 |
| Kuva: WSOY. |
Mutta kyllä kannatti. Makasin eilen sohvalla ja luin Shenzhenin kannesta kanteen ja nauroin ääneen niin paljon, että mahaan alkoi koskea.
Vaikka sinänsä tämä ei ensisilmäyksellä vaikuta miltään hervottomalta huumoripläjäykseltä. Alun perin vuonna 2000 ilmestyneessä sarjakuvassa Delisle kertoo omaelämäkerrallisesti itsestään. Hänet on lähetetty kiinalaiselle animaatiostudiolle kolmeksi kuukaudeksi valvomaan piirretyn tv-sarjan tuotantoa. Shenzhen on tylsä, harmaa, saasteinen ja pahanhajuinen kaupunki, jossa on hyvin vähän tekemistä ja juttuseuraa. Delisle ei puhu kiinaa kuin muutaman sanan, joten ympäristöön tutustuminen on lähinnä elekielen valossa. Arki on monotonista ja kiinalaisissa tavoissa riittää kummastelemista. Likaista ympäristöä korostetaan tuhruisen harmaalla piirrosjäljellä.
Monet arkipäivän absurdit kohtaamiset on kerrottu todella hauskasti - tai sitten olin jossakin omituisesti virittyneessä huumorimielentilassa lukiessani... Guyn kiinaa puhuva kaveri Tom toteaa albumin loppupuolella: "Jos ei osaa kiinaa, ei ymmärrä kiinalaisia... ja vaikka osaakin, ei heitä ymmärrä yhtään sen enempää..."
Jostain syystä sarjakuvaan sopii tällainen omaelämäkerrallinen, episodimainen kerronta todella hyvin. Olen aiemminkin miettinyt sarjakuvien parissa, etten välttämättä jaksaisi lukea kirjana tällaista melko juonetonta ja itseään kommentoivaa kertomusta, mutta sarjakuvaan tämä jostakin merkillisestä syystä sopii. Wikipediasta löytyy listaa omaelämäkerrallisista sarjiksista.
Delisleltä on suomennettu myös Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Näistä löytyy arvioita Booksyn ja Norkun blogeista. Kvaakista löytyy keskustelua Delislestä. Ketjun loppupuolella kerrotaan, että seuraava teos olisi matkakertomus Jerusalemista. Aiheesta voi lukea The Comics Reporterista.
Tekstit
Odotan tuota seuraavaa sarjakuvaa innoissani, vaikka minulla on vielä Merkintöjä Burmasta lukematta.
VastaaPoistaMiekin sytyn sarjakuvissa näille omaelämäkerrallisille teoksille, niihin se tosiaan sopii ja oikeastaan kaipaankin niissä henkilökohtaista kerrontaa.
100% samaa mieltä! Luin juuri Spiegelmanin Mausin ja naureskelin kuin hourupäinen vaikka aihe ei ole varsinaisesti hauska; omaelämäkerrallinen puree kun se on tehty pikkuisen vinosti =)
VastaaPoistaJerusalem ilmestyy keväällä WSOY:ltä.
VastaaPoistaVoi, Booksy, Maus, Maus, Maus. Se on kyllä hauskakin vanhan jäärän vuoksi... :)
Ah, ihanaa että sinäkin pidit. Minulla taitaa olla juuri tämä Shenzen ja Burma lainassa kunhan Näkymättömiltä käsiltä ja Batmaneilta ehdin. :)
VastaaPoistaKiinnostuksella kyllä odotan, mietin että voisiko näissä olla vähän jotain samaa kuin Satrapin teoksissa?
