perjantai 17. toukokuuta 2013

Tuija Lehtinen: Vaniljasyndrooma

Kansi: Julia Vuori / Otava.
Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma on minulle melkoinen nostalgiakirja. Teos on ilmestynyt vuonna 1990, jolloin olen ollut 13-vuotias. Lainasin tämän kirjastosta monet kerrat, sillä luin tuolloin paljon Lehtisen nuortenkirjoja. Niputan mielessäni Vaniljasyndrooman yhteen Lehtisen muun tuon ajan nuortenkirjatuotannon kanssa: Joka kimma sen tietää, Roskisprinssi ja Siivet varpaiden välissä olivat myös sellaisia kirjoja, joita luin ahkerasti. Lehtinen on hurjan tuottelias ja monipuolinen kirjailija ja suosittelen lukemaan Kirsin kirjanurkan laajan jutun Lehtisestä.

Nostalgisten muistikuvien vuoksi oli lähes pakko ostaa Vaniljasyndrooma kun se tuli edullisena parin euron alennuspokkarina vastaan. Joskus vanhojen suosikkikirjojen uudelleen lukeminen jännittää - entä jos hyvät lukumuistot menevät pilalle? Otin kuitenkin riskin ja heittäydyin Milli Läksyn maailmaan. Sain paljon tunnemuistoja mutta myös uusia näkökulmia.

Päähenkilö Milli on hyvin samastuttava hahmo: hän pitää itseään värittömänä ja tylsänä tyttönä, jolle ei koskaan tapahdu mitään jännää. Kirjassa määritellään vaniljasyndrooman oireet: jos ei ikinä uskalla kokeilla mitään erikoista jäätelömakua vaan päätyy aina vaniljaan, on tuomittu tavallisuuteen. Milli kuitenkin yrittää rimpuilla vaniljasta irti. Kun hän muuttaa kotoaan naapurikaupunkiin lukiota käymään ja tutustuu resuiseen, asuntovaunussa asuvaan poikaan, alkaa harmaa arki saada uusia sävyjä.

Muistin kirjan kohtauksista monia juttuja, mutta joitakin kirjan teemoja lukee 2010-luvulla uusin silmin. Milli on kirjan alussa huomattavan ylipainoinen. Tästä heitetään sen verran ronskeja vitsejä, etten usko nykypäivän nuortenkirjoissa tällaisen "läskihuumorin" menevän läpi.

Joululoman aikana mä kasvatin massakerrostani siltä varalta, että äkillinen jääkausi peittäisi mun armaan isänmaan ja pitäisi ryhtyä asustelemaan iglussa. Mä pysyisin pitkään lämpimänä ellei muut söisi mua ruuan puutteessa. Se oli melko lohduton tulevaisuudenkuva, mutta sellaisissa merkeissä mä lopetin vanhan vuoden. Muilla sen sijaan sujui paremmin.

Tässä mielestäni näkyy yhteiskunnan muutos. Vaikka minunkin kouluaikoinani läskiä käytettiin paljon haukkumanimenä, ei koulussa oikeasti ollut montakaan erityisen ylipainoista lasta. Mielestäni lihavuus nähdään nykyään yhteiskunnallisena ongelmana, ei niinkään yksilön henkilökohtaisena vikana. Painavaa asiaa löytyy vaikka THL:n Kansallinen lihavuusohjelma 2012-2015 -verkkopalvelusta tai BBC:n ylipainouutisesta.

Hauska yksityiskohta on sekin, että pikkukaupungin kirjastoon tulee vierailulle neuvostoliittolainen shakkimestari. Kun Millin uusi tuttu, "ottopoika", häiriköi tilaisuutta heittelemällä shakkinappuloita, häntä syytetään YYA-hengen vastaisesta toiminnasta.

Osuvaa ajankuvaa on myös viestintätekniikan vähäisyys. Kun kirjan nuoret haluavat tavata toisiaan, he menevät käymään toistensa luona. Puhelimella välillä soitetaan, mutta koska ottopojan asuntovaunussa ei ole puhelinta, hän ja Milli joko sopivat tapaamiset etukäteen tai törmäävät sattumalta kaupungilla tai menevät kylään siinä toivossa, että toinen sattuisi olemaan kotona. Kun Milli haluaa toivottaa ottopojalle hyvää uutta vuotta, hän lähettää postikortin Poste Restante -osoitteeseen. Ulkomaanpuhelu soitetaan lennättimestä. Monta sivua käytetään siihen, että Millille etsitään kaupoista uutta mankkaa, jotta hän voisi kuunnella iltaisin radiota. Hyvän mankan erottaa siitä, että siinä on myös cd-soitin.

