Kati Närhen uutuussarjakuvasta Saniaislehdon salaisuudet sain vinkin muistaakseni Kvaak.fi -foorumilta. Tilasin sarjakuvan arvostelukappaleeksi Etelä-Saimaan arviota varten, mutta sarjakuva on ollut niin kiehtova, että sitä on pitänyt lukea uudestaan. Jonkun merkillisen latauksen Närhi on Saniaislehdon salaisuuksiin saanut, sellaisen, mikä jää kaihertamaan mieltä lukukokemuksen jälkeen.Kati Närhi ei taida olla nimenä kovin tunnettu, mutta on hänellä silti medianäkyvyyttä ollut - hän on kuvittanut mm. Luksusmuija-kirjoja, jotka ovat Katri Mannisen ja Sanna Stellanin kirjoittamia. Olen lukenut Närhen Hanki elämä -sarjakuvan kirjastosta, eikä sitä taida muualta enää saadakaan, koska se on ilmestynyt vuonna 2001.
Saniaislehdon salaisuudet koostuu kymmenestä itsenäisestä luvusta, jotka ovat eräänlaisia sarjakuvanovelleja. Tarinassa on kumminkin selvä jatkumo - luvut ketjuttuvat toisiinsa ja pääjuoni on Agnes-tytön perhesalaisuudet. Agnesta ihmetyttää kadonneiden vanhempiensa kohtalo.
Orpo Agnes asuu yhdensä mummonsa kanssa Plankton-nimisessä kaupungissa. Luvuissa kerrotaan Agnekselle tapahtuvista sattumuksista. Hän joutuu koulun kautta työharjoitteluun alusvaateliikkeeseen, ystävystyy rikkaan perheen Julia-tyttären kanssa ja pääsee oopperaan ja ihastuu koulun kovikseen Rexiin.
Kirjan lumoa selittää ainakin osittain hieno kuvitus. Jokaisessa ruudussa on paljon pieniä yksityiskohtia, joita unohtuu tutkiskelemaan. Luin lapsena Mauri Kunnaksen kuvakirjoja, ja niiden parissa käy samalla lailla: kuva ei ole pelkkä kuva, vaan täynnä pieniä ilmeikkäitä yksityiskohtia. Saniaislehdon salaisuuksien sinisellä varjostetut kuvat ovat todella hienoja. Lisäksi Agnes on ihana päähenkilö: ei mikään herttainen tytteli, vaan äreäilmeinen ja jääräpäinen tyttö, joka tutkii ympäristöään ja ottaa selvää arvoituksista.
Närhen tyylissä on jotain brittiläisen lastenkirjallisuuden henkeä muistuttavaa. Päähenkilön orpous on tuttua sieltä. Lisäksi Plankton on varsinainen pienoisuniversumi: sieltä löytyy yhteiskuntaluokkia ja hahmoja joka lähtöön. Ehkä kiehtovuus syntyy kuitenkin siitä, että albumi on tehty rakkaudella ja tosissaan. Tässä ei ole mitään kaupallista, tuotteistettua tai laskelmoitua. Närhi on pannut itsensä likoon ja se näkyy lopputuloksessa hyvällä tavalla.
