torstai 11. marraskuuta 2010

Finlandiaa raakana

Kirjabloggaajien aktiiviskene herätti minussakin halun avata sanainen arkkuni Finlandia-palkinnon osalta. En muistaakseni ole yhtenäkään aiempana syksynä kommentoinut Finlandia-kisaa mitenkään koko bloggaajaurani aikana. Nyt täytyy näin tehdä.

Minulla on nimittäin aina ollut sellainen tunne, että kirjallisuuden Finlandia-kilpailu ei ole minun juttuni, huolimatta siitä että olen suomalainen aktiivilukija, joka arvostaa suomalaista kirjallisuutta. Tuntuu aina siltä, että en minä ole niitä ehdokaskirjoja lukenut ja jos olen, en ole pitänyt niitä kovin kummoisina. Palkinnonkin saa aina joku, joka on evvk-osastoa minulle.

Mutta nyt huomasin kirjablogien keskusteluista, että näköjään todella moni muukin ajattelee näin! Yhdessäkään kirjablogissa ei ole tullut vielä vastaan tämäntapaista kommenttia: Ihanaa, kaikki suosikkini ovat ehdolla. Arvasin etukäteen, että juuri nämä romaanit sinne valitaan. On päivänselvää, että Romaani X on ehdolla, onhan se niin laadukas!

Sen sijaan kirjablogeissa on lähes poikkeuksetta kerrottu, että ehdokkaat ovat vieraita, ehdokaskirjoja ei ole luettu, osa kirjoista on sellaisia, joista ei ole koskaan kuullutkaan, ja sellaiset tänä vuonna ilmestyneet kirjat, joita itse on pitänyt hyvänä, eivät ole ehdokkaaksi päässeet.

Tämän vuoden ehdokkaathan ovat Joel Haahtelan Katoamispiste, Markus Nummen Karkkipäivä , Riikka Pulkkisen Totta, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan ja Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä (Flugtämjaren). En ole lukenut mitään näistä kirjoista, mikä tosin selittyy osittain silläkin, etten muutenkaan keskity lukemaan uutuuksia, vaan luen kaiken ikäisiä kirjoja. Mikko Rimmistä olen harkinnut lukevani, Pussikaljaromaani on kerännyt kehuja. Lisäksi kävi ilmi, että kampaajani tuntee Rimmisen, sehän lisäsi oitis kiinnostusta. ;) Riikka Pulkkistakin olen harkinnut lukevani, sen verran paljon häntä on kehuttu, viimeksi tänään työkaveri kehui Totta-kirjaa kovasti. Olen Helmi Kellokumpu -kirjoitukseni kommenteissa kertonut, että Raja-kirjan mainonnassa minua ärsytti Pulkkisen naaman näkyminen joka paikassa. Mutta kun mietin Totta-kirjaa, niin enhän voi olla ulkonäkörasisti mihinkään suuntaan. Ei ole Pulkkisen vika, että hän näyttää ihmiseltä eikä ladon seinästä reväistyltä ravunsyötiltä, ja että kustantamon markkinointiosasto hänen kasvokuviaan mielellään hyödyntää.

Joel Haahtelalta olen lukenut yhden kirjan enkä pitänyt siitä. Minun mielestäni kirja oli "kahvinjuontikirjallisuutta" pahimmillaan, siis sellaista että pannaan kirjan henkilöt juomaan kahvia kun ei keksitä, mitä muuta ne voisivat tehdä, ja tämän pitäisi sitten ilmaista syvällisyyttä. Ei ole tehnyt mieli lukea mitään muuta Haahtelalta.

Markus Nummen nimen tunnistan, mutta jostain syystä ei ole ollut ikinä houkutusta lukea hänen kirjojaan. Alexandra Salmelan esikoiskirjasta muistan lukeneeni kehuja, mutta kiinnostuskynnys ei ole ainakaan vielä ylittynyt niin paljon, että olisin etsinyt kirjan käsiini. Erik Wahlströmiä arvelin Tanssiva pappi -kirjan kirjoittajaksi. En ole kirjaa lukenut, mutta Google vahvisti että sama mies on kyseessä ja Tanssiva pappi oli vuonna 2004 Finlandia-ehdokkaana. Yksi seikka mikä minua muuten Finlandiassa ärsyttää, on tuo "kiintiöruotsinkielinen" kirja. Miksei välillä voi olla enemmän ja välillä ei yhtään? Miten ihmeessä sieltä ruotsinkielisistä aina löytyy juuri yksi sopiva ehdokas?

