tiistai 8. helmikuuta 2011

J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa - suomennosvertailua

J.D. Salingerin klassikkokirjan Sieppari ruispellossa olen lukenut joskus tosi kauan sitten. Uusintalukeminen on ollut passiivisesti mielessä jo vuodesta 2004 asti, silloin nimittäin ilmestyi uusi suomennos. Mutta olisikohan 2 x 100 -kirjahaaste aktivoinut aivoni Siepparin suuntaan, tai ehkä Sannan joulukuussa raportoimat Sieppari-kokemukset iskivät kipinää. Hommasin omaan hyllyyn alkukielisen pokkariversion The Catcher in the Rye, kirjastosta lainasin Pentti Saarikosken suomennoksen vuodelta 1961 ja Arto Schroderuksen suomennoksen vuodelta 2004. Alkuperäisteoksen ilmestymisvuosi on selostettu kansiliepeessä: jatkokertomuksena tämä ilmestyi jo vuonna 1945, kirjana vuonna 1951.

Aioin ensin lukea kaikki versiot kerralla putkeen, mutta sitten päätin vähän pätkiä urakkaa ja luin vasta suomennokset, välillä vilkuillen alkutekstiä. Jätän tarkemmat juoniselostukset myöhemmäksi, jos käy niin että jaksan lukea vielä alkuteoksen niin kirjoitan sitten lisää. Perusasetelma lienee tuttu monelle, sitten voin keskittyä vertaamaan suomennoksia. Uudesta suomennoksesta on toki kirjoitettu aikanaan Hesarissa.

Nuorisokulttuuri oli kirjan ilmestymisaikaan vasta muotoutumassa, joten ei ihme että tämä kirja on aikanaan tärähtänyt kollektiiviseen tajuntaan nuoren kapinallisen tilityksenä. Nykylukijalle tarinassa ei sinänsä mitään kovin ihmeellistä ole. Yläluokkainen teini Holden Caulfield on saanut potkut hienosta poikakoulusta, ja hän päättää viettää hieman omaa lomaa New Yorkissa ennen kuin menee jouluksi kotiin.

Saarikoski-elämäkerroista muistan, että Sieppari ruispellossa -suomennos taisi herättää aikoinaan sekä ihailua että närää. Ihailua siksi, että hyvän kielen tajunsa ansiosta Saarikoski osasi kirjoittaa Holdenille luontevan äänen stadin slangilla. Kritiikkiä taas herätti, että Saarikoski pisteli välillä käännökseen omiaan ja välillä teki isojakin virheitä. Ihan ymmärrettävää, että uusi suomennos klassikosta 2000-luvulla tehtiin.

Aloitin lukemalla Schroderuksen version. Se oli miellyttävä ja hyvin luistava. Sinänsä Siepparin peruskerronta ei ole mitään ihmeen vaativaa - dialogia lukuunottamatta tarina kerrotaan kirjakielellä, mutta Salingerin käyttämät, 1940-luvun Yhdysvaltain itärannikon yläluokkaisen pojan käyttämät sanonnat ja kielikuvat ovat niitä, joiden kohdalla kääntäjä joutuu vähän pohtimaan mitä tekisi. Saarikoski käänsi koko kirjan puhekielelle, joten hänen versionsa tuntui Schroderuksen version jälkeen luettuna hieman takkuisemmalta. Schroderuksen Holden kuulostaa rauhalliselta ja analyyttiselta, Saarikosken Holden taas ärsyttävältä ja levottomalta. Vaikka juuri sellaiseksihan Holden kuvataan - hän kokee teinin elämäntuskaa ja angstia, ei viitsi tehdä koulussa mitään, on saanut potkut useista opinahjoista. Kunnianhimoa hän ei tunne mihinkään suuntaan, ja hän inhoaa kaikkea teennäisyyttä, jota hän havainnoi aikuisten maailmassa olevan. Schroderuksen suomennoksessa toistuu Holdenin inhoa kaikkea falskia kohtaan, Saarikosken suomennoksessa useimmin vilahtaa dorka.

Onkin kiva miettiä, että mitenkähän ihmeessä itse ratkaisisi käännökset. Alla esimerkkejä.

Schroderus: "Siitä minä Selmassa pidin, ettei se juurikaan kehua retostanut isäänsä. Se luultavasti tiesi, mikä falski vätys se äijä oli."

Saarikoski: "Se siinä oli kivaa että se ei puhunnu mitään paskaa suuresta isästään. Se varmaan ties mikä dorka tyyppi sen faija oli."

