lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kirjojen keräilystä

Viime aikoina kirjablogeissa on ollut hyviä keskusteluja kirjojen ostamisesta, keräämisestä ja hamstraamisesta. Aiheen aloitti Aamuvirkku yksisarvinen vertaamalla hauskasti muoti- ja lifestylebloggaajien ja kirjabloggaajien kulutustottumuksia. Keskustelussa määriteltiin, että kirjakeräilijä suurin piirtein tietää, mitä hänellä on hyllyssä, mutta kirjahamstraaja ei aina tiedä. Aiheeseen tartuttiin myös Kirsin kirjanurkassa, ensin sosiologikatsauksessa ja sitten pyrkimyksessä rajata oma kokoelma sataan kirjaan. Myös Kirjakko pohti hamstrausta ja sadan kirjan rajausta.

Minä olen onneksi edelleen keräilijä, en hamstraaja. Hyllymetrejä kotoa löytyy taatusti vähemmän kuin monella muulla: minulla on kaksi kuuden hyllyn korkuista kirjahyllyä ja yksi yhden hyllyn sarjakuvahylly. Kirjojen kiertokulku on jatkuvaa: viimeksi tällä viikolla vein muovikassillisen kirjoja työpaikan pöydän alle odottamaan, että ehdin viedä ne divariin, toisen kassillisen panin miehen mukaan kierrätettäväksi. Siitä huolimatta minulla on hyllyssä kirjoja, jotka omistan kahtena, kolmena tai jopa neljänä kappaleena. Mitäs järkeä tässä on, eikö kannattaisi panna tuplakappaleet kiertoon, jotta tilaa vapautuisi uusille kirjoille?

No EI! Keräilykohteet ovat keräilykohteita ja niille varataan parhaat paikat hyllyistä. Esittelen tässä vähän keräilysaaliitani.


Otava julkaisi uuden painoksen Tiarnia-sarjasta alkuvuonna, ja pakkohan se oli mennä ostamaan. Tiarnia-runot ovat minulle tosi tärkeitä. Kirjarivissä toisena oikealta on vuonna 1997 ostamani Tiarnia-sarja, jota olen lukenut sikapaljon. Ensimmäisenä vasemmalla on Saarikosken kaikkien runojen Runot-kokoelma, jossa toki myös on Tiarnia-sarja mukana. Keskellä näkyvät ohuet kirjat ovat nettidivareista hankkimani Hämärän tanssit, Tanssiinkutsu ja Tanssilattia vuorella, siis Tiarnia-sarjaan kuuluvat kokoelmat alkuperäisinä yksittäispainoksina. En ole jahdannut ensipainoksia, minulle ovat kelvanneet myöhemmätkin painokset. Yksi keräämisen ilojahan on asettaa itselleen uusia tavoitteita: voisihan sitä ruveta keräämään ensipainoksia, tai vaikka signeerattuja ensipainoksia, jos haluaisi haastetta.

Uusinta turkoosikantista Tiarnia-painosta olen lueskellut jonkun verran, ja kiva että Otava on panostanut painoksen ulkoasuun. Aika miellyttävä fonttikin on painokseen löytynyt, tuntui virkistävältä lukea tuttuja runoja uuden "tuntuisina". Mukavasti Otava on muutenkin pitänyt esillä Saarikosken 75-vuotisjuhlavuotta: nimikkokirjoituskilpailuun tuli yli 1200 käsikirjoitusta.


Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuviin tykästyin jo lukiolaisena, joskus siinä peruskoulun ja lukion taitteessa kun sarjakuvalukumakuni laajentui Marveleista taidesarjakuvaa kohti. Ekat Corto-albumini olen ostanut 1990-luvulla. Enpä olisi silloin arvannut, että ostokset tulevat säilyttämään arvonsa ja jopa kasvattamaan arvoaan huiman hyvin. Corto-suomennokset ovat rahallisesti olleet parempi sijoitus kuin moni pörssiosake, pienemmässä mittakaavassa tosin, koska sarjakuvaan sijoitetaan yleensä kymppejä eikä tonneja. 1990-luvulla uusi albumi maksoi joitakin kymmeniä markkoja, paksusta Corto Maltese Etelämerellä -albumista muistan maksaneeni Paltamon kirjakaupassa noin 120 markkaa. Nykyään monesta Cortosta saa Huuto.netissä maksaa 50-100 euroa.

Vaan eihän näitä rahan vuoksi kerätä, ja jälleenmyyntiarvo on minulle käytännössä merkityksetön, koska en tietenkään aio näitä myydä! Hyvien tarinoiden vuoksi näitä olen hankkinut. Corto-suomennosteni kokoelma ei toki ole täydellinen, mutta melko kattava se alkaa olla, ja hykertelin tyytyväisenä muutama viikko sitten kun vihdoin sain Huuto.netistä alkuperäisen Corto Maltese Samarkandissa -albumin, josta maksoin 74 euroa. Taitaapa olla ylipäätään kallein hinta, mitä olen mistään kirjasta maksanut. Perustelin ostosta itselleni sillä, että olen vaihtanut ja myynyt roskakatoslöytöni sarjakuvia tähän mennessä jo yli 70 eurolla, joten tämä ostos oli tavallaan "ilmainen"... ei kuulosta yhtään selittelyltä, eihän?

Huutisostokseni oli kuitenkin vasta kolmas versio hyllyyni päätyneestä Corto Maltesen Samarkand-seikkailusta. Joskus vuosi sitten kyllästyin Samarkandin vaikeaan saatavuuteen, ja tilasin Amazonista ranskankielisen mustavalkoalbumin La maison dorée de Samarkand. Ajattelin, että olenhan minä lukenut ranskaksi Asterixiakin, ja koska olen Samarkand-seikkailun lukenut kirjastolainana, päätin että kyllä ranskankielinen kelpaa jos suomenkielistä ei kerran saa. Samoihin aikoihin tuli tieto, että Jalavalta on tulossa uusi painos Samarkandista. Se ilmestyi viime syksynä nimellä Samarkandin Kultainen talo. Siitä tein arvion Kvaak.fi -foorumille, ja arviossa käynkin hieman läpi eroja väripainoksen ja mustavalkopainoksen välillä. Joten ei ollut kovin yllättävää, että mustavalkoisen Samarkandin hinnat eivät Huuto.netissä juurikaan pudonneet, vaan keräilijäfriikit - kuten minä - haluavat selvästi edelleen kokoelmiinsa myös alkuperäisen mustavalkoisen suomennoksen.

Muita tarkoituksellisia kaksoiskappaleitani ovat ainakin Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani ja Mika Waltarin Johannes Angelos. Mitäs keräilykohteita teiltä löytyy?

47 kommenttia:

  1. Tolkienia useammassa eri painoksessa seka suomeksi etta englanniksi. Kylla meinasi itku paasta nyt Australiaan muuttaessa, etta mita "saan" ottaa mukaan ja mita en.. Karsintaa oli pakko tehda, ettei muuttokustannukset paisu pelkkien kirjalaatikoiden takia tahtitieteellisiksi. Karsintarajana toimi aika hyvin kielimuuri, suomenkielisia tuli otettua mukaan helpommin, seka niita erikoisempia tai kuvitettuja englanninkielisia teoksia. Kova selittely miehelle, joka ei kirjojen kerailysta tai Tolkienista juuri perusta, etta miksi sita kokoelmaa pitaa taalla taas kartuttaa, kun just on karsittu..
    Muutenkin kotimaista kirjallisuutta lahti mukaan paljon heppoisemmin perustein, kaannoskirjan taytyi olla _tosi_ hyva, tai todella raskas lukea alkuperaiskielella, etta paasi messiin tanne Down Underiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tolkienia on meilläkin parilla kielellä ja Makinen kirjoja samoin. Tosin meillä tuplakappaleet johtuvat kyllä ihan perheen kielijakaumastakin... aina en jaksa ranskaksi kahlata vaan haluan ihan omalla äidinkielellä :-)

