Bongasin Kirjasfäärin twiittauksesta että Kuluttajaviraston kommentti blogien piilomainonnasta on vihdoin valmistunut. Muistan että Kirjamielellä teki parisen vuotta sitten kuluttajavirastoon kyselyn aiheesta. Kirjasfäärissä on jo tiiviit ohjeet aiheesta. Kannattaa lukea kuluttaja-asiamiehen tiedote ja ohjeet kokonaisuudessaan.
Ohjeista käy ilmi, että ne sitovat ennen kaikkea yrityksiä, jotka haluavat markkinoida tuotteitaan blogien kautta ja ammattibloggaajia. Harrastajabloggaajia ohje ei sido, mutta antaa kuitenkin suosituksen.
Mietin itse, että voisin toteuttaa ohjeen perusteella sen, että ryhtyisin systemaattisesti merkitsemään, milloin lukemani kirja on arvostelukappaleena saatu. Helpoiten tämä hoituu luomalla arvostelukappaleille oma tunnistekategoria ja merkitsemällä kirjat siihen. Samalla vaivalla voisin kai tägätä muutkin kirjat. Suunnittelin seuraavia kategorioita: kirjasto, myymäläostos, verkko-ostos, divariostos, pyydetty arvostelukappale, tarjottu arvostelukappale, saatu lahjaksi, maksuton e-kirja. Merkitsemistä on aika paljon, joten katsotaan tuleeko matkalla muita kategorioita vastaan. Myymäläostoksen ja verkko-ostoksen erottaminen toisistaan kiinnostaa ihan oman seurannan vuoksi. Maksuton e-kirja taas on hyvä erottaa vaikkapa lahjaksi saaduista kirjoista sen vuoksi, että paperikirjoja julkaistaan vain vähän maksutonta jakelua varten, kun taas e-kirjoissa maksuttomuus on yleistä, kun esimerkiksi tekijänoikeuksista vapautuneita vanhoja kirjoja digitoidaan.
Jos haluaisi noudattaa ohjeita ihan viimeiseen asti, kannattaisi huomioida nämä jutut:
Mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti ensisilmäyksellä ilman tarkempaa tutustumista siihen.
Tähän paras keino olisi laittaa heti postauksen alkuun vaikkapa väripalkilla tai kuvalla korostettuna, että kirja on saatu kustantamolta ilmaisena arvostelukappaleena. Näin lukija huomaisi heti ensivilkaisulla, että nyt bloggaaja on lukenut arvostelukappaleen. Jonkin verran tapaa näkee, esimerkiksi Ja kaikkea muuta -blogi käyttää Sponssikirja-kuvatunnistetta blogimerkinnän lopussa.
Tuotteesta kirjoitettaessa viittaus markkinoivaan yritykseen on tehtävä joka kerta, kun tuote mainitaan tai se liittyy muuten olennaisesti postaukseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun linkittää blogiarvioita vaikka blogin Facebook-fanisivulle tai Twitteriin, pitäisi aina linkin yhteydessä mainita, että kirja on arvostelukappale. Sama koskee myös vaikka kuukausikoostepostauksia. Tämä kuulostaa sellaiselta, etten kyllä usko tavan ihan äkkiä yleistyvän. Voisihan tätä tietysti kokeilla.
Blogimainontakeskustelun yhteydessä toistuu pohdinta siitä, miksi lehtien ei tarvitse merkitä näkyviin arvostelukappaleen saamista, jos blogit sellaiseen nyt velvoitetaan. No, voihan olla että kun blogilukijat tottuvat tapaan, sitä aletaan vaatia perinteiseltä medialtakin.
