 |
| Kansi: Eliza Karmasalo / Like. |
Taannoisesta Forssan Kirjalöytö Outletista ostettujen kirjojen pino alkaa olla kohtapuoliin käsitelty. Joulukuussa kuulemma avautuukin seuraava Kirjalöytö Outlet. Kannattaa käydä tutkailemassa valikoimat, jos siellä päin liikkuu!
Virginie Despentesin Teen spirit on suomennettu vuonna 2005, alun perin kirja on ilmestynyt vuonna 2002. Ranskalaisen Despentesin nimi jäi minulle mieleen, kun kävin aikoinaan katsomassa Despentesin romaaniin perustuvan elokuvan Pane mua. Meno oli melkoisen hurjaa ja sen perusteella odotin Teen spiritinkin olevan jotain roisia ja kiinnostavaa.
Alku ainakin oli lupaava. Monet inhoavat liian rumia ja ankeita kirjoja ja sellaiselle lukijalle Teen spirit ei varmasti sopiva. Masentunut ja ahdistunut työtön Bruno on sulkeutunut asuntoonsa tyttöystävän passattavaksi. Päivät kuluvat pilveä polttaen ja tyhjiä kirjailijahaaveita pyöritellen. Muita ihmisiä Bruno lähinnä halveksii.
Sitten entinen heila ottaa yhteyttä ja Bruno saa tietää, että hänellä on 13-vuotias tytär Nancy. Isän ja tyttären tutustuminen alkaa hieman haparoiden, mutta suhde lämpenee vähitellen. Samaan aikaan Bruno jatkaa säätämistään ex-tyttöystävän, rahapulan, vanhojen kavereiden ja Nancyn äidin Alicen kanssa.
Luin kirjaa melko pätkittäin, mikä sopi kirjan rytmiin hyvin. Mitään tämän kummempaa juonta kirjassa ei ole, vaan Brunon mietteet ovat keskiössä. Havainnot isyydestä ovat tavallaan hieman kliseisiä, esimerkiksi heräävä vastuuntunto on vähän ristiriidassa Brunon muun toiminnan kanssa, mutta elävästi Despentes osaa nämäkin käänteet kertoa.
Lopussa Despentes ottaa mukaan aikakauden vahvan maamerkin – iskut WTC-torneihin. Tapahtuman kytkeminen Brunoon ja Nancyyn jää melko irralliseksi, tuntuu kuin Despentes yrittäisi saada tapahtuman kautta mukaan laajempaa symboliikkaa. Tämä jää kuitenkin vähän tyhjäksi, kun kirjan siihenastinen kerronta on tiukasti arjessa kiinni.
Lukukokemuksessa piristävää oli se, että kirja tarjosi jotain erilaista. Ranskasta suomennettuja kirjoja voisin lukea enemmänkin. Nyt olisi hieman vetoapuakin tarjolla, Anna minun lukea enemmän –blogissa on Vive La France! –lukuhaaste menossa. Innoittajana on Turun Kirjamessujen ensi vuoden Ranska-teema. Näköjään tulin tässä napanneeksi yhden haastepisteen eli raidan, sillä Despentes mainitaan haasteen kirjavinkkilistassa.
Käännöksestä
Suomentaja Einari Aaltonen tekee kerrassaan mainiota työtä. Minäkertoja Brunon puhekielimäinen kerronta on notkean luistavaa. Tässä esimerkki:
Catherinen kanssa vietettyjen vuosien aikana olin oppinut huomaamaan tekemäni kielioppivirheet mutten välttämään niitä. Tavatessamme olin ollut ylpeä ääliömäisestä puhetavastani. Kai se tuntui minusta äijämäiseltä, todisti että olin viettänyt aikaani kadulla tai muuta paskaa. Catherinen tavattuani olin tajunnut, että minut oli tuomittu puhumaan niin, muuhun en pystynyt, ja havainto oli vetänyt naamani vakavaksi. Olin joutunut spedesatimeen, ja kun ansa oli lauennut, sen huomaamisesta ei ollut enää hyötyä.
”Spedesatimeen joutuminen” on hauska ilmaisu, ja sopii Brunolle. Sanana ”spede” on lähtöisin Pertti ”Spede” Pasasesta, mutta ilmaisu sopii käännöskirjaan, vaikka pariisilaiset eivät olisi Spedestä kuulleetkaan. Ilmaisua kun käytetään suomalaisessa puhekielessä nykyään yleisesti kuvaamaan jotain naurettavaa, typerää tai omituista, eikä sillä enää viitata yksilöivästi Spede Pasaseen.
Erääseen pikku yksityiskohtaan oli jäänyt ristiriita, joka onneksi selvisi myöhemmin. Yhdessä kohtauksessa Bruno miettii näin:
Olin kyllästynyt olemaan hajalla, halusin päästä eroon siitä tunteesta, mutta nielemäni tabletit tekivät olon tukalaksi ja kömpelöksi, eivät ollenkaan huolettomaksi. Viheliäistä kamaa, niin kuin kaikki valkoisten mömmöt.
Toisaalla Bruno kuitenkin toteaa näin:
Ja olin sitä paitsi valkoihoinen…
Olisikohan tablettikohtauksessa tarkoitettu valkoisia mömmöjä, ei valkoisten mömmöjä? Kokonaisuutena Aaltosen käännös oli kuitenkin varsin onnistunut ja miellyttävä.
Tekstit
Kyllä tähän haasteeseen muutakin saa lukea kuin sillä listalla olleita kirjoja. ;) Keräsin vain jonkinlaisen listan ja muut kirjat ranskalaisilta kirjailijoilta sopivat yhtä hyvin haasteeseen.
VastaaPoistaTämä Despentesin kirja on omallakin lukulistalla ja Pane mua löytyy omasta kirjahyllystä. Josko tässä vuoden aikana saisin jommankumman luetuksi.
Hyvä tietää! Otan tähtäimeen napata toisenkin raidan ennen haasteajan päättymistä... :)
PoistaMinusta tämä on Despentesin heikoin teos (suomennetuista, en ole lukenut muita). Jos tämä ei siis ihan kympillä napannut, niin suosittelen tarttumaan vaikkapa uusimpaan eli Maailmanlopun tyttöön.
VastaaPoistaPS. Kiitos kovasti tästä arviosta. Despentes on suosikkikirjailijoitani, ja mieltäni aina lämmittää lukea blogiarvio jostakin hänen kirjastaan. Despentes on siitä upea persoona, että hän on alusta asti tehnyt omaa juttuansa ja ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kipupisteisiin.
Hyvä tietää! Despentesin tyyli on kyllä omanlaisensa.
Poista