 |
| Kansi: Maria Mitrunen / Johnny Kniga. |
Ennakko-odotukset täyttyivät kyllä siltä osin, että nauroin välillä niin, että vauvan imuote irtosi. Sen sijaan jäin ihmettelemään, miksi kirjaa kuvataan takakannessa "viihderomaaniksi". Minusta Meikkipussin pohjalta on ennemminkin pakinakokoelma. Kehyskertomus on hyvin ohut: virkavapaalle jäävä kustannuspäällikkö päättää tehdä aakkosellisen listan elämänsä tärkeistä asioista. Niinpä kirja koostuu aakkosten mukaan etenevistä lyhyistä luvuista, joissa käsitellään toisiinsa vain nimellisesti liittyviä asioista. Hauskoja pakinat kyllä ovat, mutta en minä tätä oikein romaanina pysty näkemään.
Mutta hauskaa oli! Kirjan innoittamana minäkin haluaisin vaikka tutustua kakapoihin. Ylipäätään pakinointi keski-ikäisen naimattoman naisen iloista ja suruista oli mainiota luettavaa. Lisäksi kirjassa käytetään erinomaisen hyvää kieltä, mikä ei sinänsä ole ihme, koska Haatanen on ammatiltaan kustannuspäällikkö.
Olin asennoitunut kirkassilmäisesti ja optimistisesti luentoasiaan. Olin varautunut siihen, että luentokumppanini ovat nuoria ja terhakoita, vesipulloja kantaneet tietenkin mukanaan syntymästään lähtien, mutta en ollut varautunut siihen, että he ovat idiootteja. En nyt laske heitä varsinaiseen nuorisoon, ehkä "nuoret aikuiset" olisi parempi ilmaus huolimatta heidän pöljyydestään.
En ihmettele, että Haatasen huumori on kolahtanut jo tähän mennessä suureen lukijakuntaan. Erityispisteet vielä takakannen mahtavasta kirjailijakuvasta. Olisin laittanut sen tähän, mutta en löytänyt sitä käyttövalmiina mediakuvana, joten kannattaa käydä kurkkaamassa kuva kirjan takakannesta ihan itse.
Tekstit
Juu, tämä nauratti ihan oikeasti. Tässä kohderyhmässä. Mutta totta, ei tässä romaanista ole kyse. Viihteelle vaan!
VastaaPoistaLuin tätä eilen töissä ääneenlukupiirissä. Pari kertaa oli pakko jäädä hetkeksi kikattamaan ennen kuin pystyin jatkamaan lukemista. Oli kivaa!
VastaaPoista