Tämähän oli ihan normaalia arkea. Mutta nyt tunsin oloni samanlaiseksi kuin joskus lapsena Seljan tyttöjä lukiessa, kun en tajunnut minkä ikäiset käyvät oppikoulun seitsemättä luokkaa tai miksi maitolitra maksaa sata markkaa. Nykynuorista Vaniljasyndrooman viestintävälineettömyys tuntuu varmaan esihistoriallisen eksoottiselta.

Muistan, että tykkäsin kovasti Lehtisen kirjojen puhekielisestä tyylistä. Mä- ja sä-muodossa Vaniljasyndrooma etenee, mutta tällä lukukerralla tajusin, kuinka hyvää kieltä Lehtinen tämä näennäisen puhekielisyyden kautta käyttää. Kielioppi on kohdallaan ja teksti vilisee värikkäitä, murteellisiä sanoja: hepakka, pemmastaa, lallus, ämpätä.

Kirjan loppuratkaisua en muistanut etukäteen ja ryhdyin ihan ihmettelemään, miksi en. Juonessa olennaista kun on, että Millin matikanopettajaäiti toivoo tyttärestään suuria. Milliä ei kuitenkaan ole siunattu sen enempää luku- kuin laskupäälläkään, lukion arvosanat ovat kehnoja ja kesken kirjan Milli keskeyttää koulun ja menee hanttihommiin. Näissäkään ei suju kovin hyvin, mutta kirjan loppu rohkaisee uskomaan, että Milli saa kyllä elämän vielä otteeseensa. Ehkä en vaan yläasteikäisenä lukijana vielä osannut hahmottaa lukion, jatko-opintojen ja työelämän maailmaa, vaan Millin halu saada väriä tylsäksi kokemaansa elämään oli kiinnostavampaa.

Koska Vaniljasyndroomalla on minulle niin suuri nostalgia-arvo, en ryhdy tästä sen kummempaa arviointia edes yrittämään. Varmasti kirja kolahtaa ainakin muihin 90-luvun nuoriin. :)

26 kommenttia:

  1. Oi että, todellakin nostalgiaa! Tämä oli yksi suosikeistani Lehtisen nuorten kirjoista, joista suurin osa tuli kahlattua läpi penikkana. Minä en kyllä muista kirjasta juuri mitään, hutera on muisti... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistojen virkistäminen kannattaa. :)

      Poista
  2. Anonyymi18.5.13

    Milli oli minulle läheinen tyttö, itsekin olin pullukka hänen iässään ja oli luontevaa sukeltaa hänen ajatuksiinsa. Tuoreessa Rebekka-sarjan kirjassa vieraillaan Hollannissa ja kukas muu kuin Milli astuu esiin, Otto-pojasta ja Maire Läksystä puhumattakaan. T. Tuija Lehtinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja mahtavaa että Millin kuulumisia voi lukea lisää. Rebekka-kirja taitaa olla tuo Tuulimyllyjä ja tulppaaneja, panin sen kirjastosta heti varaukseen!

      Poista
  3. En ole lukenut tätä Lehtisen kirjaa, vaikka monia muita luin joskus 13-15 -vuotiaana. Olen myös miettinyt, pitäisikö lukea uudelleen esimerkiksi Mun ystävä Rufus, joka taisi olla oma suosikkini Lehtisen kirjoista. Jotenkin jo tuo pieni tekstinäyte toi todella elävästi mieleen Lehtisen tyylin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tainnut joskus lukea Rufus-kirjan itsekin, mutta jostain syystä en yhtä monta kertaa kuin noita muita.

      Poista
  4. Oi, Vaniljasyndrooma on yksi rakkaimmista nuoruusajan kirjoista! :) En tosin muista sitä kovin tarkasti, mutta lopun jätskikiska-kohtauksen kyllä. Oliko muuten tässä kirjassa sellainen kirjaimellinen "suksi kuuseen!" tapaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, onkohan sinulla mielessä jonkun toisen kirjan kohtaus, ei tule mieleen mikä tuo tapaus voisi olla.

      Poista
    2. Mun muistissa monet kirjat menee iloisesti sekaisin. :) Muistan varmasti vain sen, että kyseessä on joku Lehtisen nuortenkirjoista. Joku tyttö siinä käskee pojan "suksia kuuseen" ja pian pihakuusessa olikin suksi. :)

      Poista
    3. Tuo valaisi asiaa sen verran, että muistelen itsekin lukeneeni tuon jossain. :) Tässä kirjassa kohtausta ei kuitenkaan ole.

