Javier de Isusi: Hullu joki

Kuva: Like.

Hyviä kirjoja on kertynyt hirmu kasoiksi, eräs kovin odotettu on keskenkin, mutta kun tartuin Hulluun jokeen, niin se piti lukea kertaheitolla kannesta kanteen. Javier de Isusin sarjakuva Maattoman Juanin matkat on ehtinyt jo kolmanteen osaansa.

Sympaattinen Vasco etsi ystäväänsä Juania ensimmäisessä osassa Meksikossa, toisessa osassa Nicaraguassa ja tässä kolmannessa osassa matka alkaa Equadorista, jatkuu Peruun ja sieltä Amazonin viidakkoon.  Matkaseurana on kakkososassa tavattu argentiinalainen Héctor, ja matkan aikana kohdataan muita Juanin ystäviä, kiehtovia naisia - vai ovatko kaikki sittenkään naisia? - alkuperäiskansoja ja reppureissaajia.

Ihailin jo viimeksi de Isusin intertekstuaalisia taitoja, ja samaa sai jatkaa tässäkin - tosin sarjakuvasta puhuttaessa mukaan mahtuu myös interkuvallisuutta. Vai mitä sanotte näistä kuvista?

Ylemmässä kuvassa ystävämme Vasco matkan alussa, Equadorin Coca-kaupungissa. Alemmassa puolestaan esikuva Corto Maltese Venezuelan Maracaíbossa.

Kuva tarinasta Päitä ja sieniä. Väriversio julkaistu Herra Presidentin voodoo -albumissa.

de Isusilla on vanhan ajan tarinankertojan taikaa otteessaan. Vascon retket ovat samaan aikaan romanttisen onnensoturin seikkailuja ja globaalin reppuretkeilijän urbaania päämäärättömyyttä ja elämysten perässä haahuilua. Etelä-Amerikka tuntuu vilisevän "gringoja" piehtaroimassa kolmekymppisten ikiteinien elämäntuskassa. Paikalliset asukkaat osaavat joko hyötyä näistä, langeta näiden pauloihin tai pitää analyyttista etäisyyttä. de Isusi on myös yhteiskunnallisesti kantaaottava kirjailija ilman että tämä aiheuttaa vaivaannusta tai tuntuu paasaukselta. Tässä albumissa huomiota saavat alkuperäiskansojen ongelmat. Aiempiin osiin verrattuna yhteiskuntakritiikki on hieman pienemmässä osassa ja Vascon Juan-etsintä suuremmassa. Tarinassa saa myös hieman tärkeää lisätietoa Vascosta ja Juanista!

 Aina silloin tällöin lukuharrastajat kaipaavat liian silkoisiin kirjoihin lisää rosoa, ja juuri se sopiva rosoisuus ja särmä tekee de Isusin kynänjäljestä niin kiehtovaa katseltavaa. Henkilöhahmot vedellään välillä ronskin luonnosmaisesti, mutta arkkitehtuuri, maisemakuvaus, valot ja varjot, perspektiivit, sommitelmat ja monet muut elementit pitävät kuitenkin mielessä, että hemmetin taitava piirtäjä on kyseessä. Sopiva rosoisuus kiehtoo silmää, kaihertaa, pistää katsomaan vielä vähän tarkemmin.

Koneellisen tekstauksen fonttia on vaihdettu viime albumin jälkeen, mutta hieman kliiniseltä tekstaus silti vaikuttaa. Arvoisa Like-kustantamo, panostakaa vielä tasokkaaseen käsintekstaukseen, niin Vasco-tarinat olisivat vielä upeampaa luettavaa!

Ahmaisin tarinan niin nopeasti etten kaikkia tasoja ja merkityksiä varmasti ehtinyt edes huomata. Moniulotteisuutta ja pieniä tärkeitä yksityiskohtia näissä riittää, vaikka näennäisesti tätäkin tarinaa voi lukea seikkailusarjakuvana. Espanjaksi tarinaa on julkaistu jo neljäs osa, nimeltään En la tierra de los Sin Tierra.

Suosittelen tätä erityisesti espanjan kielen harrastajille ja Etelä-Amerikassa matkanneille, mutta en itsekään kuulu kumpaankaan ryhmään, joten lukunautintoa löytyy ilmankin. :)

Lue myös nämä:
Javier de Isusi: Marcosin piippu
Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä