torstai 14. maaliskuuta 2013

Miten minusta tuli e-kirjojen lukija. Juhlaviikon 5. päivä

E-kirjojen julkaiseminen ja e-kirjojen lukemiseen sopivien laitteiden valikoima on muuttunut huikeasti blogini seitsenvuotisen historian aikana. Teknologia kehittyy niin nopeasti, että täytyy hieman pinnistellä muistellessani viestintäteknistä arkeani vuonna 2006.

Tällä naisella on sormensa pelissä e-kirjojen yleistymisen suhteen - E.L. Jamesin Fifty Shades of Grey ilmestyi vuonna 2011. Trilogian on väitetty hyötyneen sähköisestä julkaisumuodosta, sillä lukulaitteen ansiosta pehmopornoa voi lukea huomaamattomasti. Kuva: Michael Lionstar / Otava.
Yritetään. Käytin vuonna 2006 pöytätietokonetta. Kannettavaa tietokonetta minulle ei ollut enkä sellaista kokenut erikseen tarvitsevani. Muistan käyttäneeni nettiä kännykällä jonkun verran, vaikkapa tilanteissa joissa piti tarkastaa juna-aikatauluja. Mielestäni en kuitenkaan tuolloin juuri käyttänyt kännykkää intensiiviseen netissä surffaamiseen saati sosiaaliseen viestimiseen.

Herra Gutenberg oli e-kirjan edelläkävijä jo 1400-luvulla. Kuva: Wikimedia.
Ensimmäinen maininta e-kirjasta löytyy kuitenkin jo blogini kolmannesta kirjoituksesta maaliskuulta 2006. Olin löytänyt tuolloin L.M. Montgomeryn suomentamattomat teokset (joita Minerva-kustantamo on sittemmin suomentanut ahkerasti) ja olin tilannut verkkokaupasta Mistress Patin. Montgomery-tietouden perässä surffaaminen oli johdattanut minut myös e-kirjojen äärelle, sillä kirjoitin blogipostauksessa näin:

"Jos jaksaisi lukea kirjaa näytöltä, voisi Gutenberg-projektin sivuilta lukea .txt-julkaisuna vaikkapa Kilmeny of the Orchardin. Vähän aikaa jaksoinkin, ja kyllähän Kilmeny vetävästi alkaakin, mutta taidanpa silti mieluummin tilata tuonkin Amazonista kuin tihrustaa näytöltä."

Tästä huomaa tekniikan muuttumisen. Kirjan lukeminen sähköisenä on tuolloin tarkoittanut minulle tekstitiedoston lukemista pöytäkoneen näytöltä. Nyt, vuonna 2013, voisin edelleen tilata Kilmeny of the Orchardin Amazonin verkkokaupasta, mutta minun ei olisi mitään järkeä valita pokkaripainosta. Paljon kätevämpää on ostaa kirja e-kirjana. Se on luettavissa saman tien eikä tarvitse odotella, että kirjaa kuskattaisiin postissa viikkotolkulla.

Gutenberg-projektissa digitoidaan kirjoja - pääasiassa tekijänoikeuksista jo vapautuneita kirjoja - sähköiseen muotoon. Wikipedian mukaan projekti on käynnistynyt jo vuonna 1971 - huiman kaukonäköistä toimintaa!

Typerinkään epäkierrättäjä tuskin heittäisi e-kirjoja roskakatokseen.
Mutta maaliskuusta 2006 pitää näköjään hypätä toukokuulle 2011 asti ennen seuraavaa e-kirjamainintaa. Löysin tuolloin kirjoja roskakatoksesta ja siitähän seurasi kiitettävän vilkas keskustelu kirjojen julkaisemisesta ja kierrättämisestä.

Keskusteluun osallistunut Mari A. kommentoi näin: "Itse odotan innolla, että saan lukulaitteen, että ei tarvitse enää montaa kertaa muuttaa kirjojaan paikasta toiseen. En pidä kirjoista enkä muustakaan materiasta, joka varsinkin painaa paljon."

