Alison Bechdel: Hautuukoti

Kuva: Like.

Alison Bechdelin omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin Hautuukoti - tragikoominen perheeni luin viime kesänä lehteä varten. Bechdel on amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä, joka ennen Hautuukotia on tunnettu parhaiten Lepakkoelämää-strippisarjakuvastaan, jota Olivian Kirjasieppokin kommentoi. Muistelen törmänneeni itse Hautuukotiin ensimmäisen kerran Hesarin jutun kautta, tosin lisäkokemuksia löysin tietenkin Kvaak.fi -sarjakuvafoorumilta. Uusintalukukertaan sain sysäyksen monestakin syystä. Ensinnäkin, K-blogissa käsiteltiin James Joycen Odysseusta, ja muistin siitä että Hautuukodissahan Odysseus käsitellään perusteellisesti, joskin pilke silmäkulmassa. Toiseksi, kun olen tässä joutessani käynyt blogiani läpi ja lisäillyt kuvia ja Lue myös nämä -linkkilistoja vanhoihin juttuihini, muistin Sarah Watersin Yövartion kautta Hautuukodin. Kolmas syy taitaa olla se, että Hautuukoti kuuluu niihin mieleenpainuviin tarinoihin, joista jää muistijäljet pitkäksi aikaa. Kohtaukset ja tunnelmat nousevat mieleen milloin missäkin, ja jäävät häiritsemään sen verran, että tarinan pariin pitää palata uudestaan ja sukeltaa siihen syvällisemmin.

Kvaak.fi -foorumin keskusteluketjusta käy hyvin ilmi, että sarjakuvaharrastajat jakautuvat joskus kahteen leiriin: niihin, joille kuvallinen ilmaisu on tärkeämpää ja niihin, joille kirjallinen ilmaisu on tärkeämpää. Minä taidan kuulua jälkimmäiseen kastiin, ja siksi minusta Hautuukodin monimuotoiset kirjallisuusviitteet ovat hauskoja eivätkä ärsyttäviä. Bechdel rinnastaa tunnekylmän ja salaisuuksien painolastin raskauttaman perheensä moniin kirjallisuuden klassikoihin: Hautuukodissa mainitaan Joycen lisäksi mm. Marcel Proust, F. Scott Fitzgerald ja Henry James. Kuvaavasti ensimmäisellä sivulla näkyy Alisonin isän lukeman kirjan kansi - Leo Tolstoin Anna Karenina, jonka kuuluisa aloituslause sopii paremmin kuin hyvin Hautuukodin tunnelmaan.

 
Hautuukodissa kerrotaan nuoren Alisonin kasvutarina. Seitsemään lukuun jaetussa tarinassa on jonkin verran aikasiirtymiä - välillä ollaan Alisonin lapsuudessa, mutta aina välillä hypätään Alisonin aikuisuuteen, isän hautajaisiin ja perheessä pinnan alla häilyneisiin salaisuuksiin. Niistä merkittävin on se, että Alison tajuaa opiskelut aloitettuaan olevansa lesbo, ja tämän jälkeen hänelle selviää että hänen isänsä on homo. Alisonin ja hänen isänsä Brucen tarinat ovat rinnakkaisia mutta eivät yhteneviä - Alisonille kaapista ulos tuleminen ja oman identiteetin vapaa julkituominen ovat mahdollisia, mutta pennsylvanialaisessa pikkukaupungissa ikänsä asunut isä eli kaksoiselämää.

Seksuaalivähemmistötarinan lisäksi Hautuukodissa on monta muuta ulottuvuutta - lapsen havainnot vanhemmistaan ja perhe-elämästä, lapsuuden vaihtuminen murrosiäksi ja aikuisuudeksi, perheen ja suvun merkitys, perhe-elämän tunteiden lämpö tai kylmyys. Monipuolinen ja puhutteleva tarina kaiken kaikkiaan. Ja kirjallisuuden ystävät saavat lisämaustetta läpi tarinan kulkevista mielenkiintoisista kirjallisuusviitteistä.

Lue myös nämä:
Sarah Waters: Yövartio
Sarah Waters: Silmänkääntäjä
Henry James: Washingtonin aukio