sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 5

Ruotsin kuningas Kustaa III.
Kuva: Alexander Roslin /
Wikimedia Commons.
Poikaparka, hänen sydämensä ei vielä ollut hehkunut muista tunteista kuin niistä, joita hänessä herättivät hänen äitinsä ja kirjansa. Hän oli ollut vapaa kuin metsän lintu, mutta nyt - nyt kärventyivät hänen siipensä ensi kerran.

Ihana Välskärin kertomuksia päättyi. Project Gutenbergin viidennessä osassa olivat jaksot Vapaa-ajattelija, Iltamyrskyjä ja Aamun valkeneminen. Ihan harmitti loistavan tarinan päättyminen, vaikka toki olin myös utelias tietämään, miten kaikki loppui. Project Gutenbergissä olisi kyllä muitakin Topeliuksen kirjoja, mutta äkkivilkaisulla en keksinyt, olisiko muita Juhani Ahon suomentamia. Ahon mahtava suomennos kun oli olennainen osa lukunautintoa!

Viidennessä osassa keskiössä on Paul Bertelsköld. Nuori Paul on älyttömän kiehtova hahmo haastaessaan aikansa teologit. Toki Topelius ohjaa Paulin myöhemmin hieman sovinnaisemmille vesille. Paulin velipuoli Bernhard on myös mainio hahmo kieroiluissaan.

Kuninkaana on Kustaa III ja Kaarle Viktor ja Ester ovat myös tärkeissä rooleissa. Pahisten juonittelut, hyvisten hurskaus ja juonenkäänteiden dramaattisuus ovat monin tavoin vanhanaikaisia, mutta tämäkään osa ei ole vanhentunut tai tylsä. Päin vastoin, Topeliuksella on taito tehdä henkilöhahmoistaan eläviä ja uskottavia.

Lopussa saamme tietää, mitä kuninkaan sormukselle tapahtuu. Lukija saa itse miettiä, miten hyvin sormukseen liittyvä ennustus toteutui ja miten historian käänteet ennustusta vastaavat. 

Mahtava klassikko, jota voi suositella kaikille! Erityiskiitos vielä Tapio Riikoselle, joka on tehnyt Välskärin kertomuksista Project Gutenberg -julkaisun.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Pirjo Rissanen: Äitienpäivä

Kansi: Gummerus.
Pirjo Rissasen Äitienpäivä tarttui matkaan kirjastosta. Kirja on jatkoa Muistoille, jonka muistin lukeneeni, tosin muistikuvat kirjan tapahtumista olivat jo aika hämärät. Perusasetelman kuitenkin muistin: topakalla Ulpulla on miniänä vapaaehtoisesti lapseton Susanna. Ulpun Markus-poika tuntui olevan aika lailla Susannan vietävissä. Ulpun tytär Marianna oli kuollut tapaturmaisesti jo vuosia aiemmin, mutta Mariannan puoliso Antti uusine perheineen kuuluu vieläkin Ulpun lähipiiriin.

Äitienpäivässä ristiriitoja aiheuttavat niin Antin perheen kasvaminen, Susannan äidin Irman putkahtaminen kuvioihin ja Susannan ja Markuksen aviokriisi. Ulpukin joutuu harjoittelemaan sitä, miten asiat kannattaa välillä jättää sikseen, varsinkin jos ne ovat muiden ihmisten asioita.

Tuttuun tyyliinsä Rissanen kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, että kirja tuli oikein ahmittua. Harmittelin kirjan loppumista, joten täytyy varmaan paikata tilannetta lukemalla muitakin Rissasen kirjoja pitkästä aikaa.

Kirjassa kuvataan keskiluokkaisten ihmisten ongelmia mukavassa, rauhallisessa pikkukaupungissa, mutta keskiluokkaisuus ja rauhallisuus ei tarkoita sitä, etteivätkö elämän kolaukset voisi raastaa sydäntä vereslihalle. Itkut ja ilot ovat tunnistettavia ja samastuttavia. Mahtavaa on sekin, miten Rissanen saa melkein kaikille henkilöhahmoille jonkinlaisen onnellisen lopun. Tai ainakin lukija saa solmia langanpäät oman mielikuvituksensa avulla, hyviä täkyjä tähän annetaan.

Ihanaa luettavaa, oikea lukunautinto johon uppoutua.

torstai 12. marraskuuta 2015

Annukka Salama: Harakanloukku

Kansi: WSOY.
Annukka Salaman Harakanloukku on Faunoidit-sarjan kolmas osa. Olen lukenut kakkososan kaksi vuotta sitten ja ykkösosan kolme vuotta sitten, joten johan tässä olikin aika parata faunoidien pariin. Nappasin Harakanloukun mukaan kirjastosta, kun arvelin sen olevan sopivan kevyttä ja vetävää viihdettä lukutuokioihini. Harakanloukkua on luettu blogeissa paljon, kurkkaa vaikkapa Kirsin, Morren ja Linnean bloggaukset.

Kakkososa Piraijakuiskaajaa kritisoin mm. viimeistelemättömän kielen vuoksi. Harakanloukussakin oli pieniä kauneusvirheitä, mutta kokonaisuutena Harakanloukku oli sarjan paras osa. Juoni veti loistavasti, fantasiamaailma oli rikas ja kiinnostava ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti joka lähtöön. Myös romantiikka ja erotiikka kukkivat. Facebook-sivunsa perusteella Annukka Salama ei ole juuri nyt jatkamassa faunoidisarjaa, mutta hänellä on työn alla kirja toisesta aiheesta.

Kahden ensimmäisen osan päähenkilönä ollut Unna jää Harakanloukussa käytännössä sivuhenkilöksi, sillä rokkari Joone on pääosassa. Kun Vikke siepataan metsästäjien hallitsemaan Venoriin, lähtee faunoidijengi pelastusretkelle metsästäjiksi naamioituneena. Joone eksyy porukasta heti alkumetreillä, mutta ei hätää: hän tutustuu viehättävään Iivariin, joka opastaa häntä Venorin tavoille.

Poikien välistä romanssia kuvataan kuumottavalla tavalla, mutta myös Unnan ja Rufuksen välillä vanha suola janottaa. Venorin kuvaus, Viken selviytyminen metsästäjien vankina ja vauhdikas pelastusoperaatio ovat kuitenkin romanssikäänteitäkin makoisampaa antia. Viihdyin mainiosti kirjan parissa!

Juonenkäänteiden logiikka vaikutti välillä sellaiselta, että epäjohdonmukaisuuksia olisi luultavasti helppo löytää. Mutta koska heittäydyin innolla kirjan vietäväksi, hyväksyn pienet epäuskottavuudet mielelläni. Tarina kantoi!

Tämä ns. Young Adult -genre voisi sopia luettavakseni nyt laajemminkin, sillä kaipaan vetävää ja sopivan helppolukuista viihdettä juuri nyt. Mistähän kirjasta tai kirjailijasta kannattaisi jatkaa?