torstai 2. kesäkuuta 2011

Eduard Uspenski: Djadja Fjodor, pjos i kot

Alkuvuodesta lähtien olen käynyt työpaikan järjestämillä venäjäntunneilla kerran viikossa. Ihan joka kerta en ole mukaan päässyt, mutta on ollut todella mukavaa verestää venäjän taitojaan. Innostuin kevättalvella lainaamaan kirjastosta Eduard Uspenskin lastenkirjaklassikon Дядя Фёдор, пёс и кот, translitteroituna Djadja Fjodor, pjos i kot. Kirjahan tunnetaan suomeksi nimellä Fedja-setä, kissa ja koira. Kirjaimellisempi suomennos nimestä voisi olla Setä Fjodor, hurtta ja kissa. Fedja-setää ovat viime aikoina lukeneet ainakin Sonja, Raisa, Valkoinen kirahvi ja Reeta Karoliina.

Kirja oli minulla kesken aika kauan ja oli vähällä jäädä pysyvästi kesken, mutta sisulla luin sen loppuun, jotta pääsisin näyttämään itselleni että pystyn lukemaan kokonaisen kirjan venäjäksi. Tähänastiset vapaaehtoiset lukuharjoitukseni venäjäksi ovat olleet lähinnä naistenlehtien artikkeleita. Jos haluaa harjoitella lukemista vieraalla kielellä, on lastenkirjoista hyvä aloittaa – niissä kerronta on usein konkreettisella tasolla ja mukaan mahtuu paljon yksinkertaisesti kirjoitettua dialogia ja kuvauksia. Lisäksi lastenkirjat ovat yleensä lyhyempiä kuin aikuisten kirjat. Kieliharjoittelija saa etua siitäkin, jos on lukenut kirjan aiemmin suomeksi – vieraalla kielellä lukiessa tapahtumia on helpompi arvailla, kun voi yrittää yhdistää niitä tuttuun juoneen. Minä olen lukenut Fedja-setää joskus lapsena, mutta niin kauan aikaa sitten, etteivät juonenkäänteet mitenkään kristallinkirkkaina muistissa olleet. Muistin lähinnä nuuskivan posteljooni Petshkinin ja talon täynnä eläimiä. Kovemmin kolahti Uspenskin Alas taikavirtaa. Sen olen ostanut omaan hyllyyn hyväkuntoisena divarin aarteena jo joskus viime kesänä, mutten vielä ole ehtinyt lukemaan sitä uudelleen.

Selvisin lukemisesta kohtalaisen hyvin, mutta sen verran kielestä meni ohi, että suuria kirjallisia elämyksiä en saanut, koska pystyin lähinnä seuraamaan juonen etenemistä. Tällä kielitaidolla en pysty vielä analysoimaan tai arvioimaan kielen tai kerronnan vivahteita tässä kirjassa. Sen sentään lukiessa huomasin, että Fedja-sedän – tai Djadja Fjodorin – tarinassa on eräs lastenkirjallisuuden klassikoille tyypillinen piirre vahvasti mukana, nimittäin anarkismi. Poika karkaa kotoa ja muuttaa omaan taloon puhuvan kissan ja puhuvan koiran kanssa, selviää ilman aikuisia erinomaisesti. Tapahtumissa on välillä absurdi vivahde. Toki lopussa vanhemmat saapuvat paikalle, jälleennäkeminen on onnellinen.

Kissa Matroskin kuvataan älykkäänä ratkaisijana, koira Šarik hyväntahtoisena ja yksinkertaisena. Šarik oli koiran nimi myös Mihail Bulgakovin Koiran sydämessä, mutta käsittääkseni tästä ei kannata suuria tulkintoja lähteä tekemään, koska ymmärtääkseni Šarik on venäläinen vastine Tessulle tai Mustille, eräänlainen koiran yleisnimi siis.

Erityisesti dialogista hahmottaa mukavasti vieraalle kielelle tyypilliset rakenteet, samoin monta kielioppiharjoituksissa päntättyä asiaa tulee huomattua kirjan tekstistä ihan eri lailla kuin läksyistä. Kannattaa kokeilla vieraalla kielellä lukemista. Luetun ymmärtämiseen riittää passiivinen osaaminen, toisin sanoen ihminen pystyy lukemaan vieraalla kielellä paljon vaativampaa tekstiä kuin mitä itse pystyy vieraalla kielellä tuottamaan. Ja minulle venäjän opiskelu on ollut avartavaa ja antoisaa, voin lämpimästi suositella jos joku pohtii kielivalikoimansa laajentamista.

