sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kirjoja roskakatoksesta

Roskakatoksessa oli yllättävä löytö: lattialla oli neljä muovipussillista kirjoja, joukossa myös sarjakuva-albumeita. En voinut jättää kirjaparkoja odottamaan jätekuskia, vaan raahasin kassit kotiin. Ajattelin että vien kirjat itse divariin ja otan vaihtorahoilla jotain luettavaa. Tärkein motiivini oli kuitenkin kunnioitus kirjoja kohtaan. Kirjoja ei heitetä roskikseen! Ne kierrätetään niiden arvoon sopivalla tavalla - viemällä divariin.

Korkkaamaton kirjasaalis.
Purin kirjat kasseista ja jaoin ne kolmeen kasaan. Ensimmäiseen pinoon ne, jotka pääsevät omaan hyllyyni, toiseen ne, jotka lähtevät lukematta divariin, ja kolmanteen ne, jotka voisin lukea ja sen jälkeen harkita pitämistä tai divariin viemistä. Kirjat olivat pääasiassa sarjakuvaa, scifiä ja fantasiaa, mutta joukossa oli poikkeuksiakin, esimerkiksi Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja -niminen kokoelma. Alla joitakin näytteitä kassien sisällöstä.


Poisheittäjä ei selvästikään ole tiennyt mitä tekee. Sarjakuvien joukossa oli huomattavan paljon Jalavan julkaisemaa eurooppalaista ja amerikkalaista laatusarjakuvaa. Jalava on kustantanut sarjakuvanimikkeitä mm. Wanhat Sarjat -otsikon alla ja Sarjakuvan Mestareita -otsikon alla.

Kuvassa näkyvistä albumeista Kersantti Kirk - luopio lienee keräilyhinnaltaan arvokkaimmasta päästä, sitä on ollut Huuto.netissä noin 25 euron hintaan myynnissä. Albumi on Corto Maltesen luojan Hugo Prattin varhaistyö. Samaan hintaluokkaan yltää Spirit, joka on klassikko jos mikä, amerikkalaisen Will Eisnerin kieli poskessa tekemä parodiahenkinen dekkari. Spiritejä kasseista löytyi kaksi albumia. Buck Ryania vilkaisin, se on klassinen agenttistrippisarjakuva, jonka suosio oli suurinta 1940- ja 1950-luvuilla. Veripuun aihe on kiinnostava, se sijoittuu 1940-luvun Länsi-Intiaan ja kuvaa siirtomaaherrojen ja mustien jännitteitä.

Alarivissä näkyvää Mämmilää oli kaksi albumia. Peter Madsenin Valhalla-sarjaa olen lapsena lukenut, sitäkin oli kaksi albumia.


Nämä ovat hauskoja kuriositeetteja. Shakkiopasta muistan lukeneeni lapsena, piirrokset ovat hienoja. Taru Sormusten herrasta - sarjakuvasovitus on 1970-ja 1980-lukujen taitteessa, ei vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä, mutta kiinnostavalta kuitenkin.


Blueberry on western-sarjakuvaa, jossa on monta osaa. Joskus olen sitä lukenut, samoin eurosarjakuvan klassikkoa Pikoa ja Fantasiota. Johnny Hazardiin pitää tutustua, Jeff Hawke on klassista scifisarjakuvaa, en ole lukenut mutta nyt voisin kokeilla.


Kaunokirjallisuus painottui scifiin ja fantasiaan. Dragonlanceja olen lukenut nuorena suomeksi. Shannara on nimeltä tuttu, mutta sitä en ole lukenut. Jalavan julkaisemia scifi-suomennoksia olen joskus vilkuillut. Zenase on käsittääkseni aika tunnettu teos, pitänee ainakin vilkaista.

Veikkaan, että kirjojen alkuperäinen omistaja ei ole ollut poisheittäjä. Sarjakuvakeräilijät ja scifistit arvostavat yleensä kokoelmiaan kovasti. Olisikohan poisheittäjä ollut joku äiti tai isä, joka on siivonnut aikuisen, kotoa pois muuttaneen jälkeläisensä jäämistöjä? Hankinnat kun tuntuvat painottuneen 1980-luvulle.

Tarinan opetus: älä heitä kirjoja roskiin vaan vie ne divariin! Minä teen niin, että jos divarin pitäjä ilmoittaa jonkun tuomani kirjan vaihtoarvoksi nolla euroa, kysyn ottaako hän kirjan ilmaiseksi myyntiin. Yleensä ottavat. Näin pääsen eroon minulle tarpeettomista kirjoista ja yleensä joka reissulta tulee kuitenkin sen verran vaihtoarvoa, että saan divarista mukaani jotain uutta luettavaa.

