Rhysin kirja on käsittääkseni jo lunastanut paikkansa maailmankirjallisuuden klassikoiden joukosta. Alun perin vuonna 1966 ilmestynyt Wide Sargasso Sea oli esipuheen mukaan melkoinen paukku. Pitkään vaiennut kirjailija yllätti Englannin lukevan yleisön, sillä Siintää Sargassomeri kertoo Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin herra Rochesterin ensimmäisestä vaimosta. Jamaikalta alkava tarina kerrotaan Antoinette Coswayn alias Bertha Masonin kautta. Välillä ääneen pääsee myös herra Rochester itse.
Jostain syystä kirjasta ei ole otettu Suomessa uutta painosta vähään aikaan. Tämäkin minun lainaamani painos vuodelta 1968 on päätynyt jo Pasilan kirjavarastoon. Moni muu Jean Rhysin kirja, kuten Kvartetti, on saanut uusintapainoksen Otavan tyylikkäässä Seitsentähdet-sarjassa, mutta Siintää Sargassomeri on WSOY:n kustantama. Uusintapainosta kehiin vaan!
Kirjassa oli vain parisataa sivua, mutta kirja tuntui paksummalta. Lukemiseni sujui melko hitaasti. Kuulostaapa siis tylsältä ja huonolta – mutta siitä ei ollut kysymys. Kirja on ehtaa klassikkokamaa siinä mielessä, että se on niin täysipainoinen ja intensiivinen, että jo vähällä lukemisella tulee kylläinen olo ja on tarpeen makustella lukemaansa ennen jatkamista. Lisäksi kirja ei ole millään lailla ”ihana”, vaan on täynnä epämiellyttäviä tunnetiloja. Tämä ei ole rakkaustarina, vaan tarina siitä, kuinka rakkaus jää jalkoihin, kun epäilykset, juonittelut, rahanahneus, mielenterveysongelmat, sosiaaliset pelit ja vieläpä poliittiset ja historialliset tapahtumatkin jyräävät rakkautta vahvempina.
Antoinette muistelee lapsuuttaan ja kertoo sukulaisistaan. Jamaikalla herrasväen elämää elänyt perhe kohtasi vaikeuksia, kun orjuus lakkautettiin ja asiat menivätkin uuteen uskoon. Kirja etenee vaiheittain, Antoinetten lapsuutta ja nuoruutta kuvataan paloina. Kerronta etenee kohti hetkeä, jolloin englantilainen herrasmies saapuu Jamaikalle, avioliitto solmitaan ja tuore aviopari lähtee viettämään kuherruskuukautta.
Tässä kirjassa jos missä on paljon merkitystä sillä, mitä ei kerrota suoraan. Siitä mistä kerrotaan, syntyy auringon hehkussa ja metsän ja puutarhan kaikissa väreissä säihkyvä kuva. Asioita ei selitetä puhki, aina ei anneta edes kovin selkeitä vihjeitä. Puristava jännite syntyi myös siitä, kun tiesi, mihin kaikki päättyy – englantilaiseen kartanoon, jonne viaton mutta lujaluonteinen kotiopettajatar joskus paljon myöhemmin saapuu.
Intertekstuaalisuuden hyödyntämisessä Rhys onnistuu uskomattoman hyvin. Kirja on samaan aikaan itsenäinen taideteos ja ammentaa jännitettä ja tunnelmaa Kotiopettajattaren romaanista. Maiseman puolesta ei voitaisi olla kauempana sumuisilta nummilta. Kirjassa on myös paljon eroottista tunnelmaa – ei suorasanaisesti eikä tökerösti, vaan todella osuvalla ja latautuneella tavalla kuvattuna. Tästä löytyy appelsiinipuun kukkia, puhuvia papukaijoja ja obeah-magiaa. Ja särkyvän mielen kuvaus oli todella vaikuttavasti tehty.
Kirjan nimi osoittautui ovelammaksi kuin olisin arvannut. Nimessä on meri, mutta vaikka tapahtumat sijoittuvat saarelle, merta ei juuri tunnu näkyvän. Ihmiset elävät metsän ympäröiminä, näkevät paljon vihreää, mutta vaikka meri on melkein vieressä, se tuntuu kuitenkin jäävän metsän taakse piiloon. Sokkeloinen metsä on tarinassa tärkeämpi miljöö kuin avara merimaisema.
Kirjan on suomentanut Eva Siikarla, ja täytyy sanoa että suomennos on paljon parempi kuin monissa uudemmissa englanninkielisten kirjojen suomennoksissa. Sujuvaa, kaunista kieltä. Oma nostalgiasäväyksensä tuli myös vanhan, monissa käsissä kuluneen painoksen lukemisesta, fonttinakin oli kaunis Garamond.
Kyllä, kannatti lukea. Ihan harmittaa etten ole aiemmin lukenut. Sitten joskus kun luen tämän uudelleen – tuskin kovin äkkiä, mutta varmasti joskus – voisin tarttua englanninkieliseen alkuperäisteokseen.
Tekstit
Mä voisin varmaan jo lukea tämän uudelleen, niin hyvin olen unohtanut kaikki tapahtumat. Mutta sen riemastuksen muistan kyllä hyvin, kun yhden työkaverin avustuksella löysin tämän kirjan.
VastaaPoistaKiteytät tuon kyllä hyvin, tässä kirjassa paljon painoa on sillä mitä "ei kerrota suoraan"... tämä jäi kyllä hyvin mieleen! Vaikka nytkin, kun jonkun aikaa on jo kulunut lukemisesta, epäilen ymmärsinkö kirjoittajan alkuperäisiä tarkoituksia kovinkaan hyvin. Intensiivinen ja kiinnostava lukukokemus, vaikka vähän pökerryttävä :-)
VastaaPoistaKun sekä Jane Eyren että Kvartetin olen vähän aikaa sitten lukenut niin tämä on nousussa lukulistallani. Pitää mennä sinne Pasilaan katsomaan joko olet palauttanut...
