Salla Jokinen: Peruna!

Kansi: Readme.fi

Luontaisesti gluteeniton peruna sopii moneen ruokavalioon ja etuna on myös se, että perunan viljely on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi riisin.

 

Sain Salla Jokisen kirjan Peruna! Kasvipohjaisia reseptejä kaikille kustantaja Readme.fi:ltä arvostelukappaleena. Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeen mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos. 

Peruna on ollut poissa ruokamuodeista koko 2000-luvun ajan. Tänä aikana Suomessa ovat trendanneet ainakin vähähiilihydraattinen ruokavalio ja aasialainen keittiö. Samoin italialaisen keittiön suosio jatkuu vuodesta toiseen. Peruna tuntuu jääneen mopen osalle, se on ihmisten mielissä jonkinlainen ankean kotimaisuuden symboli, kouluruokalassa pyörivä mauton kumipallero.

 

Niinpä ilahduin, kun huomasin Perunan! Joku muukin kuin minä on näköjään sitä mieltä, että peruna on mitä mahtavin ja monipuolisin raaka-aine, josta saa upeita herkkuja. Ja onhan se varsin edullista ruokaa ja sitä viljellään kotimaassa. Etunimikaimani Salla Jokinen on ruokavaikuttaja, jonka Instagram-tilillä on kymmeniä tuhansia seuraajia. Jokinen on perunafani, joka vaikuttaa käännyttäneen sitkeästi ihmisiä perunauskovaisuuteen.

 

Olen omaa keittokirjavarastoani tutkiessani havainnut muutamia ruokakirjan ominaisuuksia, joiden perusteella arvotan ruokakirjoja. Arvioin Perunaa! niiden valossa.

 

Onko ruokakirjassa selkeä teema?

 

Kyllä on. Peruna! keskittyy perunaruokiin. 

 

Onko ruokakirjassa sekä helppoja että vaativia reseptejä?

 

Mikään resepteistä ei vaikuta erityisen vaikealta, joten reseptiikka painottuu yksinkertaisiin tai helppoihin ohjeiseen. Monet reseptit sopivat vasta-alkajillekin. Ruoanlaitosta innostuneille kirja ei ruoanlaittotekniikan osalta tarjoa suuria haasteita, mutta koska resepteissä on paljon omaperäisiä ohjeita, löytyy niistä sopivaa uutuudenviehätystä ja pientä haastetta. Esimerkiksi suklaa-perunakakku on tällainen ohje.

 

Onko ruokakirjassa omaperäisiä ohjeita?

 

Kyllä. Vaikka kirjassa on perunaruokien perusohjeita, kuten muusia, sämpylöitä ja rieskoja, on mukana runsaasti sellaisia ohjeita, joihin en muualla ole törmännyt. Tällaisia ovat vaikkapa tofu-perunapelti ja varhaiskaalisalaatti, seesamiperunat, peruna-tomaattipannukakku ja perunavohvelit.

 

Ovatko reseptien raaka-aineluettelot lyhyitä?

 

Tämä vaatii perusteluja: minä priorisoin reseptejä, joissa on vain muutama raaka-aine. Jotenkin masennun aina, jos pitäisi laittaa neljäsosateelusikallinen sitä ja tätä yrttimaustetta ja puoli purkillista kolmea erilaista meijerituotetta. Tykkään siitä, että jääkaappiin ei jää vajaita purkillisia pyörimään ja pyrin myös kuivakaapissa kohtuulliseen kiertonopeuteen. Siksi kokkaan mielelläni sellaisista aineista, joita joko löytyy suht automaattisesti omasta kaapista tai joiden tietää tulevan helposti käyttöön muun ruoanlaiton yhteydessä. Tässä on monia koulukuntia, varmasti on niitäkin ihmisiä, joista on ihanaa käydä ostamassa kolmeakymmentä eri raaka-ainetta yhtä ruokalajia varten.

 

Perunan! resepteissä on sekä niitä, joissa on lyhyt ainesosaluettelo, että niitä, joissa pitää käyttää lukuisia raaka-aineita. Toki pitkien ohjeiden raaka-aineita voi halutessaan soveltaa ja kokeilla jättää jotain pois tai korvata ainesosia jollakin muulla. 

