 |
| Kuva: Vertigo. |
Minulle kävi kerrankin niin, että kirjastonhoitaja innostui kommentoimaan lainojani, hän kehui tätä osaa ja sanoi että tämä sopii hyvin luettavaksi ennen kuin edes aloittaa koko sarjaa. Ja neuvoi jatkamaan Fablesin jälkeen Jack of Fables -sarjalla.
Käsikirjoittaja Bill Willinghamin kumppaneina on lukuisa joukko sarjakuvapiirtäjiä: Charles Vess, Brian Bolland, John Bolton, Michael Wm. Kaluta, James Jean, Tara McPherson, Derek Kirk Kim, Esao Andrews, Mark Buckingham, Mark Wheatley ja Jill Thompson. Tykkäsin kaikkien muiden tyylistä paitsi John Boltonin, joka vastaa albumin avaustarinasta. Siinä Snow White (Lumikki/Lumenvalko) valottaa, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen kun hän meni naimisiin prinssinsä (Prince Charming) kanssa. Bolton tekee "valokuvasarjakuvaa", mikä liekään oikea termi tälle. Hän siis piirtää ihmishahmot photoshoppaamalla oikeiden ihmisten valokuvia. Olen nähnyt tätä käytettävän jossain muuallakin, ja minusta se on jotenkin ärsyttävän näköistä, ehkä siksi että valokuvailme harvoin sopii hahmolle luontevasti tarinan ruudussa. Kaikki muut piirsivät kyllä hyvin, ja kiehtovan erityylisesti.
Kuten albumin nimestäkin saattaa päätellä, Willingham on tehnyt oman versionsa Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Diplomaatin roolissa liikkuva Snow White jää julman sulttaanin vangiksi, ja keplottelee itsensä vapaaksi kertomalla kiehtovia tarinoita. Snow Whiten oman menneisyyden lisäksi tarinoista oppii uusia asioita mm. Bigby Wolfin ja sammakkoprinssin menneisyydestä.
Ylipäätään Willingham onnistuu hyödyntämään kaikille tuttuja satuhahmoja aika vetävän vinksahtaneesti. Disney-sovituksia ei enää katso samoin silmin Fablesin lukemisen jälkeen... Minulle 1001 Nights of Snowfall oli myös hauska esimerkki fiktiosta, jonka tekijä on selvästi ihastunut omaan hahmoonsa. Asiallinen, "halki, poikki ja pinoon" -tyypin ongelmanratkaisija Snow White on selvästi Willinghamin lempiluomus, jossa seksikäs habitus yhdistyy rautaiseen organisointikykyyn. Eipä siis ihme, että sulttaanikin jää Snow Whiten käsittelyssä aseettomaksi. :)
Alan näköjään olla tämän sarjan pauloissa yhä enemmän, joten eihän tätä auta kuin suositella. Saatavuus kirjastoista taitaa olla kohtalaisen hyvässä mallissa, eikä englantia tarvitse osata mestarillisesti voidakseen tästä nauttia.
Tekstit
Hyvä vinkki tämäkin, kun vain ehtisi:)
VastaaPoistaAnna mennä vaan! Yhden sarjakuva-albumin lukeminen on yleensä nopeampaa kuin yhden romaanin, joten jospa sopiva rako löytyisi. :)
VastaaPoistaVoi ei voi ei! :) Päätin juuri, että Virallinen Sarjakuvakeräilykohteeni ovat sarjikset, joissa hyödynnetään vanhoja satuja ja ylipäätään klassikkokertomuksia. Olen jo aloittanutkin keräilyn, siitä lisää lähiaikoina... Nyt tuli heti kauhea hinku jatkaa keräilyä, mutta jospa odottaisi ainakin kirjamessuihin. Niitä ei ehkä kestä ostamatta mitään, mutta toisaalta mun kukkaro ei kestä, jos koko ajan ostan kirjoja.
VastaaPoistaKiitos kuitenkin taas kiinnostavan teoksen esittelystä ja siinä samassa antamistasi muistakin sarjisvinkeistä! Tuo Fables-sarja alkoi kiinnostaa kovasti viimeistään nyt.:)
Hieno kohde! Varoituksen sana – Fablesiin jää koukkuun... Paahdoin nelososan läpi hirmuvauhtia, siitä postaus varmaan tällä viikolla. Mutta näitä ei tosiaankaan tarvitse olla heti ostamassa, kirjastostakin saa.
VastaaPoistaNoita klassikkokirjojen sarjakuvasovituksia lukiessa kannattaa pitää mielessä, että ne eivät välttämättä ole "sarjakuvamaisinta" sarjakuvaa, vaan usein melko sovinnaisesti tehtyjä. Jos haluaa nauttia sarjakuvasta taidemuotona parhaimmillaan, kannattaa lukea sellaisia sarjakuvia, jotka on alun perin tehty sarjakuvamuotoon. Niissä käytetään sarjakuvan kieltä yleensä omaperäisemmin ja monipuolisemmin kuin niissä sarjakuvissa, jotka on tehty romaanin tai elokuvan sarjakuvasovitukseksi.
Esimerkiksi tuo lukemani Charlotte Brontën sarjakuvasovitus oli mukava ja tarkoitukseensa sopiva, mutta ei se sarjakuvakieleltään ollut sillä lailla kekseliästä ja rikasta kuin monet ns. taidesarjakuvat.
Täsmäsuosituksena ehdotan Joann Sfarin Rabbin katin lukemista! Se on aivan ihana, siinä on päähenkilönä kissa ja se pursuaa persoonallista luomisvoimaa.
Voi ei uudestaan. Kuulostaa siltä, että yrität saada mut lukemaan (ostamaan) vielä enemmän sarjakuvia.:) Tuon Rabbin katin aion kyllä lukea. En ole saanut hankittua/lainattua sitä vielä, mutta taannoinen vinkki on pysynyt mielessä niin että olen jopa puhunut siitä usein kotona. Ehkä joskus, toivottavasti pian!
VastaaPoistaHeh, eihän sitä mikään pakko ole ostaa, kun kirjastostakin löytyy. :) Minua kyllä vähän houkuttelisi ostaa tätä Fables-sarjaa omaan hyllyyn, mutta kun ei nyt enää millään mahtuisi... Yritän olla ostamatta. Pitäisi jo nyt taas tehdä reipas karsinta, että saisi kaikki mahtumaan nätisti hyllyihin.
VastaaPoistaMuita kissa-aiheisia sarjiksia mitä tulee mieleen ovat ainakin Blacksad, jossa komea korstokissaetsivä seikkailee film noir -hengessä. Löytyy Diaz Canales Juan - Guarnido Juanjo -tägin alta. Samoin Omaha, kissatanssija, on eroottisuutta tavoitteleva sarja, mutta muistelen että se on vähän kökön puoleinen.
Niin mutta jos haluaa KERÄILLÄ, niin sitten pitää ostaa. :) Ei vaan, kiitos, tuli oikein hyviä vinkkejä. Laitan ne ylös ennen kuin menen antikkakierrokselle ja kirjamessuille, katsotaan, mitä tarttuu mukaan.
VastaaPoistaHihii :) No jos lukee ensin ja ostaa sitten? Mä taidan olla kirjamarkkinointiväen silmissä siitä kummallinen, että ostan paljon enemmän niitä kirjoja, jotka olen jo lukenut, kuin niitä, joita en ole lukenut.
VastaaPoista