Hieman hassulta kuitenkin tuntuu ajatella, että jos saan kirjasta arvostelukappaleen ja kirjoitan siitä sekä lehteen että blogiin, on lehtiarvioni virallisesti kirjallisuuskritiikkiä ja blogiarvioni mainos. Tässäpä hieman vertailua:
Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
Kirjoittamani kirjallisuuskritiikki
Kirjoittamani mainos
Riku Korhonen: Lääkäriromaani
Kirjoittamani kirjallisuuskritiikki
Kirjoittamani mainos
Jennifer Weiner: Rikoksia ja hiekkakakkuja
Kirjoittamani kirjallisuuskritiikki
Kirjoittamani mainos
Ja eikun tägäämään! Otan tavoitteeksi merkitä marraskuun aikana kirjan alkuperän kaikkiin postauksiini ja mietin "mainoslaatikkoilmoituksen" ja Fb- ja Twitter-linkitysten arvostelukappalemaininnan käyttöä.
 |
| Kuva: Images Money / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY 2.0 |
Mietin itse, että voisin toteuttaa ohjeen perusteella sen, että ryhtyisin systemaattisesti merkitsemään, milloin lukemani kirja on arvostelukappaleena saatu. Helpoiten tämä hoituu luomalla arvostelukappaleille oma tunnistekategoria ja merkitsemällä kirjat siihen. Samalla vaivalla voisin kai tägätä muutkin kirjat. Suunnittelin seuraavia kategorioita: kirjasto, myymäläostos, verkko-ostos, divariostos, pyydetty arvostelukappale, tarjottu arvostelukappale, saatu lahjaksi, maksuton e-kirja. Merkitsemistä on aika paljon, joten katsotaan tuleeko matkalla muita kategorioita vastaan. Myymäläostoksen ja verkko-ostoksen erottaminen toisistaan kiinnostaa ihan oman seurannan vuoksi. Maksuton e-kirja taas on hyvä erottaa vaikkapa lahjaksi saaduista kirjoista sen vuoksi, että paperikirjoja julkaistaan vain vähän maksutonta jakelua varten, kun taas e-kirjoissa maksuttomuus on yleistä, kun esimerkiksi tekijänoikeuksista vapautuneita vanhoja kirjoja digitoidaan.
Jos haluaisi noudattaa ohjeita ihan viimeiseen asti, kannattaisi huomioida nämä jutut:
Mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti ensisilmäyksellä ilman tarkempaa tutustumista siihen.
Tähän paras keino olisi laittaa heti postauksen alkuun vaikkapa väripalkilla tai kuvalla korostettuna, että kirja on saatu kustantamolta ilmaisena arvostelukappaleena. Näin lukija huomaisi heti ensivilkaisulla, että nyt bloggaaja on lukenut arvostelukappaleen. Jonkin verran tapaa näkee, esimerkiksi Ja kaikkea muuta -blogi käyttää Sponssikirja-kuvatunnistetta blogimerkinnän lopussa.
Tuotteesta kirjoitettaessa viittaus markkinoivaan yritykseen on tehtävä joka kerta, kun tuote mainitaan tai se liittyy muuten olennaisesti postaukseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun linkittää blogiarvioita vaikka blogin Facebook-fanisivulle tai Twitteriin, pitäisi aina linkin yhteydessä mainita, että kirja on arvostelukappale. Sama koskee myös vaikka kuukausikoostepostauksia. Tämä kuulostaa sellaiselta, etten kyllä usko tavan ihan äkkiä yleistyvän. Voisihan tätä tietysti kokeilla.
Blogimainontakeskustelun yhteydessä toistuu pohdinta siitä, miksi lehtien ei tarvitse merkitä näkyviin arvostelukappaleen saamista, jos blogit sellaiseen nyt velvoitetaan. No, voihan olla että kun blogilukijat tottuvat tapaan, sitä aletaan vaatia perinteiseltä medialtakin.
Hieman hassulta kuitenkin tuntuu ajatella, että jos saan kirjasta arvostelukappaleen ja kirjoitan siitä sekä lehteen että blogiin, on lehtiarvioni virallisesti kirjallisuuskritiikkiä ja blogiarvioni mainos. Tässäpä hieman vertailua:
Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
Kirjoittamani kirjallisuuskritiikki
Kirjoittamani mainos
Riku Korhonen: Lääkäriromaani
Kirjoittamani kirjallisuuskritiikki
Kirjoittamani mainos
Jennifer Weiner: Rikoksia ja hiekkakakkuja
Kirjoittamani kirjallisuuskritiikki
Kirjoittamani mainos
Ja eikun tägäämään! Otan tavoitteeksi merkitä marraskuun aikana kirjan alkuperän kaikkiin postauksiini ja mietin "mainoslaatikkoilmoituksen" ja Fb- ja Twitter-linkitysten arvostelukappalemaininnan käyttöä.