 

Testiin valitsin ohjeen, jonka Jokinen esittelee "naurettavan helpoksi ja jumalaisen hyväksi". Valkosipuli & chili -perunat tehdään niin, että uunivuoan pohjalle laitetaan rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä. Tällaista löytyy valmiina säilykkeenä. Päälle puolikkaita perunoita, joiden pohjaan tehdään ristikkäisviilto. Pinnalle vielä öljyä ja suolaa. 

 

 

Ohjeessa käskettiin käyttämään 50 g säilykettä, mutta yllämainitusta syystä johtuen käytin koko 115 gramman purkillisen ja lisäsin perunan määrää vastaavasti. Muusta ruoanlaitosta johtuen pidensin hieman paistoaikaa. 

 

Tämä ruoka lunasti lupauksensa: seesamin säväyttämät perunat maistuivat todella hyviltä eikä tähteeksi jäänyt mitään.  

 

Kokeilun perusteella Perunasta! kannattaa napata testiin muitakin ohjeita. Esimerkiksi perunapohjainen leivonta houkuttelee minua. Tätä kirjaa tohtii suositella aloitteleville kotikokeille sekä uusia yllätyksiä kaipaaville edistyneemmille kulinaristeille.

 

Lue myös nämä:
Mika Pesonen - Ada Pykäläniemi: Vegaaniretki
Mysi Lahtinen: Joulu
Mari Moilanen: Tölkkiruokaa

Mika Pesonen - Ada Pykäläniemi: Vegaaniretki

Kansi: Siltala.  

Jokaisen kannattaa miettiä omien tarpeidensa mukaan, mikä on itselle luontevin tapa retkeillä, ja hankkia varusteet sen mukaan.

Ostin Vegaaniretken hetken mielijohteesta Siltalan verkkokirjakaupassa asioidessani. Minulla on ollut parin vuoden ajan menossa projekti kokata omat keittokirjani läpi. Tavoitteeni ei ole tehdä jokaisen omistamani kirjan jokaista reseptiä, vaan edes yksi resepti kustakin kirjasta. Omituista kyllä, tämä tavoite tuntuu saaneen minut ostelemaan lisää keittokirjoja. Ennakkoon olin olettanut, että ruokakirjojen keräilylle tulisi stoppi, sillä aika usein keittokirjani ovat saaneet jököttää hyllyssä ihan rauhassa.

No, perustelin Vegaaniretken ostamista sillä, että onhan nuotiomakkaralle aina kiva saada vaihtoehtoja. Vegaaniretki tuntuu kohdistetun osittain samanlaiselle lukijakunnalle kuin Saara Atulan retkiruokakirjat. Oletuslukija tuntuu olevan kasvisruokaa arvostava ulkoilmaihminen, joka on valmis näkemään hieman vaivaa ruokansa eteen.

Lueskelin Vegaaniretken reseptejä ja vaikka kiitän reseptien monipuolisuutta, selkeitä ohjeita ja kauniita kuvia, minua alkoi ärsyttää. Tajusin ärtymykseni johtuvan siitä, että kirjan sisältö ei vastannut sen markkinointipuheita. Takakannessa ja verkkokaupan esittelyssä kirjan ohjeita kuvaillaan helpoiksi, hienostelemattomiksi ja suomalaisiksi. Mielestäni monet kirjan ohjeista vaativat paljon ajankäyttöä, vaikka reseptin ruoanlaittotekniikka ei erityisen vaativa olisikaan. Kirjan makumaailmassa korostuu aasialaisuus, ei niinkään suomalaisuus. Monet ainesosista ovat sellaisia, etten oleta jokaisella kansalaisella olevan niitä valmiina kaapissa eikä kaikkia raaka-aineita löydy pienimmistä lähikaupoista, vaan niitä pitää etsiä isoista supermarketeista, etnisistä myymälöistä tai verkon erikoiskaupoista.

