Lanseeraanpa minäkin ensi kertaa lukuhaasteen! Haastavaa lukemista -blogiin on koottu kätevästi eri haasteet yhteen paikkaan. Toivottavasti tämäkin haaste löytyy sieltä pian. Lukuhaasteiden idea on tarjota valmis kirjalista tai joitakin "liikkeellelähtökirjoja" tietyn teeman ympäriltä. Mitään kilpailuja tai palkintoja näihin ei ole yleensä liittynyt, vaan halukkaat voivat osallistua haasteeseen omaan tahtiinsa.
Haluan haastaa lukemaan perinteistä ja suosittua kirjallisuuden lajia - kotimaista realismia, oikeaa äijäkirjallisuutta. Todistetusti tämä sopii mainiosti myös naisille! Näissä kirjoissa kuvataan paljon kovaa työtä karuissa oloissa. Jos sipsuttaa Punavuoren boutiquesta toiseen Louis Vuitton -laukku olalla ja caffe latte -muki kädessä, tämä tyylilaji voi tuntua kaukaiselta. Mutta eiköhän lähes kaikkien suomalaisten sukutaulusta löydy näitä raskaan työn raatajia, useimpien kaupungistuneidenkaan ei tarvitse muistella esi-isiään kuin sukupolvi tai kaksi taaksepäin.
Tässä ehdotuksia, joilla pääsee mainiosti alkuun, ja haasteeseen voi vapaasti liittää kirjoja listan ulkopuolelta, jos katsoo niiden sopivan seuraan.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Tutustu Koskelan suvun työhulluihin miehiin ja vähän tasaisempiin naisiin. Jussi ottaa suon ylös, Akseli painaa taksvärkissä yötä päivää, Viljo ajaa tukkeja metsästä. Välillä haukataan mustaa leipää ja hörpätään vedellä jatkettua piimää.
Heikki Turunen: Simpauttaja
Heikki Turunen: Kivenpyörittäjän kylä
Heikki Turusen kirjoista melkein mikä vaan sopisi listaan, sillä kaikissa niissä kuvataan pohjoiskarjalaisia maatöitä. Välillä työ on isommassa roolissa, välillä pienemmässä. Simpauttajassa työntekoa kuvataan erityisen paljon, mutta kirjassa on silti tasapainoinen ja hallittu juoni ja draaman kaari. Kivenpyörittäjän kylää taas voi lukea vaikkapa nykyisiä maahanmuuttokeskusteluja silmällä pitäen. On Suomestakin lähdetty muille maille paremman elintason perässä, riemuittu sosiaalieduista - kuten ruotsalaisesta sairauslomakäytännöstä - ja podettu sopeutumisvaikeuksia.
Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
Veikko Huovinen: Lentsu
Myös Huovis-Veikon tuotannosta löytyy paljon työnteon kuvauksia. Koirankynnen leikkaaja on riipaiseva tarina sotainvalidi Mertsistä. Pakkanen paukkuu neljissäkymmenissä, mutta savotalla työtä riittää. Lentsussa taas pirullinen räkätauti ei estä tosimiehiä painumasta ulkotöihin. Mallia näyttävät sitkeä pienviljelijä Rinteelän Aleksi ja päreensä polttava rekkamies Toivo Kesseli.
Hilkka Ravilo: Kuin kansanlaulu
 |
| Kivenpyörittäjän kylän elokuvasovitus. Lähde: FilmGoer, Raimo Miettisen arvio. |
Tässä ehdotuksia, joilla pääsee mainiosti alkuun, ja haasteeseen voi vapaasti liittää kirjoja listan ulkopuolelta, jos katsoo niiden sopivan seuraan.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Tutustu Koskelan suvun työhulluihin miehiin ja vähän tasaisempiin naisiin. Jussi ottaa suon ylös, Akseli painaa taksvärkissä yötä päivää, Viljo ajaa tukkeja metsästä. Välillä haukataan mustaa leipää ja hörpätään vedellä jatkettua piimää.
Heikki Turunen: Simpauttaja
Heikki Turunen: Kivenpyörittäjän kylä
Heikki Turusen kirjoista melkein mikä vaan sopisi listaan, sillä kaikissa niissä kuvataan pohjoiskarjalaisia maatöitä. Välillä työ on isommassa roolissa, välillä pienemmässä. Simpauttajassa työntekoa kuvataan erityisen paljon, mutta kirjassa on silti tasapainoinen ja hallittu juoni ja draaman kaari. Kivenpyörittäjän kylää taas voi lukea vaikkapa nykyisiä maahanmuuttokeskusteluja silmällä pitäen. On Suomestakin lähdetty muille maille paremman elintason perässä, riemuittu sosiaalieduista - kuten ruotsalaisesta sairauslomakäytännöstä - ja podettu sopeutumisvaikeuksia.
Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
Veikko Huovinen: Lentsu
Myös Huovis-Veikon tuotannosta löytyy paljon työnteon kuvauksia. Koirankynnen leikkaaja on riipaiseva tarina sotainvalidi Mertsistä. Pakkanen paukkuu neljissäkymmenissä, mutta savotalla työtä riittää. Lentsussa taas pirullinen räkätauti ei estä tosimiehiä painumasta ulkotöihin. Mallia näyttävät sitkeä pienviljelijä Rinteelän Aleksi ja päreensä polttava rekkamies Toivo Kesseli.
Hilkka Ravilo: Kuin kansanlaulu
Yläsavolaisen torpan yhdeksäs tytär, kierosilmäinen Eeva, haluaa pois kotikonnuiltaan ja pääsee piikomaan Helsinkiin. Kotiapulainen tekee töitä kuin orja. Täräyttävä tarina sisusta ja selviytymisestä. Myös muista Ravilon kirjoista löytyy paljon naisen tekemää kovaa työtä.
Orvokki Autio: Pesärikko
Nuori ja naiivi Armi naidaan komeaan Larvan taloon, mutta Armi huomaa olevansa enemmän tekemisissä anoppinsa kuin aviomiehensä kanssa. Arkinen aherrus maatalon töissä on paitsi välttämättömyys, myös pakopaikka.
Arto Salminen: Varasto
Arto Salmisenkin kirjoista mikä tahansa sopii listaan, niin osuvasti Salminen kuvaa kansakunnan ja työelämän kahtiajakautumista. Toiset sinnittelevät pikkupalkalla tai ovat jo pudonneet kokonaan turvaverkkojen ulkopuolelle, toisilla menee hyvin. Varastossa varastomies Rousku toteuttaa omaa moraaliaan enemmän kuin työnantajan etuja.
Jaa mistäs se haasteen nimi tulee? Tuolta Kivenpyörittäjän kylästähän se. Ruotsiin töiden perässä muuttanut Oinosen Pekka on nainut kopean helsinkiläisen Meerin, eikä avioliitto kovin lujassa kuosissa ole. Jerusalemin kylän hääjuhlissa Meeri pilkkaa Pekan pohjoiskarjalaisnostalgiaa ivallisella palopuheella:
"Olemme köyhiä ja sorrettuja mutta haluamme pysyä sellaisina sillä oikea suomalainen kulttuuri on maaseutukulttuuria. Vihatkaamme olojen kehittymistä ja edistystä niin tämä ainoa oikea suomalaisuus säilyy. Pois tieto, pois politiikka, pois sanomalehdet, pois televisio, eläköön primitiivinen tunne, luonnonkauneus ja humppa. Työläiset ovat laiskaa roskaväkeä ja siivelläeläjiä eikä mikään työ joka ei haise paskalle ole oikeaa työtä. Meidän mukanamme kaatuu viimeinen aito maailma ja sen jälkeen tulkoon vetypommi, sillä kansan henkinen taso on laskenut kun köyhiä sydänvikaisia pienviljelijöitä ei nähdä enää lantatunkiolla verta oksentamassa."
Tekstit
Huiman hieno haaste ja aivan erityisen mahtava haasteen nimi! Kyllä tähän täytyy tavalla tai toisella osallistua. Viljelijän tyttö sentään minäkin :)
VastaaPoistaHaluaisin ehdottaa listalle myös Kalle Päätaloa, joka lienee tyylilajin kruunaamaton kuningas ja jota itse haluaisin lukea lisää!
Voi, ihan nolottaa - kuinka saatoin unohtaa Kalle Päätalon! Ehkäpä selittelyksi kelpaa että en ole itse lukenut vielä yhtään Päätaloa. On kyllä välillä käynyt mielessä, tunnen monia ikäisiäni naisia jotka ovat lukeneet ja tykänneet todella paljon.
VastaaPoistaEli ilman muuta Kalle Päätalo sopii tähän kuin nenä päähän!
Mukana ehdottomasti. Huovista olen tänä vuonna lukenut Kylän koirien (josta kirjoitin blogiini) sekä Havukka-ahon ajattelijan verran. Turusta olen jo kauan aikonut lukea.
VastaaPoistaOnko Ilmari Kianto liian vanhaa kirjallisuutta tähän haasteeseen? Tuli vain mieleeni, kun viime syksynä luin Ryysyrannan Joosepin.
Antti Tuurin Pohjanmaa? Hakalan veljesten elämä ei ole helppoa.
