Viikonvaihteen aikana kirjablogeista on käyty mielenkiintoista julkista keskustelua. HS:n Nyt-liite julkaisi kirjablogeja koskevan jutun ja Sanna Kangasniemen kolumnin, jossa juttua kommentoitiin. Juttuun ovat kirjoittaneet oman kommenttinsa ainakin Karoliina, Amma ja Maaria Pääjärvi. Lisäksi Kaisa Kyläkoski teki Twitter-kommenteista Storify-ketjun, josta voi lukea twiittaajien kommentteja.
 |
| Kuva: Chris Chapman / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-SA 2.0. |
Monissa kommenteissa toistuu pelko siitä, että kirjablogit ovat jo tai vähintään ovat muuttumassa vain kustantamojen markkinointikanaviksi. Moni kaipaa kirjablogeilta vähälevikkisen kirjallisuuden esiin nostamista. Niinpä listaankin tässä kymmenen tavalla tai toisella vähälevikkiseksi laskettavan kirjan blogiarviota. Blogissahan on se hyvä puoli, että vanhatkin jutut ovat aina luettavissa ja saatavilla, eli siinä mielessä blogiarviot eivät vanhene.
Listaisin mielelläni kirjat vähälevikkisyyden mukaan, mutta levikkitietojen tarkastaminen vaatisi aika paljon etsintätyötä, joten tyydyn listaamaan kirjat kirjailijan sukunimen mukaan aakkostettuna. Vähälevikkisyyden arviointini perustuu siis näppituntumaan. Kirjan saatavuustietojen arvioinnissa käytän Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupan hakua. Blogiarvioni avautuu kirjan otsikkoa klikkaamalla.
Lasteen alaisia on WSOY:n kustantama kirja vuodelta 1998. Kellokummun kirjoista on kirjoitettu jopa Helsingin Sanomissa, eli ihan pikkutekijästä ei ole kyse. Veikkaan, että ns. suuri yleisö ei silti tunne Kellokummun tuotantoa kovin hyvin, joten rohkenen ottaa kirjan esimerkiksi vähälevikkisestä kirjasta. Lainasin kirjan kirjastosta. Kirjaa ei ole saatavilla, joten kirjaa kannattaa etsiä kirjastosta ja divareista.
Mariella ja Vanhan Rouvan aarre on suomenruotsalainen lastenkirja vuodelta 1983, WSOY:n kustantama suomennos on vuodelta 1984. Kirjailija on Wikipedian mukaan saanut aikanaan sekä Valtion kirjallisuuspalkinnon että Topelius-palkinnon, mutta Mariella ja Vanhan Rouvan aarre ei ole saatavilla. Verkkokirjakaupan haulla löytyi vain yksi kirjailijan myynnissä oleva teos ja sekin on äänikirjamuodossa.
Lainasin kirjan kirjastosta. Kirjaa kannattaa etsiä kirjastosta tai divareista.
Kirja on Osuuskumma-kustantamon ihka ensimmäinen julkaisu vuodelta 2012. Tämän kirjan sain luettavaksi tavalla, josta Nytin artikkeli varoittaa: kustantamo tarjosi sitä minulle luettavaksi, otin kirjan vastaan ja arvioin sen. Kirjan voi ostaa vaikkapa kustantamon kirjasivun kautta ja sivulle on myös linkitetty blogiarvioita.
Varoitus: jos joku ostaa kirjan blogiarvioni perusteella, hyötyy Osuuskumma-kustantamo ostoksesta taloudellisesti. On huolestuttavaa ajatella, millaisissa rahoissa kustantamon osuudenomistajat jo kierivätkään. Kotimainen spekulatiivinen fiktio on saattanut osoittautua melkoiseksi rahasammoksi.
Ikuisesti snadi on Otavan kustantama nuortenkirja vuodelta 1992. Itse ostin kirjan divarista. Kirjaa ei löydy verkkokirjakaupan haulla, joten kirjaa kannattaa etsiä kirjastosta ja divareista.
En ole ihan varma, kuinka vähälevikkinen tämä Teoksen vuonna 2011 kustantama novelliantologia on, mutten kyllä muista nähneeni tätä Mitä Suomi lukee -listan kärkipaikoillakaan. Lainasin tämän kirjastosta, mutta sellaista syystä, joka aiheutti huolta Nytin artikkelissa ja jatkokommenteissa: sain kimmokkeen lainaamiseen muista blogeista. Keskustelussahan on pelätty, että kirjablogit ovat liian yhdenmukaisia ja vaikuttavat liikaa toistensa sisältöön. Verenhimo on saatavilla verkkokirjakaupasta.