Vastasin itse näin: "Sähkökirjaa minäkin olen pohtinut, ja enköhän jossakin vaiheessa lukulaitteeseen investoi. - - -. Joten kyllä joitakin julkaisuja keräilijät varmasti haluavat jatkossakin fyysisinä esineinä omistaa, mutta joissakin kannattanee siirtyä sähkökirjoihin. Sanakirjat ja tietokirjat ovat varmasti juuri sellaisia, joissa sähkökirja on fyysistä kirjaa parempi hankintamuoto."

Tiiliskivi ohenee ja kevenee kun kirjan lukee sähköisenä. Kuva: ceslava.com / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-SA 2.0
Blogien arkistoista huomaa, että noihin aikoihin lukulaitteiden kokeilu ja ostaminen on yleistynyt. Huhtikuussa 2011 Kirjainten virrassa oli testattu kirjaston lukulaitevalikoimaa ja lukulaitteella lukemista. Muistan lukeneeni kirjablogeista lukulaitekokemuksia hieman epäluuloisena, mutta myös uteliaana ja vähän kateellisenakin.

Marraskuussa 2011 osallistuin Kritiikin päivän seminaariin ja siellä kirja-alan ammattilaisia puhutti teknologian murros ja sen vaikutus kirjojen julkaisemiseen. Tilaisuudessa puhunut kustantaja Touko Siltala muisteli tapausta vuodelta 2000. "Eräs kirjailija oli intoillut Stephen Kingin netissä julkaisemasta tarinasta, joka oli innostanut suuren määrän lukijoita lataamaan tarinan ja myös maksamaan siitä netissä. - - - "Touko, sinua ei enää ole, kustantamoa ei enää ole", oli kirjailija sanonut. Haaveissa lienee välkkynyt aika, jolloin kirjan tekemisestä ei tarvitsisi maksaa "turhille välikäsille"."

Helmikuussa 2012 olen kommentoinut Globalia-listaani näin: "Minulla on muutama lukematon Weiner jäljellä. Olisivat kyllä oivallista sähkökirjakamaa. Pitäisi ehkä ostaa lukulaite ihan vaan flunssan varalle. Sitten kun makaa sairastamassa, olisi niiiin kätevää vain näppäillä lukulaitteeseen hyviä sähkökirjoja (kuten Weinereita) luettavaksi. Kipeenä kun ei pääse kirjastoon eikä kirjakauppaankaan, eikä verkkokirjakaupan ostokset tule päivässä tai kahdessa."

Pari viikkoa myöhemmin Kirjamielellä-blogissa testattiin Kindleä. Kommentoin ostosta kypsän aikuismaisesti: "Mäkin haluun! Ha-LUUUUUN!"

Sähköinen kirja? Kuva: Richardus_H / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-SA 2.0
Maaliskuussa 2012 olen katsellut tv:stä Dickens-sarjoja ja jatkanut lukulaitepohdintojani:  "Itsepetostako lienee, mutta pohdin että Dickensin kirjoihin tutustuminen sopisi mainiosti yhteen lukulaitehaaveiluni kanssa. Olen seurannut suurella mielenkiinnolla blogeissa raportoituja sähkökirja- ja lukulaitekokemuksia."