Kun mietin, mitä positiivisia assosiaatioita Finlandia-palkinnosta tulee mieleen, muistan joitakin. Hilkka Ravilon kirja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni oli aikanaan Finlandia-ehdokkaana, ja löysin Ravilon kirjat juuri sen vuoksi, että kirjasta tehtiin kisan aikana Hesariin arvio. Sitten muistan, että vuonna 1995 ehdolla olivat Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen ja Hannu Mäkelän Mestari. Olin lukenut molemmat ja pidin Tervon kirjaa tosi hyvänä ja Mäkelän kirjaa puisevana ja tylsänä, ja sitten harmitti kun Mäkelä voitti Finlandian. Kari Hotakaisen Finlandia-palkitun Juoksuhaudantien olen lukenut, ja se oli ihan ookoo. Samoin Hannu Raittilan Canal Grande oli minusta hyvä. Ja kun luin pari kesää sitten Riku Korhosen Lääkäriromaania, ajattelin että tämä on hyvä kirja ja sen tyylinen, että tämä pääsee väkisinkin Finlandia-ehdokkaaksi. No ei päässyt. Mutta Lääkäriromaani sai tänä vuonna EU:n kirjallisuuspalkinnon. Sofi Oksasen Puhdistus taitaa olla ainoa Finlandia-palkittu kirja, jonka olen lukenut ennen kuin se on palkinnon saanut ja josta olen myös pitänyt.

Kaikki Finlandia-palkitut ja samana vuonna ehdolla olleet voi tsekata täältä. Lista on pitkä, ja suurinta osaa listalla olevista kirjoista en ole lukenut. On siellä joitakin, joista olen samaa mieltä - esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun ja Jari Tervon kirjoista pidän.

No kenelle ne palkinnot sitten olisi pitänyt antaa? Ainakin Heikki Turusta arvostan, samoin vuosi sitten edesmennyttä Veikko Huovista. Turunen ei ole listalla kertaakaan, Huovinen oli vain vuonna 1984 Puukansan tarinalla, ei voittanut. Anja Kauranen / Snellman ei myöskään ole ollut ehdolla kuin kerran, Ihon ajalla vuonna 1993. Reidar Palmgren loistaa poissaolollaan, edesmenneet Arto Salminen ja Harri Sirola eivät päässeet elinaikanaan ehdolle. Ja jos miettii, kuka elossa olevista suomalaisista kirjailijoista on pitänyt minua otteessaan jo 20 vuoden ajan, saanut minut lukemaan koko tuotantonsa 2-3 kertaan ja jonka uusin kirja on minulle aina ehdoton must, niin sehän on Kaari Utrio.

Eipä siis ole tullut paljon Finlandian puolesta jännitettyä, koska se ei ole tuntunut olevan minua varten. Lukemani ja arvostamani kirjat taitavat olla pääsääntöisesti jotain muita, kuin niitä jotka nostetaan ehdokkaiksi. Kummallista on, että jos esikarsintaraati vaihtuu vuosittain ja palkinnon valitsija vaihtuu vuosittain, niin miksi tyyli ei silti muutu miksikään? Joitakin poikkeuksiakin on, hienoa että Johanna Sinisalo palkittiin vuonna 2000, sillä scifi- tai fantasiaulottuvuuksia sisältäviä kirjoja ei yleensä vieläkään pidetä "hienona korkeakulttuurina".

Olen kuvitellut olevani ainoa juntti, joka harrastaa lukemista mutta ei niin välitä Finlandiasta. Vaan ihana oli huomata ettei näin olekaan, kun samantapaisilla kommenteilla Finlandiaan on muissakin kirjablogeissa otettu
kantaa.

