös linkki Suomeen: <span><span><a href="https://www.wanjikuwangugi.com/about.html" target="_blank">Wanjikũ wa Ngũgĩ</a> on kirjoittanut mm. <a href="https://maailmankuvalehti.fi/" target="_blank">Maailman Kuvalehteen</a>.<br /><br />Akashic Noir -sarjassa on ilmestynyt pitkälti yli sata teosta, joten tiedän mistä etsin luettavaa, kun seuraavan kerran haluan lähteä kovatasoiselle nojatuolimatkalle suurkaupunkien sykkeeseen.<br /></span></span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/10/maaza-mengiste-toim-addis-ababa-noir.html" target="_blank">Maaza Mengiste (toim.): Addis Ababa Noir</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/08/petina-gappah-pimeydesta-loistaa-valo.html" target="_blank">Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/03/petina-gappah-muistojen-kirja.html" target="_blank">Petina Gappah: Muistojen kirja</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-75017996476526267292023-12-27T11:25:00.003+02:002023-12-28T10:03:12.334+02:00Pekka Jurvelin: Vaiettu joki<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNkpSFXY08Zj3LvObjQtG4-pvkVM9uVfmBpWd9oiyLGGzXSoCFJCyCnax2dPTMMVjfpJFjHZPL8NFJLDQKyHvVLIkB-Y-k0n7-VR5c2MLPQNAHd188-DiIjCrK4n1xxp7-XwbDGNdSA3htv_lndH9WQ8e8VygQ_gHmrNXSHxSKgZzeLL5jYLuQ/s3860/IMG_1180.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3860" data-original-width="2885" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNkpSFXY08Zj3LvObjQtG4-pvkVM9uVfmBpWd9oiyLGGzXSoCFJCyCnax2dPTMMVjfpJFjHZPL8NFJLDQKyHvVLIkB-Y-k0n7-VR5c2MLPQNAHd188-DiIjCrK4n1xxp7-XwbDGNdSA3htv_lndH9WQ8e8VygQ_gHmrNXSHxSKgZzeLL5jYLuQ/s320/IMG_1180.jpg" width="239" /></a></div><i>Vene taivaltaa epämääräisesti pyörähtelevässä vedessä, korkeammaksi kasvavien rantatörmien välissä. Virta käy vähitellen yhä heikommaksi, vesikerros kasvaa, ja joki muuttuu suvannoksi. Tumman veden kätkemänä odottaa vaiennettu Pyhäkoski.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Viimeisiä täyttämättömiä kohtia tämän vuoden <a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2023(246607)" target="_blank">HelMet-lukuhaasteessa</a> on ollut "Kirjan nimi liittyy veteen". Sanoisin, että tämä on piilovaikea haastetehtävä: se kuulostaa tosi helpolta, sellaiselta joka täyttyy itsestään. Mutta vuoden mittaan huomasinkin, etten oikein saakaan siihen osumia. Niinpä päätin etsiä sopivan täsmäkirjan ja mieleen juolahti, että miksipä en lukisi jotain vanhoille kotikulmille liittyvää. Minun lapsuusmaisemiani ovat Oulujärvi ja siihen laskeva Kiehimänjoki. Löytyisikö niihin liittyvää kirjaa?</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjaston hakukone suositteli Pekka Jurvelinin <i>Vaiettua jokea. </i>Kirja on ilmestynyt vuonna 2002 ja se on lastenlääkärinä työskennelleen Jurvelinin matkakertomus: hän soutaa Kuhmon Vartiusjoelta Oulujärven ja Oulujoen kautta Ouluun kesällä 1998. Kirja on hieman päiväkirjamainen, täynnä henkilökohtaisia mietteitä, mutta erittäin ansiokkaasti Jurvelin kokoaa yhteen jokivarren ja järviseudun paikallishistoriaa ja tarinoita. Tervansoutu, koskenlasku, sotatapahtumat, elämäntapa ja isoimpana jokien valjastus, eli koskien patoaminen voimalaitoksiksi.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan on julkaissut Oulujoen reitti ry. Jurvelin on yhdistyksen perustajajäsen joten kirja on lähes omakustanne. Parikymmentä vuotta vanhaksi omakustanteeksi sillä menee hämmästyttävän hyvin, sillä kirjan saisi ostettua niin kirjakauppojen kuin markettienkin verkkokaupoista. Yhdistyksen sivuilla <a href="https://www.oulujoenreitti.fi/Vaiettu-joki-kirja-ve%C2%ADsis%C2%ADt%C3%B6%C2%ADalu%C2%ADeen-kouluille#wbb1" target="_blank">kerrotaan</a>, että viime vuonna kirjaa lahjoitettiin Oulujoen vesistöalueen kouluille suuria määriä. Hienoa! </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan tyyli on mainiota ja se on kestänyt aikaa hyvin - lukuun ottamatta kuvauksia naisista, jotka olivat paikoin häiritsevän seksistisiä. Onneksi näitä mainintoja ei kuitenkaan ollut ihan tuhkatiheään, jolloin pystyin nauttimaan kainuulaisluonnon kuvauksista ja mielenkiintoisesta paikallishistoriasta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Loppu kohti kirja kasvaa lähes pamfletiksi, mutta hyvin perustelluksi ja analyyttiseksi sellaiseksi. Jurvelin kirjoittaa patoamisesta ja sähköntuotannosta. Jos aihe ei ole tuttu, kannattaa kerrata Oulun läänin vesivoimarakentamisen historia Vesivoiman kulttuuriperintö -hankkeen <a href="https://vekuvaku.eu/fi/joki/oulujoen-vesisto" target="_blank">sivustolta</a>. Erityisesti sotien jälkeen koskien päälle rakennettiin vesivoimaloita ja pääsääntöisesti rakennustyöt nähtiin positiivisessa valossa, olihan maa sähköistymässä kovaa vauhtia.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mutta kun yhtiö osti rantamaat, ruoppasi uomat ja ryhtyi säännöstelemään veden pintaa, muuttui virkistys- ja kalastuskäyttö huonompaan suuntaan. Lohi ei enää noussut kutemaan. Säännöstely sekoitti pienempienkin järvikalojen arjen. Kosken kohinaan tottuneet rantamaiden asukkaat joutuivat opettelemaan hiljaisuuteen. Jurvelin kuvaa, että näin iso muutos on ollut jonkinlainen käsittelemätön, kollektiivinen trauma. Olen valmis allekirjoittamaan tämän ainakin osittain, sillä vaikka esimerkiksi Kiehimänjoki on nykyäänkin komea ja vakuuttava, muistan kuulleeni vaivihkaisia kommentteja siitä, miten hieno se oli ennen rantojen ruoppausta ja Leppikosken voimalan rakentamista. Jurvelin arvelee, että nykyään ei samalla tavalla kyseenalaistamatta ruvettaisi näin massiivisiin muokkaustöihin ja voihan olla, että hän on oikeassa. Toki luontotuhoja toteutetaan Suomessa monin tavoin edelleen.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kuvaukset vanhoista koskista ja esimerkiksi Niskakosken koskenlaskijoista olivat upeita. Lisäluettavaa löytyisi kirjan kirjallisuusluettelon pohjalta - Oulujoen vesistöalue oli esimerkiksi 1800-1900-lukujen taitteessa kansainvälinen matkailukohde ja nimenomaan kosket ja kalastaminen vetivät matkailijoita kaukaakin. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Pidin kirjassa myös siitä, että Jurvelin onnistuu kirjoittamaan soutuseikkailustaan ilman että se kuulostaa pätemiseltä. Kuten <i><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/12/saara-atula-retkiruokakirja.html" target="_blank">Retkiruokakirjaa</a> </i>kommentoin: tuntuu, että monet vaellusharrastajat nykyään ovat ylimielistä sisäpiirijengiä, vaikka kai heidän tarkoituksensa olisi houkutella uusia ihmisiä lajiensa pariin. <i>Vaietussa joessa </i>käy selväksi, että Jurvelinilla on vankka kokemus luonnossa liikkumisesta ja hyvä pohjakunto ja henkinen kestävyys vaativasta soutumatkasta selviytymiseen. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Koska Jurvelinin reitti kulki Kuhmon kautta Kajaaniin ja Oulujoelle, ei kirjassa käydä Paltamossa, rantoja hieman tähyillään Kajaanin puolelta. Oulujoen reitin <a href="https://www.oulujoenreitti.fi/pekka/" target="_blank">sivustolta</a> kuitenkin selviää, että myöhemmin Jurvelin souti myös Hyrynsalmelta aloittaen, eli Paltamon kautta. Kolmannan kerran hän souti vastavirtaan, aivan kuin Oulusta salomaille aikoinaan palanneet tervansoutajat. Tästä retkestä löytyy <a href="https://www.oulujoenreitti.fi/Vastavirtaan-soutu/" target="_blank">matkapäiväkirja</a>, jossa on kuvauksia Kiehimänjoen varreltakin.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jurvelin haastaa lukijan pohtimaan jokien ennallistamista. Tästähän on nykyään upea esimerkki, Hiitolanjoki Etelä-Karjalassa. Hiitolanjoki-yhdistyksen sivuilla on tietoja ja kuvia ennallistamistyöstä. Mediassa on kirjoitettu aika ajoin Hiitolanjoesta ja mielikuvani on, että melkoisen pitkää väsytystaistelua yhdistys kävi ja kalastusta harrastavilla julkkiksilla oli oma roolinsa asiassa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kainuussa pohditaan nykyään uuden elinvoiman löytämistä ja matkailu on nostettu tärkeäksi kehityskohteeksi. Tästä kulmasta katsottuna on selvää, että vapaana virtaavat kosket ja niiden tarjoamat virkistys-, veneily- ja kalastusmahdollisuudet loisivat houkuttelevia matkailukohteita enemmän kuin padot. Kuitenkin päätöksiä vesivoimaloiden rakentamisesta on aikoinaan tehty senhetkisten syiden ja arvioiden perusteella.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Siitä olen kuitenkin samaa mieltä Jurvelinin kanssa, että padoista ja niiden vaikutuksesta arkeen olisi hyvä edes puhua. Jaakko Tepon laulu <i>Joen valjastus </i>alkoi lukiessa soida mielessä. Lapissa sijaitsevasta Lokan tekojärvestä on sentään jonkin verran puhuttu. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Osittain tähän tarpeeseen vastaa mainitsemani Vesivoiman kulttuuriperintö -hanke, joka on kerännyt ja koonnut sivuilleen muistoja ja tarinoita. Esimerkiksi <a href="https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2022/05/B108.pdf" target="_blank">tässä julkaisussa</a> on paljon luettavaa. Toivottavasti hanke julkaisee materiaalejaan myös painettuina teoksina. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Vaiettu joki </i>oli mielenkiintoista luettavaa, joka sopii sekä Oulujokivesistön paikallishistoriasta kiinnostuneille että laajemmin vesistöistä tai retkeilystä tai ympäristönsuojelusta kiinnostuneille. Antoisa kirja!<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/09/veikko-huovinen-konsta-pylkkanen-etsii.html" target="_blank">Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2007/06/eero-aln-linkolan-soutajan-pivkirja.html" target="_blank">Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.fi/2014/10/zachris-topelius-valskarin-kertomuksia-1.html" target="_blank">Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 1</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-76448852490944289722023-12-23T21:17:00.000+02:002023-12-23T21:17:04.873+02:00Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDw6Xj1leq8XxqhWVueHQTJ16WE5Wl_Zaw54EbuoFe-dp03Pu09Rm2I-vKjYLsrVX-Xx4v0wdjSRsuefhM0AkimQDyNQQy-guUmR5dNvGyxx6Cs4W5rebe4b3SNGQXuo8eeYYDa8DcSBn9PBFokvcPdy5M4ZTvkOnRkGhsah6qdONABiAUXFFg/s369/9512400642.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="369" data-original-width="235" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDw6Xj1leq8XxqhWVueHQTJ16WE5Wl_Zaw54EbuoFe-dp03Pu09Rm2I-vKjYLsrVX-Xx4v0wdjSRsuefhM0AkimQDyNQQy-guUmR5dNvGyxx6Cs4W5rebe4b3SNGQXuo8eeYYDa8DcSBn9PBFokvcPdy5M4ZTvkOnRkGhsah6qdONABiAUXFFg/s320/9512400642.jpg" width="204" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Gummerus.<br /></td></tr></tbody></table><i>Hän tunsi muuttuneensa kuoreksi täynnä vavahtelevia aineksia, pelkoa, rytmihäiriöitä ja hikeä, ikään kuin hän olisi kadottanut jonkin olennaisen rakenteen, jonka resonointi loi sinänsä hajanaisten elintoimintojen keskelle kokemuksen yhtenäisestä minuudesta, kyse oli tietenkin illuusiosta mutta elämää ylläpitävästä sellaisesta; hän oli ohut, jotenkin vailla sielua, häntä piti koossa lähinnä pakkasilmasta hilseilevä iho ja tottumus.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Iida Rauman <i>Seksistä ja matematiikasta </i>oli mahtava kirja.<i> </i>Lainasin tämän täsmävinkkinä HelMet-lukuhaasteen kohtaan "kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin". Rauma voitti Finlandia-palkinnon vuosi sitten kirjallaan <i>Hävitys. </i>Yhteensä hän on julkaissut kolme kaunokirjallista teosta ja vaikka Rauman nimi on median kautta tullut tutuksi, en ole tätä ennen lukenut hänen kirjojaan. Mutta kyllä todellakin kannatti hypätä Rauman kelkkaan!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Seksistä ja matematiikasta </i>oli monin tavoin virkistävä kirja. Ensinnäkin, se oli persoonallinen. Siinä on rohkeasti otettu ihan kunnon aiheita käsittelyyn, kuten vaikkapa tieteiden kuningatar matematiikka. Toiseksi, sen henkilöhahmot olivat mainiolla tavalla epämiellyttäviä, paikoin jopa vastenmielisiä. Tai ehkä he eivät itsessään olleet kovin epämiellyttäviä, mutta heidän käytöksensä ja ajatuksensa kyllä olivat. Samalla oli pakko myöntää, että kirjassa kuvassa ihmisyys on täysin samastuttavaa ja todentuntuista. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kolmanneksi: kirjan juoni vetää mutta juoni tuntuu epäennalta-arvattavalta. Kirja ei myöskään missään tapauksessa ole pelkkä juonellinen tarina, vaan ehdottomasti korkealaatuista taidekirjallisuutta. Näin monta vahvuutta samassa paketissa ei ole kovin tavallista. Omaperäinen ja omaleimainen teos.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Seksistä ja matematiikasta </i>kuvaa kolmen ihmisen ja heihin linkittyvien muiden hahmojen elämää. Lahjakas matemaatikko Erika on käytökseltään epäsosiaalisen nörtin perikuva, mutta onnistuu kuitenkin tutustumaan viehättävään Annukkaan. Kirjastossa työskentelevä Tuovi potee ekokriisiä. Tärkeässä sivuroolissa on myös Erikan pikkusisko Emilia. Sekä koirat.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Olen itse tahkonnut matematiikan opintoja hiukan enemmän kuin keskivertosuomalaiset, koska olen pakertanut teknillisen yliopiston matematiikan kursseja osana tutkintoa. Harkitsin jopa jossain vaiheessa matemaattiseen opintosuuntaan erikoistumista, mutta sitten järkeilin, että jos pakollisten kurssien kohdalla saan hikoilla päästäkseni läpi, olisiko syventävien kurssien pänttäämisessä mitään järkeä? Rakastan kuitenkin matematiikkaa samasta syystä kuin kirjan Erika: se on puhtaan abstraktia ja vastaansanomattoman loogista, jopa silloin, kun matematiikka käsittelee arkijärjestä poikkeavia asioita, vaikkapa irrationaalilukuja. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Seksistä ja matematiikasta </i>kuvaa jo niin vaikeaa matematiikkaa, etten kuitenkaan ymmärrä siitä mitään, minkä arvelen tässä tapauksessa olevan etu. Koska en tiedä, missä määrin Rauman vakuuttavasti esittävät matemaattiset teoriat poikkeavat todellisuudesta, ei minun tarvitse miettiä, ovatko ne epäuskottavia. Tässä romaanissa ne ovat uskottavia - aivan kuin Annukan pohjoispohjalaismurre, joka kuulostaa melko osuvalta, mutta ei kuitenkaan täysin autenttiselta. Riittävän uskottavaa se kuitenkin on romaanin sisäisessä maailmassa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Pidin kirjassa monesta asiasta: synkeästä inhorealismista, kreiseistä ihmissuhdekuvioista, pelottavan, vaanivan uhan kuvaamisesta, talvisen Helsingin tarkoista tunnelmapaloista ja siitä hajoamisen ja merkityksettömyyden tunteesta, jota Erika kokee. Ilmankos kirja voitti <a href="https://www.ts.fi/kulttuuri/833410" target="_blank">Kalevi Jäntin palkinnon</a>. Pitää ehdottomasti lukea Rauman muutkin kirjat sopivan hetken tullen. <br /></div><br /><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/11/pajtim-statovci-tiranan-sydan.html" target="_blank">Pajtim Statovci: Tiranan sydän</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2008/06/riku-korhonen-lkriromaani.html" target="_blank">Riku Korhonen: Lääkäriromaani<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2007/01/kreetta-onkeli-beige.html" target="_blank">Kreetta Onkeli: Beige</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-66592168415425128302023-12-13T17:30:00.014+02:002023-12-13T17:30:00.144+02:00Juha Itkonen: Teoriani perheestä<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<i><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirrYBlDbEX4Ii05PXTtY-tVeOuskt6MstmEMx9WvcthJiizzM7ZS6nIjQkVPS8prjuH5_L9Iy4roIZ321K274fOINqpQfY5uiVdqBDRsryx_WKdhJwiD8pO7XMWMvj3cl7CAmmSSB1G7AOQppO8XJiWSd1m3gfciVvZh0rBVhpfWuWwQIH6CnL/s549/02e01f94-7078-4bc1-9599-c2636c1ba10c_1400.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="549" data-original-width="350" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirrYBlDbEX4Ii05PXTtY-tVeOuskt6MstmEMx9WvcthJiizzM7ZS6nIjQkVPS8prjuH5_L9Iy4roIZ321K274fOINqpQfY5uiVdqBDRsryx_WKdhJwiD8pO7XMWMvj3cl7CAmmSSB1G7AOQppO8XJiWSd1m3gfciVvZh0rBVhpfWuWwQIH6CnL/s320/02e01f94-7078-4bc1-9599-c2636c1ba10c_1400.jpg" width="204" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://gummerus.fi/products/teoriani-perheesta" target="_blank">Gummerus</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Hyvinä hetkinä, silloin kun asiat tuntuvat sujuvan ja onni on läsnä sillä tavalla vaivihkaa mutta silti väkevänä kuin se perhe-elämässä usein on, oma onnensa kannattaa välillä panna merkille. Perheestään saa olla ylpeä, niin luulen, sillä tässä tapauksessa on selvää, että ylpeys käy lankeemuksen edellä – tuskin kukaan kuvittelee että perheestään, perheenjäsenistään tai itsestään osana perhettä voisi olla yksinomaan ylpeä päivästä toiseen. Hyvän huomaaminen vahvistaa mieltä, jos tai kun vaikeampia aikoja tulee.