Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Kuva: Piia Aho / Otava.

Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt on ilmestynyt vuonna 2007, jolloin lukijasuhteeni Snellmanin kirjoihin on ollut pikkuisen jäähyllä. Näin voi päätellä vaikka siitä, mitä olen kirjoittanut Kultasuusta. Muistan kuitenkin lukeneeni Lemmikkikaupan tytöistä useita kehuvia blogiarviota. Niitä onkin niin paljon, etten linkitä yhtään, sanon vain taas kerran LMGTFY. Pannaanpa kaupan päälle vielä Suvi Aholan Hesariin kirjoittama arvio - joka tosin spoilaa aika paljon, suosittelen lukemista lähinnä niille, jotka ovat jo lukeneet kirjan.

Koska lukijasuhteeni on päässyt taas lämpenemään Parvekejumalien ja Ivana B:n myötä, nappasin kirjaston äänikirjavalikoimista Lemmikkikaupan tytöt mukaan. Ja huhhuh. Heti aloitus nappasi minut tukevasti koukkuun. Tämä taitaa olla Snellmanin parhaita kirjoja! Toivotan kirjalle menestystä myös USA:ssa, sillä syksyllä uutisoitiin sen julkaisusta yhdysvaltalaismarkkinoilla nimellä Pet Shop Girls. En löytänyt netistä vahvistusta sille, joko kirja on nähnyt siellä päivänvalon, mutta katsokaapa englanninkielinen traileri kuitenkin.

Lemmikkikaupan tytöt kertoo teini-ikäisestä Jasminista, joka sekaantuu seksimarkkinoihin bestiksensä Lindan kanssa. Jasminin perhe tai muut ystävät eivät tiedä asiasta mitään. Kirjan alussa kerrotaan Jasminin kadonneen, minkä jälkeen kerronta etenee useissa aikatasoissa ja useiden kertojanäkökulmien kautta.

Juuri Snellmanin tapa kertoa Jasminin ja Lindan tarina tekeekin kirjasta erinomaisen, suorastaan mestariteoksen. Iso kiitos hurjasta elämyksestä menee myös levyn lukijoille, erityisesti Jasminin osuudet lukevalle Elsa Saisiolle. Hän on sen verran nuori, että pystyy uskottavasti lukemaan teinityttöjen osuudet, hän on mielettömän tarkka ja osuva lukija ja hänellä on vielä uskomattoman kaunis puhetekniikka. Saisio kiilaa suosikkilukijoideni kärkeen pelkästään tämän yhden äänikirjan perusteella! Hyvin lukevat muutkin: Kaija Kärkinen vastaa Jasminin äidin osuuksista ja Antti Pääkkönen miesrooleista. Snellman itse lukee alkusanat ja epilogin. Kaija Kärkisellä on myös kaunis lukuääni, mutta hän kenties himpun verran kärjistää tulkitessaan Jasminin äidin etäisyyttä ja urasuuntautuneisuutta.

Aika ajoin puhkeaa väittelyjä siitä, riittääkö hyvä tarina tekemään hyvän kirjan, vaikka kirjoitusteknisesti kirja ei olisi kovin viimeistelty. Makuja on monia, itse olen sitä mieltä, että miten on usein tärkeämpää kuin mitä. Sillä Lemmikkikaupan tyttöjen tarina on hurja, kamala, kiehtova, tosi, yhteiskunnallinen, kärjistetty ja silti uskottava, mutta Snellman kertoo tämän tarinan monta kertaa paremmin kuin joku kehnompi kirjoittelija.

Jasmin on samaan aikaan kaikkitietävä kertoja ja viaton teinityttö. Hän kerii tarinaansa auki vähitellen, kuvaa välillä yhtä asiaa, välillä toista. Langanpäät solmiutuvat hitaasti yhteen sitä mukaa, kun kirja etenee. Jasminin äiti taas elää kirjan aikana vain yhden päivän: sen maanantain, jolloin hän palaa työmatkalta gynekologiselle klinikalleen ja hänelle selviää, että tytär on ollut viikon kadoksissa. Lemmikkikauppaa pyörittävä maahanmuuttajamiesten seurue saa äänensä kuuluviin Randin kautta. Randi tekee sitä, mitä kovemmat jätkät käskevät. Hän on oikeastaan aika kiltti, mutta siitä huolimatta tai kenties juuri siksi hän osallistuu täysillä lemmikkikaupan toimintaan.

