 |
| Kuva: Jonathan Cape Random House |
Grandville Bête Noire tarjosi yhtä mehevää eskapismia kuin aiemmatkin osat: Euroopan vaihtoehtohistoriaa, steam punkia, kieroja rikollisia ja kohtalokkaita naisia. Antropomorfiset eläinhahmot ovat tyypillisesti kaikkea muuta kuin söpöjä ja "taikinanaamat" eli ihmiset saavat tässä osassa pikkuisen enemmän tilaa.
Karski mäyräetsivä LeBrock ja hänen ihastuttava apurinsa Ratzi suuntaavat Pariisiin tällä kertaa merkillisen taiteilijamurhan vuoksi. Rikoksen takaa löytyy suuri poliittinen tapahtumaketju ja Talbot irrottelee jälleen sekä hauskoilla intertekstuaalisilla viittauksilla että yhtymäkohdilla reaalimaailman historiaan. Grandvillea lukiessa kannattaa kytätä sivuhahmoja silmä kovana - tässä osassa eräs pahiksista muistutti kovasti Karvista ja muitakin hauskoja bongauksia löytyi.
Mutta vasta Talbotin kirjoittamat jälkisanat albumin lopussa valaisivat minulle erästä Bête Noiren suurta teemaa. Tuskinpa kovin pahasti spoilaan, jos kerron että taidehistoria on tärkeässä roolissa. Tarinassa Pariisin superrikkaat ovat ryhtyneet sponsoroimaan aivan uudentyyppistä taidetta - nimittäin abstraktia maalaustaidetta. Talbot kertoo esipuheessaan saaneensa inspiraatiota Nelson Rockefellerin ja Diego Riveran tapauksesta sekä CIA:n kylmän sodan aikaisesta taidevaikuttamisesta. CIA:n kytkökset abstraktiin taiteeseen olivat minulle uutta ja piti ryhtyä heti googlettamaan lisätietoa. The Independentin artikkeli ja Open Culturen artikkeli kertovat aiheesta lisää.
Muutakin mielenkiintoista jälkisanoissa oli. Talbot kertoi hieman, mistä oli inspiraatiota tiettyihin päähenkilöihin saanut.
Tästäkin albumista on tehty komea traileri. Videolla esiintyy myös Bryan Talbot itse.
Tekstit
Vaikuttaa hyvältä! Blacksadien imussa tutustun varmaan tähän käännökseenkin jossain välissä. Saa nähdä osuuko ja uppoaako. :)
VastaaPoistaToivottavasti kääntäjälle annetaan riittävästi työaikaa, sillä dialogi on täynnä herkullisia brittihuumorin väläytyksiä ja sanaleikkejä! :)
PoistaHeihei, hyvä uutinen tuo suomennos. En ole syksyn katalogiin vielä tutustunut, mutta ihana, kun Like julkaisee sarjakuvia verrattain paljon.
VastaaPoistaLikeltä on tosiaan tullut paljon hyvää sarjakuvaa. Minulle Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä on jäänyt mieleen kevään parhaimpiin kuuluvana lukuelämyksenä.
Poista