</i><br /><br />Olen lukenut Juha Itkosen <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2006/10/juha-itkonen-anna-minun-rakastaa.html" target="_blank">kaksi ensimmäistä kirjaa</a> vuonna 2006, mutta sen jälkeen en näytä hänen teoksiinsa tarttuneen. Olen kyllä mediasta seuraillut arvioita hänen kirjoistaan ja hänen kirjoittamiaan kolumneja muistan kyllä lukeneeni. <i>Teoriani perheestä</i> herätti kuitenkin kiinnostukseni, olenhan itse elänyt jo useamman vuoden melkoisen intensiivistä perhe-elämää.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Minulla ja Itkosella on joitakin yhteisiä piirteitä, joista mainittakoon, että olemme syntyneet 1970-luvulla ja kummallakin on nykymittapuun mukaan monta lasta (Itkosella neljä, minulla kolme). Olemme kumpikin kasvaneet kolmilapsisen perheen esikoisina. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><b>Oma teoriani perheestä</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Ennen kirjaan menemistä haluan tiivistää omat käsitykseni perheestä. Muistan, että kun vauvakuume oli kovimmillaan ja ikää oli jo hyvinkin yli 30 vuotta, tuntui että ”kaikilla muilla” samanikäisillä naisilla oli jo lapsia. Sitten syntyvyyden suunta kääntyi laskuun ja nykyään tuntuu siltä, että näen ympärilläni todella paljon sekä lapsettomia että yksilapsisia perheitä. Kolmen lapsen perhe tuntuukin harvinaiselta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Usein on tuntunut siltä, että naisen oletetaan saavan lapsia, mutta sitten ne lapset eivät saisi häiritä olemassaolollaan mitään eikä ketään. Lapset eivät saa rumentaa naisen ulkonäköä, huonontaa parisuhdetta, heikentää urakehitystä tai ystävyyssuhteita. Lapsista ei saa myöskään olla mitään haittaa isovanhemmille, työnantajalle, satunnaisille ohikulkijoille tai yhteiskunnalle. Missään muussa elämänvaiheessa en ole toistuvasti joutunut tuntemattomien ihmisten moittimaksi ja sättimäksi, mutta kun työnsin julkisilla paikoilla lastenvaunuja, sain aika usein kimppuuni jonkun, joka antoi minulle kiukkuista ja pyytämätöntä palautetta. Minua on syytetty mm. ”lasten rääkkäämisestä” tilanteessa, jossa vauva itki vaunuissa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Lisäksi yhteiskunnassa on trendejä, jotka herkästi varjostavat lapsia saavan naisen ajatuksia ja asenteita. Vallalla on mm. menestyvän yksilön trendi. Menestyvä yksilö kehittää itseään, kuntoilee, verkostoituu, toteuttaa unelmiaan, asettaa tavoitteita, rikastuu, hoitaa itseään vaikkapa pilatestreenillä tai vihermehuilla. No, jos joudun käyttämään aikaani ja rahojani vaikkapa sopivan kokoisten välikausihaalarien etsimiseen, on se aika pois siitä, että voisin toteuttaa itseäni menestyvänä yksilönä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Samaan aikaan äitimyytti ei ole kadonnut mihinkään, pikemminkin se on vain vahvistunut intensiivivanhemmuuden ihannoimisessa. Ihanneäiti tukee lapsensa yksilöllistä kasvua (yksilölliseksi menestyjäksi) ja tarjoaa hänelle oikeanlaisia virikkeitä, oikeanlaista ruokaa, oikeanlaisia harrastuksia jne… Tähänastisen kokemukseni perusteella sanoisin, että yhden lapsen kanssa voi ainakin kuvitella yltävänsä ihannevanhemman kriteereihin, mutta kun perheessä on kolme lyhyellä tai olemattomalla ikäerolla syntynyttä lasta, kokee paljon useammin epäonnistumisen kuin onnistumisen tunteita, jos vertaa itseään ihannevanhemman ideaaliin.<br /><br />Niinpä olen ehtinyt kokea perhe-elämässä usein erilaisia mielipahan, pettymyksen, häpeän ja syyllisyyden tunteita. Miten voisin nähdä itseni ja perhe-elämäni enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa valossa – onhan jo selvää, että en kykene täyttämään sen enempää menestyvän yksilön kuin ihannevanhemmankaan kriteerejä?</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Samankaltaisia mietteitä Juha Itkosellakin vaikuttaa olevan.<br /> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Juha Itkosen <i>Teoriani perheestä</i></b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Määrittelen <i>Teoriani perheestä</i> muodoltaan joko pitkäksi esseeksi tai sitten autofiktiiviseksi kaunokirjaksi. Itkonen kertoo itsestään ja läheisistään, mutta etäännytystä on mm. perheenjäsenten nimeämisessä lempinimillä. Minulle kirja oli virkistävä kuin iso annos lähdevettä. Taitavana, tarkkanäköisenä ja herkkätunteisena havainnoijana Itkonen onnistuu kertomaan paljon tärkeitä asioita siitä, millaista oli kasvaa aikuiseksi 1980- ja 1990-luvuilla ja siitä, millaista lasten vanhemmuus on nykyhetkellä. Ennen kaikkea Itkosen puheenvuoro on puolustuspuhe perheille ja perheellisyydelle: perhe ja perheenjäsenet tarjoavat onnen, ilon ja kasvun hetkiä. Vanhempana pääsee peilaamaan omaa lapsuuttaan ja omaa kasvuaan, kun yrittää kasvattaa omia jälkeläisiään muuttuneessa, mutta silti samankaltaisessa maailmassa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Itkonen luo kirjassa itsestään kuvan tiedostavana modernina miehenä – hän pystyy havainnoimaan vaikka sukupuolirooleja ja niihin liittyviä oletuksia ja odotuksia. Hän tarkkailee itseään viedessään lapsiaan päiväkotiin tai matkoille, laittaessaan ruokaa tai siivotessaan. Yhtä lailla hän osaa peilata muistojaan poikana, joka ei täysin mahtunut kapeaan maskuliiniseen muottiin, vaan jossa oli herkkyyttä. Monet pohdinnat ovat sen verran suoria, että ne voisivat olla haavoittavia – mutta kenties juuri empatiakyvyn ansiosta vaikeatkin ajatukset ja tunteet kuulostavat kunnioittavilta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Erittäin samastuttavaa kirjassa olivat perhe-elämän perusriitojen kuvaukset ja hallitun tai hallitsemattoman arkikaaoksen kuvaukset. Ja suorastaan rakastin sitä armahtavaa tapaa, jolla Itkonen sanoittaa perheestään iloitsemisen tärkeyden. Kyllä, arki voi olla paikoin väsyttävää ja välillä menee hermot. Siitä huolimatta voi iloita ja olla ylpeä siitä, miten hyviä tyyppejä omat lapset ovat, miten hienoa on olla puolisonsa kanssa yhdessä ja miten hyvät eväät omalta lapsuudenperheeltään on elämään saanut.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Itkonen purkaa yksilökeskeisyyden ihannetta ja esittää, että onnea, täyttymystä ja merkitystä voi löytää siitä, että keskittyy itsensä sijaan välillä muihin. Tämänkin allekirjoitan. Lapsuus on aikaa, jolloin pienet asiat ovat isoja, ja tuntuu että vaikkapa viedessäni lapsiani luistelemaan saatan saada aikaiseksi todella merkittäviä elämyksiä ja kokemuksia, niin suurta voi olla uutta oppivan lapsen ilo. Ja ellei joku – tässä tapauksessa minä – etsisi sopivia luistimia, teroituttaisi niitä, seuraisi sääennustuksia ja urheilukenttätiedotuksia, etsisi villasukkia ja kypäriä ja veisi lapsia luistinradalle – ei pieni kasvava ihminen saisi näin valtavia kokemuksia. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Lainasin kirjan kirjastosta ja lähes ahmaisin sen. Kirja sopii mainiosti myös lueskeltavaksi sieltä täältä. Ehkäpä täytyy hankkia tämä omaan hyllyyn, jotta voisin palata tulevaisuudessa kirjaan ja sen herättämiin ajatuksiin.<br /><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2006/07/juha-itkonen-myhempien-aikojen-pyhi.html" target="_blank">Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2006/10/juha-itkonen-anna-minun-rakastaa.html" target="_blank">Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2020/12/heini-maksimainen-vauvattomuusbuumi.html" target="_blank">Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-36785270119869713262023-12-10T12:30:00.001+02:002023-12-10T12:30:00.352+02:00Emily St. John Mandel: Asema 11<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNqRjEmlE93mYxZRJIsILmWlMGLGM5Ld34SGoj8GP196KX-yZOkdxCBw-WpSV6NTIW4whRVrLQKf86Az-zSG1MGDsDchzsVDAN9MQ8UjGtZ9t21urE1LN78D_Aj_EghNCz8X5jU5qw_hlfJxk6Z3kRm1kcqHeP6eXj6-CMoXcODwgLYLOUj-F8/s418/9789520439989_frontcover_final_medium.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNqRjEmlE93mYxZRJIsILmWlMGLGM5Ld34SGoj8GP196KX-yZOkdxCBw-WpSV6NTIW4whRVrLQKf86Az-zSG1MGDsDchzsVDAN9MQ8UjGtZ9t21urE1LN78D_Aj_EghNCz8X5jU5qw_hlfJxk6Z3kRm1kcqHeP6eXj6-CMoXcODwgLYLOUj-F8/s320/9789520439989_frontcover_final_medium.jpg" width="205" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.tammi.fi/kirja/emily-st.-john-mandel/asema-11/9789520439989" target="_blank">Tammi</a>.<br /></td></tr></tbody></table><i>Garrett oli ampuvinaan ritsalla metsänrajaan. "Viuh!" hän sanoi kuiskaten. Ja sitten kuuluvammin: "Kun halusin sanoa 'ystävällisin terveisin', kirjoitin vain 'yst.'"<br /><br />"Niin minäkin. Ihan käsittämätöntä. Olisiko ollut aivan liian hidasta ja vaivalloista kirjoittaa 'ystävällisin terveisin'?"</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Emily St. John Mandelin kirja <i>Asema 11 </i>oli HelMet-lukuhaasteen Facebook-ryhmän täsmävinkki kohtaan "kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa". Romaani on Mandelin kansainvälinen läpimurtoteos ja siitä on tehty myös tv-sarja <i>Station 11. </i>Koronapandemian läpi rämpineille kirjassa onkin paljon samastuttavaa: juonen ytimessä on maailmanlaajuinen, nopeasti leviävä ja tappava tauti, joka romahduttaa pohjoisamerikkalaisen sivilisaation.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Päähenkilöitä on useita, kenties tärkein on Kirsten, joka oli lapsi kun georgiantauti iski. Kirjan nykyhetkellä hän kuuluu kiertävään näyttelijäseurueeseen, joka esittää Shakespearen klassikoita. Vaeltamisessa on vaaransa, sillä kaikki kyläyhteisöt eivät hyväksy muukalaisia vierailulle.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Asema 11 </i>on todella sujuvalukuinen olematta kuitenkaan höttöä. Mandel on taitava kirjailija tavalla, jota en osaa tyhjentävästi määritellä. Henkilöhahmot tuntuvat todenmukaisilta, risteilevät ihmissuhteet ovat kiinnostavia ja monet detaljit tuntuvat merkityksellisiltä. Pidin erityisesti Mirandan sarjakuvaprojektista.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan tunnelmassa on jotain mieleenjäävää, vaikka oikeastaan mikään aineksista ei ole mitenkään äärimmäisen persoonallinen. Mutta kaipa hyvän kirjailijan merkki onkin se, että osaa koostaa tutunoloisista aineksista jotain uutta ja raikasta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Asema 11 </i>pohtii hienovaraisesti, ei saarnaavasti, länsimaisen elämäntavan typeriä puolia. Jos pitäisi palata nollapisteeseen, osaisiko ihmiskunta olla viisaampi? </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirja sai minut myös tutkimaan karttasovelluksesta Vancouverin rannikolla sijaitsevia pikkusaaria (kiehtovia!) ja lukemaan kirjailijan haastatteluja ja henkilöhistoriaa. Saatanpa lukea Mandelin kirjoja lisääkin, jos kohdalle osuvat. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><b>Suomennoksesta </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan on suomentanut <b>Aleksi Milonoff</b>, jonka nimi on jäänyt mieleen laadun takeena. Tämäkin suomennos on kaunista, miellyttävää ja luistavaa suomea - ei tarvitse jännittää, töksähtääkö lukeminen epäluonteviin ilmaisuihin. Ei töksähdä! <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/07/mike-carey-peter-gross-unwritten-vol-1.html">Mike Carey - Peter Gross: The Unwritten vol. 1-2</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/08/bill-willingham-mark-buckingham-steve_27.html">Bill Willingham - Mark Buckingham - Steve Leialoha - Craig Hamilton: Fables 1. Legends in Exile</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/12/kun-kirja-loytaa-parinsa-brit-bennettin.html" target="_blank">Kun kirja löytää parinsa: Brit Bennettin Mikä meidät erottaa ja Yaa Gyasin Matkalla kotiin</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-90865030884605909222023-12-06T14:58:00.005+02:002023-12-06T17:43:52.380+02:00Saara Atula: Retkiruokakirja<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdHm0i_LvSSKhKr_GKQ_OGxdMZPmwiHJ144ncC-rDmYAUeEcsRE1vxbvMum2FmMUcJ85fHelI5t4aK8Asw1iO-74bAAUBNqbXFTagNB5R25oo0pKNqyVaAAt4T-G6vnGtCkOc9yXKuTXBCNfMH2EgUStMmaEELgTzWrMN_pyBnLraiTpQCFJE5/s295/retkiruokakirja.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="295" data-original-width="200" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdHm0i_LvSSKhKr_GKQ_OGxdMZPmwiHJ144ncC-rDmYAUeEcsRE1vxbvMum2FmMUcJ85fHelI5t4aK8Asw1iO-74bAAUBNqbXFTagNB5R25oo0pKNqyVaAAt4T-G6vnGtCkOc9yXKuTXBCNfMH2EgUStMmaEELgTzWrMN_pyBnLraiTpQCFJE5/s1600/retkiruokakirja.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.bemycozy.com/product/retkiruokakirja/" target="_blank">Cozy Publishing</a>.<br /></td></tr></tbody></table><i>Raaka-aineiden lisäksi voit kuivata kokonaisia itse valmistamiasi aterioita. Ruokien valmistaminen etukäteen kotona tietää vähän lisätyötä, mutta tällä tavalla saat sellaisiakin aterioita mukaan, jotka voivat olla turhan monimutkaisia tai jopa mahdottomia valmistaa retkellä.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Katselin kirjastossa ruokakirjojen hyllyä ja nappasin lainaan Saara Atulan <i>Retkiruokakirjan. </i>Saara Atula kirjoittaa ruokablogia nimeltä <i><a href="https://viimeistamuruamyoten.com/" target="_blank">Viimeistä murua myöten.</a> </i>Blogi ei ollut minulle ennalta tuttu, mutta kiitettävän laajan seuraajakunnan Atula vaikuttaa keränneen sosiaalisessa mediassa.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Retkiruokakirjan </i>alaotsikko on <i>Kasvisreseptejä helpoista eväistä vaellusaterioihin. </i>Kirjan kustantaja on <a href="http://www.dreamcozy.com/cozy-team/" target="_blank">Cozy Publishing</a>, jonka strategiana vaikuttaa olevan tehdä kauniita ja visuaalisia kirjoja, joiden kohderyhmänä ei ole pelkkä Suomi vaan myös englanninkielinen maailma. Tämä on toivottavasti kannattava liiketoimintamalli.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Retkiruokakirja </i>oli miellyttävän sujuvalukuinen, mutta merkitsen tämän silti HelMet-lukuhaasteeseen kohtaan 26: "Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä". Haastavuus ei johtunut kirjasta vaan aiheesta. Pidän itseäni "kevytretkeilijänä" - käyn mielelläni sienessä tai luontopoluilla kävelyllä tai lähilaavuilla makkaranpaistossa ja olen jokusen kerran elämässäni ollut ihan kansallispuistoissa rinkan kanssa ja yöpynyt teltassa tai laavuilla. Ulkoilu on mukavaa, mutta välillä on tullut mielikuva, että vaellukseen toden teolla hurahtaneet henkilöt muodostavat elitistisen sisäpiirijoukon, joiden harrastukseen kuuluu tyhmempien halveksuminen ja varustekilpailu. Onneksi Saara Atula onnistuu jossain määrin välttämään tämän stereotypian kirjassaan. Kuvat ovat toki ylimaallisen idyllisiä, mutta itse tekstin sävy on ystävällinen eikä syrjivä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Tavoitteessaan kirja onnistuu erinomaisesti: Atulan pointtina on, että retkiruoka voi olla muutakin kuin makkaraa tai valmiita pussieineksiä. Resepteistä löytyy monipuolinen valikoima pataruokia, keittoja, leivonnaisia ja täytettyjä leipiä. Houkuttelevimmalta kokeiltavalta vaikutti palak paneer -nuotiorieska. Myös hyvät kuivatusohjeet inspiroivat. Olen omalla kuivurillani huristellut niin sieniä, hedelmiä kuin hapanjuurtakin, joten mikä ettei voisin kokeilla lämpimien aterioidenkin kuivaamista. Ruokatermoskin löytyy, joten kuivatun aterian ennastaminen (mainio sana!) sujuisi varmasti helposti.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Olen todennut, että hyvät keittokirjat kannattaa omistaa - silloin reseptien lueskelu ja kokeilu onnistuu koska tahansa. En välittömästi rynnistä kirjakauppaan <i>Retkiruokakirjaa </i>ostamaan, mutta laitan sen kyllä henkiselle muistilistalleni - kirjan ohjeet ja vinkit sopivat niin sienessä piipahtamiseen kuin mahdollisille pitemmille maastoretkille.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/10/satu-hovi-katri-niemi-keskiajan-maut.html" target="_blank">Satu Hovi - Katri Niemi: Keskiajan maut</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/08/anu-brask-sami-repo-sienihullu.html" target="_blank">Anu Brask - Sami Repo: Sienihullu</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/06/reese-witherspoon-whiskey-in-teacup.html" target="_blank">Reese Witherspoon: Whiskey in a Teacup</a> <br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-16513440546320501822023-11-22T18:00:00.001+02:002023-11-22T18:00:00.153+02:00Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZCR_5zVfjN15g-2yz-GWn4TCgOU54titbwiqewWQfjkOZ0Yd0fMgmqb0fzlQaDMUXuN-7_nHDOXlAitGw9kES4UwuG2EnYU45J-Zg-FBoZdmVpEFE5gPO8Joi2IImIWUGNgOzsXwmRDGSHYlbtBLDaeOVnsZQ8tV7NC_eLO0zKdF3adA8-uvT/s2445/9789511463788.