Itse lemmikkikauppa on tehokas miljöö: päältäpäin eläinkauppa, jonne koulutytöt pääsevät tienaamaan taskurahaa osa-aikatöissä. Kun tytöt on uitettu sisään, tarjotaan halukkaille seksitöitä. Ja mitäs tytöillä on hyviä tienestejä vastaan, ei mitään. Helppoa työtä, jonka ansiosta voi hankkia merkkikäsilaukkuja ja vielä pääsee hyviin bileisiin mukaan.

Snellman pyörittää älyttömän hyvin kilttien teinien viatonta maailmaa ja samojen teinien osallistumista prostituutioon. Teksti on provosoivaa, mutta koko ajan kiinni tässä maailmassa. Moni saattaa vetää herneen nenäänsä Snellmanin kärjistysten vuoksi. Saako vanhempia syyllistää, jos lapsi ryhtyy myymään seksiä? Saako silloin, jos vanhemmat ovat eronneet? Entä silloin, jos äiti menestyy työurallaan ja tekee pitkää päivää? Tai onko seksikauppa merkkivaatteiden ja muun trendimaterialismin vikaa? Eihän lapsilla useinkaan ole paljon omaa rahaa, jolla vaatteita ja laukkuja voisi ostella. Seksillä näitä hyödykkeitä pääsee hankkimaan.

Jasminin äidin gynekologintyö on myös todella hyvä vastapaino lemmikkikaupan miesasiakkaiden seksifantasioille. Kauppa käy, kun miehet haaveilevat sirojäsenisistä kiinteistä teinitytöistä. Gynekologi taas näkee naisen sukupuolielinten arkisen, karunkin puolen: tulehduksia, mätää, verisiä hiertymiä, toivottuja ja ei-toivottuja raskauksia, lapsettomuutta, abortteja, ympärileikkauksia...

Lemmikkikaupan tytöissä vältetään yhteiskunnallisesti kantaaottavan kaunokirjallisuuden helmasynti eli saarnaaminen. Osittain selitys löytyi kirjan viimeiseltä levyltä: siellä oli pitkä prostituution historiaa käsittelevä epilogi, jonka Snellman lukee itse. Tietokirjamaiset osuudet on siis säästetty epilogiin, jolloin niitä ei ole tarvinnut ujuttaa väkisin kaunokirjalliseen tekstiin. Jonkun verran seksikaupan kulttuurihistoriaa kerrotaan myös tarinan pahiksen Kastajan kautta, mutta tämä sopii Kastajan henkilöhahmoon hyvin. Kastaja on sivistynyt ja kulturelli nuoria tyttöjä vaaniva lemmikkikaupan asiakas, joka iskee silmänsä Jasminiin.

Pienenä heikkoutena voisin mainita tietyt epäloogisuudet tietotekniikan suhteen. En halua liikaa spoilata, mutta aivan viime metreillä kävi ilmi tiettyjä asioita Jasminin viestittelystä, mitkä herättivät minussa hieman kysymyksiä tapahtumaketjun loogisuuden suhteen. Mutta menkööt, kokonaisuus kantoi.

Vielä täytyy palata kirjan alkuun ja sen koukuttavaan tehoon. Tämän kanssa ei tarvinnut miettiä, jaksaako kirjan kanssa edetä. Heti alkuun kerrottiin aika paljon siitä, mihin tapahtumat lemmikkikaupassa johtivat, mutta samalla jätettiin niin paljon aukkokohtia, että kirjaa oli ihan pakko jatkaa saadakseen kuulla kaiken. Huikeaa!

Suosittelen siis Lemmikkikaupan tyttöjä innoissani. Kirjasta voi tulla paha mieli, ahdistunut olo ja jotkut kohdat saattavat kuvottaa. Mutta jos sulkee silmänsä kirjan tapahtumilta, on se melkein sama kuin jos sulkisi silmänsä todellisuudelta. Jasmin ja Linda ovat fiktiota, mutta samanlaisia ja paljon rumempia kohtaloita on oikeassa elämässä vaikka kuinka paljon.

Lue myös nämä:
Kiba Lumberg: Memesa-trilogia
Antti Häkkinen: Rahasta - vaan ei rakkaudesta
Sofi Oksanen: Puhdistus