keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Terhi Rannela: Scarlettin puvussa

Kuva: Pietari Posti / Otava.
Surffaillessani blogeissa pitkin ja poikin osuin taas kerran kirjailija Terhi Rannelan blogiin. Sieltä löytyi tietoa hänen uusimmasta kirjastaan Scarlettin puvussa. Innostuin aiheesta: nuortenkirja, jossa hyödynnetään intertekstuaalisesti Tuulen viemää -klassikkoa? Kuulostaa herkulliselta! Blogista löytyy tietoa kirjasta ja makupaloja. Kirjan inspiraationa oli kouluvierailu, jossa Rannela oli tavannut kahdeksanvuotiaan Tuulen viemää -fanin. Muuten Rannelan nimi on jäänyt mieleen ainakin Reeta Karoliinan ja Saran kehuista. Viimeksi muistan Rannelan kirjoista lukeneeni Marjiksen blogista.

Scarlettin puvussa alkoi vetävästi. Tuulen viemää -fanille, kuten minulle, pastissimaiset juonenkäänteet olivat herkullisia. Esikuvaa ei kuitenkaan ole pakko tuntea, tätä kirjaa voi lukea mainiosti vaikkei Tuulen viemää tuttu olisikaan. Henkilöhahmojen nimet ovat hauskoja silmäniskuja alkuperäisteokselle ja elokuvasovitukselle: Viivi Lintunen, Reko Puttonen, Aki, Olivia...

Vetävän alun lisäksi myös kirjan loppu oli onnistunut. Mutta väliin mahtui turhan pitkä pätkä melko tasaista tallaamista. On ikävä sanoa nuortenkirjaa kaavamaiseksi, koska kaavamaisuus on stereotyyppinen leima nuortenkirjallisuudelle, mutta sekä tarinan kuljetuksen että kielenkäytön osalta Scarlettin puvussa oli turhan kaavamainen. Kieli jää melko neutraaliksi, jopa vähän latteaksi. Mukaan mahtuu jopa yhdyssana- ja pilkkuvirheitä, mistä rapsahtaa kyllä miinusta myös Otavan kustannustoimitukselle. Välillä mukana on ihmeellistä löysää: "Äiti istuu sohvalla ja selaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää käsityölehteä." Miinusta myös kannesta: kirjassa kuvataan, että Viivillä on kihara ruskea tukka, ja kansikuvan tytöllä on vaalea ja suora tukka.

Vanhan totuuden mukaan fiktion uskottavuus seisoo tai kaatuu yksityiskohtien mukana. Minua harmittaa erityisesti erään yksityiskohdan kompastuminen. Näin Viivi selostaa, miksi ei ole hetkeen ehtinyt päivittää Tara-blogiaan:

"Menossa oleva lyhyen (maailman lyhyimmän) matikan kurssi: joka ikinen tunti on minulle kuin painajaismaista tervanjuontia. Niinä aamuina, kun on matikkaa, en halua nousta sängystä."

Ja näin kirjoittaa Margaret Mitchell Scarlettista. Gone With The Wind, kolmannen luvun loppu, pokkaripainoksessani sivut 61-62:

"It was like a mathematical formula and no more difficult, for mathematics was the one subject that had come easy to Scarlett in her schooldays."

Harmittelin viimeksi Rauha S. Virtasen Ruususta lukiessani tyttökirjojen sankarittarien yleistä matikkainhoa, ja nyt kun olisi ollut loistava esikuva - Scarlett O'Hara - tarjolla asian korjaamiseen, mennään silti vakiomallin mukaan. Äh!

Noin muuten vanhojentansseja intohimoisesti odottava Viivi Lintunen on esikuvansa mukainen - yhtä itserakas ja itsevarma, ja juuri tämän vuoksi Scarlettiakin joko rakastaa tai inhoaa. Paha poika Reko on pantu puhumaan Pohjanmaan murretta, mistä itse tykkäsin kovasti - pohjalainen nuori Rhett vetoaa minuun... :)

Kuitenkin tunsin tätä lukiessani lukevani nuortenkirjaa. Kun luin vaikka Gisellen kuolemaa, joka on käsittääkseni luokiteltu nuortenkirjaksi, tätä tunnetta ei minulla ollut. Scarlettin puvussa sisälsi tasaisin väliajoin kohtia, jotka olivat aikuislukijalle  - ja varmaan myös fiksulle nuorelle lukijalle - kuin töykkäisy kylkiluiden väliin: tässä naisten keskinäisen solidaarisuuden opettamista, tässä tietoista tyttöjen itsetunnon kasvattamista. Arvioisin, että suomalaisen nuortenkirjamestarin Rauha S. Virtasen tasoon Rannelalla on vielä matkaa, ja tuoreemmista kollegoista esimerkiksi Sari Peltoniemi kirjoittaa paljon moniulotteisemmin ja lisäksi kauniimpaa kieltä. Myönnän, että kovin kattavaa vertailua tämä ei vielä ole, Rannelalta olen lukenut vain tämän yhden kirjan ja Peltoniemeltä kaksi.