Otan esimerkin: ”Kokkausta tulilla” -osiossa on ohje bao bun -sämpylöihin nyhtökauran, herne-minttupyreen ja pikkelöidyn punasipulin kanssa. Osaan leipoa sämpylöitä, paistaa nyhtökauraa, soseuttaa herneitä ja pikkelöisin vaikka naapurin kissan, mutta en silti väittäisi tätä ”helpoksi retkiruoaksi”. Jos oletetaan, että raaka-aineet ilmestyisivät kotikeittiöön perjantaina klo 16.30, menisi jo bao bun -sämpylöiden leipomiseen ja höyryttämiseen pari tuntia. Hernepyreessä menisi ehkä vartti, pikkelöityyn punasipuliin vähintään tunti, jos joutuu desinfioimaan lasipurkit uunissa pikkelöinnin aikana. Pikapikkelöityyn voisi tietysti käyttää mitä tahansa astiaa, jolloin yksittäisannoksen saisi liemeen vartissa.

Toki, jos pakastimesta löytyy valmiita itsetehtyjä bao bun -sämpylöitä ja jääkaappi pullistelee pikkelöityjä vihanneksia, voi retkelle lähtiessään vain nakella kaikki reppuun mukaan ja pääsee nopeasti kokkaamaan. Mutta itseltäni ainakin menisi edellinen ilta tällaisen eväsruoan valmisteluun, jos pitäisi tehdä kaikki alusta alkaen, enkä suinkaan ole kaikkein kädettömin kotikokki.

En ryhtynyt googlettamaan huippukokki Mika Pesosen perhetilannetta, mutta kirjasta välittyi sellainen mielikuva, että hän ei taida kovin usein raahata retkilleen mukaan kärsimätöntä, mutta nirsoa lapsilaumaa. Kirjan reseptejä voisi helppouden ja nopeuden sijaan kuvailla näin: ”Hyviä reseptejä ihmisille, jotka rakastavat keittiössä nysväämistä pitkien raaka-ainelistojen parissa.”

On kirjassa kuitenkin myös yksinkertaisen tuntuisia ohjeita. Valitsin testattavaksi savutofu-perunagnocchiohjeen, joka löytyi ”Kaupasta metsään” -osiosta. Päätin kuitenkin vaihtaa gnocchit sesongin mukaisesti varhaisperunoihin. Ohjeessa neuvottiin keittämään gnocchit kattilassa ja lisäämään muut aineet kattilaan. Minusta tofuun sopii rapsakka paistopinta, joten valitsin välineeksi retkipaistinpannuni.  

 

Samalla tuli testattua kotiimme ilmestynyttä painekeitintä. Perunat keitin etukäteen ja paistoin pannulla ensin tofukuutiot ja sitten keitetyt, paloitellut perunat. Vegaanisen parmesaanin tein cashewpähkinöistä ja ravintohiivahiutaleista.

 

 

Ruoan maku oli hyvä, chilin säväyttämä arrabbiatapesto sopi savutofuun hyvin. Jos ruoan tekisi isommalle porukalle, kannattaisi käytössä olla tarpeeksi suuri kattila tai paistoastia, oma retkipannuni on pienehkö. Lisukkeeksi avasin purkin itse pikkelöimiäni, timjamilla maustettuja kirsikkatomaatteja. Ne sopivatkin ruoan kanssa hyvin yhteen. 

 

Vegaaniretkeä sekä voi suositella että ei voi suositella. Suosittelen tätä sellaisille kotikokeille, joilla on jo jonkinlaista kipinää ja osaamista ruoanlaittoon. Ei ole pakko edes lähteä retkelle, monet ohjeet sopivat sellaisenaan ihan sisäkokkailuun. Sen sijaan perheretkiä harrastaville en tätä uskalla suositella. Aidosti yksinkertaisia ja nopeampia kasvisretkiruokareseptejä löytyy Saara Atulan kirjoista.

Lue myös nämä:
Saara Atula: Retkiruokakirja
Saara Atula - Sonja Lassila: Retkiruokaa nuotiolla
Mari Moilanen: Tölkkiruokaa