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2445" data-original-width="1689" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZCR_5zVfjN15g-2yz-GWn4TCgOU54titbwiqewWQfjkOZ0Yd0fMgmqb0fzlQaDMUXuN-7_nHDOXlAitGw9kES4UwuG2EnYU45J-Zg-FBoZdmVpEFE5gPO8Joi2IImIWUGNgOzsXwmRDGSHYlbtBLDaeOVnsZQ8tV7NC_eLO0zKdF3adA8-uvT/s320/9789511463788.jpg" width="221" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Piia Aho / <a href="https://otava.fi/kirjat/eraan-kissan-tutkimuksia/" target="_blank">Otava</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Sain Katja Ketun <i>Erään kissan tutkimuksia</i> kustantaja Otavalta arvostelukappaleena. <span style="background-color: #fcff01;">Kilpailu- ja kuluttajaviraston <a href="https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/tietoa-ja-ohjeita-yrityksille/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/vaikuttajamarkkinointi-sosiaalisessa-mediassa/" target="_blank">ohjeen</a> mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos. </span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Mutta ei tuolla kaikella mitään väliä ole. On turva, on mies joka pitää huolta. Joka kertoo auliisti missä kulkee ja milloin on tulossa, ei katkokävele vastaan aamutuimaan jokin rämekettana käsipuolessaan</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">En koe<i> </i>olevani mikään uutuuskirjojen kyttääjä, mutta Katja Ketun uuden romaanin ilmestymistä kyllä kyttäsin<i>.</i> Ketun<i> <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2012/02/katja-kettu-katilo.html" target="_blank">Kätilö</a> </i>oli kansainvälinen läpimurto 12 vuotta sitten. Viisi vuotta sitten ilmestynyt <i><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/katja-kettu/rose-on-poissa/9789510433348" target="_blank">Rose on poissa</a> </i>jäi mieleen päräyttävän hienona teoksena, mielestäni Ketun parhaana.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Erään kissan tutkimuksia </i>vaikuttaa olevan jossain määrin omaelämäkerrallinen romaani, mutta luojan kiitos sitä ei kutsuta esittelytekstissä autofiktioksi (minulla on jonkinlainen yliherkkyys autofiktio-termiä ja lajin kehnoimpia edustajia kohtaan). Kirjassa on kaksi tasoa, joista toisessa seurataan 1900-luvun alkupuolella elävän Eevan vaiheita ja toisessa nykyhetkeä, Kirjailijan ja hänen kotiinsa tupsahtavan yliluonnollisen kissan vaiheita.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Pidän historiallisista romaaneista ja pidän murteen käytöstä kirjoissa. Sen sijaan en erityisemmin välitä romaaneista, joissa kuvataan kirjailijan vaikeuksia kirjoittaa kirjaa. <i>Erään kissan tutkimuksissa </i>minut yllätti se, että pidin huomattavan paljon enemmän nykyhetkeen sijoittuvasta kirjailijakuvauksesta kuin historiallisista osuuksista. Esitän muutaman perustelun.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Fantastinen Pohjois-Suomi</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jo kirjan alkusivuilla syntyy mielikuva, että Eevan osuudet sijoittuvat Kuhmoon: tekstissä mainitaan niin rönttöset, perukka kuin Lentuakin. Samassa yhteydessä mainitaan myös kivestä tehty raatihuone. Koska sellaista ei Kuhmosta löydy - lähin raatihuone on Kajaanissa sadan kilometrin päässä ja se on tehty puusta - piti lukijana asennoitua siihen, että mihinkään ultrarealistiseen historialliseen romaaniin Kettu ei pyri. Tätä vahvistaa se, että henkilöt puhuvat lapin murretta, eivät kainuun murretta. Kainuun murre kuuluu savolaismurteisiin, lapin murre taas peräpohjalaisiin murteisiin ja niissä on perustavanlaatuinen ero, vaikka yhteisiä piirteitä ja yhteistä sanastoa löytyy. Myös jotkut maantieteelliset mittasuhteet ja etäisyydet tarinassa ihmetyttivät.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Muistan kuitenkin lukeneeni kritiikkiä siitä, miten rasittavaa on, kun lukijat vaativat historiallisilta romaaneilta liiallista faktuaalista uskottavuutta. En siis käy sitä nyt itsekään vaatimaan. Tuntuu siltä, että Kettu on luonut eräänlaisen eksotisoidun fantasia-Pohjois-Suomen ensisijaisesti urbaaneja tai kansainvälisiä lukijoita ajatellen. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Eeva itse on hieman etäiseksi jäävä naishahmo, vaikka hänessä on paljon samaa kuin <i>Kätilön </i>Villisilmässä. Pienen saaren karussa arjessa kiinnostavimmiksi aineksiksi minulle nousevat yliluonnolliset hahmot, kuten kummitteleva hevonen, sekä Eevan tietämys loitsuista ja luonnonyrteistä. Suomen historian vaiheet jäävät vähän luettelomaisiksi. Ajankohtaisuutta löytyy rajan ylittämisen teeman kautta: tätä kirjoittaessa Suomen uutisissa kirjoitetaan herkeämättä Venäjän hybridivaikuttamisesta eli siitä, miten venäläiset ohjailevat kolmansien maiden maahanmuuttajia Suomen rajanylityspaikoille.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Keskenmenon kokonaisvaltaisuus</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa Kirjailija saa keskenmenon. Kuvaus keskenmenosta ja sen aiheuttamasta järkyttävästä surusta<b> </b>on ehkä paras lukemani. Kirjailijan hahmon kuvataan olevan hedelmällisen ikänsä loppusuoralla ja toive lapsesta hiipuu kokonaan viimeisimmän keskenmenon myötä. Monelle nykynaiselle lienee tuttu tunne siitä, että biologinen kello kolkuttaa lujaa ja äidiksi tulemisen mahdollisuudessa peräseinä näkyy jo. Millaisilla eväillä elämää voi rakentaa eteenpäin, jos pitää keski-ikäisenä pystyä käsittelemään lapsettomaksi jääminen? Näiden tunteiden kuvaamiseen Ketun hurja, värikylläinen, rönsyilevä ja heittäytyvä tyyli sopii erinomaisesti.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Yliluonnollinen kissa on mainio kertojahahmo, jonka kautta painavat aiheet saada keveyttä ja tuoreutta. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ketun tuotannon kärkeen <i>Erään kissan tutkimuksia </i>ei kiilaa, mutta se on ilahduttava ja tervetullut jatke Ketun kaunokirjalliselle tuotannolle. Räväkkyys ja naisen voiman korostaminen teki minulle lukijana hyvää.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.fi/2012/02/katja-kettu-katilo.html" target="_blank">Katja Kettu: Kätilö</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2012/10/katja-kettu-katilo-aanikirja.html" target="_blank">Katja Kettu: Kätilö (äänikirja) <br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/10/katja-kettu-piippuhylly.html" target="_blank">Katja Kettu: Piippuhylly</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-13352985899723941052023-11-12T13:00:00.003+02:002023-11-12T15:34:09.430+02:00Leonardo Padura: Mies joka rakasti koiria<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHqtyt6F4shSRCREaxpLa3ht8PC32MzNVe221_7maWOQLG35PwbQcd0T1b2wR-Xi9PRy5OYjc1bPSvw9V2sNEwXxn39fkwtnfPQGxSt26ozGFZMpq7t2KtUbQIrHLW4irtv9bp5ZMVLLGOx04yijQgLvR5TePJ5GysE0fsRZFHYNUWP9kKl4Lg/s2180/9789511427896.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2180" data-original-width="1500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHqtyt6F4shSRCREaxpLa3ht8PC32MzNVe221_7maWOQLG35PwbQcd0T1b2wR-Xi9PRy5OYjc1bPSvw9V2sNEwXxn39fkwtnfPQGxSt26ozGFZMpq7t2KtUbQIrHLW4irtv9bp5ZMVLLGOx04yijQgLvR5TePJ5GysE0fsRZFHYNUWP9kKl4Lg/s320/9789511427896.jpg" width="220" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Lauri Kortelainen / <a href="https://like.fi/kirjat/mies-joka-rakasti-koiria/" target="_blank">Like</a>.<br /></td></tr></tbody></table><i>Sensuroitujen ja jopa täysin vääristeltyjen tietojen varassa hän oli seurannut alhaisen ideologisen horjutuskampanjan käynnistämistä ja vielä äskettäin vakiintuneina pidettyjen poliittisten periaatteiden kyseenalaistamista. Stalin ja hänen seuraajansa olivat ottaneet kierolla tavalla omikseen Lev Davidovit<span class="esim">šin itse julki tuomia lauseita ja ajatuksia sekä toteuttaneet juuri sellaisia ohjelmia, joiden esittämisen tähden häntä oli vainottu ja lopulta erotettu puolueesta.</span></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><span class="esim"> </span></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Leonardo Paduran <i>Mies joka rakasti koiria</i> kiinnitti huomioni viime keväänä <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009546858.html" target="_blank">Hesarin arvion</a> perusteella. Ehdin jo kuitenkin hieman unohtaa kirjan, kunnes se palautui mieleen ja kävin lainaamassa kirjan kirjastosta. Yli 600-sivuinen kuubalaisromaani Lev Trotskista ja 1900-luvun reaalisosialismista ei välttämättä ole kaikkien heiniä, mutta minulle tämä kirja sopi kuin nenä päähän. Tänä vuonna lukemistani kirjoista tämä menee parhaiden joukkoon. Vinkkaan myös Anun ihmeelliset matkat <a href="https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2023/02/13/tasmalukemistoa-trotskista/" target="_blank">-blogiarviosta </a>ja Kirjastotäti vinkkaa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=u_bvrYUG4A8.">-videoarviosta.</a><br /><br />Leonardo Padura on pitkän linjan kuubalaiskirjailija, joka on kerännyt kirjallisuuspalkintoja ja suosiota niin espanjankielisillä kuin englanninkielisillä kirjamarkkinoilla. <i>Mies joka rakasti koiria, </i>runolliselta espanjankieliseltä nimeltään <i>El hombre que amaba a los perros</i> ilmestyi alkukielellä vuonna 2009 ja se on ensimmäinen Paduralta suomennettu kirja. Kirjan suomensi <b>Jyrki Lappi-Seppälä </b>ja suomennostyötä ovat tukeneet FILI - kirjallisuuden vientikeskus, Otavan Kirjasäätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Työväen sivistysrahasto. Kiitos heille kaikille!<br /><br />Arvioin, että tavanomaiseen yleissivistykseen kuuluu osata nimetä Lenin ja Stalin, mutta jos Trotskin nimi ja elämänvaiheet eivät ole tuttuja, se ei ole ihme. <i>Mies joka rakasti koiria</i> kertoo monin tavoin siitä, miten Stalin halusi kirjoittaa historian uusiksi ja pyyhkiä itselleen epämieluisten ihmisten ja tapahtumien tiedot pois niin ihmisten muistista kuin kirjoitetusta historiasta. Historiallisia romaaneja pidetään usein kirjoitushetkensä allegorioina eikä tarvitse kauaa miettiä, kuka tai ketkä nykyisistä hallitsijoista pyrkivät Stalinin lailla manipuloimaan historiaa ja tuhoamaan toisinajattelijat.<br /><br />Stalinille ja Venäjän nykydiktaattorille yhteistä on myös makaaberilla tavalla dramaattisten murhien järjestäminen. Ramón Mercader murhasi Trotskin iskemällä häntä jäähakulla päähän. Tämä knoppitieto on tullut vastaan mm. tietokilpailukysymyksenä. The Guardian kirjoitti vuonna 2017 <a href="https://www.theguardian.com/world/2017/sep/13/trotsky-ice-axe-murder-mexico-city" target="_blank">jäähakun löytymisestä</a> ja myyntiin asettamisesta.<br /><br />Jälkisanoissaan Padura korostaa teoksensa olevan fiktiivistä kaunokirjallisuutta, joten tätä kunnioittaakseni en vetäise tähän mitään Wikipedia-yhteenvetoa Lev Trotskin vaiheista. En myöskään pysty arvioimaan, missä asioissa Padura on nojannut tiiviisti faktoihin ja missä käyttänyt kirjailijan luomisvapautta – on selvää, että Padura on paljon enemmän perehtynyt Trotskin ja hänen murhaajansa, Ramón Mercaderin, vaiheisiin kuin minä. Mutta kirjassa vilisee niin kiehtovia hahmoja ja niin erikoisia käänteitä, että se oikein houkuttelee googlaamaan lisätietoja historiallisista henkilöistä. Esimerkiksi Caridad Mercader ja África de las Heras kävisivät sellaisenaan romaanipäähenkilöiksi.<br /><br />Romaanissa on monta kertojanäkökulmaa ja tasoa ja siitä löytyy useampikin mies, joka rakastaa koiria. Kehyskertomus sijoittuu Kuubaan. Kirjailijana epäonnistunut Ivan tapaa merenrannalla miehen, jolla on mukanaan poikkeuksellisen upeita koiria ja joka kertoo erikoista tarinaa Trotskin salamurhasta. Trotski itse toimii päähenkilönä toisessa aikatasossa ja lukija kokee hänen maanpakolaisvuotensa, jotka päättyvät Meksikoon. Kolmannella tasolla seurataa Mercaderin elämänvaiheita.<br /><br />Kirjaa luonnehditaan ”vetäväksi lukuromaaniksi” ja ”trilleriksi” ja pidän sitä varsin sujuvalukuisena itsekin. Arvioin kirjaa kuitenkin lukuromaania syvällisemmäksi: Paduralla on isoja ja painavia teemoja, joita korostaa se, että kehyskertomus sijoittuu Kuubaan. Länsimaisesta näkökulmasta kirjoitetut Venäjää tai Neuvostoliittoa koskevat romaanit sortuvat usein eksotisointiin tai romantisointiin. Kuuba oli ja itse asiassa on edelleen kommunistinen maa, joten kirjassa kuvattu sosialistinen absurdeja mittasuhteita saava arki toimii erinomaisena peilinä Neuvostoliiton varhaisvaiheisiin. Padura peilaa yksilöä ja yhteisöä, ihanteita ja kyynisyyttä, totuutta ja valhetta, tarkoitusta ja keinoja…</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Hauskana yksityiskohtana mainitsen lumen ja jään kuvaukset, jotka
paikoin tuntuivat vähän hassuilta - selvästi Padura on enemmän kotonaan
kuvatessaan lämpimiä hiekkarantoja. Ei-venäläiselle ei kuitenkaan ole helppoa kirjoittaa
uskottavia Venäjälle sijoittuvia venäläiskuvauksia ja tässä Padura
onnistuu mahtavasti.<br /><br />Kirjassa on mukana väkivaltaa, mutta ei itsetarkoituksellisena mässäilynä. Pidin kovasti myös siitä, että teos ei ole väkinäisen koukuttava vaan rauhallisen perusteellinen, olematta kuitenkaan junnaava. Ainoa miinus (taas kerran) tulee siitä, että naiset on kuvattu turhan yksioikoisesti. Värikkäät ja kiehtovat naishahmot typistyvät välillä pelkiksi äideiksi tai huolehtiviksi vaimoiksi tai kauniiksi haaveiden kohteeksi. Selväksi tulee sekin, että mikään ei voi olla kamalampaa kuin olla ruma ja tylsä nainen.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mieshahmojensa kohdalla Padura kuitenkin onnistuu näyttämään sen, miten ihmissielussa hyvä ja paha elävät usein rinta rinnan ja yhtä aikaa. Kirjan maailmankuva on täynnä pahuutta: sotia, murhia, teloituksia, salamurhia eikä yksittäisen ihmisen hengellä tunnu olevan mitään arvoa. Mutta paatuneellakin murhaajalla voi olla jonkinlainen arvomaailma tai idealismin kipinä. Ja jos se on ehtinyt sammua, voi olla että kyydistä ei voi silti hypätä. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mietin, että kirjan nimi voi kertoa myös siitä, että juuri kukaan kirjan henkilöistä ei rakasta ihmisiä. Osa ajattelee, ainakin teoriassa, pyrkivänsä ihmiskunnan parhaaseen, mutta käytännön lähimmäisenrakkautta ei juuri löydy. Koiria voi kyllä rakastaa. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Arvelen, että tätä kirjaa jään pohdiskelemaan ja pureskelemaan pitkäksi aikaa. Padura on melkoinen mestari, sillä kirjan maantieteellinen kattavuus on todella laaja ja ajallinen kattavuus noin sata vuotta. Lisäksi kirja herätti halun lukea Trotskin itsensä kirjoittamia kirjoja. Muutama löytyy <a href="https://www.gutenberg.org/ebooks/author/2030" target="_blank">Project Gutenbergista.</a> Aiheeseen liittyy myös K.N. Rauhalan esitelmä <i><a href="https://www.gutenberg.org/ebooks/55356" target="_blank">Bolshevismi ja olot Venäjällä</a>, </i>joka myös nousee Project Gutenbergin Trotski-hauissa esiin.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><b>Suomennoksesta</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jyrki Lappi-Seppälä on tehnyt aivan mahtavaa<b> </b>työtä suomennoksessa. Melkein aina nillitän ja valitan jostakin pikkuasiasta suomennosten kohdalla, mutta tästä teoksessa ei ole mitään muuta kuin kiitettävää. Mahtavaa kieltä! <b> <br /> </b></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2022/04/svetlana-aleksijevits-neuvostoihmisen.html" target="_blank">Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/09/meri-valkama-sinun-margot.html" target="_blank">Meri Valkama: Sinun, Margot</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2010/07/javier-de-isusi-marcosin-piippu.html">Javier de Isusi: Marcosin piippu</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-32322876729271536682023-10-14T16:56:00.000+03:002023-10-14T16:56:02.694+03:00Kate Beaton: Ducks<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0Bpo_jp4Pr_or6dLcabxkvXlP5ihhOHTYJmBSMSL0hK2jMLH0RsdCoSy9bfKSaZYbfVqm7-K79XjI5sQpRTn-Ptcq1t-7bQrc1XcnLSBFIK_l8i9gHXNy6sfTgJfqHJwybztk81ZFp-tGdJy3gF7qpi86xPEyG4jVPNktVuDmnavPyw43H93/s2560/DUCKS.cover-canreads-scaled.