Kirjoja roskakatoksesta

Roskakatoksessa oli yllättävä löytö: lattialla oli neljä muovipussillista kirjoja, joukossa myös sarjakuva-albumeita. En voinut jättää kirjaparkoja odottamaan jätekuskia, vaan raahasin kassit kotiin. Ajattelin että vien kirjat itse divariin ja otan vaihtorahoilla jotain luettavaa. Tärkein motiivini oli kuitenkin kunnioitus kirjoja kohtaan. Kirjoja ei heitetä roskikseen! Ne kierrätetään niiden arvoon sopivalla tavalla - viemällä divariin.

Korkkaamaton kirjasaalis.

Purin kirjat kasseista ja jaoin ne kolmeen kasaan. Ensimmäiseen pinoon ne, jotka pääsevät omaan hyllyyni, toiseen ne, jotka lähtevät lukematta divariin, ja kolmanteen ne, jotka voisin lukea ja sen jälkeen harkita pitämistä tai divariin viemistä. Kirjat olivat pääasiassa sarjakuvaa, scifiä ja fantasiaa, mutta joukossa oli poikkeuksiakin, esimerkiksi Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja -niminen kokoelma. Alla joitakin näytteitä kassien sisällöstä.

Poisheittäjä ei selvästikään ole tiennyt mitä tekee. Sarjakuvien joukossa oli huomattavan paljon Jalavan julkaisemaa eurooppalaista ja amerikkalaista laatusarjakuvaa. Jalava on kustantanut sarjakuvanimikkeitä mm. Wanhat Sarjat -otsikon alla ja Sarjakuvan Mestareita -otsikon alla.

Kuvassa näkyvistä albumeista Kersantti Kirk - luopio lienee keräilyhinnaltaan arvokkaimmasta päästä, sitä on ollut Huuto.netissä noin 25 euron hintaan myynnissä. Albumi on Corto Maltesen luojan Hugo Prattin varhaistyö. Samaan hintaluokkaan yltää Spirit, joka on klassikko jos mikä, amerikkalaisen Will Eisnerin kieli poskessa tekemä parodiahenkinen dekkari. Spiritejä kasseista löytyi kaksi albumia. Buck Ryania vilkaisin, se on klassinen agenttistrippisarjakuva, jonka suosio oli suurinta 1940- ja 1950-luvuilla. Veripuun aihe on kiinnostava, se sijoittuu 1940-luvun Länsi-Intiaan ja kuvaa siirtomaaherrojen ja mustien jännitteitä.

Alarivissä näkyvää Mämmilää oli kaksi albumia. Peter Madsenin Valhalla-sarjaa olen lapsena lukenut, sitäkin oli kaksi albumia.

Nämä ovat hauskoja kuriositeetteja. Shakkiopasta muistan lukeneeni lapsena, piirrokset ovat hienoja. Taru Sormusten herrasta - sarjakuvasovitus on 1970-ja 1980-lukujen taitteessa, ei vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä, mutta kiinnostavalta kuitenkin.

Blueberry on western-sarjakuvaa, jossa on monta osaa. Joskus olen sitä lukenut, samoin eurosarjakuvan klassikkoa Pikoa ja Fantasiota. Johnny Hazardiin pitää tutustua, Jeff Hawke on klassista scifisarjakuvaa, en ole lukenut mutta nyt voisin kokeilla.

Kaunokirjallisuus painottui scifiin ja fantasiaan. Dragonlanceja olen lukenut nuorena suomeksi. Shannara on nimeltä tuttu, mutta sitä en ole lukenut. Jalavan julkaisemia scifi-suomennoksia olen joskus vilkuillut. Zenase on käsittääkseni aika tunnettu teos, pitänee ainakin vilkaista.

Veikkaan, että kirjojen alkuperäinen omistaja ei ole ollut poisheittäjä. Sarjakuvakeräilijät ja scifistit arvostavat yleensä kokoelmiaan kovasti. Olisikohan poisheittäjä ollut joku äiti tai isä, joka on siivonnut aikuisen, kotoa pois muuttaneen jälkeläisensä jäämistöjä? Hankinnat kun tuntuvat painottuneen 1980-luvulle.

Tarinan opetus: älä heitä kirjoja roskiin vaan vie ne divariin! Minä teen niin, että jos divarin pitäjä ilmoittaa jonkun tuomani kirjan vaihtoarvoksi nolla euroa, kysyn ottaako hän kirjan ilmaiseksi myyntiin. Yleensä ottavat. Näin pääsen eroon minulle tarpeettomista kirjoista ja yleensä joka reissulta tulee kuitenkin sen verran vaihtoarvoa, että saan divarista mukaani jotain uutta luettavaa.