Tekstit
Hyviä pohdintoja! Pakko kuitenkin todeta, että en ole erityisen innostunut tästä ideasta velvoittaa kirjabloggarit merkitsemään mistä milloinkin kirjan on saanut. Itse kirjoitan harvoin arvostelukappaleista - ja tuntuisi hullunkuriselta silloin erikseen ilmoittaa se, aivan kuin kirjoittaessani saamastani lukukappaleesta todellakin pyrkisin tekemään siitä mainoksen.
VastaaPoistaTänä vuonna olen kirjoittanut lehteen yhden kritiikin jopa teoksesta, jonka olin itse ostanut - mutta ei sitä erikseen merkitty tyyliin "arvostelija on itse ostanut tämän teoksen". Jos olisi, olisiko se nostanut kritiikin "puolueettomuuden" tasoa? Tuskin. Ja tuskinpa siis toiseenkaan suuntaan: käytetyn kirjan markkina-arvo on niin onneton, että vaikka lähtisi arvostelukappaleita johonkin divariin myymään, niin ei siinä kyllä palkoille pääse.
Niin kauan kuin sanomalehdissä, aikakauslehdissä, kirjallisuuslehdissä yms. julkaistuja arvosteluita tai kirjaesittelyjä tai kirjailijahaastatteluita ei epäillä piilomainonnasta ja vaadita merkitsemään tekstin loppuun yhteistyön luonne, ei ole erityistä intoa itsekään blogissani niin tehdä. Toki jos kaikki muut niin alkavat tehdä, miksen minäkin: vaikka todennäköisesti silloin vain päätän luopua mahdollisista arvostelukappaleista kokonaan.
Bogini on ammattilaisuudessa muutenkin täysin onneton: maksan jopa pientä vuosimaksua Wordpressille, jotta blogissa olisi mahdollisimman vähän mainoksia ...
Ehkä suurempi ja oleellisempi kysymys on silloin, jos bloggari lähtee mukaan esim. affiliate-markkinointiin. Silloin kiusaus kirjoittaa kirjakaupan tai kustantajan suosittelemista kirjoista positiivisesti on suuri, koska siten maksimoi mahdollisen taloudellisen hyödyn.
Minä olen Penjamin kanssa samoilla linjoilla: omasta mielestäni on jotenkin jopa lukijoiden aliarvioimista se, että jokaisesta niteestä erikseen pitäisi selvittää alkuperä.
PoistaJos tätä alkuperäselvitystä vielä tarkennetaan, tulee eteen tällainenkin kysymys: entä kun joku blogisti saa teoksen lahjaksi kirjoittajalta itseltään; pitääkö sitten selvittää se, kuinka läheisestä ystävyyssuhteesta kirjailijan ja blogistin välillä onkaan kysymys? Eli että lukijat osaavat varautua ja analysoida tuttavuuden vaikutukseen esitettyyn arvioon....
Heh, periaatteessa kai on niin, että arvostelukappaletta tarjoava kirjailija on markkinoivan yrityksen (yrittäjän) roolissa, ja hänen pitäisi osata kertoa nuo kuluttajaviraston säännöt kohteena olevalle bloggaajalla samalla kun tarjoaa tuotettaan (kirjaansa) markkinoitavaksi (arvioitavaksi).