Agitaattorin morsian on Kirjayhtymän julkaisema kirja vuodelta 1990. YTJ-tietohaun mukaan Kirjayhtymä sulautui Tammeen vuonna 1997, eli tulkitsen Tammen ostaneen Kirjayhtymän. Lainasin kirjan kirjastosta.
Kirjaa ei löydy verkkokirjakaupan haulla, joten kirjaa kannattaa etsiä kirjastosta ja divareista.
Tämänkin vuonna 2012 ilmestyneen teoksen olen saanut arvioitavaksi kustantamon aloitteesta ilmaisena arvostelukappaleena. Kirja on saatavilla verkkokirjakaupassa. Tämänkin teoksen ostamisesta kustantamo hyötyy taloudellisesti. Kustantaja on Suuri Kurpitsa. YTJ:n haku kertoo viralliseksi nimeksi Sarjakuvaseura Suuri Kurpitsa ry:n. Kustantamon kotisivuilta löytyy tietoa kustantamon taloudellisista tavoitteista.
Voisin linkittää tähän listalle monta muutakin yhtä vähälevikkisen sarjakuvan arviota, mutta lista paisuisi aika pitkäksi. Käykää nyt samalla vaivalla kurkkaamassa vaikka Reetta Laitisen, Hanneriina Moisseisen, Aapo Rapin ja Hanna Koljosen sarjakuvista kirjoittamani blogiarviot.
Kuin kansanlaulu on Sahlgren-kustantamon kirja vuodelta 1991. Kirjaa ei ole saatavilla verkkokirjakaupasta, joten kirjaa kannattaa etsiä kirjastosta ja divareista. Itse ostin oman kirjani vuonna 2005, kun kyselin kirjasta uusintapainosta Ravilon nykyiseltä kustantamolta Myllylahdelta. Uusintapainosta ei luvattu, mutta sain kirjailijan yhteystiedot ja hänen varastostaan kirjaa vielä löytyi pahvilaatikollinen, joten ostin kirjan suoraan häneltä.
Prinsessa ja puoli valtakuntaa on Etukeno-kustantamon kirja vuodelta 2007. Pyysin ja sain kirjasta arvostelukappaleen. Tämän kirjan vähälevikkisyys on suhteellista, koska kirja sai jo ennen ilmestymistään melko runsaasti näkyvyyttä muun muassa iltapäivälehdissä. Sittemmin kirjasta ei kuitenkaan ole paljon kirjoitettu. Jotta kirja saavuttaisi kestosuosikin aseman, se kaipaisi lisää näkyvyyttä. Kirja on edelleen saatavilla verkkokirjakaupassa.
Turha hätkähtää on Gummeruksen kustantama runokirja vuodelta 1986. Kirjaa ei ole saatavilla verkkokirjakaupasta, joten kirjaa kannattaa etsiä kirjastosta ja divareista. Oman kappaleeni sain, kun Sirolan tytär kommentoi blogiarviotani ja hänen hyllystään kirjaa vielä löytyi. Muistaakseni lähetin paluupostissa suklaalevyn kiitokseksi. Kirja on hyllyssäni aarteena tallella, kiitos vielä kerran Kiira Sirolalle. :)
Blogiarvioiden näkyvyys
Seuraan blogin kävijätilastoja Google Analyticsillä. Sieltä näkee, että esimerkiksi Agitaattorin morsiamen blogiarvio on saanut 393 sivun katselua, arkikielisesti sanottuna klikkausta. Verrokkina voi pitää blogiarviotani Sofi Oksasen Puhdistuksesta, joka on saanut 10 208 sivun katselua. Blogiarvion näkyvyyteen ja vaikutusvaltaisuuteen vaikuttavat siis monet tekijät. Mitä kirjoja tai kirjailijoita etsitään netin hakukoneilla? Mitä kirjailijanimiä blogiini tulevat lukijat klikkaavat, kun he liikkuvat blogissani? Paljon klikkauksia kerännyt blogiarvio on tilastojen valossa vaikutusvaltaisempi kuin vähän klikkauksia kerännyt blogiarvio.