Tämä painos oli kuvitettu, mutta kuvitus oli aika vaatimatonta tasoltaan. Olen nähnyt suomalaisissa lastenkirjoissa paljon luovempaa kuvitusta.

13 kommenttia:

  1. Hauskaa, että olet tarttunut klassikkoon alkuperäiskielellä. Varmasti moni kielellinen metku jää aloittelijalta ymmärtämättä, sen verran taituri Uspenski kielellisesti on, luulisin.

    Uspenski upotti kirjoihinsa paljon yhteiskuntakritiikkiä. Kysymyksessä ei siis olekaan puhtaasti lastenkirja vaan kirjailija kärsi käsittääkseni yhteiskunnallisesta kriittisyydestään johtuen päättäjien taholta tuntuvaakin kritiikkiä ja lukuisat vierailut Suomeen olivat enemmän kuin vaikeita järjestää. Kirjailijaa kun epäiltiin vakoojaksi. Vaikea ja Neuvostoliiton poliittinen tilanne käy kirjailijan näkökulmasta hyvin esille Hannu Mäkelän kirjoittamasta elämäkerrasta Eetu. Suosittelenkin kirjan sen lukemista.

    Olen lukenut kirjan suomeksi useita kertoja ääneen ja itsekseni. Kirja on ehdoton klassikko. Lastenkirja, joka on paljon muutakin kuin antaa ensivaikutelmaltaan ymmärtää. Olen kirjoittnut kirjasta osoitteessa: http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.com/2010/10/syksyn-kirja-numero-6-on-klassikko.html

    VastaaPoista
  2. Vau, Fedjaa venäjäksi :). Meillä mies lukee parhaillaan lapsille iltasaduksi tuota suomennosta, ja kaikki ovat viihtyneet :). Lapset toistelevat: "olen Posteljooni Petskin, toin teille kevätpörriäisen". :D. Lainasin jo Täti Tamaran valmiiksi, niin saavat jatkaa siitä kohta.

    VastaaPoista
  3. Voi. Tämä kirjoituksesi sai taas minut kiroamaan sitä päivää, kun jätin hyvälle tasolle pääässeen espanja-taitoni ruostumaan. Olisi hienoa vielä osata kaikki eri aikamuodot ja muut, jotta voisi lukea esimerkiksi juuri lastenkirjoja espanjaksi. Mutta ei niin ei.

    VastaaPoista
  4. Valkoinen kirahvi: Hyvä juttu olikin! Linkitin sen tekstiin. Yhteiskunnallisuutta oli ainakin kohtauksessa, jossa lehmä poiki, ja sitten mietittiin, kenelle vasikka kuuluu, kun lehmä oli valtiollinen lehmä...

    Emäntä: mä en muista olenko noita jatko-osia lukenutkaan. Kirjaston venäjänkielisessä hyllyssä oli kyllä muitakin Uspenskeja, katotaan innostunko joskus jatkamaan...

    Sonja: ei kannata asettaa itselleen rimaa liian korkealle! Minunkin venäjän opinnoissani on ollut tässä välissä sellainen 11 vuoden tauko. Ja ranskan opinnoista on vielä pitempi aika, silti luin ihan mukavasti viime kesänä Asterixia ranskaksi. Kokeilemaan vaan, ja vieraan kielen opiskelu on just sellaista puuhaa jossa ei etene kuin kokeilemalla. :)

    VastaaPoista
  5. Voi kateus, unelmani on juurikin lukea tuo kirja venäjäksi, se kun on eräs lemppareistani. No, takana on jo kaksi kurssia venäjää, joten ehkä jonain päivänä. Vielä ei niin mitään toivoa :D

    Noin muuten olen kyllä samaa mieltä juurikin tuosta vieraalla kielellä lukemisesta, suosittelen. Pystyn itse lukemaan suht sujuvasti kolmella kielellä, mutta siihen päälle olen kyllä tahkonnut niin muumeja ruotsiksi kuin Asterixeja ranskaksi. Aloittaminen on vaikeaa, mutta tulee kyllä vähän lapsekas onnistumisen tunne kun onnistuu lukemaan ja ymmärtämään pitkiä pätkiä.

    VastaaPoista
  6. Minä haaveilen että voisin lukea noita venäläisklassikoita (siis näitä "aikuisten klassikoita" Tolstoita, Bulgakovia yms) alkukielellä. Mutta kyllä tämän kirjan myötä tuli selväksi että ei mun kannata mitään kovin isoa harppausta yrittää vaikeusasteen suhteen kovin äkkiä.