      Poista
    2. Teidän ulkosuomalaisten takia varsinkin todella toivon, että suomalaiskustantamot saisivat sähkökirjajulkaisun järkevälle tolalle, siis myös hinnan suhteen. Suomalaissiirtolaisethan ovat perinteisesti olleet aika huonoja siirtämään omaa kulttuuriaan eteenpäin, useinhan jo toisen polven suomalaiset eivät puhu suomea käytännössä ollenkaan. Netti ja sähkökirjat olisivat mahtava tapa pitää äidinkieltä yllä!

      Poista
    3. Valilla suorastaan harmittaa lukea esim. sun blogista joku kotimaisen kirjan loistokas arvio ja sitten todeta etta niin, enhan ma tuota opusta saa kasiini kuin ehka tuurilla seuraavalla Suomen vierailulla, tai jonkun ymmartavaisen matkailijan tuomana. Siina olisikin ihana tuliaisidea salmiakin, dippikastikepussien ja xylitolpurkan lisaksi... :D

      Katsotaan sitten joskus jos lapsia siunaantuu, etta miten tuo kielitaidon siirtaminen onnistuu. Mies kylla opiskelee suomea, mutta aika alkeistasolla ollaan viela. Itse vannon, etta lennatan jokaikisen suomenkielisen lastenkirjani tanne ja kyllastan lasten korvat suomella ennen ensimmaista ikavuotta, mutta katsotaan miten kay, jos kay!

      Poista
    4. Hyviä aikeita! Ilmaisia suomalaisia sähkökirjoja ovat ne vanhat klassikot, joiden tekijänoikeusaika on mennyt umpeen. Pitäisi löytyä ainakin Project Gutenbergin sivuilta. Kirjatuliaiset Suomesta ovatkin hyvä idea, voithan sä ruveta pitämään listaa ja laitat sitten kyläilijöille sieltä vinkit. :)

      Alkoi muuten kiinnostaa, onko mitään hyvää romaania joka käsittelisi australiansuomalaisia...

      Poista
  2. Täällä varsinaisia keräilykohteita ovat Stephen Kingin romaanit (suom. ja eng.) ja Aku Ankan taskukirjat :D Todella korkeakyldyyriä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehottomasti. :) Taskarien tiettyjen osien hinnat taitaa olla kans melko kovia.

      Poista
  3. Heh, juuri luonnostelin tässä juttua, jossa tunnustan ainakin pseudokeräileväni SaPo-sarjaa... :-) Hyvin huithapelia keräilyä kyllä, viis veisaan painoksista ja kunnosta.

    Ja tietenkin meillä on kaikki Asterixit. (Eikö kaikilla ole? Mitä??)

    Keräilijäidentiteettiä en osaa kyllä omaksua. Silti olen Morren tavoin aika monen kirjailijan kohdalla tietoisesti hankkinut kaikki saatavilla olevat kirjat omaksi, yleensä tosin niin, että olen lukenutkin ne vasta sitä mukaa kun olen ostanut. Nyt olen alkanut miettiä, pitäisikö hommata kaikki Utriot, vaikka niitä saa kyllä mukavasti edelleen kirjastosta. Ja Arto Salmisen ja Hilkka Ravilon kirjat omistaisin kyllä mielelläni.

    Löperömmästä päästä pokkariscifiä voisi kantaa jo pois hyllyistä... ja pari vuotta sitten veinkin Finconin kirppikselle lastin. Olin oikein ylpeä kun pystyin luopumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti kaikilla on kaikki Asterixit, nehän nyt ovat ihan olennaisia. Tai oikeastaan kokoelma on isäni, mutta hän on luvannut ne minulle perinnöksi.