Olisikohan Orvokki Aution lisäksi muita naiskirjailijoita, jotka mahtuvat tähän tyylilajiin? Täytyy alkaa miettiä. Olen parhaillaan syyyslomalla Sisä-Savossa, joten lajityypin fyysisiä ilmentymiä riittää. ;) Innostuin siis tästä haasteesta, koska henkinen kotini on lähempänä suomalaisia pikkukaupunkia, korpia ja savisia peltoja kuin Punavuorta (josta kyllä löydän kiehtovaa eksotiikkaa :)).
Mainiota! Minusta nuo kaikki mainitsemasi sopivat erinomaisesti, ja jätän muutenkin tuon haasteen alkumääritelmän mukaisesti jokaisen oman harkinnan varaan ottaa mukaan lisää kirjoja ja kirjailijoita.
VastaaPoistaKaipa naiskirjailijoita löytyisi tähänkin vaikka kuinka. Mietin Sirpa Kähköstä, mutta tahallani jätin hänet pois, sillä vaikka kovaa työtä niissäkin on, on lyyrinen ja kaunis tyyli kaukana vaikkapa Heikki Turusen fotorealismista.
Hieno haaste! Tähän myös tulee väkisinkin osallistuttua jossain vaiheessa, kun kaksi noista on jo valmiiksi lukulistalla :-)
VastaaPoistaLuin yhden Päätalon muutamia viikkoja sitten, ja se on yhden lajin äijä. Kyllä yhden ainakin voi lukea :)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaKiinnostuin tästä haasteesta, vaikkei minulla varsinainen kirjablogi olekaan. Mainisemistasi kirjoista Orvokki Aution Pesärikko ja Huovisen Koirankynnen leikkaaja kiinnostavat näin aluksi.Pohjantähti trilogian lukemisesta on aikaa, mutta ei vielä tarpeeksi.
Heh, Huovinen taitaa olla ainoa näistä joita olen lukenut, suomalainen maaseuturealismi ei ole tyylilajina sydäntä lähellä (sanotaan että kenestäkään ei tule niin kaupunkilaista kuin entisestä maalaisesta, allekirjoitan väitteen).
VastaaPoistaVähän vähemmän verta oksentava mutta silti varmaankin aihepiiriin kuuluva kirjailija on Antti Hyry. Ja Toivo Pekkasta en ole lukenut mutta kuulunee silti haasteen piiriin jos haluaa sieltä maaseudulta kaupunkiin.
Mahtava haaste! :-D
VastaaPoistaJa selvästi sellainen, johon EN lähde mukaan! ;-) Heh, kaikella lämmöllä suomalaista maaseuturealismia kohtaan, tämä ei ole minun juttuni. Olen meinaan kokeillut. Viimeksi muutama vuosi sitten luin Knut Hamsunin klassikon "Maan siunaus" (se on siis norjalainen, mutta hyvin samanlaista veren oksentamista sekin) ja päätin, että nyt riittää. En vaan millään jaksa näitä.
Hmm… no okei, koska rakastan haasteita, niin lupaan, että ensi vuoden aikan luen YHDEN tällaisen kirjan. Saa nähdä millaista tuskaa se tulee olemaan ;-) Voisiko joku suositella jotain ihan tosi lyhyttä maaseuturealismia?
Minulle tuli heti mieleen Toivo Pekkanen: Lapsuuteni ja Tehtaan varjossa. Naisista Pirkko Saision Elämänmeno. Se on selvää suomalaista työläisrealismia.
VastaaPoistaHaasteeseen en taida osallistua, koska olen lukenut tämän tyylin kirjoja jo paljon.
Juu, varmaan pitää jossain vaiheessa Heikki Turusta lukea ja pitäisi lukea niin paljon muutakin: Kiantoa, Sillanpäätä, Huovista. Haanpäätä luin tuossa joskus. Häneltä on jännä kirja sellainen kirjoituskokoelma, jonka novellit ovat usein muunnelmia samasta teemasta, mm. Noitaympyrän tammmukka-teemasta. Kokoelma sisälsi jonkinmoista äijäilyä. Kirjan nimi on "Vanha voiman mies". Ei välttämättä parhainta Haanpäätä, mutta antaa jännän kurkkauksen hänen tapaansa rakennella juttujaan.
VastaaPoistaJuu, minuakin kiinnostaisi joku Turusen kirja kokeilla, ja ehkä jotain Haanpäältä.
VastaaPoistaWuolijoen Niskavuori-sarjassa ei olla pienviljelijöitä eikä sitä työtäkään niin paljoa kuvata, mutta psykososiaalisesti se kyllä on realistista maaseutukuvausta, tai ainakin minä huomasin paljon vastaavuuksia todellisiin henkilöihin...
Hei Salla hyvä haaste ja minä osallistun jossain muodossa tähän, kun noista kirjoista parikin on lukulistallani!
VastaaPoistaMy kind of haaste, tosin olen tyylilajin kirjoja paljon lukenut, mutta lupaan tuoda mukaan ainakin yhden haasteeseen sopivan kirjan.
VastaaPoistaMargit jo toi esiin kirjan, jota olisin itsekin ehdottanut: Saision "Elämänmenon". Lisäksi voisin mainita Lassi Sinkkosen "Solveigin laulu" ja miksei myös sen jatko-osa Solveig ja Jussi". Myös Lauri Viidan "Moreenilla" voisi kuulua sarjaan. Entä Alpo Ruuth tai Jorma Ojaharju?
Kiitos kaikille! Tosi mielenkiintoisia kirjoja ja kirjailijoita olette nostaneet esille. Minua henkilökohtaisesti alkoi houkuttaa mm. tuo Antti Tuurin sarja Hakalan veljeksistä, Pentti Haanpää, Saision Elämänmeno ja Knut Hamsun.
VastaaPoistaReeta Karoliina, tuo Koirankynnen leikkaaja on varmaan lyhimmästä päästä, 160-sivuinen. Se ei myöskään ole raadollinen tai inhorealistinen, vaikka onkin realistinen ja paikoin aika ahdistavakin.
Omia valintoja voi varmasti hyvin laventaa vaikka noihin Jaanan ehdottamiin Ojaharjuun ja kumppaneihin. Eihän esimerkiksi tuolla Arto Salmisellakaan ole enää mitään tekemistä maaseudun ja lantatunkioiden kanssa, mutta jos tekee työelämän kuvauksista kronologien ketjun Linnan ja Turusen kautta Salmiseen, niin yhdistelmä on vastustamaton...
Erinomainen haaste ja ehdottomasti olen mukana! :) Listatuista en ole lukenut kuin Veikko Huovista, häpeäkseni on myönnettävä että Täällä Pohjantähden allakin on vielä lukematta. Aution Pesärikko on joka tapauksessa lähiaikojen lukulistallani, se odottelee jo yöpöydälläni oikeaa hetkeä.
VastaaPoistaMainio nimi haasteella! :)
Kiva kuulla. :) Tässähän onkin nyt mukava odotella mitä kaikkea ihmiset lukevat ja mitä lukemastaan tuumaavat!
VastaaPoistaKoirankynnen leikkaajan voisin lukea. Hyllystä löytyy Tehtaan varjossa ja Elämänmeno, joten nekin voisi laittaa haastelistalle.
VastaaPoistaEnsikertalaisena kysyn vielä kuinka haasteeseen osallistuminen käytännössä hoidetaan (kirjan lukemisen lisäksi)?
Hyvä kysymys! Blogilliset taitavat yleensä kirjoittaa omaan blogiinsa lukeneensa kirjan, toki bloggaajan mielipide kirjasta olisi myös mukava lukea. :) Ja sitten ilmoitetaan että "osallistun tällä kirjalla haasteeseen X" ja linkitetään haastesivulle.
VastaaPoistaBlogittomat lukijat toivotan tervetulleeksi kommentoimaan haastelukemisiaan vaikka tähän ketjuun.
Ja toki haasteeseen voi osallistua ilman että kirjoittaa siitä nettiin yhtään mitään.
Kiitos. Koirankynnen leikkaaja on nyt luettu ja sain työllä ja tuskalla siitä aikaiseksi muutaman rivin blogiini.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että nostan hattuani entistä korkeammalle kirjablogistien edessä. Kirjojen lukeminen on helppoa ja hauskaa mutta niistä kirjoittaminen (näin amatöörinä) ei olekaan ihan itsestään selvää.
Onnittelut vielä kirjamessuilla saamastasi tunnustuksesta!
Kiitos onnitteluista ja haasteeseen osallistumisesta. :)
VastaaPoistaSain vihdoin kirjoitettua jo viime syksynä lukemastani Aution Pesärikosta blogiini: http://psrakastankirjoja.blogspot.com/2012/02/orvokki-autio-pesarikko.html .
VastaaPoistaTämä on mainio haaste, tulen lukemaan tähän vielä ainakin Solveigin laulun ja Täällä Pohjantähden alla -trilogian tänä vuonna. :)
Kivaa! Tulenkin blogiisi kommentoimaan. Solveigin laulua minä en olekaan lukenut, pitäisiköhän itsekin kokeilla. Pohjantähti-mielipiteet kiinnostavat aina!
VastaaPoista