torstai 8. maaliskuuta 2012

J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince (äänikirja)

Äänikirjojen makuun päästyäni toteutin erään pitkäaikaisen mieliteon - tutustuin kehuttuihin Stephen Fryn lukemiin Harry Pottereihin. Englanninkielisiä äänikirjoja löytyy kirjastosta mukavasti. Mm. Kyllä Jeeves hoitaa -sarjassa Jeevesiä näytellyt Fry on kerännyt kehuja ja palkintoja luennastaan, minulle mieleen on jäänyt kaverini Tiinan kehut jo vuosien takaa. Tulipa samalla myös kokeiltua, miltä äänikirjan kuuntelu englanniksi tuntuu. Koska Potterit ovat minulle tarinoina tuttuja, oli englanniksi kuuntelu varsin sujuvaa. Toki kirjat on myös luettu selkeällä tavalla. Taidanpa rohkeasti kokeilla myös muita äänikirjoja englanniksi.

Siitä on vain pari vuotta, kun luin koko Harry Potter -sarjan yhteen putkeen englanniksi. Luulin, että olisin pysynyt poissa Tylypahkan maisemista kauemminkin, mutta niinpä siitä näköjään tuli sinne taas palattua... Potterit on tullut luettua jo moneen kertaan, olen tästä teoksesta kirjan muodossa blogannut yli viisi vuotta sitten.

Stephen Fry hyödyntää näyttelijänlahjojaan nautinnollisesti kirjan parissa. Jokaiselle dialogissa esiintyvälle hahmolle oli oma ääni. Harryn luokkakaveri Seamus puhui irlantilaisittain, taikajuomien opettaja Slughorn oli ilmeikkään hedonistinen, Dumbledore viisas ja rauhallinen. Ehkäpä pientä noottia voi antaa nais- ja tyttöhahmojen ääninäyttelystä. Jotenkin Fry sai Hermionen kuulostamaan pikkuisen liikaa hössöttävältä hikipingolta, mitä Hermione ei minun mielestäni missään nimessä ole, vaan älykäs ja aikaansaapa. Samoin Ronin hieman yksioikoista luonteenlaatua pikkuisen alleviivattiin.

Karoliina kuunteli jokin aika sitten kiehtovan kuuloisen kirjan nimeltä Skippy Dies, ja kiinnitti huomiota siihen, kuinka muutoin hyvä ääninäyttelijä kimitti naisten rooleissa vähän liikaa. Samaa vikaa Fry'llakin oli. En muista että suomenkielisissä äänikirjoissa mieslukijat olisivat kimittäneet häiritsevästi. Onko sofistikoitunut Fry niin brittiläis-klassisen sovinismisivistyksen aivopesemä, että alleviivaa huomaamattaan naisten höpsöjä puolia?

Yhtä kaikki, seikkailu tutussa Tylypahkassa oli taas kerran niin kivaa, että piti tänään kiirehtiä kirjastoon lainaamaan myös Harry Potter and the Deathly Hallows äänikirjana. Siitä en kyllä välttämättä enää bloggaa, johan tässä on Pottereita käsitelty edestä ja takaa. Ja hauskaa oli huomata jälleen sekin, että äänikirjan parissa ei voi hätäillä kirjaa eteenpäin. Jännätkin kohdat pitää kuunnella tasan tarkkaan siinä tahdissa kuin lukija ne lukee. Samoin suvantovaiheisiin tulee kenties keskityttyä aavistuksen paremmin, koska niitäkään ei voi ruveta harppomaan.

8 kommenttia:

  1. Minä en tiennyt että Fry on lukenut tämän tai siis nämä! Huikeaa.

    Aika jännää, minusta hän ei kimittänyt Linnunradan käsikirjassa naisääniä (joita tosin ei kovin montaa ollut mutta silti), harmillista jos tässä on päässyt niin käymään.

    Joka tapauksessa, pitänee katsoa jos näitä jostain löytyisi, Fry ja Potterit kelpaavat aina :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa postausta.

    Katsoin eilen Dickensiä telkkarista, postauksesi innoittamana, ja Harry Potterin filminäyttelijä Daniel Radcliffe tepsutti varsin nuorena oli hieman outo olo.

    Tästä kirjasta kovasti pidin, oli "ylipitkän" vitososan jälkeen virkistävä, ja toi Kalkaroksen pulmia päivänvaloon.

    VastaaPoista
  3. Tämä on kirjana tosiaan yksi sarjan paremmista teoksista, joskus ne sarjojen väliosat ovat vähän turhan oloisia mutta tässä taas oli sellaista raikkaampaa tuulahdusta ei-niin-onnistuneiden vitos- ja seiskaosien välissä.

    Ja minulla oli vähän sellainen käsitys Hermionesta että on älykäs ja aikaansaava mutta kuulostaa kyllä monesti hössöttävältä hikipingolta...

    VastaaPoista
  4. Kiinnostavaa, pitäisikin kielitaitoa petrata näinkin. Ja Fry on varmaan mies paikallaan tässä, onhan hän loistava näyttelijä ja eläytyjä. Kirjailijana en hänestä niin vakuuttunut Virtahevon luettuani :-) Mainio juttu muuten, että näyttelijöille on avautunut tällainen uusi työsarka kuin äänikirjat.

    VastaaPoista
  5. Miekään en tienny, että Fry on lukenut nämä. Kiinnostava huomio sulla (ja Karoliinalla) tuosta naisten kimityksestä ääninäyttelyssä.

    Mie en ole lukenut Pottereita englanniksi, joten voisi hetki kestää ennen kuin tajuaisi, että kenestä tai mistä puhutaan. :)

    Enää täältä ei voi tilata jatkokommentteja sähköpostiin. Onkohan bloggerin joku uusi säätö.

    VastaaPoista
  6. Oho, mä luulin olevani "viimeinen joka ei ole näitä kuunnellut", mutta taisipa taas olla harhaa. :) Suosittelen kyllä!

    Melkoinen järkäle olikin, 17 cd-levyä. Nyuo Christiet olivat jotain 6-7 levyä per äänikirja...

    Blogger taitaa tosiaan jotain säädellä näissä blogeissa jatkuvasti...

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut potterit moneen kertaan suomeksi ja kaksi viimeistä kirjaa myös englanniksi, kun en jaksanut odottaa suomennosten ilmestymistä. Täytyisi joskus kuunnella äänikirjoina, voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

    VastaaPoista
  8. Tuntuu että äänikirjoissa Voldemortin hahmo saa vähän uutta potkua Fryn ääninäyttelemisen ansiosta. "Maailman pahimmat pahikset" ovat usein vähän tylsiä, näyteltynä tulee sentään hieman lisää persoonallisuutta.

    VastaaPoista