Toivottavasti albumin markkinointiin ja myymälänäkyvyyteen panostetaan edes hiukan. Pelkään, että huonoimmillaan albumin potentiaaliselle ostajalle voi käydä näin: Saniaislehdon salaisuuksista innostunut henkilö menee Suomen kirjakauppamarkkinoita dominoivan ketjun myymälään ja hakeutuu sarjakuvahyllylle. Hän etsii toiveikkaana Saniaislehdon salaisuuksia, mutta ei löydä sitä hyllystä. "Haa, tämä sarjakuva on varmaan niin suosittu, että se on myyty loppuun!" päättelee asiakas. Hän lähtee pois myymälästä ja palaa kahden viikon päästä uudelleen, kun albumi muistuu hetkellisesti mieleen. Vieläkään hyllyssä ei ole mitään. "Onpa todella suosittu sarjakuva", ajattelee asiakas ja lähtee pois. Sen jälkeen hän unohtaa koko asian eikä saa ikinä albumia luettavakseen.Nimittäin, vaikka ko. ketjun kautta saakin vaikka mitä kirjoja ostettua, myymälöihin ei kaikkia nimikkeitä edes hankita, vaan ne pitää osata tilata netin kautta tai pyytämällä henkilökuntaa tilaamaan. Eikä henkilökunnalta kysyminen aina edes auta. Olen ihan ensimmäisessä blogikirjoituksessani kuvannut, kuinka vaikeaa minun oli saada Pentti Saarikosken Runot-kokoelmaa ostetuksi, vaikka se ketjun valikoimista löytyikin. Suomalainen asiakaspalvelu ei suinkaan lähde aina siitä, että myyjä haluaisi auttaa asiakasta ostamaan tuotteita. Usein myyntihenkilökunnalle asiakas on vain valittava riippakivi, josta pitää päästä eroon, niin saisi enemmän luppoaikaa. Sanon tämän siksi, että olen itse toiminut useita vuosia myyntityössä ja kun olen itse ostavan asiakkaan roolissa, on kauhean väsyttävää saada osakseen mykkyyttä, ärjymistä tai eioota.
Jos jotain kirjaa ei kaupassa ole, ei se tarkoita sitä, etteikö kirjaa voisi ostaa. Pitää osata vaatia. Ne ovensuuhun kasatut uutuuskirjojen pinot edustavat vain hyvin pientä osaa tarjolla olevista kirjoista.
Mikäli myymäläkonfliktit haluaa välttää, kannattaa tilata kirjat netistä. Saniaislehdon salaisuuksien korkein ostomahdollisuuden tarjoava Google-osuma on tällä hetkellä BookPlus Kirjamaailman sivu.
Tekstit
Tuo kirjakauppajuttu on niin totta. Olen törmännyt parikin kertaa juuri samaiseen ongelmaan, että on todella vaikea ystävällistä palvelua kun kaipaa jotain hieman myyvimmistä uutuuksista poikkeavaa tai vanhempaa kirjaa. Tähän tosin on todettava, että olen vastaavasti saanut viime aikoina loistavaa palvelua Helsingin Akateemisessa, Tampereen Akateemisessa ja Jyväskylän Suomalaisessa kirjakaupassa. Kirjoitan nämä paikat ihan nimen kanssa tänne siksi, että kiitos sinne minne se kuuluu. Jyväskylässä myyjä penkoi puolet kirjakaupasta, koska oli varma, että oli nähnyt etsimäni kirjan jossain vaikkei sitä ollut näkyvissä tietokoneella. Sattui nimittäin sellainen teos, ettei sen paikka kirjakaupassa ollut mitenkään luokkaan sidottu. Silti useasti harmittaa, että kirjat pitää tilata netistä, olisi niin paljon mukavampi käydä hypistelemässä niitä ensin ja kantaa kirjakassi kotiin. Vaikkei sekään pahalle tunnu, kun paketti uusia kirjoja kolahtaa postiin :)
VastaaPoistaKiva kuulla että jossain saa sitä hyvääkin palvelua. :)
VastaaPoistaSalla: sulle on tunnustus ja haaste. ;)
VastaaPoistaKirjablogien merkitys tiedonvälityksessä on suuri!
VastaaPoistaLuin arvostelusi Saniaislehdosta PLUS sen huonosta saatavuudesta about viikko sitten. Kun syntymäpäiväni oli lähellä ja mieheni kysyi, toivonko jotain lahjaa, mainitsin Saniaislehdon vaikka oletkinkin, ettei sitä näin yks kaks mistään löydä.
Mutta! Tänä aamuna löysin kirjan lahjapaketista. Ja se on ihana - jos nyt tätä adjektiivia voi kirjasta käyttää. Vaikuttava, maukas, mielikuvituksellinen ja taidokas. Mutta siis ilman tätä blogia en olisi tiennyt koko sarjakuvan (tai Kati Närhen) olemassaolosta mitään.
