perjantai 8. lokakuuta 2021

Liane Moriarty: Apples Never Fall

Kansi: Henry Holt and Co.
"Helping police with their investigations," murmured Teresa Geer as she carefully cut out article from that day's paper with the big kitchen scissors, as was her habit, even though her children teased her for it. It was strange how everyday habits like clipping newspaper articles had suddenly become antiquated.
 
Vuoden mittaan stressiä on välillä pukannut siihen malliin, etten ole aina jaksanut kunnolla keskittyä edes lukemiseen. Kun huomasin, että monivuotinen suosikkikirjailijani Liane Moriarty on ihan äsken julkaissut uuden kirjan, napsuttelin ostoksen saman tien Kindle-lukulaitteeseeni ja heittäydyin kirjan vietäväksi.

Moriartyn kaksi edellistä kirjaa, Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista  (alkukielellä Nine Perfect Strangers) ja Tavalliset pikku pihajuhlat (alkukielellä Truly Madly Guilty) olivat ihan ok luettavaa. Kumpaakin teosta vaivasi kuitenkin lievä väkinäisyys, vähän kuin kirjailija olisi puristanut mailaa pikkuisen liikaa teoksia työstäessään. Apples Never Fall oli näihin verrattuna mahtava täysosuma - Moriartya parhaimmillaan.

Kirja kertoo Delaneyn perheestä, jonka elämä on pyörinyt tenniksen ympärillä. Perheen äiti, seitsemänkymppinen Joy katoaa ja hänen neljä aikuista lastaan huolestuvat. Perheen isällä, Stanilla vaikuttaa olevan jotain salattavaa.

Kirja käsittelee tunnistettavasti perhesuhteita, sisaruussuhteita, rakkaussuhteita ja ystävyyssuhteita. Moriarty annostelee loistavasti ihmismielen pimeää puolta mukaan tarinaan. Edes Sydneyn keskiluokkaisissa kulisseissa kaikki ei ole pelkkää auvoa - jos verhoa raottaa, voi onnellisen arjen raoista löytää petoksia, valheita, julmuutta ja surua.

Moriarty osaa rakentaa todella vetävän ja koukuttavan juonen ja ahmin kirjan sellaista tahtia, että ihan harmitti kun kirja loppui. Olisin voinut olla uppoutuneena kirjan maailmaan vaikka kuinka kauan. Kiitos kirjasta, Liane Moriarty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti