Megan Rapinoe: Yksi elämä

Kansi: WSOY.

Tämä on tasa-arvo-ongelman hieman vaikeasti hahmotettava puoli: kokemukseni mukaan meille naisurheilijoille maksetaan siitä, mitä olemme jo saavuttaneet, kun taas miehille maksetaan siitä, mihin he voivat tulevaisuudessa kyetä. Meidän täytyy osoittaa kykymme, miehille taas riittää se, että on lupaava. Kun sitten kykenemme oletettua parempaan, meiltä kysytään: "No, aiotko toistaa sen?" Meille maali pannaan aina kauas tulevaisuuteen.

HelMet-lukuhaasteessa eräs kohta on kirja, joka kertoo urheilijasta. Urheilu ei yleensä kiinnosta minua kovin paljon, joten kyselin kirjavinkkejä haasteen Facebook-ryhmäläisiltä. Sainkin hyviä vinkkejä, joiden perusteella lukuun valikoitui jalkapalloilija Megan Rapinoen omaelämäkerta Yksi elämä. Jopa minä olen kuullut Megan Rapinoen taidoista ja kannanotoista! Rapinoe pelaa parhaillaankin FIFA:n järjestämissä naisten maailmanmestaruuskisoissa.

Kirjan etukannessa on vain Rapinoen nimi, takakannessa esitellään myös kirjan varsinainen kirjoittaja Emma Brocknes. Itse teos on sujuvalukuinen, suorastaan helppo: kronologisesti etenevä tarina melko yksinkertaisella kielellä, jossa jalkapallosta kerrotaan sellaisella tasolla, että tällainen ei-jalkapalloilijakin ymmärtää. Kiinnostavaksi ja suorastaan painavaksi teos muodostuu, koska Rapinoen poliittinen aktivismi ja kannanotot ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta saavat paljon tilaa. Rapinoe myös haastaa lukijansa suoraan: mitä sinä aiot tehdä paremman maailman eteen tänään?

Valitsin aloitussitaatin kuvaamaan tunnetta, joka on minulle ja monelle tuntemalleni naiselle tuttu: naisena tuntuu välillä epäreilulta katsoa, kuinka miehiä suorastaan työnnetään takapuolesta eteenpäin, heille tarjoillaan mahdollisuuksia ja rahaa, mutta lahjakkaat ja osaavat naiset jäävät jonnekin ruohonjuuritasolle puurtamaan ilman kovinkaan kummoista korvausta. Tyypillinen vasta-argumentti tähän on, että "naisten pitää tehdä asia X" tai että "on yksilöstä kiinni miten menestyy", mutta Rapinoen kirjan kautta tulee hyvin selväksi, että aina kyse ei ole yksilön valinnoista vaan rakenteista. Yhdysvaltain naisten maajoukkue on menestynyt huomattavan paljon paremmin jalkapallon arvokisoissa kuin miesten joukkue, mutta naisten palkkiot ovat olleet suorastaan naurettavan paljon pienempiä kuin miehillä.

Rapinoella on monta tapaa pyrkiä ratkaisemaan tätä ongelmaa. Voi liittoutua, voi avata suunsa, voi argumentoida, voi pyrkiä tekemään parhaansa. Rapinoe muistuttaa myös, miten tärkeää on, että tukea saisi niiltä, joilla sama ongelma ei ole omakohtainen. Tässä hengessä hän on itse myös puhunut rasismia vastaan.

Kirjassa kuvattu urheilijoiden kaapistatulo ja yhteiskunnan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on myös antoisaa luettavaa. Rapinoen aktiiviselle peliuralle on osunut Donald Trumpin presidenttikausi ja, absurdia kyllä, Rapinoe joutui Trumpin henkilökohtaisen twiittailuhyökkäyksen kohteeksi. Mitähän tulevaisuuden historiantutkijat - jos sellaisia palavalla maapallolla kauaa enää on - mahtavat ajatella näistä korkeimman tason poliitikkojen somesodista?

 

Rapinoen suorasanaisuus, äänekkyys, asenne ja elämänilo piristi ainakin minua niin, että taidanpa ammentaa omaan keski-ikäiseen taviselämääni hieman räväkkyyttä ja energiaa tästä kirjasta. Ja kävin jopa YouTubessa katsomassa koosteita Megan Rapinoen komeimmista maaleista!

 

Käännöksestä

 

Suomentaja Tero Valkonen tekee kirjassa tasaisen varmaa työtä. Suomennosta on miellyttävää lukea. Hyvä!

 

Lue myös nämä:
Tyler Hamilton - Daniel Coyle: Voittoja ja valheita
Debby Applegate: Madam
Anna-Liisa Haavikko: Kaari