27 kommenttia:

  1. Huh, onneksi juuri sinä saavuit paikalle ja pelastit kirjat. Kirjoja EI saa heittää roskiin! Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ja typeryyttäkin, jos siellä oli ihan kunnon kirjoja, jopa arvokkaitakin.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22.5.11

    Herttinen, tuo Blueberry on yksinään 100 euroa. Kirk, Piko ja Spirit parinkympin päälle. Hawke ja Walhalla vähän perässä.

    T: Tapsa

    VastaaPoista
  3. Kas, kiitos tiedosta! Niinpä näköjään onkin Huuto.netissä menossa Kultainen luoti 80 euron hinnalla...-

    VastaaPoista
  4. Siltä varalta, että kirjojen poisheittäjä lukee tätä, niin voin ilmoittaa, että ainakin minä olen valmis maksamaan vaikka noista Sormusten herra -sarjiksista ihan selvää rahaa. Sattuvat puuttumaan kokoelmasta. Ei ole kyllä hajuakaan mikä olisi kurantti tarjous, mutta jospa sellaisesta pääsemme sopuun.

    Tai tuleepahan ainakin selväksi mikä on kirjan arvostus.

    VastaaPoista
  5. Okei! Nuo ei olleet mint-kuntoisia mutta lukukelposia kuitenkin. Eiköhän sopuun päästä. :) Mä voisin yrittää laatia näistä jonkun luettelon kunhan ehdin. (Ehkä ensi viikolla.)

    Ehkä voisin printata tämän kirjoituksen kommentteineen ja viedä jätehuoneen seinälle. :)

    VastaaPoista
  6. Salla, ehkei kannata printata. Vielä vaativat takaisin koko kasan. ;)

    Kaikkia kirjoja eivät divaritkaan tahdo huolia, joten jokainen kirja ei ole "laulun arvoinen".

    VastaaPoista
  7. Ilmeisesti tässä tapauksessa ei poisheittäjä ole tosiaan tiennyt, mitä heittää pois. Myönnän samaan hengenvetoon, että mä olen heittänyt viime muutossa kaksi kassillista kirjoja roskiin. Kävin tarjoamassa niitä divariin, vain osa kelpasi, eikä niitä loppuja huolinut ilmaiseksikaan. Eivät olleet mun mielestäni kyllä niin surkeaa luettavaa. Mutta siis muuttotouhupaniikissa nakkasin ne kirjat ihan roskiin niin että pahaa teki. Sen jälkeen olen myös huomattavasti useampaan kertaan miettinyt, että ostanko jonkun kirjan omakseni.

    VastaaPoista
  8. Äh, kommnetti katosi :(

    Mutta halusin vain paheksua kirjojen huonoa kohtelua ja muistuttaa, että monissa kirjastoissa on kierrätyshyllyjä ja jossain kaupuingeissa on yhdistysten ylläpitämiä kirjastoja, jonne voi kirjoja toimittaa, jos niitä ei kukaan muu halua.

    VastaaPoista
  9. Hei Salla, hyvä kun löysit ja pelastit kirjat ja sarjakuvat! Minulle tapahtui kerran ihan sama juttu. Löysin roskiksesta kassillisen kirjoja ja tietysti kiikutin ne saman tien turvaan. Ymmärrän siinä tapauksessa kirjan roskiin heittämisen, kun se on ihan rikki ja se ei ole enää lukukuntoinen, mutta muuten ihan pahaa tekee, kun kuulee tällaisesta. Marjis totesi hyvin eli tosiaan kirjastoon voi viedä kierrätyshyllyyn, jos divaritkaan ei huoli. Ja myös esimerkiksi Fida-lähetystori ottaa kirjalahjoituksia vastaan.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi23.5.11

    Vähän armoa nyt ihmiset. Jos kirjojen omistaja on vaikka kuollut ja vanha äiti on siivonnut jäämistöä. ei siinä mieti mikä on kirjojen arvo kun suree ehkä huonoille teille joutuneen ja lopulta menehtyneen pojan kohtaloa. Tällainen besserwisseröinti jätehuoneen seinällä olisi kuin isku vasten kasvoja.

    Leena

    VastaaPoista
  11. Anonyymi23.5.11

    ja ne oli kuitenkin lattialla, ei roskiksessa. eli on ajateltu, että jos ne joku siitä huolisi.

    Leena taas

    VastaaPoista
  12. Anonyymi23.5.11

    Divarille jos ei kelpaa, voi aina myös harrastaa jakelua tyyliin bookcrossing.com.

