sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Sari Peltoniemi: Kummat

Lupailin kesällä Sari Peltoniemen Hämärän rengin luettuani, että luen Peltoniemen kirjoja lisääkin. Rikhardinkadun kirjastosta löytyi nuorten aikuisten hylly, ja sieltä nappasin mukaan Peltoniemen vuonna 2003 ilmestyneen nuortenromaanin Kummat. Kirja sopikin hyvin Rauha S. Virtasen jälkeen luettavaksi - tulipa hypättyä suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa nelisenkymmentä vuotta eteenpäin, laatu säilyi hyvänä mutta tyyli oli jotain erilaista.

Kirjan päähenkilö on Maarit, joka huomaa itsessään erikoisen muutoksen. Koulukaveri Voltti tunnistaa muutoksen, koska hänelle on käynyt samalla lailla - kummallekin on kasvanut häntä. Häntäjengiä löytyy lisääkin, mutta Voltti on porukan ainoa poika. Miten häntää voi piilotella, mistä häntä voi johtua ja mitä häntäjengin pitäisi tehdä? Sitä Maarit, Voltti, blondikaksoset Sini ja Suvi, seurakuntanuori Inkeri, venäläissyntyinen Kaapu ja maailmanparannukseen taipuvainen Susku joutuvat pohtimaan.

Kirjassa seilataan siis reippaasti maagisen realismin puolella, mutta samalla kirjassa on tallessa monta nuortenkirjoihin olennaisesti kuuluvaa elementtiä. Koulu on tärkeä paikka - ei oppikirjojen sisällön vuoksi, vaan siksi, että se on näyttämö, jolla sosiaalisia suhteita luodaan ja ylläpidetään. Itsekseen viihtyvä Maarit joutuu tutustumaan erilaisiin ihmisiin.

Erikoinen piirre on, että kaikki häntäjengin tytöt ihastuvat huomaavaiseen Volttiin, ja ajautuvat tavallaan seurustelemaan Voltin kanssa sulassa sovussa kaikki kerrallaan. Voiko "haaremi" toimia ja mitä muuta Voltilla on häntäjengin varalle mielessään?

Kirja on miellyttävän luistava ja aika ennalta-arvaamaton. Maarit kuvaa kertojana odottamattomia tapahtumia aika lakonisesti, mihinkään ei jäädä jankkaamaan. Kerrontaa katkovat kursivoidut osiot, joissa kerrotaan häntäihmisten historiasta vaihtelevia pätkiä. Näitä osioita ei selitetä eikä niille anneta mitään tekijää, joka yhdistäisi ne suoraan päätarinaan, mutta hyvin ne silti kokonaisuuteen istuvat.

Tapahtumia ei ratkota pohjia myöten - monta asiaa jää auki. Päähenkilössä toki tapahtuu jonkin verran kehittymistä ja uuden oppimista. Kirja oli sujuvalukuinen ja kiinnostava, mutta koska siihen luotuja arvoituksia ei ratkottu edes puolitiehen, niin tuntuu siltä että hieman odottava olo lukemisen jälkeenkin jäi. Mutta lukeminen vakuutti entisestään, että kirkas kirjoitustyyli Sari Peltoniemellä on - mielellään hänen tuotantoonsa tutustuu.

9 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa ihan superhauskalta luettavalta. Häntäjengi on aika absurdi ajatus! :D Pitää laittaa kirjan nimi mieleen.

    VastaaPoista
  2. Luulenpa että voisit tykätä Peltoniemen kirjoista, kokeile ihmeessä!

    VastaaPoista
  3. Tämä kyllä tuntuu vetoavan minuunkin, pitääpä taas ratsata nuorten aikuisten hyllyä täälläkin! Vähän vaan välillä naurattaa taapertaa sinne lastenosastolle mihin ko. hylly Lappeenrannassa on sijoitettu :).

    VastaaPoista
  4. No kyllä minäkin käyn pyörimässä kirjaston lastenosastolla ja nuortenosastolla. :) Niistähän löytyy paljon aikuisellekin sopivaa luettavaa!

    VastaaPoista
  5. Oi, minäkin pidin tästä! Oli vielä sopivan lyhyt heikommallekin lukijalle.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi21.2.11

    Minäkin pidin paljon Kummista. Lyhyistä välitarinoista tuli vähän mieleen myös Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi.

    VastaaPoista
  7. Johanna Sinisalosta on jotenkin ollut kaikenlaista positiivista pöhinää. On noussut henkisellä lukulistallani korkeammalle. Ainoa lukemani hänen teoksensa taitaa olla Muumimamman vaarallinen nuoruus -sarjisalbumi, jossa oli Sinisalon käsikirjoitus.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi24.8.14

    Kirja on vaarmaan hyvä mutta onkohan siinä yhtään kuvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tässä kirjassa ei ole kuvia, mutta kannattaa silti lukea tämä tai jokin muu Peltoniemen kirja. :)

      Poista