16 kommenttia:

  1. Anonyymi11.11.10

    Tutustuin vähän aikaa sitten Alexandra Salmelaan ystäväperheen lapsen synttäreillä. Aivan hurmaavan älykäs nainen! Hän oli harmissaan, kun tätä juuri ilmestynyttä esikoisteosta ei oltu tilattu yhtään kappaletta (tai edes suunniteltu tilattavaksi) Treen kirjastoihin. Tämä asia korjaantunee näiden ehdokkuuksien myötä. Kirjaa en tosin itsekään ole vielä lukenut...
    juttak

    VastaaPoista
  2. Olen hyvin pitkälti kanssasi samaa mieltä, etenkin tuon "kiintiöruotsinkielisen osalta".
    Kirjakaupan tätinäkin nämä hiukan yllättivät. Oikeastaan vain Pulkkisen Totta oli selvääkin selvempi, muut hiukan outoja. Eilen näitä sitten tietysti myytiin kuin häkä (itsekin ostin kaksi tarjouksen houkuttamana).

    Finlandia-palkinto on harvemmin herättänyt mitään tunteita. Tosin viime vuotinen voittaja Antti Hyryn kirja 'Uuni' hiukan ärsytti. Sehän on täsmälleen samanlainen kuin samaisen herran vuosia aiemmin ilmestynyt 'Aitta'! Saiko Antti Hyry siis palkinnon vain siksi, että on Antti Hyry...

    VastaaPoista
  3. Tuo on niin totta. Ja myös se että kampaajat tietävät kaiken! :-)

    VastaaPoista
  4. Pakko kommentoida, kun sanoit, ettet ole lukenut mitään Markus Nummelta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Erityisen rakas itselleni oli "Kiinalainen puutarha", mutta tämä uusi "Karkkipäiväkin" oli hieno. Samoin miehen esikoinen "Kadonnut Pariisi".

    Olen blogannut miehen kirjoista täällä:

    http://kertomusjatkuu.com/blog/331753

    ja täällä:

    http://kertomusjatkuu.com/blog/2713962/nahkaa-lapset/

    VastaaPoista
  5. Karoliina12.11.10

    Minäkään en ole lukenut vielä tämän vuoden ehdokkaita, mutta en tällä hetkellä lue muutenkaan uutuuksia. Mielestäni on kyllä ihan mielenkiintoisen oloinen valikoima, ja tänä vuonna tuntuisi olevan vähän kevyempiäkin kirjoja, mikä on minusta ihan hyvä juttu.

    Rakastan listata asioita, joten oli ihan pakko tehdä lista siitä, ketä harvoja Finlandia-ehdokkaita (ja vielä harvempia voittajia) olen lukenut. Ei tämä todellakaan mainettani kasvata, mutta tässä lista kuitenkin on (lähellekään kaikilta en ole siis lukenut nimenomaisesti sitä ehdokkaana ollutta teosta, joiltakin kuitenkin):

    Merete Mazzarella, Juha Itkonen, Sirpa Kähkönen, Kjell Westö, Markku Pääskynen, Pirjo Hassinen, Eeva Tikka, Hannu Mäkelä, Sisko Istanmäki, Monika Fagerholm, Anja Kauranen, Hannele Huovi, Raija Siekkinen, Jörn Donner.

    Karoliina

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä. Itse olin alkuun myös vähän huolissani siitä, että suoranaisesti minua ei edes kiinnosta lukea noista kirjoista kuin Salmelan ja ehkä Pulkkisen teos.

    VastaaPoista
  7. Olen samaa mieltä Salla! Kulttuurinkatkuinen (mutta ihana) anoppini jaksaa vuodesta toiseen hämmästellä, miten miniä ei ole "sitäkään Finlandia-ehdokasta lukenut vaikka on aina nenä kirjassa".
    Yritän kovasti olla muuttumatta niin ennakkoluuloiseksi, että Finlandia-ehdokkaaksi päätyminen automaattisesti pudottaisi jonkun lukulistaltani... mutta ei se ainakaan minusta mikään laadun tae ole.
    Kanonisoidaan vain tiettyjä tyylejä. Kun listaa luin, ajattelin tismalleen niin kuin Tessa, Salmelan ja Pulkkisen kirjat pitäisi varmaan lukea.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteista... Jutalta tulikin Salmelalle tulikin hyvä puoltoääni. Pitäähän hurmaavan älykkäitä naisia sympata! Reeta Karoliinan bloggaus Nummesta nosti heti kiinnostustani Karkkipäivää kohtaan.