      Poista
    2. Asterixien periytyminen isältä taitaa olla jo jonkinlainen sukupolvikokemus. :) Meillä sama homma, kotikotona on pinot Asterixeja, joista vanhimmat on tosi koirankorville luettuja kun niitä luettiin meille pienenä ja sittemmin niitä on luettu yhä uudelleen. :) Omaan hyllyyn oon ostanut muutaman kovakantisen ranskankielisen Asterixin.

      Utrioita mäkin keräilen, mutten mitenkään erityisen tavoitteellisesti, vaan siten että katon aina divarissa U-hyllyn ja ostan sitten riittävän hyväkuntoiset itselle. Utriot ovat siitä hyvä kohde, että vuosikymmenien aikana samaa kirjaa on julkaistu erilaisella ulkoasulla, ja varsinkin ne piirroskantiset kirjan eri vuosikymmeniltä ovat usein tosi herkullisen näköisiä.

      Ravilot mäkin oon keränny omaan hyllyyn, samoin Salmiset on oman hyllyn turvassa. :)

      Poista
    3. Meillä Asterixit on kyllä äidin, enkä tiedä kenelle ne ovat perintönä menossa - eivät toivottavasti vielä kenellekään moniin vuosiin! Lapsena kahlasin niitä useita kertoja läpi, ja nykyään onkin hauska katsoa, miten avomies meillä ollessaan ihan samalla innolla käy niitä läpi!

      Poista
    4. Tutulta kuulostaa! Asterixit (Goscinnyn kirjoittamat) ovat kyllä todella klassikoita. :)

      Poista
  4. Ainoana kaksoiskappaleena minulla on L.M. Montgomeryn Anna-kirjoista Annan unelmavuodet. Toinen uusimpana painoksena ja toinen -20-luvun kirjana :)Vanhempi painos on vielä suvussa ja suvun ystävillä kiertänyt, joten sillä on tunnearvoa!

    Muuten "keräilyssä" ovat olleet Marilyn -aiheiset kirjat, Janssonin kirjat, Potterit, Varekset... jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, 20-luvun Anna! Mä oon jossain divarissa katellu 40-luvun painosta, mutta siinä oli (ymmärrettävästi) paperin laatu melko "vessapaperimainen", joten jäi ostamatta kun ei ihan priimakunnossa ollut.

      Poista
  5. kiva koontipostaus tämmöiselle, joka ei oo nyt vaan ehtinyt oll amukanan missää keskutelussa, kiitos.

    minulle tää kirjojen keräily on ihan vierasta, mutta nykyään harmittelen, että joitain hienouksia olisi tosiaan ihana omistaa. pidän kirja määrää rajattuna ja kiertävänä, mutta niiden muutamien haluan löytyvän hyllystä vaikkei niillä mitään keräilyarvoa olisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja tosiaan yhtään kaksoiskappaletta minulla ei ole ;)

      Poista
    2. Tunnearvohan se itselle tärkeintä on :)

      Poista
  6. Salla, arvanet varmaan, mitä keräilen, työkseni ja huvikseni. Jotkut tyttökirjat ja sarjat ovat omaan hyllyyni ja toiset sitten taas toisten hyllyihin. Esimerkiksi Montgomeryn ja Virtasen kirjat tai sitten ruotsalaisista Gullat ja Lotat koristavat omia hyllyjä. Kerään myös järjestelmällisesti vanhoja suomalaisia, jotka sitten kiinnostavat tutkimuksellisesti! "Aikuisten" kirjoista keräilen tiettyjen minulle tärkeiden kirjailijoiden teoksia ja sillä periaatteella, kun tulee vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tyttökirjasarjat onkin varmasti komeaa katseltavaa, jos saa laajan ja yhtenäisen kokoelman hankittua!