PoistaOlen Penjaminin kanssa pitkälti samaa mieltä; hassulta touhu vähän tuntuu. Mutta oman suururakkani kirjojen tägäyksen kanssa olen jo tehnyt, joten eipä vaatimus kirjan hankintakanavasta enää hätkäytä. Sen verran jäärä olen, että en ala erikseen sponssileimoja lyömään arvostelukappaleita käsitteleviin juttuhin. Useimmiten jutussa mainitsen, jos olen kirjan kustantajalta saanut, ja koska suurin osa arvostelukappaleista lähtee minulta saman tien työpaikan kierrätyshyllyn kautta jakoon, en koe tulleeni kovin pysyvästi lahjotuksi… :-)
VastaaPoistaFacebookin ja Twitterin lyhyissä viesteissä arvostelukappaleesta tiedottaminen saa aika suhteettoman painoarvon kun tilaa on muutenkin vain parille sanalle.
Yritän uskoa, että blogin lukijat kykenevät lukemaan tekstin lisäksi myös tägit.
Juu, jotenkin tämä ohjeistus nyt kääntää asian ihan yllättävällä tavalla ympäri, nythän blogit tavallaan pakotetaan mainostamaan sitä tahoa, mistä kirja on saatu, kun siitä pitää erikseen mainita.
VastaaPoistaTuota twitter- ja FB-hässäkkää en ollut tullut ajatelleeksi, siinähän menee helposti twiitistä kaikki merkit mainostamiseen! Aika vaikea nähdä miten homman hoitaisi tyylikkäästi.
Mutta varmaan tämä tästä selkiytyy ja rupeaa sujumaan ajan myötä ja käytäntöjen kehittyessä.
Mielenkiintoinen tämä ohjeistus. Itse olen alusta alkaen merkinnyt tunnisteisiin, mistä kirja on. Esimerkiksi arvostelukappale, kirjastosta jne. Minusta se on hyvä tapa, tykkään siitä niin omassa kuin muidenkin blogeissa.
VastaaPoistaEn kuitenkaan tajua miksi harrastuspohjaisessa blogissa arvostelukappaleet /"mainokset" pitäisi ilmoittaa heti esimerkiksi postauksen alussa. Toki hyvä tapa sekin, ja muutamathan niin tekevätkin, mutta minusta se sitten taas tuntuisi vähän väkinäiseltä jo. Eikä kirja-arvosteluja ole ehkä kovin helppo mieltää mainoksiksi, sillä usein ne saattavat olla hyvinkin negatiivisia. No joo.
Itse voisin lisätä arvostelukappaletunnisteeseen vielä sen, onko kirja pyydetty arvostelukappale vai ei. Suurin osa kun on pyydettyjä.
Kiitos kommenteista! Ja tosiaan, harrastusblogia ei nuo ohjeet velvoita mihinkään, ainoastaan toimivat suosituksena. Velvoite koskee yrityksiä, jotka blogeihin tuotteita/palveluita tarjoavat ja ammattibloggaajia. Mutta jos harrastajabloggaajana haluaa toimia kuin ammattibloggaaja, voi noita sääntöjä tietysti yrittää noudattaa mahdollisimman pitkälle.
VastaaPoistaTutustuin Kuluttaja-asiamiehen sivuihin ja tulkitsen asian hieman toisin. Sivuilla lukee esimerkiksi
VastaaPoista"Blogin lukijalle ei saa jäädä epäselväksi, milloin kyseessä on bloggaajan oma mielipide ja milloin yrityksen maksama mainos. Yritys ei voi pyytää, että bloggaaja kirjoittaa sen tuotteesta tai palvelusta ilman, että mainitsee saaneensa yritykseltä palkkion tai tuotelahjan”, toteaa kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen".
Minusta tässä ei kyllä puhuta mistään tageista, vaan siitä millä hengellä bloggaus on kirjoitettu.
Olen itse esimerkiksi kirjoittanut blogiini aivan omaksi ilokseni kahviarvostelun. Vaikka siinä on käsitelty eri kahviloita lähinnä Turussa en koe sitä piilomainonnaksi enkä mainonnaksi, koska olen käynyt ao. paikoissa ja maksanut tuotteet ja kirjoittanut niistä juuri sillä tavalla kun olen kokenut. Lisäksi blogin katsojaluvut indikoivat, että varmasti kukaan ylimääräinen ei ole katsonut kahviarvostelua.
... niin eivätkä ao. kahvilat ole tiedä siitä, ei etukäteen eikä jälkikäteen.