Gone With The Wind on muuten luettavissa ilmaisena sähkökirjana Australian Project Gutenbergin sivuilta. Tiedostomuodoksi voi valita pdf:n tai txt:n. Erittäin mielenkiintoinen keissi Tuulen viemästä puhuttaessa on Régine Deforgesin kirja Sininen polkupyörä, joka kiinnitti huomioni kesällä Gam-murin blogijutun ansiosta. Deforges kirjoitti kirjansa suoraan Tuulen viemän juonikuvioiden pohjalta, ja Mitchellin perilliset veivät hänen oikeuteen plagioinnista, joskin vapauttava tuomio mutkallisen oikeudenkäynnin jälkeen tuli.

18 kommenttia:

  1. Olen lukenut Rannelan nuortenkirjat, joissa matkustetaan maailmalla: Intiassa ja Amsterdamissa ja meidän pohjoisessa. Pidin niistä tosi paljon, matkakuvaukset olivat hienoja ja miljööseen oli saatu sovitettua hieno tarina. Nuortenkirjoiksi eivät mitenkään huonoja.

    Näitä muita en ole lukenut. Jos olisin töissä koulussa, niin varmasti tarjoilisin oppilaille.

    VastaaPoista
  2. Luin Tuulen Viemää kesällä, ja luin muutakin sen kuukauden aikana. Kirjasin pukuja, joita mainittiin, eli oli musliini, organdia, taftia ja monia muita. Vaatesivistykseni ei riittänyt siihen että olisi jotain tietoa niistä, mutta uskoisin, että elokuvaversio, jonka katsoin ostamaltani DVD:ltä on luullakseni aika uskollinen kirjalle Scarlettin puvuissa, vaikka muuten painotuseroja on.

    VastaaPoista
  3. Uskalsin lukea arviosi jo nyt ennen omaa lukemistani! En yleensä lue kirjoista, jotka aion pian lukea, koska en halua sen ohjaavan omia huomioitani. Kiinnostavia näkökulmia ja palataan niihin myöhemmin :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen ajatellut lukea tämän, tai sitten jotain muuta Rannelalta. En ole pahemmin lukenut uutta nuortenkirjallisuutta, mikä on sinänsä hassua kun kuitenkin luen paljon vanhempaa tyttökirjallisuutta. Nyt olen ajatelleut tutustua nykymenoonkin.

    Harmi, jos kielenkäyttö on latteaa - se on kuitenkin minulla aika tärkeää kirjassa. Kirjan idea on kuitenkin sen verran houkutteleva, että kirja pysyy lukulistalla.

    VastaaPoista
  5. Minä täällä sitten taas Scarlett-allergisena (mutta Rhett-fanina!). Ei sillä, kiinnostava idea Rannelalta, vaikka en tätä varmaan aiokaan lukea.

    Esittelet kirjaa yhtä kaikki kiinnostavasti ja olet tehnyt kivoja huomioita, niin kuin esim. juuri tuon matikkajutun!

    Pitäisi kyllä hiihdellä enemmän nuortenkirjahyllyjen välissä, siellähän voi olla vaikka mitä jännää.

    VastaaPoista
  6. Oletko huomannut, että Ville Tietäväisen "Näkymättömät kädet" on asetettu Finlandia-palkintolautakunnan punnittavaksi?

    http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1671

    Mahtavaa!

    VastaaPoista
  7. Kirjakko, toivottavasti on niin ennakkoluuloton F-raati, että ottavat Näkymättömät kädet myös palkintoehdokaslistalle. :)

    Rannelan kirjoista: tuo Amsterdam-sarja on jäänyt kehuttuna mieleen. Lasken blogien ansioksi sen, että nykyään minäkin pokkana luen uusia nuortenkirjoja: joskus ennen se tuntui jotenkin nololta, nykyään ihan normaalilta ja jopa suositeltavalta. Mary Marckin kirjojen yhteydessä olen tästä ainakin tilittänyt.

    VastaaPoista
  8. Hmmm. Mun piti lukea tämä myös, mutta nyt en ole ihan varma. Tuo Tuulen viemää -teema on kyllä niin kiinnostava, että luulen, että jää häiritsemään, ellen ainakin selaa tätä kirjaa joskus. Ensin kannattaisi varmaan kuitenkin kerrata Tuulen viemää. Se ei ole ainakaan kirjoista kiinni, huomasin, että meillä on kaksi Tuulen viemää -teosta nätisti vierekkäin hyllyssä.