Salinger: "What I liked about her, she didn't give you a lot of horse manure about what a great guy her father was. She probably knew what a phony slob he was."

Parissa kohdassa huomasin hyvin Saarikosken huolimattomuuksia, kerran kengät vaihtuivat käännöksessä hansikkaiksi. Ja ainakin yksi lause oli lisätty aivan ylimääräiseksi. Tämä kohtaus kuulostaa melko käsittämättömältä Saarikosken käsittelyssä:

Saarikoski: "Se mun taksini oli kamalan vanha ja se hais niinkun joku olis just pompottannu siinä persettään."

Schroderus: "Taksi, jonka sain, oli tosi vanha ja haisi siltä kuin joku olisi vasta yrjönnyt sinne."

Salinger: "The cab I had was a real old one that smelled like someone'd just tossed his cookies in it."

Samoin tässä kohtauksessa kahden suomennoksen ero on ääripäästä toiseen - mutta enpä osaisi itsekään päätellä tuosta lauseesta sen merkitystä, jos se tarjoiltaisiin alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna käännettäväksi:

Schroderus: "Huvittavinta oli kuitenkin se, että me oltiin huonoimmat luistelijat koko helvetin luistinradalla. Siis tosiaan huonoimmat. Ja siellä oli kyllä muutamia aivan toivottomia toheloita."

Saarikoski: "Huvittava juttu, mut me oltiin kaikista heikoimmat luistelijat koko kentällä. Tahtoo sanoa heikoimmat. Siellä oli muutamia helvetin hyviä luistelijoita."

Salinger: "The funny part was, though, we were the worst skaters on the whole goddam rink. I mean the worst. And there were some lulus, too."

Välillä tosin Schroderus soveltaa enemmän ja Saarikoski on uskollisempi:

Schroderus: "Oli aina yhtä vaikea sanoa, johtuiko nyökkäily siitä että se oli mietteissään vai vain siitä että se oli mukava vanha äijä, jolla on konseptit sekaisin."

Saarikoski: "Sitä oli mahdoton tietää nyökyttelikö se niin kovasti päätään sen takia kun se ajatteli niin kovasti ja vastaavaa, tai sen takia että se oli vanha ruuhi eikä erottannu takapuolta kyynärpäästä."

Salinger: "You never knew if he was nodding a lot because he was thinking and all, or just because he was a nice old guy that didn't know his ass from his elbow."

Jotkut kohdat taas on pakko kääntää vapaasti joka tapauksessa:

Schroderus: "Se selvästikin häpesi vanhempiaan, koska ne sanoivat "ratio" eikä radio ja muuta vastaavaa eikä ne olleet kovin varakkaita."

Saarikoski: "Se häpes selvästikin vanhempiaan kun ne sano "presitentti" ja sillailla eikä niillä ollu rahaa."

Salinger: "You could tell he was very ashamed of his parents and all, because they said 'he don't' and 'she don't' and stuff like that and they weren't very wealthy."

Saarikoski-suomennos huipentuu siihen, että kirjaan loppuun on lisätty sanasto, jossa selitetään kirjassa käytettyjä termejä. On ilmeisesti kulkenut suomennoksen lopussa mukana painoksesta toiseen, ei näitä selityksiä ehkä nykyään enää tarvittaisi. Tässä pari näytettä:

baby nainen; pienokainen
hintti homofiili
skeida ulostetta tarkoittava sana, käytetään myös kuvallisesti
sorry anteeksi

Jos tämän rinnakkaislukemisen jälkeen pitäisi suositella jompaa kumpaa suomennosta, niin sanoisin, että sen, joka haluaa tutustua Salingerin klassikkoon, kannattaa poimia Schroderuksen suomennos. Se on nopealukuisempi ja juonenkulku nousee ehkä selvemmin esille, kun tarina kerrotaan yleiskielisesti. Mutta kyllä Saarikoskenkin suomennosta kelpaa lukea, erityisesti siksi, että siihen on tallennettu hyvin suomalainen historiallinen slangin puhetapa. Millainen lukukokemus alkukielinen versio on - siitä kuulette ensi kerralla, mikäli Salinger-taisteluväsymys ei iske.

32 kommenttia:

  1. Mahtavan mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos tästä! Tällainen vertailu saa miettimään, miten paljon käännös voi tosiaan vaikuttaa lukukokemukseen ja käsitykseen teoksesta - ja miten hankalaa kääntäminen on. Esimerkiksi tuo kohta "they said 'he don't' and 'she don't' and stuff like that" on käytännössä mahdoton kääntää niin, että alkuperäistekstin tarkka vivahde säilyisi; kieltä ei voi irrottaa kulttuurista.