Kristiina: kiitos mahtavasta palautteesta! Hienoa, että sopivaa luettavaa löytyi ja vielä lahjana! :)
VastaaPoistaMulla ei siis ole mitään tarkkaa käsitystä tämän teoksen myymälänäkyvyydestä, mutta mulle on monta kertaa sattunut, että olen kirjakaupassa käydessä mennyt kurkkaamaan, löytyykö jotain tiettyä teosta hyllystä. Olen siis jo tiennyt, että kirjan X ilmestymisestä on alle vuosi aikaa, ja olen mennyt tsekkaamaan, löytyisikö sitä hyllystä. Ei ole läheskään joka kerta löytynyt. Silloin voi miettiä, kuka osaa kirjaa ostaa, jos sitä ei edes löydy mistään.
Tää sarjakuva on uutuus ja ison kustantamon (WSOY) kustantama, joten kaipa sillä sitten edes kohtalainen myymäläesillepano on. Tosin isotkin kustantamot kohdistavat markkinointiponnistuksensa melko epätasaisesti - toisia teoksia puffataan hullun lailla, toiset jätetään oman onnensa nojaan.
Kirjakaupan asiakkaana täällä Turussa ei onneksi tarvitse valittaa palvelusta, tarjolla on pientä ja suurta kirjakauppaa ja kaikissa palvelu on hyvää.
VastaaPoistaMutta tuo vähänkin vanhempien kirjojen heikko saatavuus on kurjaa, ja varsinkin se on kurjaa kirjastojen kannalta! En ehkä ole ajatuksineni ihan kaikkein trendikkäin kirjastonhoitaja, mutta minusta olisi tärkeää, että kirjastosta saisi vanhaakin kirjallisuutta.
Turun kaupunginkirjaston varasto on mielestäni ihan uskomaton aarreaitta, ja melkein itken verta, kun sitä koko ajan halutaan supistaa.
Kirjakaupoista on nykyään melko turhaa hakea viittä vuotta vanhempia opuksia, suositut kirjat myydään loppuun jo aiemminkin.
Tuntuu, että taatakseen kirjan saatavuuden kirjaston täytyisi ostaa jemmaan muutama varakappale, jotka laittaa hyllyyn 10 vuoden kuluttua kun ensimmäinen satsi on luettu puhki.
Tai jospa kirjastot voisi hankkia oikeuksia julkaista uudelleen suurimman myyntipotentiaalinsa jo menettäneitä, aikaa kestäneitä kirjoja! Vähänhän tällaista jo tehdäänkin, mutta tekijänoikeuskiemurat taitavat aika tehokkaasti hidastaa pyrkimyksiä.
Kirjoitat todella painavaa asiaa! Muutettuani Helsinkiin ja siirryttäni paikallisen kirjaston asiakkaaksi olen ollut aika ällistynyt, miten usein Helmet-hakutulos näyttää, että kirja löytyy Pasilan kirjavarastosta. Ei tartte olla montakaan vuotta vanha kirja, että sen osoite on varasto.
VastaaPoistaSamoin poistomyynnissä näkee usein todella tuoreita opuksia.
Älyttömintähän hommassa on, että nykytekniikka sallisi aivan mainiosti vaikka pienetkin yksittäiset uusintapainosmäärät. Esimerkiksi Myllylahti-pienkustantamo ilmoittaa kotisivuillaan, että mitä tahansa kustantamon kirjaa saa vaikka vuosienkin jälkeen sen ilmestyttyä digipainon ansiosta.
Joten ilmeisesti aivan hyvin myös isojen kustantamojen pitäisi voida tarvittaessa ottaa pieniä uusintapainoseriä. Tilausuusintapainos kirjastojen tarpeisiin on loistava idea!
En ole vielä päässyt mukaan sähkökirjojen maailmaan, mutta sähkökirjasta tulee mieleen ainakin yksi hyvä puoli: siitä ei voi myydä painosta loppuun.
Joo, ensimmäinen reaktioni sähkökirjoihin oli kielteinen, mutta mitä enemmän niitä miettii, sitä enemmän niistä alkaa löytyä hyviä puolia, tuo mainitsemasi on hyvä esimerkki.
VastaaPoistaiPadia olen vähän himotellut, mutta en ole vielä raaskinut panna siihen niin paljon rahaa, ja kukaan taho ei ole vielä halunnut sponsoroida blogilleni iPadia. :)
VastaaPoista