    VastaaPoista
  13. Luulen, että kaikille ihmisille ei ole tiedossa tuo, että kirjastoissa on kierrätyspiste. Itse huomasin vuodenvaihteessa, kun palasin kirjaston asiakkaaksi. En silloin, kun viimeksi muutettiin tajunnut tällaista vaihtoehtoa.

    Olen kyllä Leenan kanssa samaa mieltä, roskiskatoksissa on useinkin tällaisia josko joku huolisi -kasseja, esim. opiskelijataloissa oli myös huonekaluille tai kodinkoneille sama kierrätysmuoto. Nykyisin vain ilmaiseksi toiselle tarjoaminen on kyseenalaista, juuri sen takia, että edes ilmainen ei kelpaa.

    Itse odotan innolla, että saan lukulaitteen, että ei tarvitse enää montaa kertaa muuttaa kirjojaan paikasta toiseen. En pidä kirjoista enkä muustakaan materiasta, joka varsinkin painaa paljon.

    Yleensä toki viimeistään mun sisko on huolinut kirjakasani, mutta joskus ei löydy ottajaa...

    VastaaPoista
  14. Me heitettiin juuri roskiin vanhoja, isokokoisia sanakirjoja, kun eivät varmasti kelpaa enää mihinkään. Eihän se mukava teko ole, mutta energiajakeeseen laitettaessa ei nyt niin suuri synti kuitenkaan mielestäni.

    Ja muistetaan, että kustantamoiden toimesta usein makkuloidaan kokonainen painos kirjaa, jossa on yhdellä sivulla joku pieni virhe...

    VastaaPoista
  15. Ja tuli muuten mielen, että ihan vähän aikaa sitten oli juttua, että lastenkirjoja makkuloidaan ihan vaan sen takia, ettei niitä saa kaupaksi, eivätkä kustantamot halua/voi niitä säilyttää. Kauheaa tuhlausta...

    Monet isot tietosanakirjasarjat ja muut vastaavat eivät kyllä kelpaa minnekään. Eikä niitä viitsi omissa nurkissaankaan säilyttää tilaa viemässä. Niin sitä vaan entisten joka kodin opusten käyttöarvo on romahtanut.

    VastaaPoista
  16. Muutimme vappuna vastavalmistuneeseen taloon, joten kaikki talon asukkaat ovat uusia asukkaita. En siis usko kuolemantapaukseen, ainakaan ihan äkilliseen. Poisheittäjä on epäilemättä raahannut näitä (jälkikasvunsa keräämiä?) kokoelmia muutossa uuteen kotiin, sitten käynyt muuttolaatikoita läpi ja päättänyt hankkiutua turhasta eroon.

    Koska pihatyöt ovat vielä kesken, jätekatokseen on välillä ollut vaikea päästä ja meni muutama päivä, ettei siellä ollut sekajätelaatikoita ollenkaan. Tuolloin kaikki vain nakkasivat roskapussinsa lattialle. Siksi löysin nämä kirjakassit lattialta. Vein omia roskia aamulla, huomasin kirjakassit, ja päätin tulla pelastamaan ne työpäivän jälkeen. Eivät siis olleet mitenkään erikseen tyrkyllä.

    Lisäksi minusta on ihan helevetin tyhmä tapa, että ihmiset jättävät roskakatokseen vanhoja romuja muka kierrätettäväksi. Roskakatos ei ole tavaroiden kierrätyskeskus. Jokaisen pitäisi ihan itse viedä vanhat tavaransa kierrätykseen, ja lajitella jätteet asianmukaisella tavalla. Jos rikkinäisen mikron hylkää roskalaatikon viereen ja hurskastelee että "nyt joku voi ottaa sen käyttöön", niin se ei ole kierrätystä vaan laiskuutta.

    Meilläkin kävi muuton aikana niin, että olin lajitellut häkkivarastossa neljä isoa kassillista kierrätyskeskukseen vietävää tavaraa. No eipä mieheni muuttokuskin kanssa muistanut tietenkään niitä viedä, vaan nekin kannettiin uuteen asuntoon. No nyt kassit odottavat häkkivarastossa sitä hetkeä, että ehdin raahata ne kierrätyskeskukseen. En heittänyt niitä roskiin, saati roskakatokseen.

    Toivon, että voidaan järjestää taloyhtiöön kierrätyshuone, kunhan taloyhtiön toiminta käynnistyy. Siellä voisi kierrättää vaikka aikakauslehtiä ja muuta käyttökelpoista.