    Tuo kanonisointi taisi olla avainsana. Sinänsä tuntemattomien kirjailijoiden esiinnosto on oikein hieno juttu, sitähän minäkin täällä blogissa palautteiden perusteella osittain teen. Mutta muistan kuulleeni kommentteja Finlandia junior -kisan ja Tieto-Finlandian kohdalta, että kaupallisten menestysten välttely menee välillä naurettavuuksiin. Esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjat eivät kuulemma ole ikinä Finlandia juniorin ehdokkaina.

    Tuota Finlandia-ehdokkaiden listaa kannattaisi varmaan lähteä lukemaan vanhimmista aloittaen, niin saisi jonkinlaisen käsityksen siitä tyylin kanonisoimisesta. Muistan katselleeni listaa joskus aiemminkin, sillä lainasin kerran Voijaa, minun poroni -kirjan listan perusteella. Se vaan oli niin kökkö että jätin sen kesken parin sivun jälkeen.

    VastaaPoista
  9. Ah, vielä tuli yksi lisäys mieleen: Minusta on siinäkin mielessä vähän vaarallista nimetä Finlandia ehdokkaiksi vain aika tuntemattomia ja ehkä jotenkin vähän epävarmojakin kirjoja kaupallisen menestyksen sortamiseksi, koska monet vähän lukevat ihmiset saattavat napata "jotain hyvää ja laadukasta" lukeakseen Finlandia -ehdokkaan kirjakaupasta matkaan. Jos siinä kohtaa tulee pettymys kirjan laadusta, varsinkin useamman kerran, niin se voi olla vähän vaarallista tulevienkin vuosien kirjamyynnin kannalta, vaikka toki kökköysasiat usein pohjimmiltaan makuasioita ovatkin :)

    VastaaPoista
  10. Tessa, noinhan se varmaan on. Perjantain Hesarissa taisi jo ollakin mielipidekirjoitus, jossa kyseltiin, että ovatko Finlandia-ehdokkaat vain kriitikoiden suosikkeja ja perättiin monipuolisuutta kilpailuun.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi15.11.10

    Minusta alkaa tuntua, että kaikki nämä vuodet, mitä Finlandiaa on jaettu, se palkinto on ajelehtinut sinne tänne. Ei oikein tiedetä mitä halutaan ja kuitenkin ollaan myös poliittisesti korrekteja kiintiökielisarjoineen - ja nyt Salmelan ansiosta sitten jo kaikenlaisien suomalaisuuksien kautta.

    Aina välillä kun ehdolle asetetaan joku pitkän uran tehnyt (E. Paasilinna, Donner, Hyry, Joenpelto) homma on sitä myöten selvä ja Finlandia onkin nobelinsorttinen elämäntyöpalkinto kirjasta, joka voi lukeutua tekijänsä vähäisempiin.

    Heti seuraavana vuonna palkinto voidaan antaa esikoiskirjailijalle - vaikka sitä varten olisi olemassa Jäntin palkintoa ja HS-palkintoa. Kiva juttu, jackpot ensi laukauksella.

    Vielä mukana on kotiinpäinvetoja ja kaveripalkitsemista, sitten on raateja, joiden jäsenistä vain osa lukee ja toiset peesaa ja kai vielä muitakin kaupallisia pikkujuttuja, jotka kaikki yhdessä kuitenkin taitavat tehdä mahdottomaksi väittää, että Finlandia olisi kestävä laadukkuuden tae. Sentään ehkä hyvän tai melko hyvän. Tai että sillä kirjailijalla on muutamia hyviä joskus kirjoitettuja kirjoja.

