 |
| Kansi: Markko Taina / Tammi. |
Näkijän tyttärestä löytyi sen verran niuhotettavaa, että hieman varovaisin mielin Siipirikkoon tartuin. Sitä ilahduttavampaa oli huomata selvä tason nousu. Siipirikko oli monin tavoin Näkijän tytärtä sujuvampi, vetävämpi, viihdyttävämpi ja myös kielellisesti viimeistellympi romaani. Kirjaa on luettu blogeissa aika lailla - kurkkaa vaikka Kirsin, Morren, Marian ja Jennin bloggaukset.
Päähenkilö Selja tuo mieleen Tuulen viemän Scarlett O'Haran: hän kokee monenlaisia vastoinkäymisiä mutta painaa sisulla eteenpäin eikä kaihda moraalittomiakaan keinoja päämääräänsä pääsemiseksi. Komean sankarin roolissa on ritari Aijo, hieman tuulellakäypä ja syyllisyydentunnon kalvama mies. Muita henkilöitä piisaa, toiset ovat näkyvämmässä ja toiset pienemmässä roolissa.
Hämeestä Karjalaan orjaksi ryöstetty Selja päättää neitoiässä paeta. Tovereinaan hänellä on uskollinen orjatoveri Häkki ja komea Primus-kotka, jota Selja on hoivannut ja kasvattanut. Verinen pakomatka vie ensin Viipuriin, sitten Turun lähelle Lietoon. Paremman elämän toivossa Selja uskottelee kuuluvansa rälssisukuun, mutta täyttä vapautta ei löydy sitäkään kautta.
Varsinkin kirjan alkupuolella juoni etenee rytmikkäästi ja jämäkästi. Toimintaa riittää ja historiallisen miljöön kuvaus on upotettu palvelemaan tarinan kulkua. Keski- ja loppupuolella dramaattisia ja julmiakin käänteitä alkaa olla niin paljon, että ne hieman syövät toistensa tehoa. Onneksi mukana on myös sympaattisia henkilöitä ja hieman lämpöä, pelkän syyllisyyden, petosten, valheiden, koston ja raakuuksien varassa tarina olisi jäänyt aika synkäksi.
Seljan scarlettmaisuus näkyy siinäkin, että hänestä ei välttämättä ole helppo pitää. Minun makuuni hän kyllä oli päättäväisyydessään, tosin jotkut Seljan tekemistä ratkaisuista tuntuivat hieman epäloogisilta, mikä vähän harmitti.
Joitakin kielellisiä epätäsmällisyyksiä tekstiin oli jäänyt, mutta yleensä ottaen teksti oli paljon tarkempaa ja soljuvampaa kuin esikoisessa. Keskiaikakuvauksissa Vuori on jo kuin vanha tekijä: historiallisen ympäristön kuvaus oli kiinnostavaa ja elävää, mukana on sopivassa suhteessa sekä 1300-luvun politiikkaa että arkitapoja.
Kuulemma Vuorella on kolmas romaani jo työn alla ja luulenpa uskaltavani odottaa sitä jo aika luottavaisin mielin. Vetävä historiallinen viihde maistuu kyllä minulle!
Tekstit
Mielenkiintoinen tuo Scarlett-rinnastus - ei käynyt mielessäkään... Kuuntelin tämän äänikirjana, enkä onnistunut innostumaan oikeastaan ollenkaan. Keskiaikakuvaus on kieltämättä Vuoren heiniä, mutta juonikuviot olivat minulle liikaa. Taidan mieluummin lukea uusiksi Utrioita. :-)
VastaaPoistaÄänikirjassa kun ei voi itse säädellä etenemisnopeutta, niin sekin voi vaikuttaa. Minullekin tuli kyllä mieleen, että voisin kaivella keskiaikaan sijoittuvia Utrioita luettavaksi. :)
PoistaHei Salla, olen myös juuri nyt joulun alla lukenut tämän ja siten on hauska vertailla arvioita, kun kirja on hyvin muistissa. Nuo mainitsemasi moraalittomat teot ovat jotain erilaista, mihin on tottunut tämäntapaisten kirjojen henkilöiltä (lue: Utrion kirjoissa). Olen samaa mieltä noista dramaattisista juonenkäänteistä.
VastaaPoistaTarkoitatko että tavallista ei ole samantapaista? Mä jäin miettimään ehkä sitä ristiriitaa, että Selja samaan aikaan saattoi olla aika häikäilemätön ja sitten uppoutui pitkäksi aikaa katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä. Inhimillistä kai sekin, mutta ehkä olisin itse kaivannut sitä, että olisi sitten pysynyt jämäkästi linjassaan eikä olisi turhia katunut. :)
PoistaNo jotain tuota tarkoitin, mitä itse kommentissa pohdit eli häikäilemättömyys vs. katuvuus -ristiriitaa. Yleensä kai sankarittaret ovat suoraselkäisiä naisia ja karttavat moraalittomia tekoja päämääriensä saavuttamiseksi.
PoistaNiinpä. Toki nykyajan taiteessa ja viihteessä on paljon hahmoja, jotka toimivat tietoisen moraalittomasti eivätkä turhia kadu. Selja jäi nyt vähän seilaamaan tähän väliin, vaikka toki katuminen ihan ymmärrettävää ja tervettäkin on. :)
Poista