    Olen huomannut jo nyt vaateostosten kohdalla saman kuin Mari kirjojen kohdalla. Kun olen jo muutaman vuoden ajan systemaattisesti vienyt ylijäämävaatteitani Fidalle tai UFFin laatikkoon niin se on vaikuttanut kulutukseeni vaatekaupoissa. En viitsi ostaa mitään turhaa krääsää. Kehnolaatuinen tavara ei sitä paitsi kestä senkään vertaa, että se kelpaisi kierrätykseen. Turhaa tavaraa kannattaa yrittää vähentää kaikin tavoin.

    Kirjoille on ainakin Helsingissä muutama muukin kierrätyspaikka kuin divari. Kommentteihin onkin tullut loistovinkkejä. Kirjaston kierrätyshyllyn olen nähnyt ainakin Rikhardinkadun kirjastossa. Kampin kauppakeskuksessa toimii suutarinliike, joka pitää käytävällä kirjojen kierrätyshyllyä, sinne voi lahjoittaa. Viime joulukuussa Nuoren voiman liitto keräsi hyväkuntoisia kirjoja joululahjoiksi. Monissa pubeissa tai kahviloissa on kirjahyllyjä, samoin erilaisissa kurssi- ja koulutuskeskuksissa. Niillehän voisi kokeilla tarjota hyväkuntoista kamaa. Onko joku tehnyt näin?

    Sähkökirjaa minäkin olen pohtinut, ja enköhän jossakin vaiheessa lukulaitteeseen investoi. Ostin muuton jälkeen uuden kirjahyllyn, ja sehän täyttyi melkein kokonaan niistä kirjoista, joita säilöin vanhassa asunnossa vaatekaappeihin ja ikkunalaudoille. Ylimmälle hyllylle tein hömppäosaston, ja kun katselin omistamiani Jude Deveraux'n, Jennifer Weinerin ja Marian Keyesin kirjoja, tajusin että niitä voisin jatkossa ostaa ihan hyvin sähkökirjoina. Vaikkapa Deveraux'n tuotanto on niin laaja, että pokkareinakin koko tuotanto veisi monta hyllymetriä, ja hänen kirjansa eivät mitään arvokkaita keräilykappaleita kuitenkaan ole. Mieluummin siis jatkossa sähköistä. Sen sijaan vaikka Kaari Utrion kirjoja olen kerännyt ja aion kerätä jatkossakin, Utriolta omistan joitakin kirjoja kahtenakin erinäköisenä kappaleena.

    Huuto.netissä minun kallein sarjakuvaostokseni on ollut 50 euroa, seuraavaksi kallein jossain 20-30 euron pinnassa. Joten kyllä joitakin julkaisuja keräilijät varmasti haluavat jatkossakin fyysisinä esineinä omistaa, mutta joissakin kannattanee siirtyä sähkökirjoihin. Sanakirjat ja tietokirjat ovat varmasti juuri sellaisia, joissa sähkökirja on fyysistä kirjaa parempi hankintamuoto.

    VastaaPoista
  17. PS. Tulkaahan kirjablogitapaamiseen, mukana ainakin Sara, Reeta Karoliina ja minä. Tietoa blogin vasemmassa ylänurkassa... Saa jakaa eteenpäin omissa blogeissa!

    VastaaPoista
  18. Anonyymi23.5.11

    Pakko oli tulla FB:n kautta tänne kommentoimaan!! Loistava dyykkaus!! Ja vaikken mikään lukutoukka olekaan, niin ei silti tulisi mieleen heittää kirjoja roskiin (en myöskään ollut ajatellut niiden viemistä divariin, mutta nyt ajattelen) :)
    "nim. eks kämppis"

    VastaaPoista
  19. Anonyymi24.5.11

    Viikonloppuna oli semmoinen elokuva, missä nainen otti yhteyttä vanhaan heilaansa jouluaattona ja halusi tavata miehen. Elokuvan lopulla selvisi, että se nainen oli muuttotouhuissa ja halusi päästä eroon ex-kaverinsa vanhoista kamoista, joukossa mm. Vonnegutin romaani Kissan kehto (tsekka wiki). Sekin olisi mennyt roskiin, jos mies ei olisi ilmoittautunut.
    Itse olen heittänyt Waltarista lähtien kirjoja roskiin muuton yhteydessä. Ja kun kerran muutin ok-talosta kerrostaloon (jossa erinomainen jätekatos) vein ne kirjat sen kerrostalon roskikseen käytännöllisyyssyistä. Liekö joku niitä sieltä noukkinut, ei kiinnosta.
    Sekin vielä että kirjoja heitetään roskiin kirjastoissakin. Kauniita unia!
    muuan m.