Toukokuussa 2012 kirjoitin kuukausikoosteessa näin: "Minilomailin Virossa ja kävin tutustumassa myös Pärnun kirjastoon. Näin jälkikäteen voi tunnustaa, että kävi niin harvinaisesti että unohdin matkakirjan kotiin! Piti Tallinnaan päästyä ostaa kaupan lehtihyllyltä National Geographic ja se tulikin reissun aikana luettua melkein kirjain kirjaimelta... Juuri tuollaisia tilanteita varten pitäisi kai omistaa lukulaite, jossa olisi valmiiksi ladattua lukemistoa... No toivon hankkivani sellaisen tämän vuoden aikana!"
Kindle tuli taloon kesällä 2012. Vuonna 2006 Kindleä ei oltu vielä edes julkaistu - ensimmäinen versio tuli myyntiin vuonna 2007, kuten Wikipedia tietää kertoa.
Ja niinhän se on, että jos jotain asiaa tarpeeksi kauan pähkäilee, sen yleensä myös toteuttaa. Kesällä 2012 sitten tilasin sekä Kindlen että siihen sopivat kankaiset suojakannet. Tähän mennessä olen lukenut neljä kokonaista kirjaa ja noin puolet viidennestä kirjasta. Ensikokemuksistani raportoin elokuussa ja keskustelusta kävi ilmi mielenkiintoinen seikka - moni oli minun lukulaitehaikailujeni aikana jo hypännyt suoraan käyttämään älypuhelinta lukulaitteena. No, lukulaitteeksi suunnitellussa vehkeessä on puhelimeen verrattuna kuitenkin se etu puolellaan, että lukulaitteen näyttö rasittaa silmiä vähemmän.

Suomessa on käyty kiivasta keskustelua e-kirjojen hinnoista, eriarvoistavasta verokohtelusta ja kustantamojen halukkuudesta tai haluttomuudesta tarjota e-kirjoja. Pohdiskelin näitä asioita vapaamuotoisesti viime marraskuussa. Kuitenkin voi todeta, että e-julkaisemisen ympärille on Suomessakin syntynyt monenlaista liiketoimintaa. Olen kokeillut Readberryä, selainpohjaisia e-kirjoja tarjoavaa palvelua, sillä luin Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta Readberryn kautta. Readberry-tunnuksillani olen lukenut myös verkkojournalismia tekevän Long Playn pitkiä artikkeleja. E-painos tarjoaa kirjailijoille ja kustantamoille sähköisten julkaisujen tekemistä - todella kätevää esimerkiksi sellaisten vanhojen kirjojen osalta, joista painokset on myyty loppuun. Elisa Kirja myy sekä luettavia että kuunneltavia e-kirjoja ja palvelusta löytää ilmaiseksi tekijänoikeusvapaita klassikoita. Myös kirjastojen palvelut sähköistyvät - pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastot tarjoavat jo monipuolisesti sähköistä aineistoa lainaan.

Muut kuin Fifty Shadesin lukijat voisivat innostua tästä keksinnöstä. Kuva: f-featherbrain / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-SA 2.0
Omissa lukutottumuksissani e-kirja ei suinkaan ole kertaheitolla korvannut paperikirjaa enkä usko että sähköinen julkaisumuoto täysin perinteistä kirjaa korvaakaan. Pikemminkin e-kirja on tullut käytössäni paperikirjan rinnalle. Joissakin tapauksissa kirja on kätevämpi lukea sähköisenä, jotkut kirjat haluan hankkia fyysisinä kappaleina omaan hyllyyn. Kokemusteni perusteella suosittelen unohtamaan ennakkoluulot e-kirjaa kohtaan ja kokeilemaan e-kirjaa jonkin omaan käyttöön sopivan laitteen avulla.

24 kommenttia:

  1. Onnellisena Kindle -käyttäjänä voin todeta, että laitteen saatuani en ole tainnut ostaa kuin pari hassua paperikirjaa. Puolentoista vuoden aikana Kindlelle näyttää kertyneen pelkästään Amazonista ostettuja teoksia 85 kpl - nykyisin 1-2 kirjan viikkovauhtia. Eli Kindlen myötä myös kirjoihin käyttämäni rahamäärät ovat räjähtäneet kasvuun. Kindlen lisäksi luen e -kirjoja Asus -tablettini Kindle -sovelluksella. Sovellus synkronoi laitteelle kaikki Amazonista ostamani sähköiset kirjat. Lukukokemus on hieman erilainen paneelin taustavalon ja kosketusnäytön takia, mutta en osaa sanoa kumpi laitteista on miellyttävämpi. Tabletti ainakin on monikäyttöisempi. Puolikkaan kirjan tihrustin kännykän näytöltä, ja siinä puuhassa meinasivat mennä silmät ristiin. Softan käytettävyys oli onneton, ja kännykän näyttö aivan liian pieni. Helmet -kirjaston sähköistä valikoimaa olen haaveillut, mutta en ole vielä ratkaissut, kuinka se taipuisi Kindlen tukemiin formaatteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosiaan huikea muutos! Toivottavasti mielipiteesi tavoittaa suomalaiskustantamojen edustajat - olethan tuolla luku- ja ostomäärällä kustantamoille parasta A-asiakasryhmää, jolloin kilpailukykyisiä suomalaisiakin vaihtoehtoja pitäisi olla tarjolla.