    Mun kielihaaveeni on ollut jo jonkin aikaa latina. Kävin viime syksynä työväenopiston kurssilla, mutta siellä oli niin järkyttävän tylsä opettaja etten jaksanut mennä jatkoon. Ostin kyllä kirjakaupasta Teach Yourself Latin -paketin, mutta ei ole itseopiskelu paljon edennyt. :) Oiskohan mitään kesäisiä latinan kielikursseja vaikka ulkomailla. :)

    Lukiossa luin jonkun verran kirjoja ruotsiksi, sen ajan peruja mulla on hyllyssä Astrid Lindgreniltä Ronja Rövardotter ja Bröderna Lejonhjärta. Olen kesällä menossa katsomaan Ronjaa kesäteatteriin, ehkä sen kunniaksi olisi paikallaan lukea kirjakin taas kerran.

    VastaaPoista
  7. Minäkin harrastan lastenkirjojen lukemista alkukielellä. Englanniksi luen totta kai muutakin, mutta saksaksi, italiaksi ja ruotsiksi menevät vain naistenlehdet sekä helpot lastenkirjat. Meillä on perheessäni tapana, että ostan mieheni kanssa ulkomaanmatkoilta aina kohdemaan kielisen lastenkirjan. Kirjoja alkaa olla hauska pino ja joitakin onnistun lapsilleni suomentamaan (ja kun en esim. puolaa, kroatiaa tai ranskaa osaa, niin keksin sitten itse kuvien ja muutamien tuttujen sanojen perusteella).

    Fedja-setä, kissa ja koira toi mieleeni lämpimän tuulahduksen lapsuudesta, samoin tuo Alas taikavirtaa, jota rakastin. Opiskelin venäjää lukiossa sekä pari opintoviikkoa yliopistossa, mutta nyt liki 20 vuotta muistan enää häthätää aakkoset.

    Fedja-sedän painoksesi kuvitus näyttää muuten mukailevan nykyvenäläisiä lastenkirjoja (yksi ystäväni on naimisissa venäläisen miehen kanssa ja kurkistelen aina heilla käydessäni lasten kirjahyllyyn): hyvin värikästä, hahmot ovat miltei sarjakuvamaisen selkeitä.

    VastaaPoista
  8. Hieno keräilykohde! Monia eurooppalaisia kieliä onneksi ymmärtää hieman kielisukulaisten perusteella. Esimerkiksi romanian kieltä pystyin auttavasti ymmärtämään sukukielten pohjalta Romanian matkalla.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi3.6.11

    Kiitos linkityksestä, Salla! Olen itse aivan uskomattoman laiska lukemaan vieraalla kielellä. Siitä huolimatta esimerkiksi L.M. Montgomeryn Anna-kirjat ovat sellaisia, joita lukee englanniksi mielellään - nykykielen taitamus tosin ei kehity ;)

    Tässä olisi kyllä yksi haaste kesään jälleen...


    Valkoinen kirahvi

    VastaaPoista
  10. Päivi Lukkarila7.6.11

    Salla: voisit ehkä kokeilla lukea myös Krokotiili Genan tai Takuumiehet alkukielellä? Genassakin on aika suoraa yhteiskuntakritiikkiä (luvataan tarjota kahvia, mutta sitten pyydetään kahville kutsuttua lainaamaan kahvipannua, tuomaan kahvia ja noutamaan vettä ja lopulta jopa keittämään tuo "tarjottu" kahvi). Takuumiehistä taas selviää se, miksi kodinkoneet hajoavat tismalleen sitten, kun takuu päättyy. : )

    Pienen mökin emäntä: meidänkin lapset hokivat kikatellen tuota samaa lausetta, kun Fedjoja luettiin!

    VastaaPoista
  11. Fedja-setä on ihana! <3 Yksi rakkaimpia kirjoja omasta lapsuudestani.

    Minä kirjoitin siitä aikoinaan täällä:

    http://kertomusjatkuu.com/blog/2333938/todistuksissa-on-aina-leima-ja-numero-onko-hantanne-numeroitu/

    VastaaPoista
  12. Päivi: Gena taisikin olla myös kirjaston hyllyllä. Se minun pitäisi kyllä lukea ensin suomeksi, en muista kirjan tapahtumista paljon mitään. Olenkohan sittenkään edes lukenut vai onko tarina tullut tutuksi muualta?

    Reeta Karoliina: kivaa, lisäsin sinutkin linkkilistaan!

    VastaaPoista