sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Katsaus afroamerikkalaisiin gangsteriromansseihin

Olen hehkuttanut Reese Ryanin viihdekirjoja. Löysin hänen kirjansa pari vuotta sitten, kun HelMet-lukuhaasteen eräänä tehtävänä oli rodullistetun kirjailijan kirja. Nappasin S-marketin kassajonossa vähän läpällä Ryanin kirjoittaman harlekiinipokkarin - ja yllätyin todella positiivisesti. Sen jälkeen olen ahminut useita Ryanin kirjoittamia kirjoja enkä malta olla ylistämättä, miten hyvä viihteen kirjoittaja hän onkaan. Tuorein lukemani kirja on The Bourbon Brothers -sarjan päättävä The Bad Boy Experiment, jonka luin kaivatessani kevennystä ja eskapismia arkeen.

Ryanin kirjat ovat kuvanneet menestyviä, keski- ja yläluokkaisia afroamerikkalaisia päähenkilöitä pikkukaupunki-idylleissä. Suosittelen lukemaan kirjailijan haastattelun Harlequinin sivuilla: Black History Month: Reese Ryan on Reading and Writing Romance.  Amazonin algoritmit ovat kuitenkin ryhtyneet suosittelemaan minulle Ryania luettuani aivan uudenlaisia kansikuvia ja kirjailijoita. 
 
Amazonin "Black & African American Romance Fiction" -luokassa tuntuu kyllä olevan Ryanin kirjojen kaltaisia hyväntuulisia ja idyllisessä miljöössä tapahtuvia viihderomaaneja, mutta paljon enemmän jotain ihan muuta. Erilaisia huumeparonien, mafian ja gangstereiden maailmaan sijoittuvia romansseja kirjoitetaan, julkaistaan ja luetaan paljon.
 
Kansi: Shvonne Latrice / Amazon
 
Negatiiviset stereotypiat ja niiden hyödyntäminen ja tulkitseminen
 
Olen lueskellut kirjaesittelyjä, lukijakommentteja ja lukunäytteitä jonkinasteisen hämmennyksen vallassa. Arvelen hämmennyksen johtuvan siitä, että mielikuvani afroamerikkalaisista huumejengeistä ovat syntyneet toisaalta amerikkalaisen tv-viihteen, toisaalta uutisten kautta. Ja olen varma siitä, että sekä fiktiota että uutisia on vuosien varrella tuotettu tavoilla, jotka eivät tee oikeutta rodullistetuille vähemmistöille - ja että minä valkoihoisena pohjoiseurooppalaisena en kykene ymmärtämään afroamerikkalaisen yhteisön kaikkia haasteita tai mahdollisuuksia. 
 
Kansi: B. Love / Amazon.
 
Olen seurannut Black Lives Matter -liikkeeseen liittyviä uutisia ja minulle on syntynyt käsitys, että eräs vahingollinen stereotypia on olettaa afroamerikkalaisen olevan rikollinen. Niinpä nämä gangsteriromanssit tuntuvat jotenkin erikoisilta. Esittelytekstien ja lukunäytteiden perusteella nämä - usein afroamerikkalaisten naisen kirjoittamat - viihdekirjat vahvistavat voimakkaasti niitä jokseenkin negatiivisia stereotypioita, joita huumejengeistä on. Miksi tällainen näkökulma on valittu - eikö se ole haitallinen? Voiko tällaisista kliseistä syntyä vetävää romanttista viihdettä?
 
Kansi: Twyla T. Presents LLC / Amazon.

Toisaalta: romanttinen viihde on aina hyödyntänyt kliseitä. Ja fiktion kirjoittamiseen kuuluu, että kirjailija saa kirjoittaaa ihan mistä haluaa. Olisi rajoittavaa ja tarpeetonta, jos ryhtyisin määräilemään, mistä muut saavat kirjoittaa ja millaisia näkökulmia valita. 
 
Uskallan tulkita, että ajatus huumejengien johtohahmojen rikkaudesta ja vaikutusvallasta on riittävän samastuttava, jotta näiden kirjojen lukijat voivat pitää huumelordia unelmien prinssinä.  
 
