Etteivätkö suomalaiset muka lukisi klassikoita. Tuossa yhtenä päivänä blogini kävijätilastoja kurkkiessani blogin suosituimmat sivut olivat Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Väinö Linnan Sotaromaani ja Juhani Ahon Papin rouva. (Tai sitten näistä on taas vaadittu tekemään joissakin kouluissa äidinkielen tehtäviä.)Bazar-kustantamo lupaili tosiaan minulle kesemmällä "kaikkien aikojen ekotrilleriä" lukukappaleeksi. Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista, tuumin, kun raahasin postista valtavaa, järkälemäistä pakettia kotiin. Kirjalla on nimittäin mittaa tuhat sivua, joten painon puolesta se alkaa olla vähän epämukava luettavaksi yhtään epäergonomisemmissa asennoissa.
Valitettavasti kustantajalle on ehkä arvioitua vähemmän hyötyä tästä sissimarkkinoinnista, ellei sitten ole niin, että "all publicity is good publicity". Taistelin nimittäin kirjan kanssa viikon ja pääsin satakunta sivua eteenpäin. Voi tietenkin olla liian varhaista kuvitella, että pystyisin analysoimaan tyhjentävästi koko kirjan, mutta luon katsaukseni tämän urakan perusteella. :)
Pedot-kirjan etu- ja takakansissa mainostetaan näyttävästi myyntilukuja ja bestsellertilastoja, ja jos kirja on kerran ollut tosi ostettu Saksassa ja Norjassa, niin miksipä se ei olisi sitä Suomessakin. Se nimittäin muistuttaa tyyliltään melko paljon Dan Brownin kirjoja, ollen siis helppolukuinen, selkokielinen ja vailla kirjallisia kikkailuja. Luulen, että olisin esimerkiksi 12-vuotiaana tykännyt kirjasta oikeasti. Sen ikäiselle nimittäin riittävät paperinukkemaiset henkilöhahmot, ja kerrontaa pätkivät "valistusotteet". Eli jostain helppolukuisesta tietokirjasta kaivetut pätkät, joissa opetetaan kirjoittajan esille nostamaa teemaa - Brownin tapauksessa satunnaisia paloja historiasta tai kulttuurista, Schätzingin tapauksessa ekosysteemistä ja meren eliöistä.
Sadan ensimmäisen sivun aikana ehdin tavata eteläamerikkalaisen perinnekalastajan, joka edustaa katoavaa kansanperinnettä, pohjoisamerikkalaisen intiaanitutkijan, joka on huolissaan valaiden katoamisesta, norjalaisen tutkijan, joka on vanha egoistinen snobi mutta huippuasiantuntija meren suhteen, ja norjalaisen bisnesnaisen, joka on kova ja terävä mutta ah niin viehättävä, ja johon tutkija tietenkin tuntee vetoa. Lisäksi Pohjanmeren syövereistä on noussut esiin outoja, ennen tuntemattomia matoja.
Joten esitänkin tässä arvauksen siitä, mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Kun näitä merestä nousevia öttiäisiä alkaa tulla esiin, ne yrittävät valloittaa maailmaan. Madoista valaisiin kaikki liittoutuvat ja hyökkivät ihmisten kimppuun. Ihminenhän ei tätä salli, joten nämä tutkijat ja intiaanit sun muut yhdistävät voimansa ja voittavat lopulta kauheat eläimet. Sitten tehdään johtopäätöksiä tyyliin "hei, vois olla ihan kiva jos ei tuhottaskaan koko luontoa". Kirjan lopussa muodostuu muutama romanssi. Ainakin bisnesnainen jättää poikakaverinsa ja tykästyy rohvessoriin, ja ehkä tuo pohjoisamerikkalainen intiaanikin saa tyttöystävän. Eteläamerikkalaiselta tämä ei onnistu, koska hän oli ensimmäinen, joka kirjassa kuoli meren voimien mystisenä uhrina.
Jos tämä kirja jotakin kiinnostaa, kannattaa mennä lähiaikoina tarkkailemaan Lappeenrannan divareita. Tämä nimittäin lähtee jossakin vaihteessa kiertoon yhdessä muutaman muun "ylijäämäkirjan" kanssa.
Tekstit