    Salingerista oli muuten kiinnostava kirjoitus muutaman viikon takaisessa Hesarissa, aiheena Kenneth Slawenskin hänestä kirjoittama elämäkerta: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kotiutusly%C3%B6nti+putoaa+puolikentt%C3%A4%C3%A4n/HS20110130SI1KU02e03

    VastaaPoista
  2. Todella kiinnostava kirjoitus! Peesaan Lurua, havainnollistaa hyvin kääntämisen haasteet.

    Tänä aamuna oli muuten (paperi)Hesarissa taas Petäjältä kirjoitus Salingerista :-)

    VastaaPoista
  3. Olipa jännä! Englantini ei ole kovin häävi, joten luen 99,9% kirjoistani suomeksi (ja sen lopun englanniksi). Saatan kyllä silti huomata tökeröjä käännöksiä.

    Aikanaan kun luin sen Stephenie Meyerin ensimmäisen kirjan (Houkutus) ja inhosin sitä valtavasti, minulle huomautettiin että se johtui käännöksestä. Houkutus oli käännetty huonosti ja loppusarjan käänsikin eri henkilö. Lisäksi minun olisi kuulemma kannattanut lukea se englanniksi, koska se olisi kuitenkin uskottavampi. Vähän kuten jos Britney Sperasin biisejä ryhtyisi kääntämään suomeksi... (Musta ne on kyllä alunperinkin kamalia :D)
    En kuitenkaan palannut Meyerin pariin. Kokemus oli niin puistattava.

    VastaaPoista
  4. Kiitos minunkin puolestani kiinnostavasta ja hienosta käännösvertailusta! Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Jos haluat lisää vertailuideoita, minulta piisaa. :) Olen jo parinkin teoksen kohdalla aikonut tehdä tällaisen vertailun, vaan enpä ole tehnyt. Sitäkin ilahtuneempi siis olen, että joku muu on ahkerampi!

    Olen lukenut Saarikosken kääntämän Siepparin pariinkin kertaan ja pitänyt siitä. En ole ymmärtänyt, miksi käännöstyötä on moitittu. Nyt ymmärrän vähän paremmin, jos siellä on ihan huolimattomuuksia. Tyyliseikoista taas mielestäni on paha mennä sanomaan, sillä kyllä kaikki kääntäjät joutuvat tekemään aika ajoin aikamoisia sovelluksia, veikkaisin. Opiskeluaikojen muistettavimpia kokemuksia oli kääntämisen kurssi, jolla yritimme saada tolkkua Danielle Steelin viihderomaanin tekstiin. Se oli kauhean vaikeaa: vaikka ymmärsi kaiken, ei löytänyt juuri oikeita sanoja.

    Morren kommentin jälkeen en ainakaan ikinä lue sivuakaan Houkutuksesta! :D En kyllä aikonutkaan, ei huolta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos paljon tästä kirjoituksesta! Minun pitäisi Sieppari tässä lähiaikoina lukea, ja on kovin mielenkiintoista lukea noista suomennosten erilaisuuksista. Suomennos kyllä vaikuttaa paljon siihen, miten kirjan kokee. Etenkin jos tyyliseikoilla leikitellään paljon. Itse aion valita luettavakseni tämän uudemman Scroderuksen käännöksen, koska hänen käännöksensä kuulostavat omaan korvaan jotenkin paremmilta kuin Saarikosken vastaavat.

    VastaaPoista
  6. Kiitti kaikille! Mä huomasin sen taannoisen Salinger-jutun ja tämän aamun juttua olikin myös hauska lukea.

    Jospa Jenni kirjoittelisit joskus jonkun vertailun? Vinkkejä ei ehkä kannata minulle tyrkyttää, vähän innostusta tämä vaatii että jaksaa saman kirjan lukea pariin kolmeen kertaan peräkkäin eri versioina... :)

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen vertailu, kiitos Salla!

    VastaaPoista
  8. Kysyin tuota Lulua amerikkalaiselta mieheltäni,joka siis puhuu amerikanenglantia äidinkielenään. Hänkään ei ollut satavarma asiasta, mutta tulkitsi sen niin että lulut voisi kääntää ihan ihme hörhöiksi, siis Schroderuksen tulkinta oli aina lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry pitkä aika vastaukseen. 'Lulu' tarkoittaa kylläkin jotakin, joka on loistava, 'amazing' olisi englanninkielinen adjektiivi. Joten sen Saarikoski sai oikein, vaikka monissa muissa kohdissa astui oman ajatuksensa voimasta harhaan.