Kannustankin siis kirjablogien lukijoita klikkaamaan rohkeasti vähän tuntemattomampienkin kirjojen blogiarvioita. Jokainen klikkaus lisää vähälevikkisen kirjallisuuden tunnettuutta!
Tekstit
Olet hyvällä asialla Salla :)
VastaaPoistaItse näen Puhdistuksen klikeissä peruskoululisää tai arvaan, että osa voi olla koulun lukuohjelmista peräisin :)
Oma missioni ei ole tuoda vähälevikkisiä kirjoja esille, mutta olen sitäkin tehnyt. Runonurkan puolella olen arvioinut (minulle) tuntemattomien kotimaisten tekijöiden esikoisrunoteoksia ja arvioin myös jonkin verran kirjanurkankin puolella esikoisteoksia.
Enemmän olen yrittänyt blogata kirjoista, jotka minusta ovat merkittäviä ja ovat herättäneet ajatuksia hyviä tai huonoja, julkaisuajankohdalla ei ole niin merkitystä.
Minusta jokainen kirjabloggari on käyntikorttikortti kirjoihin ja jokaisella saa olla ja pitää olla olla oma missionsa ja toimintaperiaatteensa, minä haluan kannustaa bloggareita.
Itse olen pitänyt blogiani riippumattomana, ei-kaupallisena, mikä myöskin tarkoittaa että minulla ei ole mitään mainoksia, ja ostan kaikki lukemani kirjat, paitsi niitä muutamaa, jotka olen lainannut kirjastosta. Kirjojen ostaminen on myös tapa tukea kirjailijaa, ainakin luulen niin :)
Minusta sinä ja Kirsi ja monet muut olette tuoneet hienosti näitä esikoiskirjoja esille, se ensimmäinen teos on tärkein, ilman sitä ei tule seuraavia :)
Kommentistasi saattaa saada mielikuvan, että minun missioni olisi vähälevikkisten kirjojen esiin tuominen. Totta, tässä blogikirjoituksessa se onkin tarkoitus. Mutta noin yleensä blogini "missio" on toimia lukupäiväkirjanani, eli kirjoitan niistä kirjoista, jotka luen. Joukossa on sekä suuri- että vähälevikkisiä kirjoja. Eri kirjoja tulee luettua eri syistä.
PoistaAnteeksi, en tarkoittanut tätä :)
PoistaKoska bloggaajat ovat pääosin ihan tavallisia lukijoita niin on normaalia että kauden parhaiten myyvät uutuudet ovat myös esillä monissa blogeissa, tuo on ihan matematiikkaa. Ja kun niistä vähemmän tunnetuista kirjoista tulee yksi bloggaus niin pintapuolisesti kirjablogeja seuraamalla voi tosiaan näyttää siltä että siellä kirjoitetaan vain kauden puhutuimmista uutuuksista kun niistä tulee viikossa kolme tai viisi arviota.
VastaaPoistaVähemmän tunnetut kirjat leviävät myös blogista blogiin mutta kun bloggausten välillä on viikkoja tai kuukausia niin sitä ei ehkä huomaa. Pari päivää sitten kirjoitin Gaskellin Cranfordista, lukuinspiraatio tuli Joken postauksesta joka oli julkaistu viime marraskuussa.
Ja sehän on myös havaittu että blogit joissa luetaan paljon vähän tunnettuja kirjoja keräävät vähemmän lukijoita ja klikkauksia kuin blogit jotka seuraavat paremmin mitä kirjamaailmassa tapahtuu nyt, ja kaikissa blogeissa vähän tunnetut kirjat saavat vähemmän klikkauksia kuin ne tunnetuimmat.
Koska Internetissä on tilaa eikä tarvitse laskea palstamillimetrien hyötysuhdetta, niin tänne voi hyvinkin kirjoitella oman idiosynkraattisen kirjamaun mukaisesti, eli klikkausten määrästä ei tarvitse välittää. Mutta kirjablogien tarjonnan kokeminen yksipuolisena on kyllä enemmän lukijoiden kuin kirjoittajien ongelma, suuri osa lukijoista haluaa tietää uusimmasta Oksasesta tai Tervosta kun taas joku B.S.Johnson tai Yunus Emre eivät niin kiinnosta.
Amen.