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="2000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0Bpo_jp4Pr_or6dLcabxkvXlP5ihhOHTYJmBSMSL0hK2jMLH0RsdCoSy9bfKSaZYbfVqm7-K79XjI5sQpRTn-Ptcq1t-7bQrc1XcnLSBFIK_l8i9gHXNy6sfTgJfqHJwybztk81ZFp-tGdJy3gF7qpi86xPEyG4jVPNktVuDmnavPyw43H93/s320/DUCKS.cover-canreads-scaled.jpg" width="250" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://drawnandquarterly.com/books/ducks/" target="_blank">Drawn & Quarterly</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Kanadalaisen Kate Beatonin sarjakuvaromaani <i>Ducks </i>ilmestyi viime vuonna. Se on kerännyt tukun palkintoja - mainittakoon kaksi <a href="http://www.multiversitycomics.com/news/2023-eisner-winners/" target="_blank">Eisner-palkintoa</a>, <a href="https://www.cbc.ca/books/canadareads/mattea-roach-championing-ducks-by-kate-beaton-wins-canada-reads-2023-1.6795030" target="_blank">Canada Reads - palkinto</a> ja se, että <a href="https://calgary.ctvnews.ca/obama-holiday-reading-list-includes-kate-beaton-graphic-novel-about-alberta-oil-sands-1.6207922" target="_blank">Barack Obama suositteli</a> sitä yhtenä vuoden parhaista kirjoista. Itse olen ollut jotenkin pihalla viime vuosien kotimaisista tai englanninkielisistä sarjakuvauutuuksista, mutta onneksi bongasin teoksen Facebook-syötteestäni, kun sarjakuvakentällä kunnostautunut kaverini suositteli sitä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kate Beaton perusti sarjakuvabloginsa <i><a href="http://www.harkavagrant.com/" target="_blank">Hark! A Vagrant</a></i> vuonna 2007. Arvelen, että nörttikulttuuriin taipuvaiset ihmiset tuntevat hänen sarjakuvastrippinsä ja uskon monen valtavirtakulttuurin harrastajankin vähintään törmänneen niihin. <i>Ducks, </i>alaotsikoltaan <i>Two Years in the Oil Sands </i>on tyyliltään aivan erilainen - se on dokumentaarinen ja omaelämäkerrallinen kuvaus kanadalaisen Albertan provinssin öljyteollisuudesta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Ducks </i>on palkintonsa ansainnut. Se on todella monitahoinen ja monitulkintainen teos, vaikka sen ydintarina on kerrottu melko yksinkertaisesti. Nerokasta. Lainasin teoksen kirjastosta, mutta pitänee ostaa tämä omaan hyllyyn.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">21-vuotias Katie Beaton on suorittanut Bachelor of Arts -tutkinnon, historia pääaineenaan. Hän on kotoisin Cape Bretonin saarelta itäisestä Kanadasta. Rakennemuutos on runnellut alueen työmarkkinoita ja nuoret muuttavat muualle työn perässä. Katie haluaa maksaa opintolainansa nopeasti pois ja hän hakee töitä Albertasta, koska öljyteollisuuden vuoksi alueelle on syntynyt uusia työpaikkoja valtavasti. Niinpä hän pääsee aloittamaan työt öljykentän työkaluvarastossa vuonna 2005.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilRZkzg6R3HsvsLL22sYQllEfKFuZvGi16zYVn0RlwpbvaxbQaAPtscIX-4eR2pO36-IA9s9fcfaXGKzTLlXTw_-ZeC3d8Y4A_xEfDFDBGfF3kkGvBF94ehYGKG0Lxs1edDAS3tph1PUvEu-OMjjt42y8UKvIjU_ots2pxrHmSOVBwUQmgMb8D/s943/Beaton1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="943" height="361" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilRZkzg6R3HsvsLL22sYQllEfKFuZvGi16zYVn0RlwpbvaxbQaAPtscIX-4eR2pO36-IA9s9fcfaXGKzTLlXTw_-ZeC3d8Y4A_xEfDFDBGfF3kkGvBF94ehYGKG0Lxs1edDAS3tph1PUvEu-OMjjt42y8UKvIjU_ots2pxrHmSOVBwUQmgMb8D/w400-h361/Beaton1.jpg" width="400" /></a></div><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Katie kuvaa kokemuksiaan erittäin miesvaltaisessa ympäristössä, raskaan teollisuuden alalla tunnistettavasti. Muistan elävästä elämästä lukemattomia kommentteja, joissa naisia kehotetaan hakeutumaan miesvaltaisille aloille paremman palkan perässä. Useimmat kommentoijat sivuuttavat täysin ne epäkohdat, joihin lähes kuka tahansa nainen törmää miesten keskellä. Kaikki miehet eivät kykene suhtautumaan naiseen kuin ihmiseen ja työtoveriin, vaan he kohtelevat naisia "vain naisina", usein lähinnä seksuaaliobjekteina.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Katie ei jätä leikkiä kesken, vaan puurtaa eteenpäin kunnes saa lainansa maksettua. Tätä sisukkuutta ja pärjäämistä ihailin, vaikka ymmärrän hyvin että ei suorittaminen saisi tapahtua omanarvontunnon ja ihmisarvon kustannuksella. Kirjan iso teema kuitenkin on, että juuri sitä kuitenkin usein vaaditaan<i>. </i>Öljybuumin vuoksi sorsat hukkuvat, alkuperäiskansat tuhoutuvat, työntekijöiden terveys pettää, ihmissuhteet romahtavat ja mielenterveys kärsii. Samalla ihmiset selittävät itselleen ja toisilleen, mitä kaikkea hyvää työllä saakaan aikaiseksi.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Ducks </i>on paksu teos, mutta Beaton on tehnyt siihen todella kevyen ja luistavan rakenteen. Teos on jaettu jaksoihin tapahtumapaikan mukaan. Jaksot koostuvat vaihtuvista tilanteista, jotka vaikuttavat etenevän kronologisesti. Tämä pilkottu, mutta yhtenäinen rakenne tekee tarinasta todella sujuvalukuisen. Se on taitavan sarjakuvakertojan saavutus, kun ottaa huomioon että kirja sijoittuu öljyteollisuuteen, on väritykseltään harmaasävyinen ja kohtaukset sijoittuvat usein ikkunattomiin sisätiloihin. Ahtaus, pölyisyys ja ankeus tulevat lähelle. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Nuori Katie ei saarnaa, vaan tarkkailee ja havannoi. Useimmat vastaantulevat asiat ovat hänelle upouusia ja monesti käsittämättömiä. Ja vaikka pahoja asioita tapahtuu, on hänellä elämässään kannattelevia tukipilareita: hän on lapsuudessaan saanut perheeltään rakastavaa tukea ja muut Albertaan päättyneet Cape Bretonin asukkaat haluavat tarjota hänelle tukeaan. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Ducks </i>on tärkeä myös siksi, että se on tuore ja ajankohtainen teos duunarielämästä. Niin Suomessa kuin angloamerikkalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on puhuttu kirjallisuuden keskiluokkaistumisesta. Beaton tarjoilee omakohtaisen näkemyksensä työelämään. Sarjakuvan voima on suuri, varsinkin kun eräässä kohtauksessa työntekijät muistuttavat toisiaan siitä, että työpaikalla ei saa valokuvata. Piirtäjän taidoilla Beaton tuo näkyväksi kaiken sen, minkä valokuvaaminen olisi ollut kiellettyä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan lukemisen jälkeen uppouduin lukemaan netistä <i>Ducksin </i>arvioita ja lisätietoja teoksen teemoista. Huomaan kääntäneeni katseen sivuun Kanadan öljyhiekan ongelmallisuudesta, sillä hakukoneella uutisia löytyy vaikka kuinka. Jo vuonna 2008 - samana vuonna kun Beaton lopetti Albertassa työskentelyn - <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001583341.html" target="_blank">Taloussanomat on kirjoittanut</a> ympäristöjärjestöjen kritiikistä Shelliä kohtaan öljyhiekan hyödyntämisen vuoksi.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Ducks </i>tarjoaa pohdittavaa ja houkuttelee lisälukemisen pariin. Painava ja tärkeä teos - ja samaan aikaan tuttu ja samastuttava, nuoren tytön liikkeellelähtö suureen maailmaan, omaa tietään etsimään. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.fi/2011/10/ville-tietavainen-nakymattomat-kadet.html" target="_blank">Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet </a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/04/ulli-lust-tanaan-on-loppuelamasi.html" target="_blank">Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/09/craig-thompson-blankets.html" target="_blank">Craig Thompson: Blankets</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-64806581599495022972023-10-10T18:00:00.001+03:002023-10-10T18:00:00.142+03:00Satu Hovi - Katri Niemi: Keskiajan maut<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<i>Nykyään tiedetään, että pettu on hyvin ravitsevaa ravintoa. Petussa on erityisen runsaasti C-vitamiinia, ja se torjuu UV-säteilyä. Kivennäisaineista rauta-, mangaani-, sinkki-, koboltti- ja alumiinipitoisuudet ovat suuremmat kuin rukiin ja kevätvehnän.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPK23aAaQafOvIIxJ3lLm8XhqO86DXF1qdp5qKPR6wS4tJ4juv5lu3-LkxVMz_CcnjxlwpHFdjr6c_3Ejgif5AZyLBAbLgqtPOO8jbfo37NPDLVHqIGzQz3LzI9fTC-qA1ApxKRvtSy5nBY6Clc8ZER-FzZSeLra8CdamZwlPR040stIhxhCgg/s1500/Keskiajan%20maut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1109" data-original-width="1500" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPK23aAaQafOvIIxJ3lLm8XhqO86DXF1qdp5qKPR6wS4tJ4juv5lu3-LkxVMz_CcnjxlwpHFdjr6c_3Ejgif5AZyLBAbLgqtPOO8jbfo37NPDLVHqIGzQz3LzI9fTC-qA1ApxKRvtSy5nBY6Clc8ZER-FzZSeLra8CdamZwlPR040stIhxhCgg/w400-h296/Keskiajan%20maut.jpg" width="400" /></a></div><br /><i></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Vierailin elokuussa <a href="https://keskiaikafestivaali.fi/" target="_blank">Hämeen Keskiaikafestivaaleilla</a> ja samoihin aikoihin nappasin kirjastosta luettavaksi Satu Hovin ja Katri Niemen tuhdin tietokirjan <i>Keskiajan maut. </i>Olen lukenut kirjassa pikku hiljaa - sen asiasisältö vaatii keskittymistä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Koska pidän sekä historiasta että ruoanlaitosta, on <i>Keskiajan maut </i>monin tavoin minulle sopiva kirja. Sen ohjeilla voisi kokata mm. aivokakkoa, jäkälävelliä tai oravapaistia. Satu Hovin asiantuntemus välittyy kirjan sivuilta ja aloin jo harkita, että hakisin mukaan hänen yrttikursseilleen, joihin voi tutustua kirjailijan <a href="https://katajahovi.org/" target="_blank">kotisivujen kautta</a>. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ihan viittä tähteä en kuitenkaan kirjalle anna, sillä mielestäni se oli paikoin tyylilajiltaan hieman horjahteleva. Kirja on sekä reseptikirja että tietokirja. Reseptien kirjoittaminen on oma taitolajinsa, hyvä resepti on yleensä silmäiltävä, aikajärjestyksessä etenevä ja vähäeleinen. Tässä kirjassa on turhan usein erilaisia "älä - älä" -lisäyksiä, joissa varoitellaan ja neuvotaan lukijaa, mikä tekee reseptien lukemisesta hieman monimutkaisen tuntuista. Rohkeasti voisi olettaa, että ihan poropeukalo ei aloita kaikkein vaativammasta ohjeesta vaan jokainen valitsee kokeiltavat ohjeet oman tasonsa mukaisesti. Minulle on ennestään tuttua jo vaikkapa hapanjuurileivonta, juuston tekeminen ja rosvopaistin teko, joten ärsyynnyn lievästi, jos reseptit tuntuvat sormen heristelyltä ja varoittelulta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ihan erityisesti minua harmittaa kirjan vaatimaton visuaalinen ulkoasu. Kirjan jälkisanoissa kuvituksesta vastannut Katri Niemi kiittelee vuolaasti niin kustannustoimittajan panosta kuin saamaansa apua ja tukea. Sanallisten kiitosten rinnalla kirjan kuvallinen ulkoasu on paikoin suorastaan kehno. Iso osa valokuvista on hämäriä, jopa epämiellyttäviä. Ruoat näyttävät harmaalta mössöltä. Okei, keskiaikaiset ruoat ihan varmasti usein olivatkin harmaata mössöä, mutta hyvä ruokakuvaaja saisi ne näyttämään houkuttelevalta harmaalta mössöltä. Kuvituksen parasta antia ovat informatiiviset piirrokset. Niiden tekijä on Kai Kankaanpää.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirja aineistosta saisi todella vetävän "kahvipöytäkirjan" eli visuaalisen, näyttävän ja runsaasti kuvitetun teoksen, jolla varmasti olisi kiinnostusta myös kansainvälisesti. Keskiaikaharrastajat vaikuttavat olevan laajalti verkostoitunutta väkeä ja Suomen keskiaikaa pystyisi kyllä kuvittamaan tasokkailla valokuvilla vaikkapa keskiaikaisista rakennuksista. Vaatimattoman visuaalisuutensa vuoksi <i>Keskiajan maut </i>jää "vain" tietokirjaksi, johon paneutuminen vaatii nörttimäisen intensiivistä lukutuokiota ja oman kuvittelukyvyn käyttöä - vähäiset ja paikoin ankeat kuvat eivät riitä tiedon välittämiseen silmäilyn avulla. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Se marmatuksesta, seuraavaksi kehuja. Kirjan asiasisältö sopii loistavasti kaikille erätaidoista ja selviytymistaidoista kiinnostuneille. Kirjassa esitellään syötäviä yrttejä ja neuvotaan tekemään ruokaa mm. kaarnasta. Rautalankaohjeet puuhellan ja leivinuunin lämmityksestä ovat mahtavat. Matalan kynnyksen kokeiluja varten on useita sopivia reseptejä, kuten helppoja juomia. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Harkitsen vielä, etsisinkö kirjaa divariostoksena omaan hyllyyn. Vuonna 2015 ilmestyneestä kirjasta on painos loppu eli kirjakaupoista tätä ei enää saa. Hyvät keittokirjat on mukava omistaa, eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee inspiraatio selailla ohjeita ja kokeilla jotain erikoista. <i>Keskiajan makujen </i>laaja ohjevalikoima ja painava asiasisältö tekevät kirjasta lukemisen arvoisen, vaikka toteutus ei kaikilta osin täydellinen ollutkaan.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/01/kolme-kirjaa-kartalla-vanajan-joanna.html" target="_blank">Kolme kirjaa kartalla: Vanajan Joanna, Rottien pyhimys ja Kruunun taloudenpito Hämeen linnassa 1500-luvun puolivälissä</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2020/10/chelsea-monroe-cassel-sariann-lehrer.html" target="_blank">Chelsea Monroe-Cassel & Sariann Lehrer: A Feast of Ice & Fire</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/08/anu-brask-sami-repo-sienihullu.html" target="_blank">Anu Brask - Sami Repo: Sienihullu</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-18473861434865519292023-09-25T17:58:00.003+03:002023-09-26T13:58:26.345+03:00Markus Leikola: Sodan ja rauhan kronikka<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRXdDOcT2BiEp3NM4n7k8df29eYHdCr3PY5xpHp__OI9kwaJ2sC-pkYgy-sSJ0gqxYtxsIcvuynMSaBXQ2tsuGUl3ZpJzDYH8P7CcIpDPNsGlF3nrmE0CZf1WPUlM2hQpskiO7eLV1oMxBC9kJ2zW0P05fNwCzNxau0VzplcyCh--dJ_C7kcXh/s654/etukansi_Sodan-ja-rauhan-kronikka_72dpi-456x654.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRXdDOcT2BiEp3NM4n7k8df29eYHdCr3PY5xpHp__OI9kwaJ2sC-pkYgy-sSJ0gqxYtxsIcvuynMSaBXQ2tsuGUl3ZpJzDYH8P7CcIpDPNsGlF3nrmE0CZf1WPUlM2hQpskiO7eLV1oMxBC9kJ2zW0P05fNwCzNxau0VzplcyCh--dJ_C7kcXh/s320/etukansi_Sodan-ja-rauhan-kronikka_72dpi-456x654.jpg" width="223" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://aulakustannus.fi/kirjat/sodan-ja-rauhan-kronikka" target="_blank">Aula & Co</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Sain Markus Leikolan <i>Sodan ja rauhan kronikan</i> kustantaja Aula & Co:lta arvostelukappaleena. <span style="background-color: #fcff01;">Kilpailu- ja kuluttajaviraston <a href="https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/tietoa-ja-ohjeita-yrityksille/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/vaikuttajamarkkinointi-sosiaalisessa-mediassa/" target="_blank">ohjeen</a> mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos.</span><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><span style="background-color: white;"> </span></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><span style="background-color: white;">Olin
Moskovassa keväällä 2014, kun yhdessä yössä lehtien otsikot muuttuivat.
Siihen asti ongelmia olivat aiheuttaneet tšornyet (mustat) eli
Kaukasukselta ja muualta tummemman hipiän alueelta peräisin olevat
ex-neuvostoliittolaiset ei-venäläiset. He vetivät välistä torikaupassa,
välttelivät veroja ja johtivat kunnon ihmisten elämälle uhkia
aiheuttavia rikollisjengejä.</span></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><span style="background-color: white;"><br />Otsikot
kertoivat yhä samanlaisista asioista, mutta kuin taikasauvan
heilahduksesta tšornyen tilalle olivatkin tulleet ukrainalaiset.
Torikauppa, veroepäselvyydet, rikollisuus – näkymätön sormi osoitti
ukrainalaisiin.</span></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><span style="background-color: white;"> </span></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;">Kiinnostuin Markus Leikolan <i>Sodan ja rauhan kronikasta</i>
lehtijutun perusteella. Sunnuntaisuomalaisen artikkelissa - jota en
valitettavasti onnistunut enää nettihaulla kaivamaan esiin – haukuttiin
suomalaismedian Ukrainaa koskeva sotauutisointi maan rakoon ja kehuttiin
Markus Leikolan asiantuntevia analyysejä. Niinpä pyysin kirjasta
arvostelukappaleen. Kirja on ilmestynyt keväällä 2022 ja toiseen
painokseen on lisätty lyhyet jälkisanat lokakuulta 2022. </span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"><br />Tosin
tunnustan sekaannukseni: ihmettelin ensin, että onko Kettusena tunnettu
tv-koomikko todella myös ansioitunut sotareportteri. Sitten tajusin
erehdykseni: sekoitin toimittaja-kirjailija Markus Leikolan hänen
etunimikaimaansa, toimittaja-kirjailija-koomikko Markus Kajoon. <i>Sodan ja rauhan kronikan</i>
kirjoittanut Markus Leikola on palkittu toimittaja, joka on
työskennellyt myös sotareporttina ja jolla on laaja venäläisen ja
ukrainalaisen kulttuurin tuntemus. Hän on julkaissut myös
kaunokirjallisuutta, joka vaikuttaa saaneen varsin hyvän vastaanoton.
