maanantai 30. tammikuuta 2012

Mihail Bulgakov: Morfiini ja muita kertomuksia

Kuva: Savukeidas.
Mihail Bulgakovin viime syksynä ilmestynyt novellisuomennoskokoelma Morfiini ja muita kertomuksia nousi henkiselle lukulistalleni heti, kun siitä kuulin, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tarttua kirjaan, Blogistanian Globalian vauhdittamana. Ei kai vain tässäkin näy markkinoinnin merkitys - Savukeidas on pieni kustantamo eikä sillä taida olla varaa puffata julkaisujaan näyttävästi. Jos tämä olisi tullut isommalta kustantamolta, olisiko kirja pysynyt paremmin mielessä näkyvämmän markkinoinnin ansiosta? Mene tiedä.

Pieneksi yllätykseksi itsellenikin jouduin kuitenkin toteamaan, että tämä kirja ei minun Globalia-listalleni nouse, ei vaikka kuinka olisi Saatana saapuu Moskovaan -klassikostaan tunnetun Bulgakovin kynänjälkeä. En nimittäin jaksanut lukea tätä kokonaan, vaan aloittamisen jälkeen päädyin selailemaan kirjan läpi pikapläräyksenä, pysähtyen välillä lukemaan jonkin pätkän hieman keskittyneemmin.

Etukäteen erityisesti niminovelli Morfiini kiinnosti minua. Joudun taas korjaamaan sanomisiani, sillä Kohtalokkaat munat luettuani osasin yhdistää Nuoren lääkärin muistelmat elokuvafestivaaleilla näkemääni Morphia-elokuvaan, mutta vasta nyt sain varmuuden, että myös elokuvan morfiinitapahtumat perustuvat Bulgakovin omaan tekstiin. Elokuva kannattaa kyllä katsoa, jos suinkin tilaisuus tulee.

Kuva: morfiyfilm.ru
En siis voi suositella tätä kirjaa sillä perusteella, että olisin itse tempautunut vastustamattomasti kirjan imuun. Uskaltaudun silti tätä suosittelemaan Bulgakovista kiinnostuneille, varmaan joku toinen saa tästä irti enemmän kuin minä tällä kertaa. Vaikutelmakseni kuitenkin jäi, että kirja on kiinnostavampi osana Bulgakov-kaanonia kuin itsenäisenä taideteoksena. Ainakin kirjan jälkipuhe kannattaa lukea, siinä suomentaja Mika Rassi peilaa tiettyjä novellien tapahtumia Saatana saapuu Moskovaan -kirjan tapahtumiin.

Aiheet kyllä sinänsä olivat aika houkuttelevia, mutta jokin näissä nyt ei vaan vetänyt. Ehkä hieman harjoitelmamaisilta nämä tuntuivat. Tämäkin on epäreilu vertaus, koska varmasti jonkun toisen kirjoittamina nämä olisivat todella hyviä, mutta jos kirjailija on mennyt kirjoittamaan maailmankirjallisuuden merkkiteoksiin kuuluvan opuksen, niin sitäpä pitää sitten väkisinkin vertailukohteena... Kiinnostavimmasta päästä olivat kuvaukset vastamuotoutuneen Neuvostoliiton arjesta. Varakas mies haluaa pitää suuren asuntonsa itsellään, ja keksii kaikenlaisia temppuja virkamiesten tarkastusiskuja varten, nämä kun haluavat osoittaa ylimääräiset huoneet toisten kansalaisten asunnoiksi. Muuan nuorukainen saapuu Moskovaan ja on kiitollinen päästessään edes pieneen loukkoon majailemaan. Ympäröivää yhteiskuntaa ravisuttavat maailmanhistorian kuohut.

Mutta tosiaan, lueskelin tätä niin pintapuolisesti että tämän kummempaa sanottavaa ei edes ole. Harkitsin jo etten bloggaisi tästä ollenkaan, mutta toisaalta kiinnostaisi kuulla onko jollakin toisella tästä kokemuksia. Sitä paitsi Bulgakov on niin tärkeä kirjailija, että jos tämä tuore suomennos tätä kautta löytää tiensä jonkun toisen, kirjaa enemmän arvostavan lukijan käsiin, niin hieno homma. :)

5 kommenttia:

  1. Minä ainakin olen iloinen, että bloggasit tästä - on nimittäin ollut minun lukulistallani, mutta painuu nyt luokkaan 'jos tulee vastaan'... Sääli, sillä Kohtalokkaat munat oli minusta kelpo kokoelma. :)

    VastaaPoista
  2. Niin, ehkä mulla oli nyt vaan huono ajoitus tai jotain - voi olla että joskus kannattaa kokeilla uudestaan. Tai sitten pitäisi kääntyä Bulgakovin Teatteriromaanin tai Valkokaartin pariin. Muistan lukeneeni jompaa kumpaa joskus vähän matkaa, mutta kun tämän tarkempia muistikuvia ei ole niin vaatisivat varmaan uutta lähestymistä...

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä! On kiva nähdä kirjabloggareiden kommentoivan sellaisia kirjoja, joita ei muuten älyäisi käsiinsä etsiä. Saatana saapuu Moskovaan on itselleni niin kova suosikki, että tähän kokoelmaan täytyy vähintäänkin tutustua.

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla, tutustu ihmeessä! Ja tosiaan Kohtalokkaiden munien parissa minäkin viihdyin kovasti, tosin sitä ei kyllä enää kirjakaupoista saa, kirjastoista toivottavasti löytyy.

    VastaaPoista
  5. Eipä ollut minustakaan ihan huippuluettavaa, vaikka parista novellista tykkäsinkin. Kiva kun kerroit tuosta Morphia-elokuvasta.

    VastaaPoista