Huumeriippuvutta, ihmiskauppaa ja neitsyysmyyttiä
 
Shvonne Latricen King & Queen of the Hood on kolmiosainen sarja. Heti ensimmäisen osan ensimmäisillä sivuilla selviää, että päähenkilö on valmistunut lukiosta vuoden etuajassa, hänen äidillään on huumeongelma ja nyt äiti aikoo parittaa tyttärensä gangsterille:
 
"She's beautiful." Harm ran his tongue over his gold teeth salaciously.

"Isn't she, and a virgin too," my mama added.

It finally hit me what was going on, and unfortunately, my mother and this nigga who stood before me had me fucked up.


Kirjailijan kotisivuilla voi tutustua tuotantoon tai ostaa vaikkapa avaimenperiä ja kirjanmerkkejä. Sivuille linkitetty Twitter-tili kuuluu Siobhan Noir -nimiselle henkilölle, jonka taiteilijanimi Shvonne Latrice siis on.
 
Sen enempää Amazonista kuin kirjailijan kotisivuiltakaan ei selviä, kuka on kirjan kustantaja. Voisiko olla, että sarjaa on julkaistu omakustanteena?
 
In His Possession taas on kirjailija B. Loven teos. Siinä varoitetaan jo ennen tekstin alkua että kirjassa on raakoja kohtauksia. Tarina alkaa seksiorja Scarlettin näkökulmasta. Hänen omistajansa on lähettänyt hänet viettelemään vihollisen:
 
There were a lot of parts to being Malcolm’s possession that Scarlett Graham didn’t like— entertaining his potential partners and competitors was one. Still, Scarlett would gladly choose to work for Malcolm and be his sex slave if it meant she never had to go back to her ex-husband.
 
B. Loven kotisivuilla kerrotaan, että kirjailija on julkaissut jo kunnioitettavat 110 teosta.  Koska tämänkään teoksen kustantamotietoa en löytänyt, voisiko olla että tämäkin on omakustanne?
 
Kirjailija Patrice Balarkin  A Gangsta And A Gentleman -kirjan tietoihin sen sijaan on merkitty kustantamo: Twyla T. Presents LLC. Heti kirjan ensimmäisestä luvusta löytyy värikästä puhekieltä:

“I wouldn’t give a damn if she was y’all’s bald-headed ass momma. Ain’t no bitch finna disrespect me in my house.” 
 
“Bitch please. My brother pay all the bills up in here and….”
 
En löytänyt Patrice Balarkin kotisivuja, mutta Instagram-profiili hänellä on. Kustantamon kotisivujen perusteella toiminta muistuttaa omakustannetoimintaa. Arvioin, että viihdegenren julkaisemisessa omakustantaminen on varmasti kustannustehokasta. Tässä esitellyt kirja voi ostaa muutamalla dollarilla. Näin kohtuullinen hinta todennäköisesti takaa sen, että sarjan fanit ostavat jatko-osatkin.
 
Kriittisesti arvioiden näiden kirjojen maailmankuva vaikuttaa aika toksiselta: neitsyiden myyminen seksiorjiksi tai huumeliigan pyörittäminen eivät missään tapauksessa ole sellaisia arvoja, joita haluaisin edistää. Toisaalta fiktio on fiktiota. Esimerkiksi B. Love on saanut Goodreadsissa todella paljon arvioita ja hyvät arvosanat. Lukijoita on löytynyt ja he viihtyvät.

Itse taidan jatkaa lukunäytteiden varovaista silmäilyä. Mutta ehkä jonakin päivänä repäisen ja heittäydyn täysin rinnoin gangsteriromanssien maailmaan, liian kriittisyyden ja analyyttisyyden unohtaen.

12 kommenttia:

  1. Onpas tosiaan mielenkiintoinen tulokulma valittu mustien elämään. Voisi vaikka joskus kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin noita kirjalistoja tutkiessakin saa jännitystä! Pelkät kirjojen nimet ovat melkoisen värikkäitä.