Hänen romaanejaan on kustantanut <a href="https://www.wsoy.fi/kirjailija/markus-leikola" target="_blank">WSOY</a>.<br /></span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"><br /><i>Sodan ja rauhan kronikka</i>
on esseekokoelma tai oikeastaan yksi pitkä, lukuihin jaettu essee.
Leikola aloitti kirjoittamisen heti helmikuussa 2022, Venäjän hyökättyä
Ukrainaan, ja kronikka päättyy toukokuuhun 2022. Leikola kuvaa
tavoitteekseen kirjoittaa muistiin aikalaisreaktioita ja
aikalaiskokemuksia. Hyvä essee virtaa ajan ja paikan rajojen yli ja
keskustelee maailmankirjallisuuden kanssa. Näissä asioissa Leikola
onnistuu, sillä vaikka tekstin ytimessä ovat sodan alkukuukausien
tapahtumat, pystyy Leikola taustoittamaan Venäjän historiaa, Ukrainan
historiaa ja maailmanhistoriaa laajalti ja sivistyneesti. </span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"><br />En
tahtoisi liikaa moittia suomalaista mediaa, mutta kieltämättä vaikka
ulkomaan uutisia lukiessa usein huomaa, että Suomeen kierrätetään aika
paljon uutisia angloamerikkalaisista lähteistä – jolloin niiden
näkökulma ja maailmankatsomus on usein aivan toisenlainen kuin Suomessa
tai Itä-Euroopassa on. Markus Leikolan kirjan arvo perustuu pitkälti
siihen, että hänellä todella on vankka itäisen Euroopan historian ja
kulttuurin tuntemus ja hän pystyy ammentamaan lukemastaan ja kokemastaan
arvokkaita näkökulmia nykyhetkeen.<br /> </span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;">Kirja
oli nopea- ja sujuvalukuinen – hyvä essee on luistava. Vaikka sodan
tapahtumat ovat itsessään kauheita, on Leikolan analyyttisyys ja
historian pitkien kaarien peilaaminen suorastaan rauhoittavaa luettavaa.
Erityisen mielenkiintoista minusta oli lukea Leikolan suorastaan
kyynistä analyysia sota-ajan valokuvista. Kuvan totuusarvon,
tulkinnanvaraisuuden ja suoranaisen propagandan raja on liukuva. Sama
koskee erilaista viholliskuvien maalailua. Samoin Leikolan kuvaama <a href="https://www.ku.fi/artikkeli/3322219-terkessit-maailmalle-hajotettu-kansa " target="_blank">tšerkessien kansanmurha</a> sekä kuvaus Moldovan valtion vaiheista olivat todella mielenkiintoisia.</span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"> </span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;">Kirjan loppupuolella Leikola mainitsee myös vanhan tutun: William Pohljobkinin eli </span>V.V. Pohlebkinin, jonka kirjasta <i>Neuvostoliiton kansalliset keittiöt </i>olen kokannut <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/03/sallan-lukupaivakirja-16-vuotta.html" target="_blank">ukrainalaisia smetanamunia</a> ja joka mitä todennäköisimmin innoitti Veikko Huovisen kirjoittamaan littlejuttunsa <i><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/04/veikko-huovinen-matikanopettaja-ja-joe.html" target="_blank">Stalinin syntymäpäivän vietto keskitysleirillä</a>. </i>Pohljobkinin suomettumiskytköksiä Leikola ei kuitenkaan listaa. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"></span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"></span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"> </span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;">Kirjassaan
Leikola arvioi, että tämä sota on täynnä erikoisia tapahtumia, joita on
vaikea hahmottaa ja käsittää. Mitään nopeaa loppua Leikola ei myöskään
ennakoi, mutta sen hän toteaa, että jonakin päivänä maailma on kuitenkin
jälleen uudessa asennossa. Koska nytkään, syksyllä 2023, ei ole
näköpiirissä sotatoimien nopeaa päättymistä, suosittelen Ukraina-uutisia
seuraaville <i>Sodan ja rauhan kronikan</i> lukemista. Siitä saa varmasti eväitä jäsennellä niin sodan tapahtumia kuin mediassa esiintyvää </span><span style="background-color: white;">sodan </span><span style="background-color: white;">kuvastoa ja narratiiveja.</span></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="background-color: white;"> </span><i></i></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/03/sallan-lukupaivakirja-16-vuotta.html" target="_blank">Sallan lukupäiväkirja 16 vuotta: tarjolla ukrainalaista kirjallisuutta ja ruokaa </a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/04/ricardas-gavelis-vilnan-pokeri.html" target="_blank">Ričardas Gavelis: Vilnan pokeri</a><br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2022/04/svetlana-aleksijevits-neuvostoihmisen.html" target="_blank">Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-42521693348539042852023-09-16T19:27:00.005+03:002023-09-16T19:32:16.926+03:00Meri Valkama: Sinun, Margot<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3UTykIaKoU_YIr0Ak7JrGtXZ9ZuCDmp2utbFbkQvHQ0EzCqxmJMHmnsCU5mkKGpgXHEDDTcwXUTXWnrIPLBcOsQCYefOzipSHuvvPs9Oqvu3srf50oim8mzYNCdtbHDSNyqkApNzM7_lz_o-Ymz_wA-N3vOMYr8tXwdoVN8R0NSlJSxzbjpfj/s418/9789510456200_frontcover_final_medium.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="258" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3UTykIaKoU_YIr0Ak7JrGtXZ9ZuCDmp2utbFbkQvHQ0EzCqxmJMHmnsCU5mkKGpgXHEDDTcwXUTXWnrIPLBcOsQCYefOzipSHuvvPs9Oqvu3srf50oim8mzYNCdtbHDSNyqkApNzM7_lz_o-Ymz_wA-N3vOMYr8tXwdoVN8R0NSlJSxzbjpfj/s320/9789510456200_frontcover_final_medium.jpg" width="198" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/meri-valkama/sinun-margot/9789510456200" target="_blank">WSOY</a>.<br /></td></tr></tbody></table>Meri Valkaman esikoisromaani <i>Sinun, Margot</i> oli kirjasyksyn 2021 iso hitti, eivätkä sen lyömät laineet ole vieläkään laantuneet. Kirjan <a href="https://www.bonnierrights.fi/books/yours-margot/" target="_blank">käännösoikeuksia on myyty</a> useaan maahan ja siitä suunnitellaan <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009452085.html" target="_blank">tv-sarjaa</a>. Kirjan ympärillä on ollut myös monta erikoista ja dramaattista käännettä. Kirjailija irtisanoutui työstään ja <a href="https://www.eeva.fi/jutut/meri-valkama-ja-20-kysymysta" target="_blank">myi asuntonsa</a> voidakseen kirjoittaa esikoisteoksensa valmiiksi. Kirjan ilmestyttyä valtava suosio tuli yllätyksenä, eikä <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008406025.html" target="_blank">uusintapainoksia meinannut saada ulos</a>, sillä korona-ajan tuotantovaikeudet hidastivat lisäpainosten myyntiin tuloa. <a href="https://www.facebook.com/ValkamaMeri/posts/525161502943089" target="_blank">Parnassossa ilmestyi asiaton kritiikki</a>, jonka seurauksena Julkisen sanan neuvosto antoi Parnassolle <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009428362.html" target="_blank">langettavan päätöksen</a>. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Nämä kirjalliset taustakohut pyörivät jonkinlaisena etäisenä hälinänä mielessä, kun nappasin <i>Sinun, Margotin</i> kirjaston hyllystä lainaksi. Onneksi vahva romaani kestää myös ulkoisen hälyn. Yritin etsiä tietoa kirjan painosmäärästä, mutta tuoretta tietoa en löytänyt. Kirjailija Meri Valkaman <a href="https://www.facebook.com/ValkamaMeri" target="_blank">Facebook-sivulta</a> löytyy kuitenkin tieto syksyltä 2022: kirjan painosmäärä oli ylittänyt 50 000 kpl, mikä on nykyään todella kova luku suomalaiselle romaanille. Käännöskieliä ovat tähän mennessä ainakin liettua, viro, ruotsi, tanska, norja, saksa ja unkari.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><i>Sinun, Margot </i>on tehnyt valtavan vaikutuksen niin lukijoihin kuin kriitikoihin. Ja kyllä minäkin tykkäsin, tosin paikoin jäin miettimään, luenko kaunokirjallisesti kovatasoista taideromaania vai sittenkin sujuvaa, trilleriin vivahtavaa lukuromaania. Lukuromaani-termistä lisätietoa kaipaaville linkitän Lumiomena-blogin, jossa lukuromaanin olemusta <a href="https://luminenomena.blogspot.com/2015/10/alice-hoffman-ihmeellisten-asioiden.html" target="_blank">eritellään tyhjentävästi.</a> Huomaan olevani samoilla linjoilla kuin <a href="https://tuijata.com/2022/01/06/meri-valkama-sinun-margot/" target="_blank">Tuijata,</a> joka myös määrittelee <i>Sinun, Margotin </i>lukuromaaniksi, jossa on painavia aiheita.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br />Kirjan vahvuus ja erottuvuustekijä todella on sen aihe: Itä-Saksa eli DDR ja sen hajoaminen. Suomalaisia kyllästetään nykyään todella paljon englannin kielellä ja angloamerikkalaisella kulttuurilla. Historiallisesti suomalaisilla on ollut vahvat, vuosisataiset siteet Saksan suuntaan. Olipa piristävää lukea saksankieliseen ympäristöön sijoittuvaa kirjaa!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Pidän siitä, että kirjailijalla on painavaa sanottavaa, mutta hän sanoo sen kaunokirjallisin keinoin – romaani ei ole pamfletti. Meri Valkaman painava asia on se, että Itä-Saksa oli ihan mukava paikka asua. Tässä vaiheessa nykysuomalainen yleensä reagoi, että eipäs varmasti ollut, sehän oli suljettu ja köyhä totalitaristinen yhteiskunta. Mutta Valkama näyttää, että arki on arkea, vaikka sitä eläisi romahtavassa reaalisosialismissa. Eikä <i>Sinun, Margot </i>esitä Itä-Saksaa kiiltokuvana vaan tuo esille, että vaikka suomalainen kirjeenvaihtajaperhe pystyi matkustelemaan ja liikkumaan vapaasti, tavallisille itäsaksalaisille tällainen vapaus oli mahdotonta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Kirjan lähtöasetelmassa toimittajana työskentelevä Vilja matkustaa Berliiniin lapsuusmuistojensa jäljille. Hänen isänsä on kuollut ja isän jäämistöstä löytyi Margot-nimellä kirjoittavan naisen kirjeitä. Kuka Margot oli? Viljan äiti ei halua menneitä muistella.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />En halua spoilata juonenkäänteitä, koska niiden keriytyminen auki oli nautinnollista luettavaa. Kirjan henkilöhahmoja haluan kuitenkin hieman kuvailla, koska Valkama on taitava kuvaamaan ihmisluonteen monipuolisuuden: sama henkilö voi olla toisen silmissä hyvä ja toisen silmissä paha tai hän voi pitää itseään olosuhteiden uhrina samalla, kun tietoisesti jatkaa toimintaa, joka satuttaa muita.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Kaikkein samastuttavin henkilöhahmo minulle oli Viljan äiti Rosa, vaikka hän ei suinkaan ole erityisen miellyttävän oloinen nainen. 80-luvun jaksoissa Rosa elää pikkulapsiperheen arkea ja on varsin tunnistettavasti päätynyt siihen pisteeseen, että arki tuntuu uuvuttavalta raatamiselta, jossa rasittavat velvollisuudet seuraavat toistaan. Niinpä Rosa suorittaa hampaat irvessä perhearkea ja parisuhdetta, koska eihän lapsia voi hoitamattakaan jättää. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Viljan isä Markus taas edustaa ihmistyyppiä, joka saa tosielämässä minulta karvat pystyyn: hän on ihmissuhteissaan päättämätön ajelehtija, jolle asiat tuntuvat vain tapahtuvan. Markus on heittäytyvän idealistinen ja toisin kuin Rosa, hän tuntuu kulkevan omien halujensa perässä, kunhan seurauksia ei tarvitse liikaa pohtia tai johtopäätöksiä tehdä. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Aikuinen Vilja jää vanhempiinsa verrattuna hieman etäiseksi, mutta ehkä sekin on juonen käynnistäjän osa: hän kaivautuu menneisyyden jälkiin ja vaikka tehtävä tuntuu ensin mahdottomalta, alkaa aikojen takaa nousta esiin muistoja, tarinoita ja ihmisiä. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Yli 500-sivuinen kirja oli varsin nopealukuinen, mikä kenties johtuu siitä, että Valkama kertoo historiaa sammakkoperspektiivistä käsin. Lukijaa ei rasiteta turhalla infodumppauksella, vaan Valkama herättää DDR:n taitavasti eloon henkilöhahmojen näkemien ja kokemien arkiasioiden kautta. Paikoin mietin, olisiko tekstimassasta voinut hieman karsia erilaisia arjen askareiden selostuksia. Muistelen kuulleeni, että kirjojen sivumäärä alkoi kasvaa, kun tekstinkäsittelyohjelmistot yleistyivät ja tämä kommentti nousi kirjaa lukiessa välillä mieleen. En sano, että<i> Sinun, Margotissa</i> olisi tyhjäkäyntiä, mutta ehkä sellaista lievästi pitkitettyä henkilöhahmojen kotona pyörimistä paikoin on.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /><i>Sinun, Margot </i>kannatti ehdottomasti lukea ja olen iloinen siitä, että kirja leviää kansainvälisesti näin hienosti. Mielikuvani kirjasta kuitenkin muuttui lukemisen jälkeen: se on hieman kevyempi ja viihteellisempi kuin lukemieni arvioiden ja lukijakommenttien perusteella oletin. Ehkä otan nämä ennakko-oletukseni omaan piikkiini. <br /><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä:<br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2014/06/daniela-krien-viela-joskus-kerromme.html" target="_blank">Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken</a><br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2022/04/svetlana-aleksijevits-neuvostoihmisen.html" target="_blank">Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/11/pajtim-statovci-tiranan-sydan.html" target="_blank">Pajtim Statovci: Tiranan sydän</a> <br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-23340127949832640112023-08-29T17:00:00.001+03:002023-08-29T17:00:00.141+03:00André Brink: Valkoinen, kuiva kausi<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>"Sinä tarkoitat, että meidän olisi suljettava rivimme jokaisen häpeällisen ilmiön ympärille, niin kuin rugbyjoukkue suojelee pelaajaa, joka on hukannut housunsa kentällä?"<br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBrUj0KKzi47sd8aiDiiE0Z_bzKMPKBmSO0szQsaT2aQ6LjrO6SB7fZrpXOfcZ0LbC8FTyouz5TlTh3fBReQVKivMPvxrGryYw7Rzi2meS8RE3OMSAdGToifnxN7KBj3Ikk2bqct3I5Md8q_-PFjXJLASx0sRBHgulgAzWU1Gb4yFyjZVVOOE-/s1500/Valkoinen%20kuiva%20kausi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBrUj0KKzi47sd8aiDiiE0Z_bzKMPKBmSO0szQsaT2aQ6LjrO6SB7fZrpXOfcZ0LbC8FTyouz5TlTh3fBReQVKivMPvxrGryYw7Rzi2meS8RE3OMSAdGToifnxN7KBj3Ikk2bqct3I5Md8q_-PFjXJLASx0sRBHgulgAzWU1Gb4yFyjZVVOOE-/w400-h300/Valkoinen%20kuiva%20kausi.jpg" width="400" /></a></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Nappasin André Brinkin <i>Valkoisen, kuivan kauden</i> ilmaiskirjojen kierrätyspisteestä. Ennakko-oletukseni oli, että tämä on eteläafrikkalaisen Brinkin merkittävimpiä ja tunnetuimpia kirjoja. Kirja onkin palkittu Prix Médicis Etranger -palkinnolla ja Martin Luther Kingin muistopalkinnolla. <br /><br />Vuonna 1979 ilmestynyt kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1981. Internet kertoo, että kotimaassaan Etelä-Afrikassa kirja kiellettiin välittömästi ilmestymisen jälkeen, ja Brink sai kirjalleen levikkiä kun maanalainen kustantamo teetti kirjasta painoksen.<br /><br />Kirjailija Marianne Bargum on kirjoittanut kirjaan esipuheen. Esipuheessa hän siteeraa Brinkin Tukholmassa pitämään puhetta, jossa sanotaan näin:</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Silloinkin kun kirjailija liikkuu teoksissaan yhteiskunnan ja politiikan alueella, hän valitsee eri keinot kuin poliitikko tai lentolehtisten laatija. Vaikka hän osallistuukin yhteiskunnalliseen keskusteluun, hän ei alenna taidettaan päivänpolitiikan tasolle. Mikäli hän ottaa kirjailijantyönsä vakavasti, hän sulauttaa politiikan esteettiseen kokonaisuuteen.</i> <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Lukemani perusteella kehun, että <i>Valkoinen, kuiva kausi </i>täyttää tämän Brinkin määrittelemän ihanteen häkellyttävän hyvin. Kirja on samaan aikaan sekä ajassa ja paikassa kiinni että universaali. Totta on, että se kertoo eteläafrikkalaisesta rotuerottelusta, poliisin väkivaltakoneistosta ja toisinajattelijoiden vainoamisesta, mutta 2020-lukija voi lukea tarinaa myös oman elämänsä kuvana. Emmekö me kaikki hyväosaiset länsimaalaiset ole hieman kuin Etelä-Afrikan buurit: keskitymme henkilökohtaiseen elämäämme ja pyrimme aktiivisesti sulkemaan silmämme ympäröivän maailman epäoikeudenmukaisuudelta? Kuka tai ketkä uskaltavat ottaa syrjivän ja epätasa-arvoisen yhteiskunnan ongelmat puheeksi samalla lailla kuin kirjan päähenkilö, kiltti ja vähän tylsä opettaja Ben Du Toit?<br /><br />”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla”, sanotaan. Tämä pätee täysin Beniin, jonka draaman kaari alkaa siitä, kun koulun siivooja Gordon kertoo hänelle poikansa katoamisesta. Ben on tukenut pojan koulunkäyntiä rahallisesti ja hän yrittää selvittää, mitä nuorelle Jonathanille tapahtui. Poliisin mukaan Jonathan kuoli väkivaltaisessa mellakassa. Mutta todisteet viittaavat siihen, että poliisit pidättivät Jonathanin ja pahoinpitelivät hänet kuoliaaksi.