perjantai 10. lokakuuta 2008

Mary Marck: Vähän enemmän Eevasta

Lukaisinpa lämpimikseni myös Eeva-sarjan toisen osan, Vähän enemmän Eevasta. Nopealukuinenhan tämäkin oli, tunti tai pari meni. Mutta nyt Eeva oli saanut jopa hieman persoonallisuutta ykkösosaan verrattuna! Kirja hyötyi muutenkin ykkösosan tapahtumista, sillä esimerkiksi ykkösosassa ongelmia aiheuttaneen Saaran suhteen tapahtui kehitystä uusien käänteiden valossa.

Persoonallisuutta Eeva sai esimerkiksi kirjoitusharrastuksen parissa. Kauhean omaperäinen veto Marckilta ei ole ollut tehdä Eevasta runotyttöä, sillä kirjoittaminen tai siitä haaveilu on hyvin tyypillistä tyttökirjojen sankarittarille. Kumminkin, tämä tuo sävyä Eevan muuten hieman tasapaksuun persoonaan.

Eevan ystävät Hertta ja Marja saavat valitettavasti hieman vähemmän tilaa tässä kirjassa, mutta sen sijaan kirjassa viritellään jo hieman sukupuolten välistä kanssakäymistä. Kevyet pikku ihastukset sävyttävät luokan ihmissuhteita.

Ykkösosaa rohkeammin Marck myös tuo esille kirjan sijaintipaikkaa Helsinkiä sekä viitteitä ympäröivän maailman taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kirjahan on julkaistu vuonna 1918.

Ennen ajattelin että on jotenkin noloa lukea nuortenkirjoja aikuisena, mutta sittemmin olen tajunnut että tämähän on varsin yleinen harrastus. Varsinkin naiset tuntuvat lukevan tyttökirjoja paljon, ja kyllähän moni mieskin fiilistelee poikakirjojen ja nuortenkirjojen parissa. Mitään pahaa en tästä harrastuksesta keksi, päinvastoin paljon hyvää. Lukija pääsee lähelle omia lapsuusmuistojaan, jos kirjaa on lukenut jo lapsena ja sieltä palautuu muistoja mieleen. Ja ihan puhtaasti kirjallisessakin mielessä hyvä nuortenkirja tarjoaa yleensä vetävää ja viihdyttävää luettavaa, jonka parissa kiireiselläkään ihmisellä ei mene hirveästi aikaa.

7 kommenttia:

  1. Anonyymi10.10.08

    Jatkuvasti työn(kin) puolesta lasten- ja nuortenkirjoja lukevana en ollenkaan ymmärrä miksi olisi noloa lukea nuortenkirjoja aikuisena :) Uudet kirjat ovat kiinnostavia ja useimmiten erinomaisesti kirjoitettuja ja vanhempiin liittyy nostalgiailmiö. Tasoltaan monet vanhat eivät tosin nouse nykykirjojen tasolle mutta se on tietenkin makuasia.

    VastaaPoista
  2. Kalastan jatkuvasti kirjastossani nuortenosastoa muun muassa siksi, että fantasiaa luetteloidaan suurella itsepäisyydellä juuri nuorten osstolle. Se on minulle eduksikin; nuorten kirjat saa ilman varausmaksua, mikä viimeksi koski LeGuinia.

    Toisaalta Kirsi Kunnasta yms. on mukavaa lukea silloin tällöin. Niin, ja omasta hyllystäkin löytyy klassikkoja, kuten "Tytöistä parhain", "Kim" jne. Kun vain tietäisi, mistä saisi "Norsunlapsen" - annoin oman kappaleeni sisareni lapsille, koska kirjakauppa oli täysin kykenemätön hankkimaan sitä (ja Muumi-kirjoja). Kyseinen kirjakauppa oli muuten Sokos...

    VastaaPoista
  3. Luen enemmän englanninkielistä kuin suomenkielistä. Kirjaston nuorisohyllystä on löytynyt monia mielenkiintoisia kirjoja. Viimeksi Julie Hearnin historialliset kirjat Ivy, Hazel ja The merrybegot.

    VastaaPoista
  4. Vasta aikuisenahan lasten- ja nuortenkirjoista jotain ymmärtää!

    Nuoret lukevatkin nykyään mielellään aikuisten kirjoja.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, monta kannustavaa mielipidettä nuortenkirjojen puolesta!

    VastaaPoista
  6. Jaa jaa, minulla on hieman samantapainen "ongelma" kuin joillakin teistä, nimittäin tuo vanhojen kirjojen lukemisen nolous. Nimittäin nykynuoret eivät tietenkään lue mitään Runotyttöjä tai Annoja, nykyään uskottavinta on ilmeisesti luuhata kylillä ja ryypätä.:( En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Jo ala-asteella monet luokkani tytöt nauroivat, kun minulla oli lukukirjanani Pikku Naisia.
    No, omasta mielestäni Runotyttö-sarja on mielenkiintoisimpia ja kiehtovimpia kirjasarjoja mitä olen lukenut, ja se on paljon se, olen näet ykkösluokasta asti ollut melkoinen lukutoukka. :)

    PS: Kiitos Sallalle upeasta blogista!

    VastaaPoista
  7. Almafiina, kiitos kommenteista. :) Kyllä muistelen että jopa muinaisella 80-luvulla ja 90-luvun alussa, jolloin itse olen ollut koululainen, kylällä luuhaaminen ja ryyppääminen oli paljon katu-uskottavampi harrastus kuin kirjojen lukeminen. Mutta eivätköhän lukutoukat ympäri maailmaa pidä harrastusta yllä. Kirjat elävät pitkän iän parhaimmillaan. :)

    VastaaPoista