    Enpä tiedä, ehkä suomalaiskriitikkojen on vielä harjoiteltava toiset 20 vuotta, ennen kuin täällä on Suomen (kaunokirjallisuuden) "akatemiaa", jonka arvotuksilla olisi samaa painoa kuin vaikkapa Ruotsin tai Ranskan akatemioiden.

    Hannah

    ps. huvitti kommenttisi Haahtelasta, I agree.

    VastaaPoista
  12. Hannah, teit raastavan osuvan analyysin. :) Kaikki tyypit kuulostavat valitettavasti aivan uskottavilta. Mä muistan joskus jonkun julkkistuomarin Finlandia-päätöksen jälkeen miettineeni, että onkohan se mahtanut edes lukea noita kirjoja, vai antoiko palkinnon vaan jollekin yleisesti kiitetylle kirjailijalle. No jospa ei sentään. Olisi niin mukava uskoa, että joka kerta raatilaiset lukevat kaikki ehdokkaat ja tuomari lukee kaikki hänelle raakatut ehdokkaat. :)

    VastaaPoista
  13. Haa! Mukavaa löytää samansuuntaisia ajatuksia. Hämmästelin todella jälleen kerran, mitkä kirjat valittiin ehdokkaiksi. Olin lyönyt rahani likoon Anja Snellmanin Parvekejumalien puolesta, ja toinen suosikkini oli Leena Landerin Liekin lapset. Hesarin jutun jälkeen luin Olli Jalosen Poikakirjan, joka on myös hyvä, suosittelen erityisesti suomenmaikoille, sillä lauseenjäsennyksen preppaus nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin kirjassa. Elina Hirvoselta ahmaisin juuri Että hän muistaisi saman -teoksen, ja sen perusteella olisi voinut ajatella, että hänen uutuutensakin olisi voinut olla listalla.

    Ehdokkaista olin sattumalta lukenu Joel Haahtelan Katoamispisteen, enkä pidä sitä lainkaan huonona. Se sai innostumaan Raija siekkisen novelleista, kirjassa kun jäljitetään Siekkisen vaiheita. Ihan jännä romaani, mutta vuoden paras suomalainen? Tuskin.

    Pulkkisen Raja on avaamattomana hyllyssä, mutta jo ennen ehdokkuutta olin ajatellut, että hänen uusimpansakin pitänee hankkia käsiinsä. Salmela alkoi kiinnostaa erityisesti eilisen Hesarin palkinnon myötä. Pitänee ainakin kokeilla.

    Kyllä Finlandia välillä osuu nappiinkin, ainakin Oksasen Puhdistus ja Hotakaisen Juoksuhaudan tie sekä Westön Missä kuljimme kerran ovat olleet napakymmpejä.

    Kukakohan voittaa? Tieto-Finlandian olisin antanut Kähköselle...

    VastaaPoista
  14. Taas tuli hyvä peruste tutustua Poikakirjaan. :) Tosin mä just koetin siivoilla siellä täällä lojuvia kirjapinoja kaappien kätköihin. Yhtään uutta ei pitäisi hankkia ennen kuin on lisää kirjahyllytilaa... Westöltä olen lukenut vain Älä käy yksin yöhön, josta tein kirja-arvion lehteen (ei taida olla netissä), ei kauheasti kolahtanut.

    VastaaPoista
  15. Niinkö? Itselleni kolahti oikein kovastikin. Olen hippusen nuorempaa sukupolvea kuin Westö, mutta silti tunnistan hänen kirjoistaan hienosti tavoitetun ajankuvan ja atmosfäärin 1960- ja -70-luvuilta. En ole helsinkiläinenkään, mutta Helsinkikin tuntuu olleen noihin aikoihin ainakin sielultaan kovin pikkukaupunkimainen. Kiinnostavaa on myös Westön valottama suomenruotsalaisuuden ja suomenkielisten kosketuspinta. Mutta tämähän kirjallisuudessa juuri on hienointa, että kirjat koskettavat meidän sieluissamme niin erilaisia asioita. Jos sallitaan hieman pateettinen ilmaisu.

    VastaaPoista
  16. Joo, kyllähän Westöllä paljon faneja on. Mulle vaan jäi jotenkin ulkokohtaiseksi se kirja.

    VastaaPoista