sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lauri & Jaakko Ahonen: Pikku Närhi

Kuva: Egmont.
Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi oli jonkinmoisessa nosteessa sarjakuvapiireissä jo viime syksynä, mutta minun lukulistalleni albumi nousi lopullisesti Sarjakuva-Finlandian voittamisen jälkeen. Voitto oli siinä mielessä muikea saavutus, että kyseessä on Ahosen veljesten esikoisalbumi. Pikku Närhestä ovat bloganneet myös ainakin Erja ja Anu.

Pikku Närhen sarjakuvakerronta painottui todella vahvasti visuaalisuuteen. Repliikkejä on vain vähän, enimmäkseen tarina etenee ilman dialogia. Ja kyllä kelpaa kertoa tarinaa kuvilla, kun piirrosjälki on todella vaikuttavaa. Albumin alkupuoli on julkaistu Pikku Närhen Facebook-sivulla, siellä voi tutustua tarinaan kunnolla.


Albumin tunnelma on unenomainen, loppua kohti yhä enemmän painajaismainen. Nimihenkilö Pikku Närhi hoivaa vuodepotilasäitiään suuressa talossa. Ikkunat ja ovet on teljetty ja äiti varoittelee lastaan ulkomaailman kamaluudesta. Etukäteen oletin tarinan kertovan siitä, miten Pikku Närhi uskaltautuu ulkomaailmaan ja irrottautuu äidin kahlitsevasta otteesta, mutta tapahtumat eivät todellakaan etene tähän suuntaan.


Pikku Närhessä on jotain, mikä tuntuu menevän suoraan alitajuntaan. Vieraan pelko, pimeän pelko, eristäytyminen ja läheisriippuvaisuus ovat isoja teemoja, mutta Pikku Närhi käsittelee näitä aiheita näennäisen yksinkertaisesti, satujen tapaan. Silti karmaisee.

Albumi on tavallaan nopealukuinen, mutta upean piirrosjäljen ääreen kannattaa pysähtyä. Kustantaja Egmont on viimeistellyt tasokkaan ilmeen kovilla kansilla ja kunnon paperilaadulla.

10 kommenttia:

  1. Olen tätä töissä selaillut vähän ja ajatetellut hankkia omaankin hyllyyn. Tuossa kuvituksessa on jo jotain niin ihokarvoja pystyyn nostavaa, hyvällä tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma todellakin vie mukanaan! :)

      Poista
  2. Minä katselin tätä Tampereella... mutta en ostanut kumminkaan. Jotenkin pelkästä selaamisesta jäi niin allapäinolo, että jätin väliin ja ostin muuta sarjakuvaa.

    Nyt tuntuu että ehkä tämä pitäisi lukea sittenkin. Vaikka vähän karmaisisi. Pitää katsoa josko kirjasto piffaisi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vähän karmaisi, mutta unenomainen tunnelma taittoi ahdistukselta kärjen.

      Poista
  3. Kiitos tästä arviosta ja fb-linkistä - en lueskellut ihan kaikkea mitä sieltä olisi voinut, lähinnä siksi että vakuutuin viimeistään sitä selatessa, että tahdon lukea tämän! Sarjakuvien lukeminen kiinnostaisi kovasti, mutta olen jotenkin huono lainaamaan niitä kirjastosta, kun en yhtään tiedä mitä ylipäätään haluaisin lukea. Tämä kuitenkin vaikuttaa hyvin kiinnostavalta, joten seuraavalla lainausreissulla varmaan yritän saadakin tämän hyppysiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogini Sarjakuvat-tägin alta löytyy jo lähes sadasta sarjiksesta juttua, toivottavasti sitä selaamalla löytyy muitakin kiinnostavia vinkkejä. :)

      Poista
  4. Tummat sävyt ja selkeä kuvitus houkuttavat lukemaan :) Noista sävyistä tuleekin mieleen Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet ja Mustasuon mysteeri. (Kappas, hauska nimiyhteensattuma ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, myös Kati Närhi oli Sarjakuva-Finlandian ehdokkaana. :)

      Poista
  5. Kuvia oli helppo jäädä tuijottamaan, piirrosjälki on todellakin vangitsevaa. Itse luin tämän melko pian palkitsemisen jälkeen, mutta en osannutkaan kirjoittaa sillä hetkellä siitä mitään :) Pikku Närhi kestää kyllä useamman lukukerran, ehkä sitten tulee sanoja kun mykistävyys alkaa turtumaan.

    VastaaPoista