<br /><br />Kun Ben kyselee Jonathanin perään, eteläafrikkalainen poliisikoneisto kääntyy häntä vastaan. Jonathanin kohtalosta jotain tietäneitä uhkaillaan, he saavat potkut töistä tai he katoavat. Silmukka kiristyy myös Benin kaulan ympärillä. Hänen lähipiirinsä ei lainkaan ymmärrä hänen käytöstään – miksi hän ei vain anna asian olla?<br /><br />Kirjaa kuvataan kansiliepeessä dekkarimaiseksi, mutta minusta olennaista ei ole salaisuuden selvittäminen vaan Brinkin luoma tunnelma. Olen <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/04/andre-brink-terroriteko.html" target="_blank">aiemmin Brinkiä luettuani</a> kuvannut, kuinka valkoisten eteläafrikkalaisten elämä kuulostaa klaustrofobiselta. Aivan kuin hulppeita taloja ympäröivät muurit tukahduttaisivat pikku hiljaa asukkaansa. Tässä kirjassa totuuden etsiminen ja silmien avautuminen jakavat valkoisen buuriyhteisön. Kun Ben alkaa nähdä yhteiskunnan viat, hän ei enää pysty olemaan näkemättä niitä. Eikä haluakaan, hän haluaa kuunnella omaatuntoaan ja pyrkiä totuuteen. Useimmille hänen sukulaisilleen on kuitenkin helpompaa niellä virallisen politiikan selitykset ja uskoa siihen, että Etelä-Afrikka on hyvä maa kaikille.<br /><i><br />Valkoinen, kuiva kausi </i>on kirja, jonka lukemiseen ainakin minulla meni aikaa ja kirjaa piti makustella välillä, vaikka mistään erityisen paksusta kirjasta ei ole kyse. Tämä on laadukasta kaunokirjallisuutta, joka on kirjoitettu aikana, jolloin ”koukuttavuutta” ei tarvinnut tunkea väkisin romaaneihin. Ainoa pieni miinus on kirjan naiskuva, jota kritisoin samasta syystä kuin taannoin Orwellin <i><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/06/george-orwell-1984.html" target="_blank">1984:ää</a></i>: naiset tuntuvat välillä stereotyyppisen yksiulotteisilta miehisen katseen kohteilta. Tässäkin kirjassa nuoren viehättävän naisen tärkein ominaisuus tuntuu olevan se, että hän ehdottomasti haluaa seksiä väsähtäneen, keski-ikäisen ja tylsän päähenkilömiehen kanssa. <br /><br />Tästä huolimatta suosittelen <i>Valkoista, kuivaa kautta</i> ja Brinkin tuotantoa laajemminkin korkeatasoista kaunokirjallisuutta arvostaville lukijoille.<br /><b><br />Käännöksestä</b><br /><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Monesta hyvästä käännöskirjasta tuttu <b>Seppo Loponen</b> on asialla. Loposeen voi luottaa – hänen suomennoksensa ovat rikasta kieltä, hyvää suomea ja hän taitaa sekä kirjakielisen että puhekielisen rekisterin. Erinomaista työtä!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/04/andre-brink-terroriteko.html" target="_blank">André Brink: Terroriteko</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/06/george-orwell-1984.html" target="_blank">George Orwell: 1984</a><br /><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2022/04/svetlana-aleksijevits-neuvostoihmisen.html" target="_blank">Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-10292810490216861562023-08-15T17:08:00.003+03:002023-08-15T20:11:32.259+03:00Ari Sivula - Mika Aho - Mika Laukkanen: Datasta liiketoimintaan<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHYpWRYirGzAsfk-YTiVJ7i05Ypmhiz00QzcnDawGYB57E_dqJ7BKqUaVi9wHrkBrLbN5meMf2Zynq8ZZppk9GBZn7h08YJQSJmXVcJRrx3-AoZU6X6JvPS-ITwaJY4q608QdnlslAtsX_2zxH42MA9hl9psF8ug4sVfkreYnyT5qUNmYy79NJ/s800/4096873.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="564" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHYpWRYirGzAsfk-YTiVJ7i05Ypmhiz00QzcnDawGYB57E_dqJ7BKqUaVi9wHrkBrLbN5meMf2Zynq8ZZppk9GBZn7h08YJQSJmXVcJRrx3-AoZU6X6JvPS-ITwaJY4q608QdnlslAtsX_2zxH42MA9hl9psF8ug4sVfkreYnyT5qUNmYy79NJ/s320/4096873.jpg" width="226" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://shop.almatalent.fi/sivu/tuote/datasta-liiketoimintaan/4521134" target="_blank">Alma Talent.</a><br /></td></tr></tbody></table>Sain Ari Sivula, Mika Ahon ja Mika Laukkasen kirjoittaman <i>Datasta liiketoimintaan </i>kustantaja Alma Talentilta arvostelukappaleena. <span style="background-color: #fcff01;">Kilpailu- ja kuluttajaviraston <a href="https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/tietoa-ja-ohjeita-yrityksille/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/vaikuttajamarkkinointi-sosiaalisessa-mediassa/" target="_blank">ohjeen</a> mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos.</span><i> <br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Yleinen datataitojen puute on yksi keskeinen datan hyödyntämisen este yrityksissä. Se voi näkyä esimerkiksi siten, että yritys kerää valtavat määrät dataa, mutta ei kykene tunnistamaan liiketoiminnallisesti järkeviä datan hyödyntämiskohteita - saati sitten hyödyntämään datavarantoaan. </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kiinnostuin <i>Datasta liiketoimintaan -</i>kirjasta, koska työssäni olen viime vuosina pyrkinyt hyödyntämään yrityksen sisäisiä datalähteitä eri tarkoituksiin. Tyypillisiä tarkoituksia ovat olleet myynnin kasvattaminen, ajan säästäminen tai asioinnin sujuvoittaminen. Yhdessä eri tahojen kanssa olemme etsineet dataa, yrittäneet esittää sitä luettavassa ja helposti tulkittavassa muodossa ja olemme pyrkineet tekemään datan perusteella johtopäätöksiä ja toimintaohjeita. Ari Sivulan, Mika Ahon ja Mika Laukkasen kirjoittaman <i>Datasta liiketoimintaan </i>-kirjan perusteella monissa yrityksissä ollaan samojen kysymysten äärellä. Riippuu organisaatiosta, missä ollaan pitkällä datan hyödyntämisessä, missä asiaan on vasta herätty ja missä ollaan vielä keskivaiheilla, kokeilemassa asioita.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirja oli hyvin jäsennelty ja sujuvasti kirjoitettu. Muutama kielivirhe osui silmään, mutta annan pisteitä kolmen kirjoittajan tyylien saumattomasta yhdistämisestä. Teksti on yhdenmukaista ja tasalaatuista. Erityisen herkullisia olivat esimerkit, joista kävi ilmi, miksi jokin hanke ei ollut onnistunut. Usein kyse vaikutti olevan siiloista: jos datasta saisi hyvän työkalun, mutta kenellekään organisaatiossa ei ole vastuutettu työtehtävää, johon työkalua tarvittaisiin, jäävät hyvätkin innovaatiot käyttämättä. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Datan hyödyntäminen</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan alaotsikko on "10 tehokasta työkalua" ja viidennessä luvussa nämä työkalut<b> </b>esitellään. Työkalulistaa kiinnostavammaksi nousevat kuitenkin kirjan havainnot ja väitteet siitä, miten ihmisten johtaminen on avainasemassa, jotta dataa pääsee hyödyntämään liiketoiminnassa. Kirja ei ole ihmissuhdeopas eikä henkilöjohtamisen opas, mutta viesti on selvä: jos ihmiset eivät näe datalla arvoa, eivät osaa lukea tai tulkita sitä tai jos heillä ei ole aikaa ja mahdollisuuksia tutkia datan hyötyjä, ei yritys saa datasta mitään uutta irti.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Siilot </i>vaikuttavat olevan suurimpia esteitä datan hyödyntämättömyydelle. Allekirjoitan tämän, sillä työelämässä tehokkuuteen pyritään joskus niin, että jokaiselle jaetaan nakkilistat ja niitä suoritetaan yksinään tai omien tiimien kanssa. Kärjistetysti vaikkapa myyntitiimi saattaa ajatella, että laskutus on yksinkertainen sivuduuni. Laskutuksesta vastaava tiimi taas ajattelee, että myyminen on simppeliä työtä mutta laskuttaminen taas moniulotteista ja tärkeää. Näiden siilojen yli pitäisi tietoisesti rakentaa siltoja ja parantaa yhteistyötä, jotta vaikkapa laskutusdataa voisi hyödyntää myynnissä enemmän tai myyjät osaisivat huomioida, millaisia tietoja laskutuksessa tarvitaan.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Osaaminen </i>on toinen tekijä. Usein ajatellaan, että yritykseen kertyy osaamista, jos hankkiudutaan eroon vanhoista osaamattomista työntekijöistä ja palkataan uusia osaajia tilalle. Itse arvelen, että datan hyödyntämisessä parempi tapa olisi, että yrityksen nykyisten työntekijöiden osaamista kohennettaisiin. Pienellä matemaattisten taitojen kertaamisella tai lisäkouluttamisella pääsisi varmasti pitkälle: prosenttilaskut, todennäköisyyslaskut tai suurten ja pienten lukuyksikköjen hahmottaminen hyödyttävät varmasti kaikkia datan tulkitsijoita. Myös kuvanlukutaidot ovat hyödyksi, sillä usein dataa on helpointa tulkita graafien avulla. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Datasta liiketoimintaan </i>-kirjassa ilahduttavaa oli, että se toi näkyväksi sisältöosaamisen tärkeyden tekniikan rinnalle. Muistan työuraltani useita tilanteita, joissa yrityksessä on ajateltu, että jokin ongelma ratkeaa, kun yritykseen ostetaan tai teetetään it-järjestelmä. Järjestelmän tuottaman tiedon järkevyys on kuitenkin usein riippuvaista siitä, mitä käyttäjät syöttävät järjestelmään. Turhan usein järjestelmää syytellään asioista, jotka ovat kiinni käyttäjistä. <i>Datasta liiketoimintaan </i>ohjaa lukijan huomion tietosisältöön ja tiedon laatuun järjestelmien sijaan. Mitä tietoa on olemassa, mistä voisi olla hyötyä, mitä tiedolla voi tehdä?</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirja haastaa yritykset myös laatimaan datastrategian. Mitä dataa yrityksellä on ja missä sitä voisi käyttää? Mikä on datan arvo ja mikä se voisi olla jossakin tietyssä käyttötarkoituksessa? Mitä muuta dataa voisi tarvita ja mistä sitä saisi? Onko tarvittava data avoimesti saatavilla vai pitääkö sitä hankkia tai kerätä joko omin voimin tai ostamalla? <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Lukemani perusteella sanoisin, että useimmissa yrityksissä kannattaisi järjestää datatyöpajoja tai ideointipäiviä, joissa eri tiimien edustajat voisivat yhdessä pohtia edellämainittuja kysymyksiä. Arjen kiireessä tai näennäiskiireessä luovaa innovointia ei aina tapahdu. Jos ihmiset kokevat, että heidän pitää kehuskella pitkällä tekemättömien töiden listallaan vaikuttaakseen tärkeiltä, ei luova ja rauhallinen uuden ideointi nouse koskaan tärkeysjärjestyksessä korkealle.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Ajatusharjoituksia</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b> </b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ideoin kirjan perusteella digitaalisen parturi-kampaamon liiketoimintamallin. Tässä ajatusmallissa kustannustehokkuudella ei ole niin väliä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Hiusten laatu (paksuus, tuuheus) ja kasvojen muoto (kulmikas, pyöreä) vaikuttavat siihen, millainen hiustenleikkaus sopii ihmiselle. Hiusten värin sopivuuteen taas vaikuttavat ihon sävy ja silmien väri. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Oletetaan, että parturi-kampaaja investoisi konenäköohjelmaan. Kun asiakas saapuu, kamera tallentaa asiakkaan kasvojen muodon ja hiusten laadun ja vertaa sitä tallennettuun aineistoon. Parturi-kampaaja leikkaa ja värjää asiakkaan hiukset ja käynnin lopuksi asiakas antaa numeroarvion. Numerolla hän ilmaisee tyytyväisyytensä leikkaukseen ja värjäykseen, kumpaankin erikseen.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Riittävän suuren asiakasmäärän käsiteltyään parturi-kampaaja pystyy tarkastelemaan tuloksia: ketkä asiakkaat ovat eniten tyytyväisiä käyntiinsä? Millainen malli heille leikattiin? Ovatko nämä tyytyväisimmät käyttäjät palanneet toistuvasti vai jäikö käynti kertaluonteiseksi? Pitkälle vietynä yrittäjä voisi erikoistua vaikkapa leikkaamaan kulmikaskasvoisille ja ohuthiuksisille asiakkaille kerrostettuja, vaaleasävyisiä polkkatukkamalleja, koska tämä asiakaskunta on toistuvasti antanut yrittäjälle 5/5 -tason palautetta. Oppiva konenäköohjelma taas voisi tunnistaa tyytyväisten asiakkaiden joukosta jotain sellaisia erityispiirteitä, jotka yhdistävät asiakkaita. Näin yrittäjä voisi kohdentaa markkinointia tarkkaan rajatulle segmentille.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br />Nappaan kirjasta mieleeni ainakin datastrategian tärkeyden, uusien liiketoimintamallien etsimisen ja kokeiluajattelun, jossa asioiden tutkiminen, kokeileminen ja epäonnistuminen on sallittua. Unohtamatta tietenkään roolituksen ja vastuunjaon tärkeyttä. <b><br /></b></div><br /><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/10/ville-kormilainen-saiturin.html" target="_blank">Ville Kormilainen: Saiturin markkinointikirja</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/10/ada-calhoun-why-we-cant-sleep.html" target="_blank">Ada Calhoun: Why We Can't Sleep</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2020/06/jari-lindstrom-syvaan-paahan.html" target="_blank">Jari Lindström: Syvään päähään</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-14199048553399844552023-08-06T12:00:00.002+03:002023-08-10T15:51:34.307+03:00Megan Rapinoe: Yksi elämä<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXbE6BBtbuDXJq505G7YJ3jgkaMT9vAOmS-AzsTXhpRsJYdIujLL6FPhugbyCl75Wbul-A5DnjbM5poFQiysHgqNA3_j3DpFJbg1N1V7ImBvb_SH8Z6VcLNThOH1gktSjJ2ZgIY5l4hgJJazOuCThC0KD72c8CGxSfBynl7oRiE1oEhL6cjYvL/s418/9789510456637_frontcover_final_medium.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXbE6BBtbuDXJq505G7YJ3jgkaMT9vAOmS-AzsTXhpRsJYdIujLL6FPhugbyCl75Wbul-A5DnjbM5poFQiysHgqNA3_j3DpFJbg1N1V7ImBvb_SH8Z6VcLNThOH1gktSjJ2ZgIY5l4hgJJazOuCThC0KD72c8CGxSfBynl7oRiE1oEhL6cjYvL/s320/9789510456637_frontcover_final_medium.jpg" width="203" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/emma-brockes/yksi-elama/9789510456637" target="_blank">WSOY.</a><br /></td></tr></tbody></table><i>Tämä on tasa-arvo-ongelman hieman vaikeasti hahmotettava puoli: kokemukseni mukaan meille naisurheilijoille maksetaan siitä, mitä olemme jo saavuttaneet, kun taas miehille maksetaan siitä, mihin he voivat tulevaisuudessa kyetä. Meidän täytyy osoittaa kykymme, miehille taas riittää se, että on lupaava. Kun sitten kykenemme oletettua parempaan, meiltä kysytään: "No, aiotko toistaa sen?" Meille maali pannaan aina kauas tulevaisuuteen.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2023(246607)" target="_blank">HelMet-lukuhaasteessa</a> eräs kohta on kirja, joka kertoo urheilijasta. Urheilu ei yleensä kiinnosta minua kovin paljon, joten kyselin kirjavinkkejä haasteen Facebook-ryhmäläisiltä. Sainkin hyviä vinkkejä, joiden perusteella lukuun valikoitui jalkapalloilija Megan Rapinoen omaelämäkerta <i>Yksi elämä. </i>Jopa minä olen kuullut Megan Rapinoen taidoista ja kannanotoista! Rapinoe pelaa parhaillaankin FIFA:n järjestämissä <a href="https://www.fifa.com/fifaplus/en/tournaments/womens/womensworldcup/australia-new-zealand2023" target="_blank">naisten maailmanmestaruuskisoissa</a>.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan etukannessa on vain Rapinoen nimi, takakannessa esitellään myös kirjan varsinainen kirjoittaja Emma Brocknes. Itse teos on sujuvalukuinen, suorastaan helppo: kronologisesti etenevä tarina melko yksinkertaisella kielellä, jossa jalkapallosta kerrotaan sellaisella tasolla, että tällainen ei-jalkapalloilijakin ymmärtää. Kiinnostavaksi ja suorastaan painavaksi teos muodostuu, koska Rapinoen poliittinen aktivismi ja kannanotot ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta saavat paljon tilaa. Rapinoe myös haastaa lukijansa suoraan: mitä sinä aiot tehdä paremman maailman eteen tänään?</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Valitsin aloitussitaatin kuvaamaan tunnetta, joka on minulle ja monelle tuntemalleni naiselle tuttu: naisena tuntuu välillä epäreilulta katsoa, kuinka miehiä suorastaan työnnetään takapuolesta eteenpäin, heille tarjoillaan mahdollisuuksia ja rahaa, mutta lahjakkaat ja osaavat naiset jäävät jonnekin ruohonjuuritasolle puurtamaan ilman kovinkaan kummoista korvausta. Tyypillinen vasta-argumentti tähän on, että "naisten pitää tehdä asia X" tai että "on yksilöstä kiinni miten menestyy", mutta Rapinoen kirjan kautta tulee hyvin selväksi, että aina kyse ei ole yksilön valinnoista vaan rakenteista. Yhdysvaltain naisten maajoukkue on menestynyt huomattavan paljon paremmin jalkapallon arvokisoissa kuin miesten joukkue, mutta naisten palkkiot ovat olleet suorastaan naurettavan paljon pienempiä kuin miehillä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Rapinoella on monta tapaa pyrkiä ratkaisemaan tätä ongelmaa. Voi liittoutua, voi avata suunsa, voi argumentoida, voi pyrkiä tekemään parhaansa. Rapinoe muistuttaa myös, miten tärkeää on, että tukea saisi niiltä, joilla sama ongelma ei ole omakohtainen. Tässä hengessä hän on itse myös puhunut rasismia vastaan.