Kansi: Satu Kontinen / Myllylahti. |
Lukukokemukseni oli aika kahtiajakoinen. Aloitan tuttuun tapaan marmattamalla oikoluvusta. Kirjassa on melko paljon kielivirheitä, jotka olisi kyllä pitänyt voida editointikierroksilla korjata. Lisäksi kirjan juonessa on ällistyttäviä epäloogisuuksia. Olen kertonut että yleensä päättömätkin juonenkäänteet menevät kohdallani hyvin läpi, mutta tässä kirjassa en voinut olla kiinnittämättä niihin huomiota. Hyviin puoliin taas kuului sujuvuus ja mukaansatempaavuus - nämä Withillä tuntuvat kyllä olevan hanskassa, varsinkin suhteutettuna noihin mainitsemiini huonoihin puoliin.
Nyt olisi syytä kerrata puccinit ja carmenit, jos mieli säilyttää AAA-kerhon paikka myös pikkujouluissa. (s. 8)
Minä kirjoittaisin "mieli säilyttää paikan". Kirjasta löytyy myös "pikku musta" ja "Persian lahti", molemmat pitäisi kirjoittaa yhteen.
Eräässä kohtauksessa Stella muistelee "asuntolainan myöntänyttä pankinjohtajaa". Koska Stella on assistentti ja asuu pienessä kerrostasoasunnossa, on vaikea kuvitella että pankinjohtaja olisi hänen lainansa myöntänyt, eiköhän joku ihan tavallinen rahoitusneuvottelija ole laina-asiat hoitanut. Pienemmällä paikkakunnalla johtajalla saattaisi ollakin aikaa ja kiinnostusta Stellan laina-asioihin, mutta koska Stella on kotoisin Espoosta ja asuu Helsingissä, en usko pääkaupunkiseudun pankinjohtajien paneutuvan hänen asuntolainaansa.
Myös Stellan työpaikka, "keskisuuri it-firma", on melko outo. Firmassa tehdään useita eri ohjelmia ja niitä näköjään myydään lisenssihintaan. Johdolla on varaa vuokrata yksityinen lentokone ja lentää ulkomaille selvittämään asiakkaan ongelmia. Tämä ei ole uskottavaa - väittäisin, että it-firman pitää tänä päivänä keskittyä tiukasti yhteen osaamisalueeseen ja tuotteistaa palvelut viimeisen päälle, lisäksi lisenssimyynnin sijaan menestyjät toimivat mieluummin pilvipalvelumallin mukaan.
Siinä vaiheessa kun tapahtumat siirtyvät Dubaihin, heitetään häränpyllyä viimeistenkin uskottavuuden rippeiden kanssa. Hassua kyllä, tämä ei suinkaan saanut minua lopettamaan lukemista, vaan tuli sellainen olo että leikitään nyt mukana, kun tapahtumien ei ole tarkoituskaan olla kovin realistisia. Tässä Taisit narrata, Stellan hyvät puolet toivottavasti näkyvät: kirja tarjosi eskapismia ja veti mukaansa, huolimatta päättömyyksistä ja kielellisistä kömmähdyksistä.
En kyllä osaa sanoa, mistä tämä johtuu, sillä Stellakin on hieman ristiriitainen ja aika ärsyttäväkin hahmo. Hänet kuvataan neurootikkona, mutta varsin huolettomasti hän suhtautuu valehtelunsa ja kömmähtelynsä aiheuttamiin ongelmiin. Chick litin tyyliin sopivasti Stellan elämässä on kaksikin komeaa ja kiinnostavaa miestä, pomo Petri ja naapuri Markus. Säätöä tulee Stellan jokseenkin sekoilevasta tavasta hoitaa assistentin töitä ja jostain syystä Markus herättää Stellassa vastustamattoman halun liioitella ja värittää puheitaan.
Hyviä puolia olivat kirjan vauhdikkuus ja keveys. Ja vaikka kirja ei tosiaan mitään ultrarealismia tarjoile, oli Helsinki-kuvaus elävää ja mukavaa. Dialogin kirjoittajana With on taitava, samoin sivuhenkilöt ovat eläviä. Luin kirjan kahdella istumalla, eli vaikka ärsytyskynnys paikoin ylittyi, eskapismin tarjoamisessa Taisit narrata, Stella silti onnistui.
Ai että, mielenkiintoisia kommentteja, kiitos Salla! Mieltä lämmitti kovasti tuo "elävä ja mukava Helsinki-kuvaus", sillä sijoitin Stellan asumaan jo edesmenneen mummini asuntoon - itselleni Helsingin tutuimpaan paikkaan, jossa lapsuudesta asti säännöllisesti vierailin :)
VastaaPoistaHauska yksityiskohta, kiitos tästä! :)
PoistaMinusta asuntolainan myöntää aina pankinjohtaja. Näin meille tässä juuri syksyllä sanottiin. Pankkineuvoja korosti koko ajan että "Kyllä tämä läpi menee. Minusta tässä ei ole vikaa, mutta pankinjohtajahan sen päättää..."
VastaaPoistaTarkennan, että a) emme toki tavanneet pankinjohtajaa (hän siis vain ehkä rutiininomaisesti myöntää tai on myöntämättä lainat) ja b) laina myönnettiin Espoossa
PoistaHeh, hyvä pointti! :)
PoistaRupesinpa muistelemaan omia laina-aikojani ja taisihan se iso pomo siellä taustalla kummitella ;)
VastaaPoistaMinä taas en muista, että ikinä kukaan pankinjohtaja olisi osallistunut lainaneuvotteluihini niin läheisesti, että olisin henkilökohtaisesti johtajan tavannut. Minulle nimetty yhteyshenkilö on aina ollut ainoa, jonka kanssa olen laina-asioissa asioinut. Kirjassahan viitataan "asuntolainan myöntäneeseen äkäiseen pankinjohtajaan" sivulla 10. Joten voisi olettaa, että johtaja olisi jollakin tavalla näyttänyt naamansa, jos hänen äkäisyytensä tulee päähenkilölle mieleen. :)
PoistaTai ehkäpä sen äkäinen ääni oli kuulunut ovien läpi ;)
Poista