      Poista
  2. Afroamerikkalaiset gangsteriromanssit! Nyt löytyi viihdekirjallisuuden alalaji, joka on mulle ihan uusi :) mielenkiintoisia pohdintoja sinulla.
    Samaa mietin, että eikö ole aika väsynyttä läppää kuvata tummaihoisia rikollisina. Mutta toisaalta, jos kirjat ovat afroamerikkalaisten kirjoittamia, onko viihde suunnattu enemmänkin heille itselleen, ei valkoisten stereotyyppisten ajatusten ruokkimiseksi?
    Pitäisi varmaan lukea joku kirja itse, niin sitten olisi ehkä viisaampi!

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava juttu viihdegenrestä! Ei tämmöisiä harlekiineja ollut silloin tarjolla, kun luin niitä joskus teini-iässä... ;) Tässä genressä myyntiluvut taitavat olla tärkeä mittari, eli jos nämä kliseet saavat ihmisiä ostamaan, niin sitä varmaan tarjotaan. Meikäläisittäin gansterimaailma tietysti vaikuttaa aika eksoottiselta, muutamam tämmöinen saattaisi piristää kesälomalukemistoa kivasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi jännittävää päästä vertaamaan näiden kirjojen myyntilukuja ja katteita. Myyntihinta on tosiaan usein alhainen, mutta jos volyymi on kohdallaan ja jos kirjailija saa tuotosta normaalia suuremman siivun itselleen, niin tuloshan voi olla aika hyvä.

      Poista
  4. Oletpa kirjoittanut kiinnostavan jutun!
    Genre on minullekin aivan uusi eikä olisi taatusti tullut mieleeni noin vain. Metkaa tässä on se, että mitä ilmeisimmin mustia naisia kiinnostaa tämäntyyppinen viihdekirjallisuus, sillä hehän se ensisijainen lukijakunta varmasti ovat. Toisaalta, tämä genre voi olla heille rinnastettavissa vaikkapa meidän "linnanherra viettelee viattoman neitsyen" -kioskikirjallisuuteen. Luin paljon Harlekiineja ysiluokalla ja lukion ekalla. Kasiluokan jälkeisenä kesänä muistan lukeneeni esimerkiksi kaksi Hemingwayta. Niin sitä kohteet vaihtelee 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelee hyvinkin! Romanttisessa viihteessä näkyvät ajan trendit, eikä tuoreissa Harlekiineissa enää suinkaan pelkkää linnanherraa ole, vaan sankaritar voi olla vaikkapa yksinhuoltajaäiti ja/tai 30-40 -vuotias.

      Poista
  5. Tällaista vastaavaa “gangsteriviihdettä” löytyy myös Briteistä ja valkoisten kirjoittamina (mm. Martina Cole, yleensä kirjoissa irlantilaisia gangstereita) eikä se sinänsä imartele ketään. Mietin tosiaan, miksei kuka tahansa ihonväristä ja taustasta riippumatta voisi kirjoittaa vastaavaa. Miksi vain mustan kirjoittamana se olisi stereotypian vahvistamista ja siksi ei-toivottavaa? Amazonissa voi moni julkaista kirjojaan omakustanteena maksutta ja osa niistä on kuulemma ihan laadukkaitakin – yleensä kai on genrekirjallisuutta, jolle voi olla vaikea löytää kustantajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaan Martina Colen, kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Olen havainnut, että kaikissa kirjoissa ei enää kerrota edes, minkä värisistä ihmisistä on kyse. Michelle Obaman ja Toni Morrisonin teokset ovat olleet hyvin avartavia mustien maailman ja mahdollisuuksien kuvaajina, vaikka niitä ei olekaan valkoisille kirjoitettu ja ehkä siksi ne ovatkin niin erinomaisia.
    Vaikka erittäin mielelläni perehdynkin myös viihdekirjallisuudessa toisiin maailmoihin, niin kuvaamasi toksisuus ei kyllä houkuttele. Sen sijaan kiitos minimarkkinatutkimuksestasi, joka oli todella kiinnostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Michelle Obaman kirja oli kyllä aivan mahtava! Kaiken menestyksensä ansainnut.

      Poista