PoistaPiilomainontahan on kaikkein tuomittavinta, ja se vaikuttaa haitallisesti nuorimpiin lukijoihin, jotka eivät ymmärrä piilomainonnan luonnetta.
Bloggajaa auttaa minusta vielä "vilpittömän mielen suoja" noin yleisesti, kun ei ole sidonnaisuuksia eikä ota tavaraa eikä rahaa eikä keskustele yrityksen kanssa, on vapaa sanomaan mielipiteensä.
Minä olen kyllä oikein mielelläni ottanut vastaan arvostelukappaleita ja kutsuja erilaisiin kirjatapahtumiin. On ollut myös mielenkiintoista ja mukavaa tutustua kirja-alan ihmisiin, vaikka kai sekin on "yrityksen kanssa keskustelua". Toki jokainen bloggaaja tekee päätökset omasta puolestaan ja kaikista tarjouksista ja kutsuista voi halutessaan kieltäytyä. Bloggaajien toimintatapoja miettiessä voi pitää mielessä, että myös kirjoista kirjoittavat toimittajat saavat arvostelukappaleita ja käyvät tapahtumissa.
PoistaTuossa ohjeessa ei tosiaan puhuta tägeistä, mutta ei mielestäni hengestäkään. Vaan siitä, että blogikirjoitus, jossa käsitellään yrityksen bloggaajalle lähettämää ilmaistuotetta, on kuluttaja-asiamiehen silmissä mainos.
Minusta juuri tässä olet oikeassa "myös kirjoista kirjoittavat toimittajat saavat arvostelukappaleita ja käyvät tapahtumissa", eli minusta se, että vaikuttaako yritys tai arvostelukappaleen antaja arvostelun sisältöön on ratkaiseva, ei se kuka kirjoittaa.
PoistaLehdessä vaan on enemmän resursseja ja monia hierarkiatasoja, jotka mahdollisesti lukevat tekstejä läpi ja päättävät julkaistaanko arvostelu vai ei ja lopulta vastaava päätoimittaja, joka vastaa juridisesti, blogissa on vain bloggaaja.
Totta, bloggaaja on ikään kuin oman mediansa päätoimittaja. Kirjoja tarjoavat tahot eivät normaalisti yritä vaikuttaa sisältöön oman kokemukseni mukaan. Muistan kyllä saaneeni pokerisivustolta sähköpostin, jossa ehdotettiin linkkaamista heidän sivuilleen, tästä olisi saanut muistaakseni 100 euron palkkion. Tämähän olisi ollut käsittäkseni täysin piilomainontaa, jos olisi linkittänyt eikä olisi kertonut, että linkistä maksetaan palkkio.
PoistaNäitä ehdotuksia on tullut minullekin monenlaisia blogisähköpostiin.
PoistaLisäksi saan jostain syystä työsähköpostiin rulettimainoksia aina eri Mark-nimellä (sukunimi muuttuu), enkä käytä työsähköpostia missään some- tai blogisovelluksessa enkä muuten kuin ns. virallisissa yhteyksissä.
Minä en jotenkin osaa suhtautua tuohon arvostelukappaleesta mainitsemisen vaatimukseen. Kuitenkin arvostelukappale on aika pieni etu verrattuna artikkelista maksettuun palkkaan
VastaaPoistaOn tämä ohje ehkä helpompi ymmärtää vaikka kosmetiikkanäytteiden vuoksi, ja toisaalta kuluttaja-asiamiehen on varmaan loogista pitää kosmetiikkaa ja kirjoja samalla viivalla, kun puhutaan yritysten lähettämistä tuotteista. :)
PoistaHyvä vaatimus kuluttajasuojalta.
VastaaPoistaLisäksi on vaadittava, että bloggaajan on mainittava mainoksensa yhteydessä, jos hän on ollut kyseisen kustantajan järjestämissä voitelujuhlissa.
Kyllähän tuonkin varmasti voisi määritellä - onko esimerkiksi kahvitarjoilu tiedotustilaisuudessa "voitelua" ja miten siitä tulisi kertoa.
Poista