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjassa kuvattu urheilijoiden kaapistatulo ja yhteiskunnan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on myös antoisaa luettavaa. Rapinoen aktiiviselle peliuralle on osunut Donald Trumpin presidenttikausi ja, absurdia kyllä, Rapinoe joutui Trumpin henkilökohtaisen twiittailuhyökkäyksen kohteeksi. Mitähän tulevaisuuden historiantutkijat - jos sellaisia palavalla maapallolla kauaa enää on - mahtavat ajatella näistä korkeimman tason poliitikkojen somesodista?<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Rapinoen suorasanaisuus, äänekkyys, asenne ja elämänilo piristi ainakin minua niin, että taidanpa ammentaa omaan keski-ikäiseen taviselämääni hieman räväkkyyttä ja energiaa tästä kirjasta. Ja kävin jopa YouTubessa katsomassa koosteita Megan Rapinoen komeimmista maaleista!<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Käännöksestä</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><b> </b></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Suomentaja <b>Tero Valkonen </b>tekee kirjassa tasaisen varmaa työtä. Suomennosta on miellyttävää lukea. Hyvä!<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <i> </i><br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2016/09/tyler-hamilton-daniel-coyle-voittoja-ja.html" target="_blank">Tyler Hamilton - Daniel Coyle: Voittoja ja valheita</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/12/debby-applegate-madam.html" target="_blank">Debby Applegate: Madam</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/11/anna-liisa-haavikko-kaari.html" target="_blank">Anna-Liisa Haavikko: Kaari</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-52749624408095348302023-08-02T17:00:00.010+03:002023-08-02T17:00:00.140+03:00Anu Brask - Sami Repo: Sienihullu<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQwL1j7NKceA6tnFFIHDL74f2U01DIzLj8PYhvd9U-orz2hu_SQMyGvfbAl-8AwiQk3tyNqfz4exObDfrDiEcrk_JYJr2vZz1KjGNbJMxKFUcObiLt__M3UFpMofRF_4mthbb_aM__5Fm-MpvFALH9gW646T0XM67E5AGNuinMJhjEcaiJOxuq/s2361/9789523732827.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2361" data-original-width="1575" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQwL1j7NKceA6tnFFIHDL74f2U01DIzLj8PYhvd9U-orz2hu_SQMyGvfbAl-8AwiQk3tyNqfz4exObDfrDiEcrk_JYJr2vZz1KjGNbJMxKFUcObiLt__M3UFpMofRF_4mthbb_aM__5Fm-MpvFALH9gW646T0XM67E5AGNuinMJhjEcaiJOxuq/s320/9789523732827.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.readme.fi/kirja/sienihullu-ruokia-metsasienista/" target="_blank">Readme.</a><br /></td></tr></tbody></table><i>Huolella keitetty punaviinikastike on kastikkeiden aatelia, mutta kun lisäät siihen kuivattuja aromaattisia sieniä, on se jo kuninkuusluokkaa.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ostin viime syksynä <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/10/tehopiipahdus-helsingin-kirjamessuille.html" target="_blank">Helsingin kirjamessuilta</a> Anu Braskin ja Sami Revon palkitun<i> Sienihullu-</i>sienikirjan. Olen aika ajoin etsinyt kirjasta reseptejä ja nyt elokuun alussa, kun paras sienisesonki on taas käynnistymässä, haluan esitellä kirjaa hieman enemmän.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirja palkittiin messuilla <a href="https://messukeskus.com/press-release/vuoden-keittokirja-on-sienihullu/" target="_blank">Vuoden keittokirjana</a>. <i>Sienihullu </i>on käytössä osoittautunut erinomaiseksi ja avartavaksi opukseksi - suosittelen kaikkia sienten ystäviä pitämään kiirettä, että ehtii ostaa oman kappaleen hyllyynsä. Tästä kirjasta on iloa vuosikymmeniksi!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Confit-tattien resepti on niin yksinkertainen, että mieleeni hiipi epäilys, tohtiiko tatteja - lempisieniäni - edes käyttää näin simppeliin ohjeeseen. Mutta kyllä kannatti! </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhObVCZ6tk3IkpfQ_cAyTe34IyHjZi6JZw45H3q-fboA_bSVNkHQUFNvD8xKDGlketSxEl7spo9GIJmj5y_mvoSlXbiXav_r_jNwn6cYDYkEt9k0s654Wfirpi6-idRUlF0A-e7HnpLD6iND-dSfICKxpFy8YnozY9NM4CoRzU_g72vn8QHRprp/s4032/IMG-9901.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhObVCZ6tk3IkpfQ_cAyTe34IyHjZi6JZw45H3q-fboA_bSVNkHQUFNvD8xKDGlketSxEl7spo9GIJmj5y_mvoSlXbiXav_r_jNwn6cYDYkEt9k0s654Wfirpi6-idRUlF0A-e7HnpLD6iND-dSfICKxpFy8YnozY9NM4CoRzU_g72vn8QHRprp/w400-h300/IMG-9901.jpg" width="400" /></a></div></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ohjeessa neuvotaan, ettei öljyä saa päästää liian kuumaksi, ja alleviivaan tätä neuvoa. Itse onnistuin kokeilussani kypsentämään confit-tatit kuivemmiksi kuin oli tarkoitus, mutta hyviä ne silti olivat. Kannattaa tarkkailla uunia ja tarvittaessa laskea lämpötilaa. Lopputulos oli joka tapauksessa ihanaa ja suorastaan ylellistä syötävää.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSnjlWAljjALEBeco37vdHMsnv8LWi3qgrTUz5YziHh-W2sOsH75LgC3-IzgP_zbLne4QIPXzydv8LDoIlk2bSS21p7buRX1T8U5TziK5Ywsmfoh-SD_RhBgHeULts36IE6ukyrtkN4ycfVFFbh234SDlbJfkZ_ryBE3eGpRd4A2mFkWwaI_G1/s4032/IMG-9900.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSnjlWAljjALEBeco37vdHMsnv8LWi3qgrTUz5YziHh-W2sOsH75LgC3-IzgP_zbLne4QIPXzydv8LDoIlk2bSS21p7buRX1T8U5TziK5Ywsmfoh-SD_RhBgHeULts36IE6ukyrtkN4ycfVFFbh234SDlbJfkZ_ryBE3eGpRd4A2mFkWwaI_G1/w400-h300/IMG-9900.jpg" width="400" /></a></div></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kermaisen lampaankääpä-broilericurryn resepti oli oikea helmi. Viime syksynä sienisadot olivat hieman oikukkaita, mutta löysin ja keräsin melko paljon lampaankääpää. Omasta päästä keksityt lampaankääpäreseptit eivät aina ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, joten hyvälle ohjeelle oli käyttöä. Kokkasin tätä ruokaa parillekin eri vieraskokoonpanolle sekä broileri- että tofuversiona ja kaikille maistui. Erinomainen ohje!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Lisäksi kirja sai minut pohtimaan, että olen tähän asti ollut yllättävän rajoittunut sienimaultani, läheskään kaikkia kirjassa mainittuja sieniä en ole kerännyt. Niinpä tämän kesän ensimmäisellä sienireissullani päätin poimia löytämäni kangasrouskut, joita aina en ole viitsinyt kerätä. Kangasrousku ei ihan ruokasienten parasta A-ryhmää ole, ihan ok kumminkin. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kuvasta näkee, että olen kerännyt sienet epäortodoksisesti ämpäriin - Anu Brask korostaa, että sienet pitää ehdottomasti poimia koriin! Täytyypä panna rottinkikori ostoslistalle, ainakin erilaisista toritapahtumista tai markkinoilta niitä saa.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhOdXZ3CFyGAKwDBQD1jyL5kvTMu_NI2I0i-jDHv62oYIFu6PZvwlEqWthpcGssFw1esrRZg6YubdjdjPVQ8x0sk3l9PKSg5tOcN5D6ad3UI9dGmP6pDKgpUkB94-K3TxyFiTMdEPktp1Vbj7XLvp0TfvfqDnWN2TRFcR_GfLty5R2Mzz9cKtg/s4032/IMG-9878.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhOdXZ3CFyGAKwDBQD1jyL5kvTMu_NI2I0i-jDHv62oYIFu6PZvwlEqWthpcGssFw1esrRZg6YubdjdjPVQ8x0sk3l9PKSg5tOcN5D6ad3UI9dGmP6pDKgpUkB94-K3TxyFiTMdEPktp1Vbj7XLvp0TfvfqDnWN2TRFcR_GfLty5R2Mzz9cKtg/w400-h300/IMG-9878.jpg" width="400" /></a></div><br />Kotona lueskelin vielä <i>Sienihullun </i>kangasrouskuvinkkejä ja hoksasin tarkistaa, olisiko osa sienistä sittenkin sikurirouskuja. Testasin eri tuntomerkkejä ja niinpä vain olinkin poiminut myös sikurirouskua! <i>Sienihullussa </i>ylistetään kuivatun sikurirouskun lumovoima maasta taivaisiin, joten panin kuivurin pöhisemään. Määrä ei ole suuri, mutta tämä sopiikin pieninä määrinä mausteeksi eri ruokiin.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit3vbAjbo-YBWNx7vGDNIfGIGhhd9eNdD1kf8QupPfK23IqMEka2ooKw4sDAM3C4ZmlDDZz7zVRJEMM1e_ZAwT4XixtDkb-62AfuSYjTJvHl-L0atfEQiFDrCiHHaZa8frZfunizD36oVmxPMXHoDfWcAGOS9xxx7urdhfyMY2lNNKEW9A1UQ9/s4032/IMG-9897.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit3vbAjbo-YBWNx7vGDNIfGIGhhd9eNdD1kf8QupPfK23IqMEka2ooKw4sDAM3C4ZmlDDZz7zVRJEMM1e_ZAwT4XixtDkb-62AfuSYjTJvHl-L0atfEQiFDrCiHHaZa8frZfunizD36oVmxPMXHoDfWcAGOS9xxx7urdhfyMY2lNNKEW9A1UQ9/w400-h300/IMG-9897.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kangasrouskuista tein pikkeliä ja mausteetkin löytyivät kotoa - kävin puutarhassa kaivamassa piparjuurta, joka on ruvennut kasvamaan siellä ihan itsekseen ja kotona kasvavasta chilistä sai kypsiä palkoja.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0Ficw2xm-Qzuyv4-n-wiA5EWPPsOtSjKwJgRRmAcZaSI7NIe3GjJLU7l3m0zz3gpB-TDe2yzzNAltBpCQBU1DiDcmkim60b9H69sLUsn2Zk2hIdoSTsGHnx2XN0w0cjgNNatO7KYu8wEjNe_pDiBqqqJ-qSgOQMgNvqOV17zE1pIh7plEStCa/s4032/IMG-9884.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0Ficw2xm-Qzuyv4-n-wiA5EWPPsOtSjKwJgRRmAcZaSI7NIe3GjJLU7l3m0zz3gpB-TDe2yzzNAltBpCQBU1DiDcmkim60b9H69sLUsn2Zk2hIdoSTsGHnx2XN0w0cjgNNatO7KYu8wEjNe_pDiBqqqJ-qSgOQMgNvqOV17zE1pIh7plEStCa/w400-h300/IMG-9884.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Viime syksynä tein suppilovahveroista pikkeliä, joka onnistui hyvin. Tällä kertaa säilöminen tuntui hieman sähellykseltä, mutta taidan pelastaa tilanteen syömällä nämä etikkarouskut kohtuullisen pian joko yksin tai hyvässä seurassa. Seuraavaa säilöntäkertaa varten taidan varautua kasvattamalla sopivan kokoisten lasipurkkien kokoelmaa ja suunnittelemalla hygieniatoimenpiteet huolellisesti etukäteen.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jos pidät sienistä ja viestini ei vielä mennyt perille, sanotaan tämä ihan selkosuomeksi: MENE HETI OSTAMAAN SIENIHULLU-KIRJA! Et kadu.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><br /><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/08/arne-kruger-otavan-herkkukortit.html" target="_blank">Arne Krüger: Otavan herkkukortit. Lämpimiä juustoruokia ja pirteitä salaatteja</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/04/outi-pakkanen-porosta-parmesaaniin.html" target="_blank">Outi Pakkanen: Porosta parmesaaniin</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/02/maarit-knuuttila-pappilan-hatavara.html" target="_blank">Maarit Knuuttila: Pappilan hätävara - vieraanvaraisuuden taidosta</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-58000905954651114662023-07-24T09:12:00.004+03:002023-07-24T09:14:54.679+03:00Marjo T. Nurminen: Itämeren tarina<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI-5H1FtW7Os6UCRnVeWiocHrfzdWOXPxaX1qmUaWgUNmIk0VyenRL9gOgCSPBQDr9nZrNlye8f4G3sghkFDzWiXyimQeXZSD-M1Xdzqhm3uxtd2Dqdx2BDQo3BCgHCe9psGU8tmyxX2R_O0jFOPH8TbK1uaG42dCxP4Xm-SDlaT1xo08fnRw9/s1043/9789529745852.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1043" data-original-width="835" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI-5H1FtW7Os6UCRnVeWiocHrfzdWOXPxaX1qmUaWgUNmIk0VyenRL9gOgCSPBQDr9nZrNlye8f4G3sghkFDzWiXyimQeXZSD-M1Xdzqhm3uxtd2Dqdx2BDQo3BCgHCe9psGU8tmyxX2R_O0jFOPH8TbK1uaG42dCxP4Xm-SDlaT1xo08fnRw9/s320/9789529745852.jpg" width="256" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: John Nurmisen säätiö.<br /></td></tr></tbody></table><i>Ekebomin yksityinen karttahanke oli uskalias, sillä rannikoiden kartoitus katsottiin Venäjällä sotilaalliseksi toiminnaksi, joka oli luvallista vain Venäjän keisarikunnan laivastolle. Kaikki Suomenlahden rannikon tarkat merikartat oli määritelty salaisiksi. </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Marjo T. Nurmisen tietokirja <i>Itämeren tarina - karttojen matkassa keskiajalta nykyaikaan </i>on ilmestynyt vuonna 2020. Kustantaja <a href="https://johnnurmisensaatio.fi/" target="_blank">John Nurmisen säätiö</a> on keskittynyt Itämeren suojeluun. Tuhti ja näyttävä tietokirja on seissyt hyllyssäni jo jonkin aikaa - muistelen tilanneeni sen verkkokaupasta koronarajoitusten aikana. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tällaisen kirjan lukeminen sujuu parhaiten, jos saa rauhassa keskittyä ja uppoutua kirjaan yhtäjaksoisesti pitkäksi aikaa kerrallaan. Valitettavasti ruuhkavuosilukijalla tällaisia pitkiä lukutuokioita on melko vähän, yleensä tulee luettua lyhyissä pätkissä ennen nukkumaanmenoa. Kesäloma-aikana onnistuin kuitenkin löytämään tarpeeksi hetkiä päästäkseni kirjan loppuun asti.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Itämeren tarina </i>on populääri tietoteos parhaimmillaan. Marjo T. Nurmisen vankka tutkijatausta näkyy siinä, että kirja on perusteellisesti lähteytetty ja lähdeaineisto on ilahduttavan monipuolinen, vaikka - suomalaisittain ymmärrettävästi - Ruotsin valtakunnan historia painottuu. Lähdeaineistosta ei tehdä mitään liian tulkinnanvaraisia ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Värikkyyttä ei silti puutu, sillä historiallinen aineisto tarjoaa jo itsessään kiehtovia tarinoita ja upeaa silmänruokaa. Kuvitukseen on todella panostettu - karttoja, maalauksia, julisteita ja valokuvia ja on runsaasti, kirja on painettu laadukkaalle paperille ja teos on niin suurikokoinen, että karttoja voi tutkiskella mukavasti. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">John Nurmisen säätiön kontekstissa Itämeren tarinaa voi lukea ensisijaisesti luonnonsuojelun ja kulttuurihistorian kannalta, mutta vuonna 2023 reaalimaailma on siinä asennossa, että Itämeren sotilaallinen merkitys on väistämättä mielessä. Toki Itämeri on koko historiansa aikana ollut sodankäynnin näyttämö ja strateginen taistelukenttä. Mutta erityisesti nykyään, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomi liittyi Natoon ja EU miettii yhtä Venäjä-pakotteiden kiristämisestä, näyttäytyy Itämeri Venäjän reittinä länteen. Aivan kuten se on ollut sitä viimeistään Pietarin kaupungin perustamisesta asti.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Itämeren merkitys suomalaisille vaihtelee. Rannikkokaupunkien, kuten Turun, Helsingin tai Pietarsaaren asukkaille Itämeri on tärkeä elinkeinon, virkistyksen ja mielenmaiseman kohde. Purjehtijoille Itämeri on seikkailujen ja loman näyttämö. Saaristolaisille Itämeri on koko elämän kehys. Sisäsuomalaisille Itämeri näyttäytyy useimmiten ruotsinlaivan tai Tallinnan-laivan kannelta - useimmiten helppona ja vähän sameana väylänä lomamatkalle. <i>Itämeren tarina </i>muistuttaa siitä, miten paljon koko suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta on rakentunut nimenomaan meren yli tulleille vaikutteille. Ruotsalaiset ja saksalaiset rakensivat vaikutusvaltaansa meren kautta, samoin Venäjä halusi Pietarin kautta tänne Pohjois-Euroopan keskeiselle merireitille.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Suosittelen lämpimästi <i>Itämeren tarinan </i>lukemista kaikille meren ja kulttuurihistorian ystäville. Ja jos sitä intensiivistä lukuaikaa ei tahdo löytyä, sopii näin näyttävä kirja mainiosti myös sieltä täältä selailtavaksi ja pala kerrallaan lueskeltavaksi.<br /></div><br /><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2020/09/max-engman-pietarinsuomalaiset.html" target="_blank">Max Engman: Pietarinsuomalaiset</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2010/09/harri-sirola-kaksi-kaupunkia.html" target="_blank">Harri Sirola: Kaksi kaupunkia</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2013/08/maarit-verronen-varjonainen.html" target="_blank">Maarit Verronen: Varjonainen</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-78045841625747221002023-06-29T18:00:00.013+03:002023-06-29T18:27:38.630+03:00Reese Witherspoon: Whiskey in a Teacup<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQDmg_xcUvjpAsZ68BLV2ncfyiFNBq2StfsZ1mArRUFhuVxfK0Sz1nWFOgkv7FbVjvBT-iS0TcusuFQmQw_59CcR7hUSULBcXX0AOBHcmu9S53r5cR2lKhsBkl2QWRcLDoydQp4ximpCDjhI0d1e1nYPRPU4E3KiLjUoCTa2K0eER-cRX89WYW/s1229/whiskey-in-a-teacup-9781501166273_hr.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1229" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQDmg_xcUvjpAsZ68BLV2ncfyiFNBq2StfsZ1mArRUFhuVxfK0Sz1nWFOgkv7FbVjvBT-iS0TcusuFQmQw_59CcR7hUSULBcXX0AOBHcmu9S53r5cR2lKhsBkl2QWRcLDoydQp4ximpCDjhI0d1e1nYPRPU4E3KiLjUoCTa2K0eER-cRX89WYW/s320/whiskey-in-a-teacup-9781501166273_hr.jpg" width="260" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://www.simonandschuster.com/books/Whiskey-in-a-Teacup/Reese-Witherspoon/9781501166273" target="_blank">Simon & Schuster</a>.<br /></td></tr></tbody></table><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Some people think that caring about "silly" things like cooking or fashion is mutually exclusive with "serious" politics. But my mother and grandmother and their friends taught me that finding pleasure at home - whether in a family dinner or a book club or a backyard barbecue - can give us the strength to go out into the world and do incredible things.