      Amazonin politiikka Kindlen käytön rajaamisesta oletusarvoisesti vain Amazonin tuotteille on näin kuluttajana vähän harmillinen, mutta ovathan ainakin Gutenberg-kirjat myös Kindlellä luettavissa. Elisa Kirjan tiedostojen Kindle-mulkkaukseenkin on netissä ohje.

      Poista
  2. Hieno postaus. Toivoisin tosiaan, että e-kirjojen hinnat Suomessa laskisivat kuin hevosen häntä. Yhden suomalaisen olen ostanut ja pulitin siitä 22 euroa, kun taas englannin- ja saksankielisistä e-kirjakaupoista saa uutuuksiakin alle kympillä.

    Olin hyvin ennakkoluuloinen e-kirjojen suhteen, mutta kappas, viime jouluna poikaystäväni veli täräytti käteeni ihanan lahjan: Kobon e-lukulaitteen. Olen jopa huomannut kaipaavani sitä työmatkoilla, kun olen unohtanut sen kotiin. Tänäänkin se on houkuttelevin vaihtoehto sairaslomalaisen vuoteessa...

    Kiitos muutes muutenkin näistä tämän viikon postauksistasi. Hienoja postauksia kerrassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika hurja ero hinnoittelupolitiikassa. Ja totta kai suomi on pieni kielialue jolloin kirjojen myyntimäärät ovat pienemmät kuin englannin- tai saksankielisten kirjojen, mutta johan verokohtelun tasa-arvoistamisellakin parannettaisiin eroa paperi- ja e-kirjojen hinnoittelun välillä... Toivottavasti ahkerat lobbaajat hääräävät eduskunnassa asian puolesta. ;)

      Minunkin ennakkoluuloni katosivat kuin tuhka tuuleen oman kokemuksen myötä. Tarinahan on tärkein, ei se, lukeeko sitä savilaatalta, paperilta vai näytöltä.

      Poista
    2. Luin aikanaan informaatiotutkimuksen pääsykokeisiin Jari Paavonheimon kirjan "Digitaalisen ja painetun rajalla". Silloin ei ollut lukulaitteita vielä Suomessa kovin monia saatavilla, mutta kirjan kuolemasta pulistiin jo - jälleen - paljon. Pääsykokeessakin piti vertailla perinteisen kirjan ja e-kirjojen hyviä ja huonoja puolia. Paavonheimo onnistui kirjassa jotenkin hyvin kiteyttämään sen, mitä olin aina ajatellut mutten osannut edes sanoiksi pukea - sen, miten toimiva ja nerokas artefakti perinteinen kirja on. Uskon että kaipaisin e-kirjoja lukiessani eniten juuri sitä tuntumaa, kuinka jokainen kirja on eri näköinen ja eri tuntuinen, sitä kuinka kirjan kanssa voi "kommunikoida", pläräämällä sitä, katsomalla mihin asti on päässyt suhteessa koko pituuteen, kääntämällä sivuja, taittamalla sivuja (hui!)...