      Poista
  5. Oo, nostalgiaa tosiaan! Minäkin muistan lukeneeni tämän pariin kertaan, mutta juonesta ei ole kyllä hajuakaan. Maijan mainitsema jätskikiskakohtaus sentään soittaa jotain kelloja. Olisipa hauskaa lukea tämä uudestaan!

    Tuo viestintävälineettömyys on kyllä taatusti olennainen ero nykynuorten ja aiempien sukupolvien kokemusten välillä. Millaisia draamankohotuskeinoja tuoreissa nuortenkirjoissa mahtaa olla tuskallisen hitaasti kulkevien kirjeiden ja liian harvoin soivien lankapuhelinten tilalla? Ehkä väärään osoitteeseen menneitä sähköposteja ja facebook-vakoilua... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi tutkia uusia nuortenkirjoja sillä silmällä. Nykyään kai nuorilla esimerkiksi virtuaaliseurustelu on jo melko tavallista, eli on ihan ok ajatella seurustelevansa jonkun kanssa, vaikka ei olisi tätä ikinä nähnyt, ainoastaan pitänyt yhteyttä netin välityksellä. :) Tästähän joku kirjallisuudentutkija saisi hyvän aiheen!

      Poista
  6. Olipa kiva lukea Tuija Lehtisen nuortenkirjasta, kun juuri olen lukenut kirjailijan Mirkka-tyttökirjasarjaa, johon jäin aivan koukkuun! Suosittelen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en Mirkkoja enää lukenut, vaikka kai niihin voisi mainiosti tutustua vielä nytkin. :)

      Poista
  7. Minäkin luin tämän teininä ja melkien kaikki muutkin Lehtiset. En kyllä muista tästä enään muuta kuin sen että pidin tästä todella paljon. Tämä tulee nimenä aina ensimmäisenä mieleen Lehtisen teoksista, jos niistä tulee puhetta. Pitäisi varmaan virkistää muistia ja palata joskus tämän pariin uudelleen. :)

    VastaaPoista
  8. Vaniljasyndrooma ja itse asiassa Lehtinen muutenkin on minulle ihan vieras, mutta nostalgiahengessä tuli mieleen, että muutama hevoskirja olisi kiva lukea taas pitkästä aikaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh! Kyllä kannattaa ottaa vahinko takaisin aikuisenakin. Lehtinen on omassa lajissaan todella hyvä.

      Poista
  9. :-D Näitä on tullut luettua! Itselleni olivat rakkaimpia "Siivet varaiden välissä" ja "Enkelinkuvia hiekassa".

    Mutta mitä toi "ämpätä" tarkoittaa? Nykykielessä se tarkoittaisi varmaan jotain MP3-soittimeen liittyvää! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ämppääminen kuvasi tässä ahmivaa syömistä. Muistaakseni erilaisia makeisia ämpättiin kirjassa.

      Poista
  10. Kolahtaa minullekin, terveisin neiti 19v tällä hetkellä. Kirja julkaistiin neljä vuotta ennen syntymääni eikä minulla ole juurikaan muistikuvia viime vuosituhannen puolelta, eikä kirjan ihana kerronta tunnu lainkaan liian vanhanaikaiselta, vaan on ihan ymmärrettävää :)

    VastaaPoista
  11. Anonyymi4.1.15

    Pakko tähän on nyt kommentoida, olen siis -01 syntynyt tyttö mutta kyllä tämä minullekin iski, tosin tuntuu että omiin kavereihini ei iskisi. Olen vasta äskettäin tajunnut, kuinka latteita kirjoitustyyliltään ovat esimerkiksi Nummelan Ponitallit, joten nykyään en voikaan lukea kirjoja joissa kirjoitustyyli ei ole samankaltaista kuin Lehtisen ja muiden sellaisten kirjoissa, toivottavasti tajuat mitä tarkoitan. Peukut pystyyn, hyvä blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa että todistit ennakkoluuloni vääräksi! :) Kiitos kommentista! :)

      Poista
  12. Voi ei, tää kirja on niin ihana! (:
    Teenki siitä just arvostelua blogiini. Blogiin pääset tästä: http://elamalukijana.blogspot.fi
    Keskityn ainakin toistaiseksi lasten- ja nuortenkirjoihin enimmäkseen, mutta mukaan mahtuu muutakin. Liity ihmeessä lukijaksi jos nappaa (:

    VastaaPoista