      Poista
  7. Tuplakappaleina hyllystäni löytyy enemmän ainakin Jane Austenia ja Roald Dahlia. Näistä kirjoista on siis sekä englannin- että suomenkielisiä versioita. Myös joitain George Orwelleja, Graham Greenejä ja Harper Leen To Kill a Mockingbird. Ja tietysti Elisabeth Beresfordin Vompelit/Wombles -kirjoja. (Vompelit olivat suosikkikirjojani lapsena, mutta kukaan muu ei tunnu muistavan niitä, surullista.)

    Tavoitteena olisi vähitellen keräillä kaikki Dahlin lastenkirjat sekä suomeksi että englanniksi, mutta en kerää niitä kauhean aktiivisesti, annan kokoelman karttua luonnollista tahtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan Vompelit nimeltä, mutta sen paremmin en kyllä niitä muista. Kirjoitahan niistä enemmän jos joskus ehdit?

      Poista
    2. Muistan kanssa tykänneeni lapsena Beresfordin Vompelit-kirjoista, joita lainasin kirjastosta. Joitain vuosia sitten törmäsin kirjaston poistomyynnissä yhteen Vompelit-romaaniin ja täytyihän se sitten napata omaan hyllyyn muistoksi. :)

      Poista
    3. No sähän voisit sit myös kirjoittaa Vompeleista jotain :)

      Poista
  8. Nimenomaan keräilyn vuoksi minulla on lähes (ellei eräs perinnönjako tuota tulevaisuudessa ongelmaa) hallussa - vaikkei omassa kodissani - MMM-kirjasarja, josta puuttuu enää joitakin kirjoja alkupäästä. Kirjat olen pyrkinyt ostamaan mahdollisimman halvalla kirppareilta. Divareissa piruvie tietävät niiden vanhojen kappaleiden arvon.

    Toisena, tosin pahasti kesken olevana, keräilykohteena on Finlandia-palkitut kirjat (mielellään siistien kansipapereiden kera).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, aika hyvä keräilykohde tuo F-lista.

      Poista
  9. Minun keräilykohteeni ovat Nobel-kirjailijat. Minulla on vähintään yksi kirja jokaiselta Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneelta.

    Kaksoiskappaleita on vain kahdesta kirjasta, suomeksi ja alkukielellä. Kirjat ovat Rikos ja rangaistus ja Sadan vuoden yksinäisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, osaatko lukea noita alkukielisiä sujuvasti vai oletko ihan keräilyn ilosta hankkinut?

      Poista
    2. Espanjaksi pystyn lukemaan, venäjäksi en. Espanjankielisen Sadan vuoden yksinäisyyden sain lahjaksi. Rikoksen ja rangaistuksen ostin itse, koska se on minusta yksi kaikkien aikojen hienoimpia kirjoja.

      Poista
    3. Dostojevskin Idiootista jäi hyvä mielikuva, joten ehkäpä kesällä tiiliskivifiiliksen iskiessä voisi tuota Rikosta ja rangaistusta kokeilla... Olen joskus lukenut sitä muutaman kymmenen sivun verran, mutta kesken jäi, ehkä aika olisi kypsä uudelle yritykselle. :)

      Poista
  10. Pikaisesti laskien noin 25 kirjaa, joista on eri versioita. Joko kieli- tai painosversioita ja kahdesta neljään per kirja. Ja nämä ovat todella pääsääntöisesti juuri niitä kirjoja, joita en mistään hinnasta myy tai lahjoita pois. Päinvastoin, pidän todennäköisenä, että lisäkappaleita ilmestynee jatkossakin ja juuri näihin kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, musta tuntuu myös että kohta voin erikoistua keräilemään pelkkiä Tiarnia-sarjoja jos niitä vielä monessa eri muodossa julkaistaan :)

      Poista
  11. Yritän pitää kirjahyllyni maltillisena. Stephen Kingin kirjoja minäkin haalin ja vaalin aarteinani, niiden viemää kirjahyllytilaa ei voi laskea eikä säännöstellä ;) Myös Harry Potterit, Meyerin Houkutus -sarjan, Taru sormusten herrasta -yhteisniteen, Muumi -kirjasarjaboksin ja vanhan Tuntematon sotilas -kirjan luen aarteikseni. Rahallista arvoa näillä "aarteillani" tuskin on, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän!