Lisäsin vielä Shenzheniin puuttuvan hoon, aina vähän noloa kun kirjoittaa kirjailijan tai kirjan nimen väärin... :)
VastaaPoistaHanna: minä en varsinaisesti "vaadi" omaelämäkerrallisuutta, onhan esimerkiksi Fables todella mahtavaa sarjakuvaa, vaikka se on aivan perinteistä fiktiivistä tarinankerrontaa, ei omaelämäkerrallisuutta. Parhaimmillaan omaelämäkerrallisuus toimii hienosti, mutta joskus olen kyllästynyt esimerkiksi luettuani putkeen monta kotimaista "vaihtoehtosarjakuvaa", koska suomalaisten sarjakuvapiirtäjien omaelämäkerrallinen arkikuvaus muuttuu hyvin äkkiä toisteiseksi ja liian tutuksi.
Booksy, mahtavaa! Minulle Maus on kyllä jäänyt enemmän mieleen karmivana kuin hauskana, mutta tiedän tuon tunteen... :)
Karoliina, tämähän olikin hyvä tieto!
Linnea: mahtaako olla Frank Millerin Batman kyseessä? Toivottavasti. :)
Etäisesti jotain satrapimaista tässä ehkä on, mutta näkökulma on erilainen. Satrapi kuvasi Irania sisältä käsin ja Eurooppaa taas muualta muuttaneen, väheksytyn nuoren silmin. Delisleä taas moni dissasi Kvaakin ketjussa "laiskan länsimaalaisen ylimielisyydestä", itse tosin olen tästä eri mieltä. Minusta Delisle kuvasi arkeaan, eikä tähän nyt olisi tarvinnut yhtään enempää "pakollista maailmanparannusta" upottaa. Jos joku niin haluaa tehdä niin mikäs siinä, mutta pakko ei ole. Shenzhenin havainnointi toimi minulle täysin.
Delisle on kyllä loistava! Minä ahmin kesällä Pjongjangin, ja siitä voi sanoa ihan samaa kuin sinä totetat tästä: päältäpäin ei näytä hervottomalta, mutta pikkuhymystä se alkaa, sitten jo hihittelee ja kohta nauraa silmät vesissä. :-D
VastaaPoistaMainiota, Delislellähän onkin paljon lukijoita! Kyllä minä tämän perusteella voisin bongailla nuo muutkin teokset...
VastaaPoistaJuu, ne kolme Delisleä on tullut luettua täälläkin. Ne ovat aika oma lajinsa verrattuna Satrapiin yms, eivät puhdasta reportaasisarjaa koska ne tuovat niin aktiivisesti Delislen ulkopuolisuuden esiin...erityisesti tämä Shenzhen painottuu alienaation kokemukseen siinä missä Pjongjang on puhdasta ihmettelyä, Burmassa aletaan päästä vähän sisällekin kohdemaahan...
VastaaPoistaMä kirjoitin kanssa syksyllä Delislestä. Luin kaikki suomennetut ja tykkäsin.
VastaaPoistaVitsi kun kaikkia linkkejä ei aina löydä! (Tai löytäisi jos selaisi Googlen kaikki hakutulokset mutta harvoin jaksaa...)
VastaaPoistaHuomasin että anni.m oli myös kirjoittanut näistä. Delisle on selvästi bloggaajien suosiossa!
Selisle on älyttömän hyvä, kannattaa ehdottomasti lukea myös nuo muut. Omaelämäkerrallisuus - kuinka aitoa sitten tai ei - toimii näissä sarjiksissa hyvin: Delisle tarkastelee kohteitaan selkeästi länsimaisen ihmisen silmin ja huumori syntyy juuri siitä. Minusta Delislen sarjikset ovat mainioita matkasarjakuvia. Kannattaa tutustua myös hänen sanattomaan sarjakuvaansa Louis à la plage.
VastaaPoistaMatkasarjakuva on varmaan juuri oikea termi, vaikka kyseessä olisikin pitkäaikaisempi asuminen kohdemaassa. Ei tässä olla kehitysmaapolitiikkaa tekemässä minunkaan mielestäni. Mykkäsarjakuva onkin siitä kiva, että kaikenkieliset voivat lukea sellaista. :)
VastaaPoista