      Näytöt ovat varmaan kehittyneet niin ettei lukeminen enää rasittaisi silmiä ja näytössä on tietty sekin hyvä puoli ettei ulkoista valonlähdettä tarvitse - ja lukulaitteen akkukin kestää käsitykseni mukaan nykyään miljoona vuotta eikä lopu kesken. Kaikki suuret ongelmat on siis onnistuttu ratkaisemaan siinä ajassa kun olen edennyt pääsykokeista yliopistojumittajaksi.

      Ehkä suurin syy sille etten innostu e-kirjoista on kuitenkin juuri se, että luen lähestulkoon pelkästään suomenkielisiä kirjoja - ja ne maksavat sähköisinä versioina melkein saman verran kuin paperiset. Toivottavasti/luultavasti/ehkä/mahdollisesti sekin asia vielä joskus muuttuu. Ostan kirjoja harvoin ja jos ostan niin alelaarista, muuten lainaan kirjastosta. Niinpä en yksinkertaisesti keksi minkäänlaista tarvetta lukulaitteelle. Ja toisin kuin Mari A, rakastan kirjoja ja kaikkea muutakin muutoissa häiritsevää roinaa. :D

      Ps. Tunnustaudun muutenkin teknologian kehityksen jarruttelijaksi, enkä suostu edes hankkimaan älypuhelinta.

      Poista
    3. Pakko ei tietenkään ole e-kirjaa lukea jos ei halua. :) Mutta noihin ennakko-oletuksiisi voisin kommentoida, koska ne ovat osittain samoja kuin minullakin oli:

      kuinka jokainen kirja on eri näköinen ja eri tuntuinen - Tätä olen kerran pari kaivannut, siis tunnetta kirjan omaperäisestä ulkoasusta. Toki Kindlessä on kolme vaihtoehtoista fonttia - mikä ei tietenkään korvaa hyvän graafikon osaavaa kädenjälkeä - ja kirjasinkokoa voi myös suurentaa, missä on omat etunsa.

      pläräämällä sitä - Voi selailla vaihtamalla sivua nopeasti tai vaikka klikkaamalla sisällysluettelosta eteenpäin.

      katsomalla mihin asti on päässyt suhteessa koko pituuteen - Onnistuu ainakin Kindlessä, näkee prosentteina paljonko kirjassa on edennyt (tuossa Kindle-kuvassa näkyy 5 % oikeassa alalaidassa). Readberryssä etenemistä voi seurata sivulla näkyvän "alapalkin" pituuden muuttumista katsomalla.

      kääntämällä sivuja - Olen muutaman kerranut yllättänyt itseni kääntelemällä Kindlen kangaskantta sivunkääntöotteella. :) Sormella tökkääminen on jopa kätevämpi sivunkääntötapa kuin vaikkapa isojen kirjojen sivujen kääntäminen.

      taittamalla sivuja - Itse taittelen vain sellaisten kirjojen sivuja, joista en kovin paljon välitä. Arvostamiani kirjoja haluan kohdella hellävaraisesti. :)

      Lisäksi lukulaitteen etuna on Etsi-toiminto. Vaikka sen minulla kesken olevan Dickensin kanssa on kätevää, kun voi tarkastaa Etsi-toiminnolla kuka olikaan joku kerran tai kaksi mainittu sivuhenkilö, kun tieto löytyy heti eikä tarvitse selailla pitkiä matkoja muistinvaraisesti.

      Poista
    4. Minä olen ihan täysin hurahtanut Kobooni. Se on kevyt, ei väsytä silmiä ja on juuri sopivan kokoinen käteen. SAnomattakin on selvää, että kirjaostokseni ovat moninkertaistuneet Kobon saavuttua taloon.
      Enää ei tarvitse tuskailla kirjahyllytilan loppumisen kanssa !

      Toki luen paperikirjojakin, mutta meillä on Kobo kyllä tullut jäädäkseen :-)
      Vielä kun suomenkielisten e-kirjojen hinta saataisiin sinne pokkaritasolle niin uskon myös niiden ostajien määrän kasvavan.