    Näkymättömät kädet! Pitäisikö se nyt lukea pikaisesti, niin voisi elvistellä, että on lukenut edes yhden Finlandia-ehdokkaan. Olen varma, etten taaskaan ole edes kuullut ehdokkaista. ;)

    VastaaPoista
  9. Tuulen viemäähän on melkoinen järkäle, mutta kyllähän sen "kertaustyylillä" lukee nopeastikin. Mä voin suositella lukemista englanniksikin, oli antoisa kokemus.

    Ja kyllä, suosittelen kovasti myös Näkymättömien käsien lukemista! :)

    VastaaPoista
  10. Salla, kommentoin nyt enemmän tai vähemmän sivuun, jos sallit.

    Siis Tuulen viemää on ihan must! En tiedä, monestiko olen sen lukenut, mutta aina vain. Kun isäni kuoli, äitini halusi päästä kirjastosta eroon ja minulle lankesi osa ja silloin tuli Tuulen viemää -jatko-osa, joka on niin perikunnna vaatimusten mukaisesti kirjoitettu kuin ikinä Mitchellin henkeen. Scarlett on hyvä! Sain tänä suvena kuulla, että on tullut myös kirja Rhett, mutta en siitä vielä tiedä.

    Kiitos sinulle päivän hyvästä työstä;-) Sain vihdoinkin ymmärrystä tajuta, että Matti Mäkelä ja Hannu Mäkelä ovat aivan eri ihmiset. Kts. Anki.

    VastaaPoista
  11. Heh, minä taas kuulun siihen koulukuntaan, että noita jälkikäteen kirjoitettuja jatko-osia Tuulen viemälle en ole lukenut enkä lue! Alkuperäisteos on minulle ainoa oikea. Jopa elokuvasovitus tuntuu nykyään vähän pätkityltä, vaikka toki sillä on omat huimat ansionsa, ei vähiten Vivien Leighin ja Clark Gablen näyttelijäsuoritusten vuoksi.

    Täytyykin käydä kurkkimassa Ankin keskustelun jatkoa...

    VastaaPoista
  12. Anonyymi7.11.11

    En muistanut, että Scarlett oli hyvä matikassa. Hauskaa! Minuakin tyttöjen matikkakauhu kirjoissa ärsyttää. Vaikka pitäisin kirjasta muuten, tuo matikkakauhu on valtava miinus. Vihervaaran Annaankaan en ole koskaan sataprosenttisesti kiintynyt hänen älyttömän geometriakauhunsa takia. Koulu sujui, kaikki oli helppoa, mutta jostain syystä geometria takkusi. Joskus tuntuu siltä, että matikkakauhu esitetään kirjoissa(kin) jonkinlaisena hyveenä, on naisellista olla epälooginen hössöttäjä. Tylsää ja asenteellista eikä ollenkaan omaperäistä!!!!!!!

    VastaaPoista
  13. Naulan kantaan! Tuntuu että tämä on joku ihmeellinen periytyvä stereotypia. Onko olettamuksena, että runolliset tytöt eivät voi olla matemaattisesti lahjakkaita? Minä ainakin tykkäsin matikasta ja olen suorittanut myös yliopistossa matikan kursseja, vaikka olenkin tällainen kauhean daideellinen.

    Pitänee kaivella kirjaston tietokantaa - löytyisiköhän joku nuortenkirja, jossa pääosassa olisi matikasta tykkäävä tyttö... :)

    VastaaPoista
  14. Anonyymi10.11.11

    Matikka on mieluista ja helppoa ainakin Sarah Mlynowskin Rachelille, joka seikkailee neljässä newyorkilaisista noitasiskoksista kertovassa kirjassa :) Ja pidin muuten Scarlettin puvussa -kirjasta :)

    VastaaPoista
  15. Jee, kiitos vinkistä! Panen tuon kirjastomuistiolistalleni...

    VastaaPoista
  16. Amsterdam-kirja on saanut kehuja paljon, joten pietäänpä mielessä!

    VastaaPoista
  17. Anonyymi20.2.12

    Moi!
    Olen itse Terhin fani, mutta en ole sattunut perehtymään kirjoissa liikkuviin aiheisiin- paitsi "Taivaan tuuliin"- kirjan luettuani lainasin kirjastoautosta Ulrike Meinhofin elämänkerran ja huomasin, kuinka samanlainen juoni on Ulriken elämän kanssa.
    Scarlettin puvussa on mun mielestä hyvä kirja :)) pitäis ehkä perehtyä tohon aiheeseen vielä enemmän.. :)
    Siisti muuten tällainen lukupäiväkirja- olen nimittäin itsekin kova lukemaan..
    käy katsomassa mun blogia os.
    www.emilia--myblog.blogspot.com

    VastaaPoista
  18. Hmm, Ulrike Meinhof -aihe on varmasti mielenkiintoinen! täytyypä joskus kurkkia kirjastossa...

    VastaaPoista