VastaaPoistaKvartetti oli sellaisella hyvällä tavalla epämiellyttävä kirja ja kun muistaa mihin se tilanne on Brontella päätynyt niin tuskin tämäkään helpolla lukijaa päästää...
Mutta paljon on hyviä kirjoja joista voisi tulla uusintapainos. Ja monta joista voisi tulla se ensimmäinenkin.
Salla, olet oikeassa: Hidas lukeminen, mikä minulla on juuri nyt menossa, ei tarkoita tylsyttää, vaan kirjan vaatimaa keskittymistä. Asiaan voi vaikuttaa myös jos edellinen lukukokemus on ollut hyvin vahva, kuten minulle nyt oli Shriverin Jonnnekin pois. Käytän nyt hyvin kiinnostavaa tiiliskiviromaania kierrosten pudottamiseen.
VastaaPoistaNyt tästä on jo kirjoittanut viisi! Se on yleensä rajani, että sen jälkeen en enää...kuka sitä sitten enää lukee. Mutta nyt aionkin tehdä poikkeuksen, sillä sain tämän kirjan Saralta, kun vaihdoimme vanhoja kirjoja ja tietenkin luen ja tuon tämän blogiini.
Miten omituista, että minua kiinnostaisi niin saada käsiini Jean Rhysin elämänkerta...enkä ole edes vielä lukenut häneltä mitään.
Nuo taustat ja tämän kirjan liittyminen Kotiopettajattaren romaaniin ovat minulle kaikki uutta. Muutenkaan Kotiopettajattaren romaani ei ollut minulle yhtä iso juttu kuin Humiseva harju tai Syrjästäkatsojan tarina, mutta ei huonokaan.
Palataan;-)
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaErja: kimppuun vaan! :)
Booksy: tässä kirjassa oli sellainen lataus, että epäilen tämän olevan niitä tarinoita, jotka jäävät myllertämään alitajuntaan...
hdcanis: en valitettavasti ole vielä palauttanut, mutta jospa lähipäivinä saisin aikaiseksi viedä palautettavia kirjastoon. Helmetissä on kyllä onneksi useampikin kappale tätä kirjaa, vaikka vanha onkin. :)
Leena: eihän sitä toki sen takia kannata bloggaamatta jättää, että kirjasta löytyy jo juttuja. :)
Minäkään en kovin paljon ole Rhysin elämään perehtynyt, mutta hänen elämänvaiheensa kuulostavat melkoisen kiehtovilta jo sen vähän perusteella mitä tiedän.
Nyt nousi taas esiin yksi pakottava syy lukea Kotiopettajattaren romaani. Kirja kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, vaikkakaan ei ihan perinteisesti "minun tyyppiseltäni". Tuo vähän erikoisempi miljöö kyllä kiehtoo niin paljon, että tähänkin on joskus tartuttava.
VastaaPoistaTässä taas huomaa että vaikka kirja on vilissyt monessa ihan tutussa blogissa, on se silti onnistunut menemään ihan ohi. Kun kirjan tai kirjailijan nimi ei kuulosta yhtään tutulta, jää arvio välillä lukematta - toisaalta harmi, eihän niitä uusia ihanuuksia pelkkiä tuttuja lukemalla löydä.
Blogissani sulle haaste.
VastaaPoistaTessa, totta! Kertaus ei tee pahaa, vaikka ollaanhan siitäkin väännetty, mikä sitten on liiallista blogitoistoa jos sama kirja tulee ihan joka paikassa vastaan. Tälle tuskin kuitenkaan niin ja eihän tämä olekaan mikään hetkellinen muotihitti vaan kunnon klassikko. :)
VastaaPoistaMari kiitos, kävinkin jo jättämässä kommentin.:)
Hei Salla ja hienoa, kun luit tämän ja samaa mieltä kuin Booksy, miten sanoit sen olennaisen - merkityksiä, joita ei sanota suoraan! Sen takia tästä kirjasta voi tehdä niin paljon tulkintoja. Lue se Rhysin Herra Mackenzien jälkeen! Olen tehnyt siitä proseminaarityön, joten aika syvällä on joskus käyty. Minulla on nyt hankittuna Rhysin elämäkerta in english, jota Leena niin kaipailee. Yritän pian lukea sitä!
VastaaPoistaJa minun pitäisi joskus lukea Kotiopettajattaren romaani alkuperäiskielellä, mutta tämän Siintää Sargassomeren jälkeen Bertha Mason on paljon enemmän kuin se hullu nainen ullakolta. Ymmärrän hänet Antoinette Costwayna. Bertha Masonhan on tulkittu Charlotte Brontën alter egona, pimeänä puolena. Mitäköhän Charlotte tykkäisi tästä Rhysin tulkinnasta?
Joo, Hullu nainen ullakolla taitaa olla jo suorastaan psykologinen käsite! Siihen viitataan todella paljon. Muistanpa että The Unwrittenin erään osan esipuheessakin kirjoittaja arvaili että "madwoman in the attic" saattaa tulla jossakin osissa vastaan.
VastaaPoistaRhys pystyi kuvaamaan naisen erotiikkaa avoimemmin kuin Brontë. Sata vuotta ja kaksi maailmansotaa välissä vaikutti sen verran länsimaiden henkiseen ilmapiiriin.