      Poista
    5. Heh! Kyllä minullakin on välillä sellainen "my precious" -asenne Kindle-söpöläistäni kohtaan...

      Poista
  3. Hieno historiikki Salla! Minun täytyi iPadin myötä täysin muuttaa erittäin ennakkoluulonen mielipiteeni e-kirjoista, sillä laitteelta lukeminen ei tosiaan rasita silmiä, eikä tämä hurise kuten tietokone.

    Kovin paljoa en ole vielä ehtinyt ostaa kirjoja mutta innoissani tarkistin tämän pikkukaupungin kirjasto e-valikoiman, mikä oli kaunokirjallisuuden osalta ainakin vielä todella suppea. Ehkä HelMetin valikoima on parempi. Lastenkirjojenkin osalta tajusin, miten käteviä e-kirjat ovat matkoilla. Uskon myös, että minulle nämä tulevat pikku hiljaa paperisten rinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. iPadilla olisi kai kätevä lukea sarjiksiakin. Kindlehän ei oikein sarjiksiin taivu kun tuossa mun mallissa ei ole värejä. Mutta iPad olisi hyvän kokoinen ja väritkin on. Ilmeisesti ainakin amerikkalaisia sarjiksia myydään jo digimuodossa jonkun verran.

      Poista
  4. Hauska kirjoitus. :) Minullakin on ollut nyt muutaman kuukauden ajan Kindle, ja tykkään kyllä kovasti. Rakastan kyllä edelleen perinteistä kirjaa, mutta e-kirjalla on puolensa, ja nimenomaan toisiaan täydentävinä muotoina perinteinen ja e-kirja toimivat loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minullekin oli jotenkin helpotus tajuta, että ei tämä olekaan on-off asia. Vaan ehkä vähän kuin musiikissa mp3-tiedostot ja lp-levyt elävät rinnakkain. ;)

      Poista
  5. Mä vähän luulen, että monet niistä e-kirjojen vastustajista eivät vaan ole kokeilleet niiden lukemista kunnolla. Nykyäänhän saa monista kirjastoista niin helpolla testattavaksi laitteita.

    Hankin omaksi vähän yli puoli vuotta sitten tablet-koneen lukulaitteen sijasta sen monikäyttöisyyden vuoksi. Yhtäkään e-kirjaa en ole kuitenkaan saanut sillä luettua kokonaan vieläkään, vaikka tarkoitus oli. Mua ärsyttää myös se, kun suomalaiset e-kirjat on niin kalliita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kokeilu kannattaa tässäkin.

      Useimmat kotimaiset e-kirjat ovat tosiaan paperikirjojen hinnoissa, mutta on edullisempiakin. Vanhat klassikot ovat ilmaisia, Elisa Kirjassa olen nähnyt kotimaisia e-kirjoja vitosella ja Readberryssä on uutuusdekkari myynnissä 7,5 euron hintaan 17.3.13 asti: http://readberry.fi/kirja.php?kirja=8

      Poista
  6. Anonyymi18.3.13

    Tylsä muistuttaa, mutta e-kirjojen hintaa Suomessa nostaa hurja alv, 24 %. Hullua, etä sama tarina painettuna maksaa 10% alv (joka sekin on kova)!
    Mutta e-kirja on näppärä, luen iPadillani työmatkat ja kotona se on näppärä kun valo tai sivujen rapina eivät häiritse nukkavaa puolisoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, verokohtelu on jäänyt ajasta jälkeen. Toivottavasti joku lobbaa fiksumman verokohtelun puolesta...

      Poista
  7. Tosiaan korkea hinta ei ole e-kirjakauppiaan syytä vaan korkea hinta johtuu osittain verotuksesta ja tekisi kyllä mieli syyttää myös kustantajia, jotka hinnoittelevat e-kirjan lähtöhinnan.