      Poista
    2. Kiitos! Tämä ilahdutti! :)

      Poista
    3. Anonyymi3.6.18

      Lulu = A person who is worthy or mention; or in this case especially bad. Tämä Siepparin sanastoa tutkivalta jenkkisaitilta. Oli pakko tarkistaa heti koska en uskonut että Saarikoski olisi tuotakaan arvannut oikein. Kyseinen käännös on heittämällä huonoin suomalainen käännös johon olen törmännyt, lähes lukukelvoton ja kömpelö.

      Poista
  9. Kiitti Erjallekin! Virvatuli: mietinkin tuossa lukiessani, että tämän kirjan puhekieliset ilmaisut saattavat olla mystisiä aika monellekin englantia äidinkielenään puhuvalle. Englantia kun puhutaan niin monessa paikassa, että alueelliset ja sosiaaliset erot ovat huimat, ja Salingerin 1940-luvulla kirjoittama itärannikon yläluokan pojan puhetapa erottunee monista muista englannin puhetavoista. Englantihan on siitä mielenkiintoinen kieli, että eri sosiaaliluokkien kielenkäytössä on suuria eroja, näin käsittääkseni on varsinkin brittienglannissa.

    Pyydäpä miestäsi lukemaan alkukielinen Sieppari ja kommentoimaan sieltä kaikki sanat tai sanonnat, jotka pistävät hänelle silmään. :)

    VastaaPoista
  10. Mahtavaa, että kirjoitit tästä! Juuri viime viikolla ajattelin, että pitäisi lukea tuo uusi suomennos ja nyt on sitten pakko, kiitos Salla!

    VastaaPoista
  11. Hei Salla ja kiinnostava juttu! Olen lukenut Siepparin (Saarikosken suom.) yläasteella, mutta en muista oliko se pakollinen luettava. Kirja ei tehnyt silloin minuun sen kummemmin vaikutusta. Nykyään olen leffoissa (amerikkalaisissa) huomannut, että kirjaan viitataan vaarallisena vaikutteena. Oliko näillä salamurhaajilla kirja hyllyssään vai onko tämä nyt vain urbaanilegenda?

    VastaaPoista
  12. MIelenkiintoista todellakin! Minä olen lukenut Saarikosken suomennoksen kauan sitten, ja muistan siitä todella tietynlaisen lievän takkuisuuden. Kirja itsessään oli kuitenkin hyvä.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi10.2.11

    Kiitos Salla jutustasi! Henkilökohtaisesti Sieppari ruispellossa on merkinnyt paljon, ja olen sen lukenut kymmeniä kertoja. En tiedä, mikä siinä lumoaa, mutta Saarikosken käännös on ollut ehdoton. Nyt tosin luettuani juttusi, huomaan itsekin miettineeni noita käännöksiä: taksi-kohtaus, luistelu- jne eli ilmiselviä "mokia" tai huolimattomuuksia. Sanasto Siepparin välissä huvitti minua aina...Mutta mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  14. Kiitos teillekin, Joana, Sara, Tessa ja Anonyymi! Kivaa että Siepparin on näin moni lukenut ja tykännyt. Varsinkin jos kirjan lukee kymmeniä kertoja, niin kyllä se silloin on tärkeä. Klassikot eivät ole kuolleita. ;)

    Saran salamurhaajapohdintoihin en osaa suoraan sanoa mittään, mutta onhan tämäkin kirja sellainen, joka on jenkeissä päässyt sekä koulujen suosituslistoille että kiellettyjen kirjojen listoille. Tulkintoja tästä on tehty kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Voin taas kerran vain suositella englanninkielistä Wikipediaa, siellä Sieppari-mytologiaa lähestytään kaikista mahdollisista kulmista.

    VastaaPoista
  15. Minulle Saarikosken kieli tuntui esimerkkien perusteella "omemmalta", mutta nyt houkuttaisi tuo uusikin lukea, kiitos Sallan. Olen aina miettinyt, että kääntäjiä pitäisi tuoda enemmän esiin, hehän ovat ratkaisevan tärkeitä tekstin välittämisessä. Joskus mietin jopa kirjavalintoja kääntäjän perusteella. Pitäisikin lisätä kääntäjä omaankin blogiin kirjoihin tunnisteeksi...olisi mielenkiintoista seurata vaikka sitä, toistuvatko samat nimet.