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i><br /></i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Etsiskelin tietoja Yhdysvaltain etelävaltioista ja törmäsin näyttelijä-tuottaja Reese Witherspoonin kirjaan <i>Whiskey in a Teacup. </i>Witherspoon kuuluu nykyään Hollywoodin menestyneimpiin ja rikkaimpiin näyttelijöihin - hän taitaa olla melkoinen henkilöbrändäämisen kultasormi, jota pidetään sympaattisena naapurintyttönä, vaikka rahaa on kuin roskaa. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjan ääressä heittäydyin itsekin kritiikittömän fanin rooliin, vaikka tätä kirjaa voisi myös ruotia tarkasti ja ehkä ilkeästikin. Tyylilajiltaan tämä on mielestäni "kahvipöytäkirja", eli tässä on panostettu kauniisiin valokuviin ja tätä sopii selailla ja lueskella sieltä täältä. Mitään Yhdysvaltojen historian tai maantieteen oppituntia kirja ei tarjoile ja yhteiskunnallisuus enimmäkseen loistaa poissaolollaan. Pääpaino on yksilö- ja perhetasolla, ja varsinkin kuvien kautta selväksi tulee, että kirja on samastuttavin varakkaan keskiluokan edustajille, jotka pystyvät vaikkapa sisustamaan, edustamaan ja seurustelemaan ilman rahahuolia. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kirjassa Witherspoon kertoo omista kokemuksistaan ja perheensä kokemuksista Tennesseen osavaltion pääkaupungissa Nashvillessa. Muutettuaan Kaliforniaan näyttelemisen perässä hän alkoi nähdä kirkkaammin, mitä "etelävaltiolaisuus" tarkoittaa ja tässä kirjassa hän jakaa kokemuksia ja neuvoja ruoanlaitosta, vieraanvaraisuudesta, ystävyydestä, perheyhteyden rakentamisesta.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mitä etelävaltiolaisuus Witherspoonin mielestä on? Toisten huomioon ottamista, perheyhteyden ja sukusiteiden vaalimista, vieraanvaraisuutta, siistiä ja tyylikästä pukeutumista, huoliteltua kampausta ja meikkiä, hyviä käytöstapoja, omaperäistä murretta. Etelävaltiolaisuus on jotain, mistä ihmiset ovat ylpeitä.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Pidän itse yhteisöllisyyttä suuressa arvossa ja kirjassa kuvattu tapa rakentaa sosiaalisia yhteisöjä tuntui sekä tutulta että osin saavuttamattomalta. Suomessa arkipäivän yhteisöllisyys ei tunnu aina olevan niin tavoitteellista ja arvostettua kuin kirjan kuvaamassa ympäristössä. Tykkäsin myös Witherspoonin jakamista käytösneuvoista - usein käytösoppaat kuulostavat jotenkin happamilta, mutta Witherspoon onnistuu kuulostamaan raikkaalta. Tai kenties pitää kiittää kirjan haamukirjoittajaa - jälkisanoissa kiitetään Ada Calhounia, jonka teokseen <i><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/10/ada-calhoun-why-we-cant-sleep.html" target="_blank">Why We Can't Sleep</a> </i>tykästyin lujaa.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ruokakirjojen onnistumista voi mitata sillä, tuleeko lukiessa nälkä. Witherspoonin reseptien ja kirjan upeiden kuvien ääressä todella alkoi kuola valua, mutta ainakaan vielä en kokeillut yhtään reseptiä. Kesäinen Dorothean maissisalaatti, jossa yhdistetään tuoretta maissia ja kirsikkatomaatteja, kuulostaa erityisen houkuttevalta. Mutta mahtaako ihan pellolta poimittua maissia Suomessa kovin helposti saada, Dorothea kun korostaa, että maissi pitäisi valmistaa mahdollisimman tuoreena? No, ehkä voisin joskus oikaista ja käyttää vaikka säilykemaissia ohjeeseen.<br /><br />Innostuin kirjan myötä hakemaan lisätietoa Witherspoonista enemmänkin ja nostan hattua erityisesti <a href="https://hello-sunshine.com/" target="_blank">Hello Sunshine -tuotantoyhtiön</a> perustamisesta. Yhtiön tavoitteena on kertoa naisten tarinoita naisnäkökulmasta. Menestystä on tullut. Lisäksi Witherspoonin tähdittämä <i><a href="https://www.imdb.com/title/tt7203552/" target="_blank">The Morning Show</a> -</i>tv-sarja kuulostaa varsin houkuttelevalta, katsotaan jos etsiytyisin maksullisten suoratoistopalvelujen pariin tämän perässä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Whiskey in a Teacup </i>on näyttävä kirja, joka sopisi hyvin myös omaan hyllyyn plarailtavaksi ja reseptien tutkimiseen. Toisaalta, ehkä kirjastolainan lukeminen riittää - kerta-annoksena tästä jää suloinen maku suuhun, aivan kuin hyvästä jälkiruoasta.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2022/05/donna-tartt-jumalat-juhliivat-oisin.html" target="_blank">Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2021/10/ada-calhoun-why-we-cant-sleep.html" target="_blank">Ada Calhoun: Why We Can't Sleep</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/02/maarit-knuuttila-pappilan-hatavara.html" target="_blank">Maarit Knuuttila: Pappilan hätävara - vieraanvaraisuuden taidosta</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-30944380393819188262023-06-25T12:00:00.001+03:002023-06-25T12:00:00.140+03:00George Orwell: 1984<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2eYRaC9iZvrQqKrkBo-04tV93mp-8oHZH_FTRPh0aZjUyhu59XPxLX0acOlC4y_z8r9m08SM3h2nJ6WaBe266D5S6R6wOg1T2LGzk_AwAGW-mJbBa2Os1QApPdwypJ2sU1DG9_9Gb4L6uL6GYrXZqDfuUNXNRrKi6DWONAjmKcQiFvSMegnsm/s800/2971493.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="517" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2eYRaC9iZvrQqKrkBo-04tV93mp-8oHZH_FTRPh0aZjUyhu59XPxLX0acOlC4y_z8r9m08SM3h2nJ6WaBe266D5S6R6wOg1T2LGzk_AwAGW-mJbBa2Os1QApPdwypJ2sU1DG9_9Gb4L6uL6GYrXZqDfuUNXNRrKi6DWONAjmKcQiFvSMegnsm/s320/2971493.jpg" width="207" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: <a href="https://basambooks.fi/sivu/tuote/1984/3844234" target="_blank">Basam Books</a>.<br /></td></tr></tbody></table><i>Winston painoi Julian rintaansa vasten ja huomasikin suutelevansa eläviä, lämpöisiä kasvoja. Heidän huuliaan erotti kuitenkin jokin puuterimainen aine. Kummankin kasvot olivat paksun laastipölykerroksen peitossa.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">HelMet-lukuhaasteen eräs kohta on scifin lukeminen ja päätin ratkaista tilanteen klassikolla. George Orwellin <i>1984 </i>on hiljakkoin suomennettu uudestaan. Muistelen lukeneeni tämän nuorena, mutta sittemmin kirja on mielessäni mennyt sekaisen toisen scifiklassikon,<i> </i>Aldous Huxleyn <i>Uljaan uuden maailman </i>kanssa. Kävin muutama vuosi sitten Svenska Teaternissa katsomassa 1984-teatterisovituksen ja hieman vajavaisen ruotsini vuoksi en meinannut oikein pysyä kärryillä. Lisäksi tajusin esityksen aikana, että olin odottanut näkeväni <i>Uljaan uuden maailman </i>juonenkäänteitä näyttämöllä.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">George Orwelliin viitataan 2020-luvun nettikeskusteluissa todella usein, joten voisi sanoa, että <i>1984 </i>on ajankohtainen kirja. Kirjan lukemisen perusteella tuntuu kuitenkin, että harva nettikommentaattori on tuskin itse lukenut teosta. Pikemminkin Orwellin luomat käsitteet ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Kanadalaismedia <i>Canada's National Observer </i>julkaisi viime vuonna artikkelin <i><a href="https://www.nationalobserver.com/2022/09/21/opinion/george-orwell-doesnt-belong-conservatives" target="_blank">George Orwell doesn’t belong to conservatives</a></i>, jossa käsitellään sitä, miksi juuri konservatiivit syyttelevät mielellään muita "ajatuspoliiseina" toimimisesta ja miksi Orwell itse ei suinkaan ollut konservatiivi. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Itse kirja oli lievä pettymys: sen rytmi oli turhan hidas ja laahaava eikä kunnon jännitettä oikein päässyt syntymään. Petyin myös kirjan turhan perinteiseen <i>male gaze </i>-asetelmaan: vaikka päähenkilö Winston on nuhruinen ja elämäänsä pettynyt keski-ikäinen, jopa masentavassa dystopiaympäristössä tärkein hänen kohtaamansa nainen on nuori ja himokas tyttö, jonka keskeinen päämäärä on päästä rakastelemaan Winstonin kanssa. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Sen tunnustan, että kirjan tapahtumat kyllä muistuttavat nykyajasta. Winstonin työnä on historian uudelleenkirjoittaminen: hän sensuroi ohjeiden mukaan menneisyyden uutisia ja julkaisee uusia, mahdollisimman autenttisen oloisia "uutisia". Kansa on alistettu mahtipontisen sotilaspropagandan avulla ja kansan tuki hallitsevalle diktatuurille vaikuttaa vankkumattomalta. Toisinajattelijoita jäljitetään, vainotaan ja kidutetaan.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kallistun siis sen puoleen, että tämä klassikko kannattaa lukea yleissivistyksen vuoksi, mutta jos etsii vetävää kaunokirjallista elämystä, siihen tarkoitukseen kannattaa valita jotain muuta. <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b>Käännöksestä</b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><b><br /></b></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Suomentaja <b>Jussi Tuomas Kivi </b>oli minulle ennalta tuntematon nimi. Lähestyin suomennosta varovaisesti ja hieman epäluuloisesti. Ilahduin siitä, että kirjasta puuttuivat kömpelöt anglismit ja kirja oli pääsääntöisesti sujuvana soljuvaa suomea. Yksi "delete" pomppasi tekstin joukosta silmään - olisiko jäänyt editorilta huomaamatta, kyseessä lienee ollut suomentajan tekstinmuokkausvaiheesta? </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jotenkin mekaaniselta Kiven suomi kuitenkin maistui - siinä ei ollut samanlaista luontevuutta kuin vanhoilla mestarikääntäjillä. Kenties mekaanisuus syntyi siitä, että päähenkilön nimi toistui vähän väliä ja tämä ongelmaa mennee Orwellin piikkiin. Kirja etenee "Winston sanoi", "Winston käveli" -tyyppisillä ilmaisuilla ja tämä lisää edellä mainitsemaani laahaavuutta.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> <br /></div>
<div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2023/04/ricardas-gavelis-vilnan-pokeri.html" target="_blank">Ričardas Gavelis: Vilnan pokeri<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2012/07/mihail-bulgakov-saatana-saapuu.html" target="_blank">Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan<br /></a><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/01/mihail-bulgakov-kohtalokkaat-munat.html">Mihail Bulgakov: Kohtalokkaat munat</a></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-58421381926982210342023-06-06T18:00:00.001+03:002023-06-06T18:00:00.151+03:00Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia<div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelma <i>Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia </i>lähti mukaani kierrätyskirjojen pinosta. Anna-lehdessä ilmestyneiden kolumneiden kokoelma on ilmestynyt vuonna 2012, lukemani kolmas painos julkaistiin seuraavan vuoden puolella. Teräväkynäiseltä Härköseltä on julkaistu useita muitakin kolumnikokoelmia.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Ide11ssfVO8l0936ChtbUw0HQIZtPqJ-wY7P7U6yy8NqCDKyz06ksj8MRjwVhHEPrYbjxONZQVI6BuH5wVpDHq5FhM9r2x7rYOCtl4U2hru8TZX0DQJFKBKT0DGdo8twCPfkw__wlaHMlCZ98RzTIu_YA5EPwqY2d1sV_PuVq-sQ7yqN9A/s1500/Laskeva%20neitsyt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Ide11ssfVO8l0936ChtbUw0HQIZtPqJ-wY7P7U6yy8NqCDKyz06ksj8MRjwVhHEPrYbjxONZQVI6BuH5wVpDHq5FhM9r2x7rYOCtl4U2hru8TZX0DQJFKBKT0DGdo8twCPfkw__wlaHMlCZ98RzTIu_YA5EPwqY2d1sV_PuVq-sQ7yqN9A/w400-h300/Laskeva%20neitsyt.jpg" width="400" /></a></div><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Olen lukenut vuosien varrella sekä Härkösen kirjoja että kolumneja tasaiseen tahtiin. Tähän asti hän on aina tuntunut hieman minua vanhemman sukupolven edustajalta, mutta oma keski-ikäistymiseni tekee sen, että kirjailijan hahmo alkaa tuntua kuin vain pikkuisen vanhemmalta isosiskolta. <i>Laskevan neitsyen </i>aiheet liikkuvat tukevasti perheellisen rouvaihmisen elämässä, joten samastumispintaa riitti. </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kolumni on näennäisen helppo, mutta oikeasti vaikea laji. Tämän huomaa siitä, että vain harvasta hyvästäkään kirjailijasta tulee kestokolumnisteja. Aika monelta tuntuu pajatso tyhjenevän jo muutaman tekstin jälkeen. Härkönen on kyennyt jo kymmenien vuosien tykittämään nasakoita kolumneja useammankin lehden palstoilla. Hänen ominaispiirteensä on maalaisjärki, tai ainakin tämä sanaa tulee lähimpänä mieleen kun yritin hänen tyyliään määritellä. Että ei kaiken maailman kotkotuksiin kannata lähteä mukaan ja välillä on parasta lasauttaa asiat suoraan. Voisin luonnehtia myös, että Härkösellä on erinomainen bullshit-tutka. Härkösen kolumnien lukeminen on kuin viettäisi antaumuksellista tilitystuokiota hyvän ystävättären kanssa, sellaista missä haukutaan puoli maailmaa, koska itse tiedetään ja osataan asiat niin paljon paremmin.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Koska <i>Laskeva neitsyt </i>on yli kymmenen vuotta vanha kirja, sen aihepiiri tuntui virkistävältä, sillä siitä puuttuivat tyystin monet nykyhetkeä dominoivat keskustelunaiheet. Yksikään kolumni ei käsitellyt esimerkiksi kuntosalilla käymistä, ilmastoahdistusta, intersektionaalista feminismiä, oikeistopopulistien rasistista öyhötystä, maahanmuuttoa tai autoilun kustannuksia. Sen sijaan kolumnit heijastelivat elämänpiiriä, jossa on tavallista tavata ystäviä vaikka ravintolassa alkoholia juoden tai kotibileissä tai matkustella seuramatkoilla Euroopassa. Mainiota!</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i>Laskevan neitsyen </i>innoittamana kävin läpi kirjahyllyäni ja löysin kuin löysinkin <i>Kauhun tasapainon ja muita kirjoituksia. </i>Tämä on Härkösen ensimmäinen kolumnikokoelma, julkaistu vuonna 1999. Kirjan tekstit on julkaistu alun perin Image-lehdessä. Tämä on niitä kirjoja, jotka ovat kulkeneet mukanani uskollisesti muuttolaatikoista vuodesta toiseen. En saa päähäni olenko ostanut kirjan itse vai olisinko saanut sen joululahjaksi. Ilmestymisaikanaan kirjan tekstit ja oma arkeni ovat olleet aika kaukana toisistaan, mutta huomaan että tästä kirjasta on jäänyt mieleeni eräs lause, joka nousee mieleeni toistuvasti kosmetiikkahyllyjen äärellä: <i>Johan sen sanoo järkikin että naamaan ja perseeseen pannaan eri voiteet.</i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><i> </i></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">90<i>-</i>luvun lehdenlukijoilla on ollut selvästi parempi keskittymiskyky kuin nykyään, sillä <i>Kauhun tasapainon </i>tekstit ovat huomattavasti pidempiä kuin <i>Laskevan neitsyen. </i>Ehkäpä voisin jossain vaiheessa lueskellä näitä kokoelmia lisääkin, tuorein on vuonna 2018 ilmestynyt <i>Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia. </i>Kiittelen vielä Otavan graafista suunnittelua: kapeat, korkeat ja värikkäät kirjat ovat kivan näköisiä ja tuntuisia ja ulkomuodoltaan erottuvia.</div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Otavan sivujen mukaan Härköseltä on ilmestymässä ihan pian uusi romaani, <i><a href="https://otava.fi/kirjat/huomenna-han-ei-tule/" target="_blank">Huomenna hän ei tule</a>. </i>Viikonloppuna Härkönen esiintyi myös Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen <a href="https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000009565596.html" target="_blank">sivuilla</a> kokkaamassa jauhelihapannukakkua. Minusta jo tämä reseptivalinta on ihana esimerkki Härkösen kyvystä seistä omien mielipiteittensä takana - palstalla on nähty ties minkälaista fine diningia, joten arkinen ja simppeli, mutta silti erinomaisen herkullinen jauhelihapannukakku lisukesalaatin kera on suorastaan raikas valinta. Kenties valintaa voisi pitää suorastaan provokatiivisena, sisältäähän resepti niin eläinperäisiä aineksia kuin ihan vehnäjauhoakin, jota moni karttaa nykyään viimeiseen asti.<br /></div><div style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"> </div><div style="background-color: #dddddd; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; padding: 7px 14px;">
Lue myös nämä: <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2008/10/merete-mazzarella-illalla-pelataan.html" target="_blank">Merete Mazzarella: Illalla pelataan Afrikan tähteä</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2012/03/arja-makinen-meidan-kesken-naisten.html" target="_blank">Arja Mäkinen: Meidän kesken. Naisten ystävyyssuhteiden arkea</a> <br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2010/08/mirja-tervo-huimaavat-korot.html" target="_blank">Mirja Tervo: Huimaavat korot</a><br /></div>Sallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.com2