PoistaNiinpä! Mainitsit englanninkielisiä kirjailijoita - mietin itsekin tätä kirjoittaessani, että rajaan tietoisesti nyt omat esimerkkini kotimaisiin kirjailijoihin. Blogeissa kirjoitetaan paljon kirjoista, jotka kyllä ovat tunnettuja ja monesti myös kaupallisesti kannattavia maailmalla, mutta melko tuntemattomia Suomessa. Esimerkiksi ahkerasti lukemani Willinghamin Fables-sarjakuva on sekä arvostettu että hyvin myyvä kirjallinen tuotos, mutta Suomessa useimmille kirjallisuuden harrastajille jokseenkin tuntematonta tavaraa.
PoistaSarjakuvien näkyvyydestä saisi vielä paljon lisää juttua, koska edelleen hirveän monelle suomalaiselle kirjojen ystävälle sarjakuvat aiheuttavat sellaisen "minäkin luin lapsena Aku Ankkaa" -reaktion, vaikka tutustumisen arvoista monipuolista sarjakuvaa löytyy kirjastoista ja verkkokirjakaupoista vaikka millä mitalla. Joskus jopa joistakin kirjakauppojen myymälöistäkin.
Joo, minun tulee luettua vähemmän suomalaisia (runoja yms lukuunottamatta) mutta aika paljon sitten ulkkareita jotka ovat usein varsin tunnettuja ja arvostettuja omassa kulttuuripiirissään vaikka olisivatkin Suomessa tuntemattomampia (ja käännöshistoriat saattavat olla hyvin satunnaisia). Eli mitään huikeaa undergroundia tulee luettua aika vähän...
PoistaToisaalta taas käy niinkin, että jos itsellä on eklektisempi kirjamaku, niin blogeissa näytetään kirjoitettavan paljonkin sellaisista kiinnostavista kirjoista, joita ei kuvitellut kenenkään muun ikinä Suomessa lukeneen. Se on ihan ällistyttävän mahtavaa (vaikka tietysti vie vähän hohtoa omasta uniikista sädekehästä) :-D.
PoistaTotta, oikeaa sielujen sympatiaa! :)
Poista"On huolestuttavaa ajatella, millaisissa rahoissa kustantamon osuudenomistajat jo kierivätkään."
VastaaPoistaHörähdin ääneen.
Muidenkin osuuskummalaisten puolesta uskallan sanoa, että juuri näin :D
Vaikka... olihan sen Roope Ankankin omaisuuden alku yhdessä kolikossa.
Heh, hyvä kun luit rivien välitkin!
PoistaLoistava postaus. Saako ideaa lainata jossain välissä kesää?
VastaaPoistaEn ollut huomannut, että olet kirjoittanut Mariellasta ja vanhan rouvan aarteesta. Kirjoitin viime vuonna Lindqvistin Tuuti-kirjoista ja niiden myötä ajattelin lukea jonkun Mariella-kirjan kaikkein vuosien jälkeen.
Kyllä saa ja haastan tässä samalla muutkin bloggaajat julkaisemaan omia listojaan! 😊
PoistaHyvä idea!
PoistaKiitos tästä!
VastaaPoistaKiitos itsellesi. :)
PoistaLoistava postaus :)
VastaaPoistaMuiden kirjablogien seuraamisen parasta antia on nimenomaan "tonkia" toisten arkistoja, mitä kaikkea onkaan luettu ja löytyisikö joku itselle ennestään tuntematon teos/kirjailija/aihepiiri. Vastaavasti harvemmin lukevat (ei-kirjabloggaavat) ihmiset saattavat etsiä näistä lähteistä nimenomaan sofioksasia ja muita myyntilistojen kärjissä olevia tapauksia. Silti jokainen kirjabloggari lukee ja kirjoittaa siitä, mistä itse haluaa, jonka seurauksena anti on runsasta, monipuolista ja persoonallista.
Ulkopuoliselle seuraajalle hyvin laaja tutkimuskenttä, jos vain viitsii paneutua tarkemmin ;)
Niinpä. Ehkäpä itsekin hieman toivoisin, että seuraava "kaikki bloggaajat kirjoittavat vain uutuuksista" -yleistäjä vaivautuisi hieman laskemaan blogeissa esiintyvien kirjojen ikäjakaumaa. Kirjablogien arkistotkin kun ovat yleensä hyvin järjestelmällisesti ryhmitelty, joten avoimen datan periaatteella kuka tahansa voisi helposti alkaa excelöidä kirjablogista löytyvien kirjojen jakaumaa ilmestymisvuoden, alkuperämaan, kustantamon tai jonkun muun kriteerin suhteen.
Poista