    Niin ja kaksoiskappaleita minulta ei löydy, eli minäkin mahdun vielä kirjakeräilijä-lokerikkoon. Tosin Meyerin sarjan voisin kotiuttaa englanninkielisenä, mutta en silti koe itseäni kirjahamsteriksi. Ehkä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen Harry Potterit kerännyt englanninkielisenä "adult edition" -ulkoasun sarjana!

      Poista
  12. Kaksoiskappaleita ei ole, joskus aikoinaan olen tuollaista harrastanut että on eri painoksina samaa kirjaa muttei enää...
    Joitain kirjailijoita on kertynyt isompina sarjoina, suomennetuista Kawabatoista puuttuu yksi, suomennetutu Lagerkvistit sai kerättyä näppärästi ja halvalla hyllyyn niin nyt ne ovat siellä, ja kun viimeksi huvitti lukea Isä Camillo -tarinat uudestaan niin samantien nekin sitten keräsi hyllyyn sen sijaan että olisi etsinyt kirjastosta, ja Josephine Teyn dekkareitakin on nyt tullut napattua divareista mukaan sitä mukaa kun vastaan tulee...
    Mutta joo, hyllytilaa näkyy olevan suunnilleen samoja määriä kuin sinullakin, ja niissä on reilusti muutakin kuin kirjoja.
    Ja hamstraus olisi turmiollista (sieltä Emmauksen kirppikseltä irtoaisi kyllä säkkikaupalla sellaisia "tämän voisi joskus hamassa tulevaisuudessa lukea ja tuo on kivan näköinen ja..." teoksia jos sille tielle lähtisi).
    Keräilyarvosta en tiedä, jossain vanhempien ullakolla laatikossa on kyllä tuo Corton Samarkand-albumi ja saattaa siellä jotain muutakin olla josta voisi parisen kymppiä käytettynä irrota...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, tuollaiset aarteet kyllä ullakolta kiertoon keräilijöiden iloksi!

      Tuo on kyllä totta, että jotkut tietyt kirjat on jopa helpompi ostaa käytettynä kuin lainata kirjastosta. Esimerkiksi Virginia Andrewsin Pimeyden kukat oli sellainen. 80-luvun bestseller, joka alkaa olla kirjastoikänsä päässä, ja uusia painoksia ei ole otettu. Käytettynä taas liikkuu melko paljon ja halvalla juuri sen vuoksi että on ollut bestseller...

      Poista
  13. Minulta löytyy ainakin Brontën Jane Eyre sekä suomeksi että englanniksi.

    Sayersin Wimsey-kirjat on tarkoitus kerätä kaikki hyllyyn - muutama kappale puuttuu vielä.

    Useampi vuosi kului siihen että sain Montgomeryn Annat ja Runotytöt kerättyä hyllyyn niillä "punanauhaisilla", Maija Karman kuvittamilla kansilla, jotka ovat omasta lapsuudesta tutut. Niin, ja Runotytöt minulla on myös englanninkielisinä pokkareina.

    En useinkaan kerää kirjailijalta koko tuotantoa, jos en kaikista kirjoista myös pidä. Esimerkiksi Simone de Beauvoiria ja Margaret Atwoodia minulla on hyllyssä paljon, mutta ei suinkaan kaikkia kirjoja, vaan vain ne jotka ovat erityisen tärkeitä.

