 |
| Kuva: Kustannusosakeyhtiö Moreeni. |
Pidän ruoanlaitosta ja kasvisreseptien perässä päädyin joskus Chocochili-ruokablogiin. Ilokseni huomasin, että blogin perusteella on tehty kirja, nimeltään Viiden tähden vegaani. En halua hamstrata kauheaa määrää keittokirjoja, koska on niitäkin jo jonkun verran kertynyt enkä ole todellakaan kaikkia keittokirjojen reseptejä tehnyt, mutta kasvisruokareseptit ovat tervetulleita. Olen sekasyöjä, mutta pyrin syömään ohjeiden mukaan puoli kiloa kasviksia päivässä, ja siihen ei pääse jos ainoa kasvis on kurkkusiivu leivän päällä. Kannattaa tehdä lämpimäksi ruoaksi kasvisruokia tai kasvispitoisia ruokia.
Keittiössä onkin syytä taas aktivoitua, sillä päätin puoli vuotta kestäneet lounasruokalakauden jälkeen, että rupean taas tuomaan töihin omat eväät. Lounasruokalassa syömisen plussaa on sosiaaliset hetket työkaverien kanssa, mutta se ruoka... Miksi söisin haaleaa keskuskeittiöstä roudattua ja säilöntäaineilla kyllästettyä ruokaa, kun osaan itse tehdä parempaa? Varsinkin jos isoon ketjuun kuuluvassa työpaikkamme lounasruokalassa kasvisruoat ovat usein todella vaatimattomia: kellarinmakuisia juureksia säilyketölkin makuisessa tomaattikastikkeessa. Ihan kuin joku siellä ajattelisi, että kasvisruoan on pakko olla haaleaksi jäähtynyttä ja mautonta. Ei paha maku korreloi terveellisyyden kanssa mitenkään.
Kasvisruoan syöminen saa aikaan positiivisen kierteen: kun syön kasvispainotteisesti, huomaan että liharuoan syöminen tuntuu aiheuttavan sellaisen olon, että on kuin kivi mahassa ja tukkoinen olo. Ja voihan sitä sitten myös taputella itseään selkään moraalisen ylemmyydentunteen vallassa: viimeaikainen uutisointi lihatalouden eettisistä, ekologista ja terveydellisistä ulottuvuuksista on varmasti saanut monet miettimään, että olisipa hyvä vähentää lihansyöntiä. No jos sitä vähentää, kannattaa ottaa jotain tilalle, vaikkapa näitä Viiden tähden vegaanin herkkuja. Voin suositella vaikkapa munakoiso-tofupaistosta.
Kirja on ulkoisesti todella tyylikäs. Ruokakirjojen tapaan ohjeet on jaoteltu eri lajeihin: löytyy keittoja, pääruokia, lisukkeita, jälkiruokia. Hienoa on, että kirjan lopussa on sanasto: ehdin reseptejä lukiessani miettiä, että miksi täällä käytetään margariinia ja mistähän muka löytäisin soijatuorejuustoa. Sanastossa nämä selitetään. Ainoa tarjolla oleva vegaaninen margariini tällä hetkellä on Keiju Laktoositon kasvirasvalevite 70 % ja Tofutti-merkkistä soijatuorejuustoa pitäisi löytyä suurista marketeista tai ekokaupoista, ja molempiahan löytyy täältä Helsingin keskustasta runsaasti.
Suurin osa kirjan resepteistä on kuitenkin sellaisia, ettei tällaisia kysymyksiä joudu edes pohtimaan, vaan ainekset löytyisivät vaikka lappilaisen myymäläauton hyllyltä. Leivonnaisreseptien kokeilua pohtiessani mietin, pitäisi vaihtaa kaurakermat kuohukermaan ja margariinit meijerivoihin, mutta ehkäpä en rupea muuntelemaan vaan kokeilen ensin pilkuntarkasti, ihan jo kunnioituksesta kirjan tekijää kohtaan. Sitä paitsi kasvisruoan syömisestä tulee kevyt olo - ehkä vegaanisilla leivonnaisillakaan ei saisi itseään syötyä aivan ähkyyn ja tukkoon.
Eilen uutisoitiin, että nykyään joka viides nuori nainen ei syö lihaa. Tästä kirjasta saisi siis vaikkapa oivan ylioppilas- tai rippilahjan tulevan kevään ja kesän juhliin. Koska jos ryhtyy välttämään joitakin ruoka-aineita, ei todellakaan kannata mennä mihinkään "makaronia ja ketsuppia" -linjalle, vaan laittaa itselleen monipuolista ja hyvää ruokaa. Se on kaiken muun lisäksi vielä kivaakin!
Ps. 17.8.2011 Viiden kuukauden jälkeen voin vain kehua tätä kirjaa. Olen kokannut useita reseptejä eikä yksikään ole ollut pettymys, vaan päin vastoin, mukana on monta reseptiä joista on tullut suorastaan vakioruokiani. Ohjeet ovat helppoja ja silti persoonallisia ja hyvänmakuisia! Työlounaistani varmaan 75 % perustuu Viiden tähden vegaanin ohjeisiin. Suosittelen tätä kirjaa omaan käyttöön ja lahjaksi!
Tekstit