    Nimimerkki e-kirjakauppias :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, toivottavasti verokohtelu yhtenäistyy! Muistelen kirjakeskusteluista, että ainakin jotkut kustantamot taisivat e-kirjan alkuvaiheessa tuntea hieman pelkoakin uutta julkaisumuotoa kohtaan, toivottavasti sellaiset pelot ovat jo ehtineet hälvetä.

      Poista
  8. Minttu19.3.13

    Kiva blogi! Tuosta näytöstä ja silmien väsymisestä kommentoisin - olen itse lukenut viimeisen 1,5 vuoden aikana ainakin 50 kirjaa älypuhelimellani, pääasiassa vielä pimeässä, eikä silmät ole koskaan väsyneet kuin korkeintaan liiasta valvomisesta. Luen kylläkin valkoinen teksti mustalla pohjalla -näkymällä ja puhelimen kirkkaus mahdollisimman himmeänä. Nyt Samsung Galaxy S3:ssa on ihan kiitettävän iso näyttö, mutta sujui tuo aiemmin hyvin vanhalla Galaxy S:lläkin. Tablettikin olisi, mutta se on minusta lukemiseen liian iso ja painava, ei voi pidellä yhdellä kädellä, joten se on jäänyt lähinnä lasten käyttöön. Kindlessä muuten henk.koht. ärsyttää toi suljettu ekosysteemi, vähän sama kuin Applella iTunesissa.

    Painettuja kirjoja odottaa ainakin 5 pinossa, jo kirjamessuista asti ja vielä mm. suosikkikirjailijaltani (jota ei saa sähköisenä), mutta tässä elämäntilanteessa en ehdi niitä koskaan lukemaan. Pienten lasten äitinä ennen ehdin lukea vain lomilla, nyt sähkökirjojen ansiosta menee n. kirja per viikko. Olen jo niin tottunut e-kirjoihin, että painettu tuntuu ihan puutteelliselta formaatilta. Eihän tätä voi edes lukea pimeässä! :-) Ja sähkökirja eli kännykkä on aina myös mukana, luen lähes kaikkialla muualla kuin suihkussa...

    Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, kyllä se hyvä tarina vie mukanaan formaatista riippumatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja kokemuksia sinulla! Minullakin lukulaite on lisännyt lukemisesta, sillä tukevien kangaskansien ansiosta voin aika huoletta survoa lukulaitteen käsilaukkuun mukaan, paperikirjojen kanssa kun koetan olla hellävarainen.

      Poista
  9. Anonyymi7.4.13

    Minulla ei vielä ole e-lukuria, mutta tulossa on. Tilasin Play.comista Kobo Minin. On ikävää että Suomessa e-kirjat ovat kalliita, mutta vielä ikävämpi on että e-kirjaan ängetään DRM:ää. Ja ihmiset ostaa DRM-suojattuja e-kirjoja, vaikka todellisuudessa he vuokraavat ne epämääräiseksi ajaksi. Olen tehnyt päätöksen että itse ostan vain vesileimattuja e-kirjoja ja niin pitäisi kaikkien tehdä! iPadilläni olen tyytyväisenä lukenut Elisalta ostamiani Fingerpori e-sarjakuvakirjoja, melkein kaikki olivat vesileimattuja ja muutaman muunkin vesileimatun olen ostanut. Pitää toivoa että vesileimaus yleistyisi, minä ainakin haluan että ostamani e-kirja on omani, ei vain vuokrattu epämääräiseksi ajaksi.

    Matteus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä periaatteelta kuulostaa. Itse en ole näihin suojausjuttuihin juuri perehtynyt, varmaankin pitäisi tutustua.

      Poista
  10. Anonyymi14.6.14

    Onneksi ainakin Elisa Kirjassa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän vesileimalla suojattuja e-kirjoja. Ja ei se DRM:n poistokaan onneksi vaikeaa ole. Ja Elisa Kirjassa on usein todellla hyviä tarjouksia e-kirjoista, kannattaa käydä tsekkaamassa vaikka kerran viikossa ettei tarjous mene ohi suun.

    Matteus

    VastaaPoista