    Sarjakuvista löytyy kaikki Tove Janssonin kirjoittamat/piirtämät muumit ja suurin osa Tinteistä. Ihan ensimmäisiä Tinttejä en ole hyllyyni välittänyt hankkia, vaikka se tarkoittaakin ettei sarja ole täydellinen.

    Pieni keräilijä siis asuu sisälläni, mutta ei pakkomielteinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne punanauhaiset ovat todella nostalgisia. Tosin itse luen Montgomeryt nykyään mieluummin englanniksi, koska suomennoksia on leikelty. Minustakin sopiva keräilytahti on tuollaista ei-pakkomielteistä.

      Poista
  14. Minulla on tapana ostaa divareista kirjoja, joiden tiedän olevan hyviä, vaikka kyseinen teos löytyisikin jo omasta hyllystä. Tiettyjä teoksia ei vain jotenkin voi jättää hyllyyn! Mutta on se kätevääkin - odottelen sitten vain, että jollakulla ystävällä on syntymäpäivät, ja valkkaan tästä valikoimasta sopivan lahjan.

    Muuten en juurikaan tuplakappaleita kerää, ja ainoa paheeni taitavat olla monen muunkin jo mainitsemat tyttökirjat - tahdon ne ehdottomasti tietyllä kannella minäkin, jonka lisäksi tapanani on ostaa todella vanhoja painoksia niihin jossakin törmätessäni. Minulta löytyy muun muassa kappale Alcottin Tytöistä parhain -kirjan suomennoksen ensimmäisestä painoksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kätevältä. :) Aika herkulta kuulostaa tuo ensipainos myös!

      Poista
  15. Multa lähtee kaikki kaksoiskappaleet kiertoon. Esim. upgreidaan pokkareita kovakantisiksi ja, jos jostain löydän,alkuperäiskieliset vintage-Austenit ovat olleet tosi kiven alla. Joku roti sentään on tässä munkin hamstrailussani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin olen kyllä tehnyt, pannut pokkarin kiertoon jos hommaan saman kirjan kovakantisena. Muutama vuosi sitten Lontoon-matkalla löysin divarista Austen-sarjan, tyylikäs nahkaselkäinen sarja 1900-luvun alun painoksena. Jäi kyllä ostamatta, koska hinta oli melkoisen korkea, en valitettavasti muista tarkkaa hintaa, mutta ei se sarja ihan pikkurahalla olisi irronnut. :)

      Poista
  16. Minulla on kaikki Tintit jossakin muodossa, ja kaikki Goscinnyn tekstittämät Asterixit, Lucky Luket ja Niket (Uderzon ja Morriksen yksin tekemiä ei ole eikä Ahmed Ahneita), Harry Potterit on suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goscinny on kyllä ollut nero. Pitäisi kaivella jostain hänen elämäkertansa luettavaksi, jos sellaista on kirjoitettu...

      Poista
  17. Aika hienoja keräilykohteita teillä! Itse olen oikeastaan kerännyt ainoastaan 90-luvulla Usassa Bill Wattersonin Calvin ja Hobbes -sarjakuva-albumeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noillakin lienee jo vähän keräilyarvoa? Tai ainakin suomenkieliset Lassi ja Leevi -alpparit ovat joskus hyvissä hinnoissa...

      Poista
  18. Tuolta löytyy myös yksi peruste kirjojen keräämiselle
    www.suomenkalakirjasto.fi

    VastaaPoista
  19. Anonyymi28.5.16

    Mun keräilykohde kirjoissa on suosikkibändien elämänkerrat ja vanhat tyttökirjat ja senkin olen rajannut että yritän löytää vain niitä mitkä omasta mielestäni on ollut niitä parhaita, jo lapsena tai nyt aikuisena luettuna ( mm. muutama Anni Swanin kirja) ihan jo tilan vuoksi yksiöön kun ei montaa kirjahyllyä ole mahdollista saada mahtumaan :D t: Anni

    VastaaPoista