    VastaaPoista
  20. Hih! Eks-kämppis: kyllä divareissa toki kannattaa käydä ostoksilla ilman vaihtokirjojakin - olen löytänyt paljon priimakuntoisia tai jopa lukemattomia kirjoja muutamalla eurolla.

    Muuan m: harmittaa kirjojesi puolesta! Olisivat varmasti kelvanneet monelle.

    Toisaalta esimerkkisi on tyypillinen: Suomessa on vaikeampaa elää ekologisesti kuin tuhlaavasti ja roskaavasti. Ihan kuin ruoan suhteen: jos haluaa tehdä ekologisia ja terveellisiä valintoja, joutuu näkemään enemmän vaivaa. Monelle helpoin ratkaisu on tunkea kaikki roskikseen eikä nähdä sitä vaivaa että menee etsimään oikean kierrätyspisteen. Kyllä minäkin olen joskus säilönyt vanhaa tietokonetta kuukausia häkkivarastossa ja vasta sitten kun on auto käytössä olen päässyt ajeluttamaan koneen oikeaan kierrätyspisteeseen (sillä kertaa Gigantin kierrätysvastaanottoon).

    Jos pistän sivuun kirjoihin liittämäni tunnearvon, niin kaikkein eniten poisheittämisessä ihmetyttää sänkyjen ja sohvien tuhlaava käyttö. Miksi ihmeessä ihmiset ostavat huonolaatuisia huonekaluja vähän väliä ja sitten kantavat hylkäämänsä huonekalut roskakatoksiin muiden haitaksi tai heittävät mökkiteiden varsille? En ymmärrä. Enkä sitä, että Suomeen halutaan rakentaa hirvittäviä määriä lisää tällaista kertakäyttökulutusta edistäviä halpishuonekaluliikkeitä ja että ihmiset tungeksivat niihin tekemään "kun halvalla saa" kertakäyttöostoksiaan.

    VastaaPoista
  21. Anonyymi25.5.11

    Välillä kyllä hämmästyttää ihmisten omaan napaan tuijottelu ja kuluttaminen. Ymmärrän, että käyttökelvoton ja tiensä päähän tullut tuote hävitetään (asianmukaisella tavalla) oli kyse sitten vaikka niistä kirjoista tai mistä tahansa, mutta en voi käsittää, että jollekin mahdollisesti käyttökelpoista tavaraa tuhotaan vaan oman laiskuuden takia.

    En minäkään mikään pyhimys ole, mutta jos täällä tulevaisuudessa vielä joku on, niin he varmaan paheksuvat meidän kulutustamme samalla tavoin kuin me pahekusumme vaikka siirtomaaherrojen toimia.

    Kristiina R.

    VastaaPoista
  22. Vau! Me dyykattiin äidin kanssa joskus talonyhtiön roskista, kun samassa talossa ollut kankaita maahantuova yritys heitti hirveät määrät kalliita kangasnäytteitä pois. Ei ne isoja paloja ollut, mutta kelpasivat äidille, joka teki niistä hienoja tilkkutöitä. Mutta kyllä silloin teininä nolotti pitää vahtia taskulamppu kädessä talon roskiksilla, kun äiti oli vyötäröä myöten roskapöntössä tonkimassa...

    Tuollainen kirja-aarre olisi kyllä makea! Harmi, ettei omakotitalossa ole mahdollisuuksia päästä käsiksi tuollaiseen, kun roskista käyttää vain oma väki...

    VastaaPoista
  23. Täähän ei varsinaista dyykkausta ollut, kun riitti että poimi kassit lattialta. On mulla ollut kyllä mielessä, että olisi kiva päästä oikeiden dyykkaajien matkaan opettelemaan parhaita dyykkauskäytäntöjä, mutta enpä ole päässyt ajatuksesta tekoihin asti. Tuollainen kangasdyykkaus kuulostaa kyllä ehdottoman hyödylliseltä! Kauheasti käyttökelpoista kamaa päätyy kaatopaikoille.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi3.6.11

    Heh, vähän kateeksi käy. Teillä saa roskakatoksesta juuri niitä sarjakuvia, mitä mie olen metsästänyt pääkirjastoa myöten, tehnyt lainauksia kauempaakin ja kirskutellut hampaitani, enkä ole siltikään saanut esim. yhtään Spiritiä käsiini, vaikka Eisnerin suuri ihailija olenkin. Näin pohjoisessa.

    VastaaPoista
  25. No voih, eikö kaukolainatkaan ole tärpänneet? Minusta Spiritiä on aika ajoin näkynyt Huuto.netissä, ehkä sieltä löytyisi?

    VastaaPoista