    VastaaPoista
  16. Kuulin Saarikosken nuoruuden ystävältä, että joissakin käännöstöissä on voitu tahallaankin tehdä työ vasemmalla kädellä. Kyseessä ei silti mielestäni ollut tämä teos.

    VastaaPoista
  17. Teet ihailtavan perusteellista työtä näiden kirjoitustesi kanssa!!

    VastaaPoista
  18. No kiitos Hanna - perusteellisuus taitaa syntyä ihan vaan kiinnostuksen kautta. :) Just mietin tuossa yhtenä päivänä, että ihanaa kun on blogi johon voi tällaisia kirjoitella. Ei sitä ihan kaikille tutuille voisi mennä selittämään, että tuli luettua sama kirja kahteen kertaan peräkkäin ihan vaan suomennosten vertailun ilosta. Moni katsoisi pitkin nenänvartta sen näköisenä, että kaikkeen sitä voi aikansa tuhlata...

    Ihanaa että kirjablogien parista löytyy samanhenkisiä harrastajia. :)

    VastaaPoista
  19. Arjan tärkeään huomioon vielä: kääntäjillä tosiaan on merkitystä! Minä taidan olla nykyään aika kriittinen käännöskirjallisuuden lukija, ainakin tuntuu siltä että blogissa tulee melkein joka kerta huomautettua käännösten tasosta.

    Harvoja nimeltään mieleen jääneitä kääntäjiä on ollut Juhani Lindholm. Luin Humisevan harjun hänen käännöksenään, ja kummallista on, että olen blogimerkintään kirjoittanut käännöksen tuntuneen ensin kömpelöltä. Samaan aikaan jälkifiilis kirjasta on, että olipa siinä sujuva ja hyvä käännös. Joten jotain Lindholm on tehnyt oikein. :)

    VastaaPoista
  20. Hitto poltin huuleni kun menin maistamaan paistinpannulta, siihen unohtuneella metelihaarukalla paistuvaa lihapalaa - Niin ei kai suomi sovikaan kaikkien kirjojen kerronta kieleksi. On paljon kirjojen aiheita ja ne ovat pantu sellaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, että lukijalla - kääntämisestä nyt puhumattakaan, olis oltava erilaisien elämänalojen kokemusta jotta niiden kirjassa ilmenevien asioiden ja sanojen tarkoitus ja kuvaus tulisi selväksi. Siellä on klassikoita esim, Jack London Meri susi ym narssisoksen neekeriä, joiden käänös onnistuu toiselle kääntäjän itsensä kaltaisessa elämäpiirissä kasvaneelle lukijalle.

    On myös audiobook, jonka kuunteleminen antaa aivan erilaisen kuvan kirjoitetusta tekstistä, silloin kun lukijana on hyvä ammattilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi7.7.12

      Merisusi on yhdyssana...

      Poista
  21. Todella hieno ja analyyttinen juttu. Kiitos :)

    (Olen itse yrittänyt lukea suomennoksia ja alkuperäistä Gutenbergin kautta, jos on riittävän vanha kirja :)

    VastaaPoista
  22. Mä olen jotain Gutenbergistä joskus katsellut, mutta kun ei ole lukulaitetta, niin pöytäkoneen ruudulta ei jaksa lukea pitkiä tekstejä. Eikä oikein kannettavallakaan. Mutta hyvä palvelu se on!

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Nyt kun olen tämän lukenut, pakko tulla vielä taputtamaan uudestaan kätösiäni tälle tekstillesi; loistavaa. Ja kiitos.

    Kyllä varmaan on pakko lukea joskus tuo alkukielinenkin. Ja kyllä, minustakin Schroderus on helpommin lähestyttävä, mutta myönnän että kyse voi olla vain henk.koht. ennakkoluuloistani. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, suosikkinsa kullakin! Suosittelen lämpimästi alkukielistä käännösten päälle luettavaksi.

      Poista
  25. Aivan loistava teksti! Luin ja bloggasin juuri Schroderuksen suomennoksen ja Amma vinkkasi tänne, kun jäin pohtimaan käännösten eroja. Tämän perusteella näyttää siltä, että hyvä kun valitsin uudemman suomennoksen. Olen aika herkkä puhekielisyydelle ja se alkaa helposti ärsyttää. Englanninkielinen alkuperäisteos alkoi tosin kiinnostaa entistä enemmän, ehkäpä on luettava sekin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun viihdyit! Kyllä kannattaa lukea alkukielelläkin suomennoksen jälkeen.

      Poista